IRC-Galleria

Eilisestä Tampereen reissusta on nyt selvitty (joten kuten..). Vaikka muuten reissun ohjelma rukkautuikin uuteen uskoon, niin Tukkateatterin (www.tukkateatteri.fi) Sadun kääntöpuoli -näytelmän harjoitukset olivat yksistään jo matkan tekemisen arvoiset.

Sadun kääntöpuoli -näytelmä perustuu Neil Gaimanin Smoke & Mirrors novellikokoelmasta löytyviin tarinoihin "Snow, Glass, Apples" ja "Troll Bridge". Esityksen on dramatisoinut Emmi Itäranta ja ohjannut Teemu Ojala. Jo harjoituksen perusteella voin sanoa, että kenenkään Gaimanin, synkkien satujen, makaaberin fantasian ja mustan huumorin ystävien ei tätä kannata missata.

"Lumenvalkea, verenpunainen" (Snow, Glass, Apples) osuudessa minulla meni ajoittain kylmät väreet selkää pitkin, tunnelma oli käsin kosketeltava. Osaksi tunnelmasta on kiitettävä Janne Laurilan (Laurila, Office Building) esitykseen luomaa synkähkön tunnelmallista musiikkia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen herran musiikkia tällaisessa yhteydessä. Laurila on jälleen kerran vakuuttanut minut taidoistaan, arvostus häntä kohtaan vain kasvaa kasvamistaan.

Näyttelijöiden työtä oli ilo katsella (ja esityksen ulkopuolistakin sanailua kuunnella..). Vaikka kuningattaren näyttelijä olikin kipeä, niin hän veti silti harjoituksen hyvin intensiivisesti läpi, minulle ei juolahtanut mieleenkään, että tässä näytellään kuumeen kourissa. Näytelmästä huokui rakkaus tarinaa kohtaan.

Nyt olen hehkuttanut esitystä jo varmaan turhankin paljon, ampuu jo ilmeisesti hieman yli, mutta se on vain totuus, että nautin harjoituksen katsomisesta ja näytelmästä aivan mielettömästi. Nämä synkät sadut toimivat minulle. Eikä edes pieni Gaimanin fanipoika minussa vaikuta asiaan juurikaan, vaan tarinat oli dramatisoitu teatteriesitykseksi onnistuneesti. Eli nyt kannattaa tsekata tarkemmat esitysajat Tukkateatterin kotisivuilta ja varata kalenterista syksyllä aikaa Tampereen reissua varten.

Aivan mahtava löytö! Nyt en ole muutamaan päivään muuta kuunnellutkaan kuin Mustan Paraatin Peilitalossa -uudelleenjulkaisua. Varmaan tämä johonkin postpunkgootti kategoriaan menee. Olkoon kategoria mikä tahansa niin joka tapauksessa aivan mahtavaa 80-luvun angstia. Njassan vetämä Johtaja -biisi pistää bilettämään niin kuin ei ole koskaan biletetty.

Olen valaistunut!

Nyt pitää kaivaa Armon Siskot ja Numannin Kari naftaliinista, 80-luku here I come!

pitkällisen pohdinnan tulos: näen asioita

loput saavat vielä odottaa parempaa tietä putkahtaa maailmaan

Vappu Hartolassa, soramonttuja ikävä.

krääh. nyt yli viikon jatkunut sairailu. ja kaiken lisäksi vielä ihan negatiivisessä mielessä. Ei kuumetta ole ollut pariin päivään, mutta silmät vuotavat kuin seula, nenä tulee hyvänä kakkosena ja kurkusta kuuluu epämääräistä korinaa. Kuumeisena sentään syntyi outoja ideoita, mutta nyt mennään jo harmaaseen.

Mutta vihdoin on kaikki Buffyn kaudet hallussa. Seuraavaksi voikin palailla Aurinkoiseen kylään, kun kadonneelta saarelta on selvitty ja Kuollut metsäkin vetää viimeisiään.

No nyt sitten muutama päivä takaperin kyllästyin odottelemaan virhe.orgin ylösnousua, joten päätin laittaa töitäni näkyville deviantart.comiin. En ole tosin vielä jaksanut kummoisestikaan kommentoida töitäni, sillä on tässä ollut kiirettä maailman taiteen historian kanssa. Tentti olisi reilun viikon päästä ja pikku hiljaa alkaa paineita kasaantua. No onneksi ensi viikolla ei ole itse koulun puolesta juurikaan paineita, kun saa keskittyä upottamaan kätensä saveen. Tänään oli itse asiassa tarkoitus ottaa edellisistä kokeiluistani kuvia ja pistää nettiin, mutta joku toinen olikin tarvinnut kameraa, joten se jää sitten tulevien päivien projektiksi.

Katsoin eilen Gus Van Santin hämmentävän elokuvan nimeltä Elephant. Leffa kertoo Columbinen koulusurmista, seuraillen eri oppilaiden päivän toimia ennen surullisen kuuluisia tapahtumia. Leffa on kerronnaltaan hyvin minimalistinen, dialogia on hyvin vähän, kuvakulmia on käytetty tehokkaasti, monesti kamera seuraa henkilön olan takaa minne ko henkilö menee, tai sitten kamera on vain jätetty jonnekin paikalleen ikäänkuin tarkastelemaan tapahtumia. Ja tykkäsin myös siitä miten surmaajat esitettiin, sitä mikä oli saanut heidät menemään rajan yli ei pahemmin arvotettu vaan sitä seurattiin suht' objektiivisesti. Vallan mainio leffa.

Nyt pitänee lähteä iskemään nenä kirjaan.

Nyt on pari päivää tullut väsättyä styroksista taideteosta. En olisi uskonut mitä kaikkea styroksista saakaan aikaan. Jotenkin sitä on vain aina pitänyt toisarvoisena pakkausmateriaalina, mutta nyt ovat käsitykset kyllä muuttuneet täysin. Aloitin siitä suht' massiivista (tai no ainakin sillä mittapuulla, että mitä olen aikaisemmin tehnyt) seinälle tulevaa teosta. Kädet syyhyäisivät jatkamaan. Jotenkin sitä päivän veisteltyään tulee ikäänkuin yhdeksi veitsen kanssa ja styroksin veistely muuttuu varsin hypnoottiseksi toiminnaksi. Olen kyllä nyt ihastunut tuohon materiaaliin täysin.

Mutta minulla on kyllä teoria: styroks on tietoista ainetta, heti kun silmä välttää niin pienet styroks pallot ja pölyt tarttuvat kaikkialle vaatteisiin ja hiuksiin ja... well, kaikkeen. Vaikka sitä kuinka puistelee ja imuroi, niin parin minuutin päästä tilanne on jo täysin menetetty. Ne varmasti suunnittelevat maailman valloitusta. Nyt ne vain odottaa, että niitä olisi tarpeeksi toteuttamaan tämä suunnitelma.

23. päivä, mikä parhain päivä kirjoittaa ensimmäinen päiväkirjamerkintä. Tämäkin kai ihan vain aikaa tappaakseni (anteeksi herra Aika...). Sitä vain kehittelee aina jotakin ettei tarvitsisi tarttua aiheeseen mikä ei niin paljon kiinnosta. Minun pitäisi siis tällä hetkellä olla kirjoittamassa esseetä kristillisen taiteen pääpiirteistä varhaiskristilliseltä ajalta renessanssiin. Pitäisi kai valita tuohon aiheeseen jokin mielenkiintoinen näkökulma, niin kyllä kai se siitä lähtisi. Olen aivan hullaantunut goottiarkkitehtuurista, joten pitäisiköhän sitten painottua esseessä kirkkoarkkitehtuuriin, hmm.. Ehkäpä se tuosta lähteekin.

Mutta hemmetti tätä väsymystä. Olen taas nykyään jatkuvasti aivan taju kankaalla. Otettuani lihan takaisin ruokavaliooni, olin reilun kuukauden virkeä, mutta nyt taas.. :/ Eli ei johtunut ruokavaliosta, voin siis ryhtyä takaisin kasvislinjalle. Ärsyttää tämä ainainen väsymys. En usko, että se johtuu edes tästä pimeydestä, tai ei minulla aikaisemmin sen suhteen ole ollut mitään ongelmia. Mutta tietenkin kaikkihan on mahdollista.

Pitää lähteä varmaan kahville.