Ikkunassa vilahtaa valo.
Pian se valo näkyy taas.
Menen katsomaan.
Siellä olet sinä.
Viitot minua avaamaan ulko-oven.
Menen avaamaan.
Sinun pitäisi tietää että kyllä meillä on ovikellokin.
Ja mitä edes teet täällä päin?
Ethän sä täällä asu.
No, varmaan parempi päästää sinut sisälle.
Sinulla lienee kuitenkin kylmä.
Avaan oven.
Seisot vihaisennäköisenä ja huohottavana ovella.
Silmissäsi on outo kiilto.
Hullun kiilto.
Sitten alat puhumaan.
Haista vittu.
Sä pilasit elämäni.
Ja vaikka oltiin kavereita.
Oon aina vihannu sua nää kaikki vuodet.
Ja sitten kuristat minut kuoliaaksi.
Mun kotonani.
Ja kaikki olikin unta... Oikeesti mä en saa rauhaa unissanikaan.