IRC-Galleria

"Is", "is." "is" — the idiocy of the word haunts me. If it were abolished, human thought might begin to make sense. I don't know what anything "is"; I only know how it seems to me at this moment. -R.A.Wilson

They only want you when you're seventeen
When you're twenty-one
You're no fun
They take a polaroid and let you go
Say they'll let you know
So come on

We only want you when you're seventeen
When you're twenty-one
You're no fun

-Ladytron: Seventeen



Enpä päässyt tälläkään kertaa sinne Jyväskylään taidehistoriaa lukemaan. Ensiksi ei kelvanneet kiitettävän paperit suorahakuun ja nyt pääsykoepisteytys näyttää jälleen siltä, että pitäisiköhän kohta unohtaa se suunta... No oli miulla muistaakseni paremmat pisteet kuin viime vuonna, mutta edelleen jäin niistä ensimmäisen yrityskerran pisteistä aika rutkanlaisesti. Fraggin' brilliant. Mutta onneksi tulevaisuus ei kuitenkaan näytä ihan niin kolkolta, sillä pääsin Imatralle AMK:hon kuvataidetta opiskelemaan.

Niin ja ostin aika mainion tikarin tänään torilta (kuva löytyy arkistosta).

I even like it when you're faking it (and I'm slowly turning into you).

Star Trekkiä miten et ole aikaisemmin sitä nähnyt. Kirkin ja Spockin suhdetta tulee katsottua uudessa valossa sen jälkeen kun se katsotaan NiN:n Closerin läpi:

http://www.youtube.com/watch?v=3uxTpyCdriY

frag! miten saatoin unohtaa the White Stripesin Icky Thumpin! Se oli rakkautta ensi kuuntelemalta. Vähän rososempaa tavaraa mitä olen heiltä aikaisemmin kuullut, mutta alkukesästä MTV oli auki vain siinä toivossa, että sieltä tulis jälleen tämä aivan mahtava biisi (sekä video..). Tämä herättää pakonomaisen ilmakitarointi refleksin:

http://www.youtube.com/watch?v=1OjTspCqvk8

lisää Antony & the Johnsons hyvyyttä:

Cripple and the Starfish:
http://www.youtube.com/watch?v=TbCIQ-SKhKE&mode=related&search=

Bird Gehrl:
http://www.youtube.com/watch?v=40Br07CF0qk&mode=related&search=

Ilmeisesti tämä jälkimmäinen on Cowboy Bebopista, mutta kun ummistamme silmämme siellä välillä olevasta mäiskintäkohtauksesta niin sopii varsin hyvin biisiin.

Hmm. Olen unohtanut miten olla todellinen..

no, mutta huomaan että kevät ja kesä on vierähtänyt pitkälle enkä ole pitkiin aikoihin mainostanut mieltäni tai ainakin jalkojani liikuttaneita kipaleita. Joskus varhaisin keväällä tutustuin Cold War Kidsiin, tällaiseen mukavan rempseätä, mutta silti hieman melankolista indierockia vääntävään poppooseen. Tämä kai lasketaan osaksi post-punkin jälleenherätysoperaatioon, mutta itselle koko liike on jäänyt hieman epämääräiseksi. Ei tässä ainakaan samaa selkeää vielä punk-asenteelta vivahtanutta fiilistä ole kuin aikoinaan Joy Divisionissa tai Bauhausissa, mutta ehkä se onkin vain se periaate miten CWK käsittelee edeltäneitä musiikkivirtoja, tai jotain... (Vähän samaa fiilistä tulee muuten ihan kivasta Arcade Fire:n Neon Bible:stä). Mutta tässä on päähän päiviksi jumittuva Hang me up to dry:

http://www.youtube.com/watch?v=LrrGKR8Xii4

Ja sitten Museen. Olin kuullut heidän Knights of Cydonia biisinsä jo joskus viime vuoden puolella, mutta en ollut kiinnittänyt siihen erityistä huomiota, kunnes.. Keväällä MTV:llä pyöri 300:sta traileri jossa biisi soi taustalla. Ja nyt täytyy sanoa, että biisi oli elementissään. Tähän testosteronia uhkuvaan lihaspullisteluun ja puhtaaseen Conan henkiseen pulp mäiskeeseen se toi aivan uudenlaisen fiiliksen, jopa paremmin kuin virallisen trailerin Nine Inch Nails. Biisi toimi sen verran hyvin, että sitä kaipasi jopa itse filmiin (joka oli muuten surkea..). Nyt se oli löytänyt päässäni oikean kontekstin, sehän on ilmiselvästi tarkoitettu elämää suurempaan fiilistelyyn samoin kuin Queenin Bohemian Rapsody. Itse videokin on mukavan nostalgisia Bravestarr -fiiliksiä nostattava taideteos ja kumarrus kaikille huonoille B-luokan Hong-Kong rainoille. Eihän tämän edessä voi kuin vain hykerrellä innostuksesta. Kylmät väreet menee vieläkin selkäpiissä, joka kerta kun tämän kuuntelee:

http://www.youtube.com/watch?v=jV1bRfLHA3A

Ja viimeiseksi jotain värisyttävän kaunista. Uuteen Björkin tuotokseen tutustuessa levyllä kiinnitti huomiota ehkä levyn parhaimmalla biisillä the Dull Flame of Desire:llä (tämäkin on muuten hyvin kaunis kappale) laulava miesääni. Pienellä salapoliisityöllä selvisi, että ääni kuuluu Antony and the Johnsonsin vokalistille. Antony and the Johnsons soittaa tällaista hyvin melankolista downbeat hyvyyttä. Antonyn ääni saa polvet veltoiksi melkein yhtä tehokkaasti kuin David Sylvianin laulu. Tässä pari Adam Shecterin animaatiota Antony and the Johnsonin biiseihin. Ensimmäinen on etenkin jotain niin.. no kohta menee jo ylisanojen vuodatukseksi, joten annampa biisien itse puhua (jälkimmäinen Mysteries of Love on muuten David Lynchin ja Angelo Badalamentin kynän jäljistä..)

http://www.theworldofadam.com/thelake.html
http://www.theworldofadam.com/mystery.html

"If you've never seen an elephant skiing, then you've never been on acid"

aamuisin vampyyreille tarjoillaan pikadrinkkejä

Vihdoinkin! Nyt sain haalittua viimeisetkin Petri Hiltusen albumit kasaan. Nyt mulla on ne kaikki! Eikä kestänytkään kauan. Tuntui oudolta, kun varhaiset Goretta ja Hysteria löytyivät helposti ja suht' halvalla, mutta Harmaan jumalan hetki ja Ontot kukkulat olivat kiven takana. Tai silloin tällöin Onttoja kukkuloita näki Huuto.netissä, mutta aina joku onnistui huutamaan viime metreillä enemmän. Nyt sitten tuli napakymppi, huuto.netissä oli myynnissä molemmat ja tällä kertaa pidin huolen, että sain ne itselleni.

87e niihin upposi, mutta kyllä se kannatti. Albumit ovat selvästi parasta Hiltusta. Harmaan jumalan hetki ja jotku varhaiset Conan -kuvitukset olivat ne, jotka aikoinaan saivat kiinnittämään hänen töihinsä huomion.. tai nyt kyllä valehtelin. Ensimmäisenä herra Hiltusen töihin kiinnitti huomiota ANKH-ropen kuvituksissa. Naureskeltiin kavereitten kanssa, et kuka tää Hiltunen on, et myö osattais tehdä parempia kuvituksia kuin hää. Emme tosin kiinnittäneet mitään huomiota siihen, että kirjoissa olevat isommat (ja laadukkaammat) työt, kuin ne hirviökuvat mille naureskeltiin olivat myös Hiltusen kädestä lähtöisin. Myöhemmin tuli sitten kuolattua hänen Conan -kuvituksiaan ja silmät tippuivat päästä, kun tajusi että on sama herra kyseessä, joka vastasi ANKHin kuvista.

Harmaan jumalan hetki ja Ontot kukkulat ovat niin täynnä yksityiskohtia, että näiden parissa viettää aikaa ja herra Hiltusen piirrosjälki on myös mielestäni näissä parhaimmillaan. Myöhemmissä töissä viivat ovat paksuuntuneet ja hänen jälkensä on tullut "pehmeämmäksi", mikä voi osaltaan johtua kai siitä, että nykyään hänellä ilmeisesti hommaa riittää, ettei kerkeä yksittäisten töiden äärellä viettää niin kauan aikaa. Tai jotain.

(niin, enkä ole katkera siitä, että kaveri löysi 90-l lopussa Harmaan jumalan hetken kirpparilta kahdella markalla..)