Näin sinut, mutten tullut sinulle juttelemaan,
uskoin, että käskisit minut silmistäsi katoamaan.
Tahtoisin sinuun todellakin tutustua,
en olisi saanut sinuun koskaan ihastua.
En vain sinua saa pois ajatuksistani,
ei kasvosi kulu pois silmistäni.
Olet kuin kipu, joka ei laannu kuin vain lääkkeellä,
tähän kipuun vain sinä olet se lääke.
Vain läheisyytesi tähän auttaa,
tämä tuska sieluani jo liikaa polttaa.
Ilman sinua olen vain varjo, tyhjä sisältä,
läpikuultava pinnalta.
Sinä tekisit minusta näkyvän,
kanssasi olisin kokonainen.
Nyt olen vain toteutumattomien toiveiden aave,
vain oman elämäni kuoleva haave.
</3
Yöllä taas väsäsin tän väsyksis ja jälki on sen mukanenki sitte... :D