IRC-Galleria

Kerran pienessä Hölmölän kylässä tapahtui kummia: tuoreiden jäteasetusten takia jokaisen täytyi hankkia kotiinsa roskalaatikko. Hölmölän kyläläiset toki noudattivat lakia, ja niin ilmestyi viimein pihaan kuin pihaan ulkoroskalaatikot.

Eräänä kauniina kevätpäivänä sattui vanhan hölmöläisrouvan kaupunkiin muuttanut tytär olemaan käymässä äitinsä luona. Tytär keksi, että pihalle vuosien saatossa viskatut roskat voitaisiin viimein toimittaa muualle, sillä ne voitaisiin laittaa roska-astiaan, jonka myötä ne päätyisivät kaatopaikalle. Niinpä hän keräsi koko päivän pihan roskia ja kokosi ne useaan jätesäkkiin. Kaikki jätesäkit eivät edes mahtuneet roska-astiaan, vaan niitä jäisi seuraavillekin kuukausille (haja-asutusalueella roska-autot kävivät tyhjentämässä astiat neljän viikon välein). Joka tapauksessa, roskalaatikko meni täyteen.

Myöhemmin samana iltana, kun tytär oli lähtenyt, vanha hölmöläisrouva kävi tyhjentämässä roskalaatikkonsa puolilleen. Tytär sai myöhemmin, seuraavan kerran käydessään, tietää tapauksesta ja kummasteli tätä äidilleen. Hölmöläisrouva perusteli päätöstään sillä, että jos kaikki romut käytetään heti, ne loppuvat nopeammin. Kun tuleville kuukausille ei jäisi roskia laitettavaksi, jäteautot kävisivät noutamassa lähes tyhjiä roska-astioita, mutta maksu tyhjennyksestä tulisi edelleen - vaikka miltei mitään tyhjennettävää ei olisi. Sehän olisi rahan hukkaamista!
"On paljon parempi, että käyvät hakemassa monen vuoden ajan puoli laatikollista jätettä, kuin että muutamassa kuukaudessa olisivat vieneet kaikki roskat pois ja ei jäisi mitään. Tyhjentäväthän ne sen kumminkin."

Kuulemma naapurinrouva oli täyttänyt aiemmin laatikkonsa kokonaan, mutta kun vanha hölmöläisrouva ja pari muuta kyläläistä olivat huomauttaneet, että roskien loppuessa jäteautojen tyhjennyskäynnit olisivat vain jonninjoutavaa tuhlausta, oli naapurinrouvakin ymmärtänyt säästää roippeitaan pahan päivän varalle.

Nyttemmin vanhan hölmöläisrouvan navetassa on edelleen jäljellä usea jätesäkki pihalta kerättyjä roskia odottamassa sitä päivää, että kunkin pussin vuoro tulisi. Jätettä riittää puolella laatikollisella moneksi vuodeksi.

---

Olipa kerran Hölmölän kaupunki, joka oli todellisuudessa noin 60.000 asukkaan kokoinen, mutta siihen oli liitetty niin paljon muita ympäryskuntia, että sen koko lähenteli jo noin sataatuhatta. Vielä rajaa ei oltu rikottu, mutta Hölmölän päättäjien toiveena oli saada läheinen, noin 20.000 asukkaan kunta liittymään kaupunkiin, jolloin satatonninen menisi viimein rikki. Silloin kaupunki olisi iso ja elinvoimainen, ja naapurikunnankin hammashuolto voitaisiin ajaa Hölmölän kaupungin tavoin rappiolle (hahhah, siitäs saivat).

Hölmölän kaupungin päättäjien tavoitteena oli kaupungin kehittäminen, minkä myötä päätettiin rakentaa kaupungin torin alle lisää parkkipaikkoja ja kehittää ns. alatori. Osana tätä suunnitelmaa päätettiin, että Hölmölän kauppahallin kylkeen rakennettu kalahalli, joka ei kuulunut alkuperäiseen kauppahalliin (ja oli muutenkin itse asiassa perhanan ruma), purettaisiin pois.

Tästäkös soppa syntyikin: vajaasta sadastatuhannesta hölmöläisestä seitsemän suuttui ja päätti vastustaa kalahallin purkua vieden asian oikeuteen. Koska alatorin rakennustyöt oltiin kuitenkin ehditty jo aloittaa, kalahalli nostettiin rautapalkeilla rakennustyömaan tieltä ilmaan. Selväähän se oli alusta alkaen, että kalahalli tultaisiin purkamaan, mutta oikeudenkäyntien tuottama viivästys toi torihankkeelle lisää hintaa muutaman miljoonaa euroa.

Lopulta monimutkaisen oikeusprosessin jälkeen päätettiin, että kalahalli saadaan purkaa. Rautapalkein ilmaan nostettu kalahalli purettiin, ja torityöt pääsivät edistymään.

Lopussa kiitos seisoi: alatori valmistui kolme vuotta sen aloittamisen jälkeen. Kaupunkilaiset ottivat uudistetun torin vastaan kiinnostuksella: olihan se aika jännää, että torihankkeen aikana remontoidusta kauppahallista oli unohdettu ilmastointi. Lisäksi monet yllättyivät, kun alatori ei täysin vastannut suunnitelmia: sateen koittaessa sen käytävälle tapasi ilmestyä lainehtiva lampi, nähtävästi kosteuseristys ei ollutkaan aivan täydellistä.

Nyt Hölmölässä tapellaan, kenen vika on, ettei kaikki olekaan täysin allright. Ratkaisuja odotellessa hölmöläisillä on kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus nauttia uusista virkistysmahdollisuuksistaan: aluksi voi pulahtaa uimaan alatorin käytävän vesilampeen, sen jälkeen voi mennä hikoilemaan saunaksi muuttuneeseen kauppahalliin.

---

Olen aina jotenkin ajatellut, että hölmöläisistä kertovien satujen on pakko sijoittua Savoon.