IRC-Galleria

Oikeastaan se oli eilen, ei tänään, ja vaikka otsikko osittain viittaakin Lou Reedin kappaleeseen "Transformerilta", ei kyseessä ollut huumeiden kyllästämä psykedeelinen kemiaonnela, vaan kehon tuottamien omien hormonien aiheuttama onnentunne, jonka oli aiheuttanut se, että kaikki oli ylipäätään hyvin ja melkein mallillaan. Oli siis Syytä Iloita, kuten A. A. Milne voisi mainita. Edes häntä ei ollut paleltumispisteessä eikä kenenkään tarvinnut hieroa sitä.

Miten määritellä "onni"? Onko se onnettomuuden puutetta? Onko se fysikaalista onnentunnetta? Endorfiinien läsnäoloa kehon aineenvaihdunnassa? Pelkään, että jos ryhdyn miettimään liian tarkkaan, olenko onnellinen, häviää tuntemukseni. Minun on vain tyydyttävä siihen, että sisälläni asuu tyytyväisyys, joka lienee parasta nimetä "onneksi".

Ystävät ovat suuren onnen lähde, sen sentään olen tänään oppinut - tai ainakin muistanut jälleen, sillä uskoisin, että tiesin sen jo ennenkin. Silti se jaksaa aina hämmästyttää, uudelleen ja uudelleen.

Päivän mietelause on C. S. Lewisin kirjeestä kummilapselleen: "Remember there are only three kinds of things anyone need ever do: 1) Things we ought to do. 2) Things we've got to do. 3) Things we like doing. I say this because some people seem to spend so much of heir time doing things for none of these reasons."