IRC-Galleria

Woo Haa, I got you all in check!

Hmm. no ehkä tämän verran..

Kävin maanantaina Retretissä. Ellen Thesleff, joka oli päänäyttelyssä kiinnosti lähinnä taidehistoriallisena kuriositeettina. En ole oikein neidon taiteen faneja. Mutta luolalta ja Himmelblaunin grafiikkaa odotin innolla. Luolaston taidekokonaisuus on osa Continuum -näyttelyä, joka on osa Savonlinnan taidelukion 40-vuotisjuhlien ohjelmaa.

Luolaston tarjonta alkoikin jykevästi kumisten kun Sampo rupesi takomaan rahaa heti kun portaista jalan lattialle ehdin asettaa. Tea Mäkipään teokset olivat muutenkin varsin vakuuttavia (ensimmäinen osa teoksesta Motocalypse now tervehti Retrettiin tulijaa jo pihalla, mutta huomasin sen vasta pois lähtiessäni..).

Luolaston parhaimman kokonaisuuden tarjoili varmaan Pekka Jylhä tuttuine eläinteoksineen. Teokset olivat minulle tuttuja jo aikaisemmin, kun vuos takaperin ne olivat Lappeenrannassa näytillä. Lappeenrannassa oli itseasiassa parempi tarjonta Jylhältä, kuin Retretissä, mutta Retretin luolasto antoi varsin dramaattiset puitteet teoksille. Kun puhtaan valkeat eläimet ja kristallit kohtaavat synkän luolastovalaistuksen, niin syntyy valonleikki jollaiseen teosten aluperin olisi voinut kuvitella syntyvän. 'Puhdas omatunto?' -teos kolahtaa edelleen varsin syvälle sisimpään. Ainut teos, joka oikeastaan oli parempi kliinisessä museossa kuin luolastossa oli kynttilää kantava jänis. Museossa peilin kohtasi alunperin jotenkin paremmasta kulmasta, niin että siinä näkyi vain jänis. Retretissä teoksen peilistä tervehtii ensin katselijan jalat :(

Mutta, mutta! Sain vihdoin nähtyä Jani Ruscican teoksen Beatbox (alternate take) kokonaisuudessaan! Tämä teoshan jäi multa vuos takaperin kesken, kun piti kiirehtiä jostain Helsingin museosta ulos kiireellisen aikataulun vuoksi. Teos ei sinänsä pääse oikeuksiin ympäristössä jossa sitä tullaan katselemaan kesken esityksen (ja useimmiten lähdetään litomaan ennenkuin se on loppunut..), mutta nyt minulla oli kaikki maailman aika käytettävissä joten istuin sen kokonaisuudessaan läpi. Urbaania ääntä ja liikettä rinnastetaan luonnossa esiintyviin sykkeisiin varsin mielenkiintoisesti. Jos aikaa teokselle ei ole enempää niin itse Beatbox osuus kannattaa istua läpi. Batbox osuus, vaikka onkin mielenkiintoinen pääsee mielestäni oikeuksiinsa vasta Beatboxin rinnalla.

Maria Liulian osuudesta jäi mieleen parhaiten videoteos Haitarimies, jonka hän on tehnyt yhteistyössä Kimmo Pohjosen kanssa. Diggailen jo sen verran Pohjosen musiikkia, ettei minua saanut penkistä irti ennenkuin kokonaisuus oli läpinähty. Itse Liulian musiikkiin luomat videot olivat ihan-kivaa -tasoa, paria edukseen erottuvaa poikkeusta lukuunottamatta.

-Leonardo-
Oli se mies nero, mutta silti olisin halunnyt nähdä vaikka nykytaidetta niiden masiinoiden sijasta. (takaraivosta jyskyttää sisäinen steampunkkari ja sanoo, että Leonardon osuus oli varsinainen helmi).

Himmelblaun osuus tarjoaa rutiinia. Ei sieltä oikein pääse nousemaan enää niin hienoja kokemuksia, kuin muutama vuosi sitten. Jotenkin kun samankaltaisia töitä katselee vuodesta toiseen niin tulee vain fiilis, eikö välillä jotain muuta. Kyllähän Heiskanen, Neuvonen & kumppanit taitavia ovat, mutta pliisu oli tarjonta tänä vuonna. Pari vuotta sitten Neuvosella oli esillä kukkaiskokonaisuus, joka oli tehty ikäänkuin kirjankansiin, tai siis sellaisten puulaatikoiden sisään. Tämä oli varsin maukas idea ja todella hyvännäköinen kokonaisuus. Tämä vuonna tarjolla oli samaa ideaa kierrätettynä, mutta paljon huonommin. Nyt niihin oli suurimpaan osaan liitetty aforismi/muu fraasi, joka teki kokonaisuudesta ikään kuin olisin Suomalaisen kirjakaupan korttitelinettä ollut katsomassa. Yksi kirkas poikkeus grafiikanosuudessa oli.. Juha Tammenpään upeat satumaiset teokset, mutta nämä teokset olivat piilotettu viimeiseen mahdolliseen nurkkaan, ikäänkuin niitä olisi häpeilty. Niitä katsellessa tuli hyvälle tuulelle ja siinä niitä fiilistellessä tuli ajatus, että entä jos sittenkin itekin opettelisi enemmän grafiikkaa.. Tai no tämä ajatus oli kyllä kokoajan muitakin teoksia katsellessa päässä, sillä kyllä ne sen verran hyvin tehtyjä olivat.

Retretissä oli taas paljon nannaa tarjolla, mutta kokonaisuus oli ehkä hieman pliisu. Mukaan tarttui muuten halpiksena pieni kirjanen Mati Karminin näyttelystä muutamia vuosia sitten. Tyyppi tekee hieman tyylikkäitä huonekaluja ym. vanhoista merimiinoista. Niitä tuli ihailtua jo silloin paikan päällä, nyt niistä on pieni muisto kirjasen muodossa.

it stays white for days

it stays white for days/


[two] hours of sl eep
[131]

It stays white for days.

_it stays white for days


.......................................you think this thing is a lie

It stays white for days.

It stays white for days.

"When dancing, lost in techno trance, arms flailing gawky bez; then find you snagged on frowns, and slowly dawns: you're jazzing to the beeptone of a life-support machine that marks the steady fading of your day-old baby daughter. And when midnight sirens, lead to blue flash road mash, stretchers covered heads, and slippy red macadam, and find you creeping neath the blankets, to snuggle close a mangled bird, hoping soon you too will be freezer drawered. Then welcome, ooh blue chemotherapy wig, welcome in Jam".


No huh, huh. Vihdoin sain tsekattua Jamin, tuon Chris Morrisin varsin mustan komediasarjan. 6 parikymmentäminuuttista jaksoa täynnä hyvin mustaa, välillä hyvinkin sairasta ja sitten taas puhtaan absurdia sketsiä.. Tunnelmaltaan sarja on hyvin unenomainen, välillä tosin painajaismainen. Sarja on kyllä yksi rohkeimmista huumoripläjäyksistä vähään aikaan. Vasta vähän aikaa sitten tuli luettua Raakaa lihaa ja Enemmän raakaa lihaa (suosittelen), joten sarja löysi tutun sielunmaiseman aivokopastani. Pitää vielä mainita, että näyttelijäkaartissa oli mm. Mark Heap, pitkäaikainen suosikkini.

Jo pelkästään jaksot aloittavat Chris Morrisin monologit ovat näkemisen arvoisia. Ne voisi koota yhteen pakettiin ja siinä olisi aikamoinen kasa makaaberia tragediaa, inhoa ja surkeita ihmiskohtaloita, ja jotka silti nostattavat jollain kierolla tavalla hymyn huulille. Tuo alussa lainaamani pätkä on ensimmäisen jakson monologi ja heti sen jälkeen tiesin, että edessäni on jotain joka jäisi vaivaamaan mieltäni pitemmäksi aikaan.. I love it!

wikipedia listaa synopsikset jokaisesta sketsitä, joten sieltä voi tsekata kuinka kieroa tavaraa on luvassa: http://en.wikipedia.org/wiki/Jam_%28TV_series%29

Jotenkin tuli missattua uusin Nick Cave & the Bad Seedsin levy, mutta onneksi virheen voi aina korjata..
Nyt parin kuuntelukerran jälkeen tuntuu, että parasta Bad Seedsiä sitten Murder Balladsin, mutta useammat kuuntelukerrat kertovat sitten totuuden. Tuntuu, että Grinderman on hieman vaikuttanut Bad Seedsinkin puolelle, mutta sehän ei ole huonoa ollenkaan se.

Ensimmäisellä kuuntelukerralla päähän jää soimaan hyvin hypnoottinen Night of the Lotus Eaters:
http://www.youtube.com/watch?v=OcrIxO_MJrM