IRC-Galleria

Oli hämmentävää huomata, miltä tuntui olla irkkaamatta useaan päivään. Luonamme, tässä aivan todellisessa elämässä, jonka havaitsin hämmennyksekseni omaavani, oli käymässä ystäviä. Kyllä, lihaa ja verta olevia ihania ihmisiä ruokittavaksi ja hellittäviksi.

Voi että se tuntui ihanalta.

Ystävien vierailu jätti jälkeensä mukavantuntuisen ikävän. Ei sellaista kalvalvaa menetyksentunnetta, vaan kaipauksen, joka muistuttaa minua siitä, että maailmassa on niin monia henkilöitä, joista välitän todenteolla ja joita kaipaan lämmöllä. Luonnollisesti ikävä tuntuu hämmentävältä ja toisinaan turhauttavaltakin, mikäli ikävän kohdetta ei ole mahdollista tavata, mutta muuten se on yksi niistä tunteista, jotka muistuttavat meitä ihmisyydestämme.

Illalla sain kuulla, että minua oli ikävöity. Se tuntui ihanalta ja parantavalta maatessani kuumeisena sängyssä. Ystäväni kaipasivat minua. Tiedän, etten ole mitenkään erityinen, olen minä. Jos se riittää ja kelpaa jollekulle, en voi olla muuta kuin onnellinen.