Tässä tullut taas syvennyttyä leffojen maailmaan. Mikään ei voita hyvää leffaa, noh rakkaus ihmiseen voittaisi sen tietysti mutta se on niin harvinainen ja vaikeasti tavoitettava olotila/mielentila että tyydyn elokuvaan tällä hetkellä.
50/50 leffa tuli katottuuksi. Elokuva kertoo nuoresta 27-vuotiaasta erittäin kohteliaasta ja mukavasta nuoresta miehestä, jonka sisimpään on erittäin vaikea päästä(jopa hänen itse). Elokuvassa hän saa kovan syöpädiagnoosin ja tarina rakentuu tämän ympärille aika vahvasti. Olennainen osa tarinaa oli myös ihmissuhteiden kiemurat sekä petollisuus(petollisuus itseään kohtaan myöskin vahvasti). Moni ei kutsuisi tätä romanttiseksi elokuvaksi mutta mulle koko leffa oli täyttä rakkauden julistusta ja samalla myös elämän julistusta sen kaikissa muodoissa.
Suosittelen ilolla. Elokuvan tiimellyksessä voi ehkäpä pari kyyneltä poskipäille tippua mutta joukkoon mahtuu myös paljon kauniitakin tunteita(mikäpä sen parempaa kuin ilon ja rakkauden aiheuttamat kyyneleet).