IRC-Galleria

Eilisestä Tampereen reissusta on nyt selvitty (joten kuten..). Vaikka muuten reissun ohjelma rukkautuikin uuteen uskoon, niin Tukkateatterin (www.tukkateatteri.fi) Sadun kääntöpuoli -näytelmän harjoitukset olivat yksistään jo matkan tekemisen arvoiset.

Sadun kääntöpuoli -näytelmä perustuu Neil Gaimanin Smoke & Mirrors novellikokoelmasta löytyviin tarinoihin "Snow, Glass, Apples" ja "Troll Bridge". Esityksen on dramatisoinut Emmi Itäranta ja ohjannut Teemu Ojala. Jo harjoituksen perusteella voin sanoa, että kenenkään Gaimanin, synkkien satujen, makaaberin fantasian ja mustan huumorin ystävien ei tätä kannata missata.

"Lumenvalkea, verenpunainen" (Snow, Glass, Apples) osuudessa minulla meni ajoittain kylmät väreet selkää pitkin, tunnelma oli käsin kosketeltava. Osaksi tunnelmasta on kiitettävä Janne Laurilan (Laurila, Office Building) esitykseen luomaa synkähkön tunnelmallista musiikkia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen herran musiikkia tällaisessa yhteydessä. Laurila on jälleen kerran vakuuttanut minut taidoistaan, arvostus häntä kohtaan vain kasvaa kasvamistaan.

Näyttelijöiden työtä oli ilo katsella (ja esityksen ulkopuolistakin sanailua kuunnella..). Vaikka kuningattaren näyttelijä olikin kipeä, niin hän veti silti harjoituksen hyvin intensiivisesti läpi, minulle ei juolahtanut mieleenkään, että tässä näytellään kuumeen kourissa. Näytelmästä huokui rakkaus tarinaa kohtaan.

Nyt olen hehkuttanut esitystä jo varmaan turhankin paljon, ampuu jo ilmeisesti hieman yli, mutta se on vain totuus, että nautin harjoituksen katsomisesta ja näytelmästä aivan mielettömästi. Nämä synkät sadut toimivat minulle. Eikä edes pieni Gaimanin fanipoika minussa vaikuta asiaan juurikaan, vaan tarinat oli dramatisoitu teatteriesitykseksi onnistuneesti. Eli nyt kannattaa tsekata tarkemmat esitysajat Tukkateatterin kotisivuilta ja varata kalenterista syksyllä aikaa Tampereen reissua varten.