IRC-Galleria

Ilta viilenee
Puiston varjois lunta satelee
Valkokankaan pari suutelee
Mä antaisin mitä vaan jotta
Jotta se ois mullekin totta
Ei rakkaus oikeesti noin mee
Yritin, mut minkäs sille tekee
Ei elämästä elokuvaa saa

Rakastuin ja jouduin pettymään
Taas silmäin mun päätyvät vettymään
Sulle sielustain kaiken annoin
Samalla aina huolta kannoin
Kuinka paljon oisin voinut antaakaan
Mut joskus tulee mutkia matkaan
Ei elämästä elokuvaa saa

Ei kuvakulmii ei miljöötä
Ei nasevia repliikkejä
Lavastus näyttää niin halvalle
Näyttelijät ovat amatöörejä
Tarvetta ois taustamusalle
Ei laatudraamaa vaan saippuaa
Ei elämästä elokuvaa saa

Aamu valkenee
Pariskunta sängys heräilee
Valo verhoista kurkistelee
Sen oon oppinut ettei noin käy
Loputont onnee ei mulle näy
Kunpa hän yhä rakastais mua
Ilon kyynelii seuraa itkua
Ei elämästä elokuvaa saa

Kurkottelin kuusenlatvoja
Mut kapsahdin kohti katajia
Hetken hehkuin, lumous loisti
Mut eromme kaiken sen poisti
Kerroin kuinka oon onnessain
Nyt joudun vetää kaiken takas vain
Ei elämästä elokuvaa saa

Ei kuvakulmii ei miljöötä
Ei nasevia repliikkejä
Lavastus näyttää niin halvalle
Näyttelijät ovat amatöörejä
Tarvetta ois taustamusalle
Ei laatudraamaa vaan saippuaa
Ei elämästä elokuvaa saa

En itke, en naura, ehk joskus oon kunnossa
Me ei oltukaan kuin parit Disney-leffoissa
Oon varma, kun lähdin, hän varmaan havahtui
Baby
Olin parasta mitä sulle koskaan tapahtui

Ei kuvakulmii ei miljöötä
Ei nasevia repliikkejä
Lavastus näyttää niin halvalle
Näyttelijät ovat amatöörejä
Tarvetta ois taustamusalle
Ei laatudraamaa vaan saippuaa
Ei elämästä elokuvaa saa

// http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/07/ei-elamasta-elokuvaa-saa.html

”Hyväksyn toki heteroseksuaalisuuden, mutta kyllä minua ihmetyttää aina, mikä siinä pillussa joitakin miehiä niin kiinnostaa. Mitä siinä on? Itseäni ainakin puistattaa pelkkä ajatuskin heteroaktista. Hyi! Onhan pepussakin ikävät puolensa, sieltähän tulee paskaa, mutta pillu, sehän on vielä pahempi. Kiimatippoja, kusta, verta... PIENIÄ IHMISIÄ!”

”Jaaha, taas Jaanan piti mennä mainostamaan ja mainitsemaan työpaikalla olleensa mökillä aviomiehensä kanssa. Ei helvetti, onko sitä heteroutta pakko aina korostaa? Miksi täytyy aina ilmaista erikseen, että sattuu olemaan naimisissa juuri miehen kanssa ja on itse nainen? Onko sellaista pakko tuoda esille kaikkien meidän homojen, biseksuaalien, aseksuaalien ja panseksuaalien keskuudessa? Minusta paljon parempi ilmaisu olisi esimerkiksi puoliso, jolloin sukupuoli jäisi sopivasti piiloon, eikä tuota heteroutta tarvitsisi niin alleviivata. Jos ei muuta, niin ainakin Jaana voisi käyttää ilmaisua sulhanen, vaikka sekin on vahvasti toisen sukupuolta korostava termi. Aviomies on siinä mielessä kuitenkin pahin ilmaisu, että siinä erityisesti sanotaan MIES. MIES. AVIOMIES, AVIOMIES, MINÄ OLEN VITTU HETERO.
Aviomiehen lisäksi pitää tietty muistuttaa heteroseksin sivutuotteesta, lapsista. Lapset sitä ja tätä, meidän heteroiden tuottamat lapset, TE HINTIT ETTE NIITÄ SAA. En minäkään pakota ketään katselemaan mieheni illalla revittelemää ja arastavaa persereikääni, vaikkei tämä seksin lopputuote ole sekään lapsien tavoin kovin miellyttävä juttu.”

”Kävelin yksi päivä ihan normaalisti ihan tavallisen kaupungin keskiarvoisessa keskustassa, kun vastaan käveli niiiiiin stereotyyppinen heteromies kuin olla ja voi. Toisessa kädessä se piti naisensa kätöstä, toisessa avattua kaljaa. Hiukset olivat leikattu hieman korvat ylittäviksi, housut olivat siniset farkut, paitana oli huppari. Ruskeat hiukset, siniset silmät, kasvoissa aika näkyvästi sänkeä. Hiukset laitettu geelillä sipaisten, mutta heteronomaisen huolimattomasti. Hartiat olivat leveät ja kroppa näytti lihaksikkaalta. Ohi kävellessä tunsin kevyen haiskahduksen hikeä ja tuoksauksen deodoranttia. Minulla ei ole mitään heteroita vastaan, mutta onko sitä pakko tuoda esille noin stereotyyppisesti? Heterous on kuitenkin moniulotteisempi käsite kuin maskuliininen, lihaksikas heteromies kalja ja nainen kädessä. Heteroiden keskuudessa on myös ei-niin-heteromaisia heteroita, jotka eivät arvosta tällaista naurettavaa stereotypiaa.”

”Kävin eräs päivä DTM:ssä ja näin siellä hieman hämmentävän näyn: heteropari, siis tyttö ja poika, olivat tanssimassa siellä aivan muina miehinä. Osa katsoi hieman hämmästellen, mutta suurin osa vaikutti suhtautuvan asiaan tyynesti. Mitä ihmettä? Piti oikein katsoa lähempää, jos kyseessä olisikin vain homopari, jonka toinen osapuoli näyttää vastakkaiselle sukupuolelle, mutta ei, heteroita ne olivat. Ei siinä, hyväksyn heterouden, mutta tuntuihan se vähän hassulta. Vaatii ehkä sulattelua. Hyvä, että heteroiden oikeudet alkavat toteutua ja hetskuparit uskaltavat esiintyä julkisesti yhdessä.”

”Toisinaan kyllä tulee miettineeksi, miksi näihin Salkkareihinkin pitää nykyisin tunkea niin paljon tuota heteroseksuaalisuutta. Näytetään kaiken maailman isabellaholmien häitä ja tuolla Jirilläkin on sutinaa sekä Katarinan että exänsä Heidin kanssa. Pitääkö tuota tuputtaa oikein useammalla kuin yhdellä heteroparilla? Ennen vanhaan henkilöhahmot vain asuivat saman talon alla tv-sarjassa ja seksikohtaukset jätettiin kuvaamatta, lapsia kyllä syntyi. Aku Ankassa on tehty fiksusti ja selitetty jokainen lapsihahmo sisaren- tai veljenpoikana, jolloin hahmoa ei automaattisesti luokitella seksiä harrastavaksi heteroksi. Mutta nuo Salkkarit... Samoin Ismokin näyttäisi vokottelevan sekä tuota Kuulan Hellua että ex-vaimoonsa yhtä aikaa samassa hyväntekeväisyysgaalassa juuri ennen kuin joka hetero ammutaan jonkun homoterroristiryhmän myötä kuoliaaksi.”

”Isä oli aivan raivona, kun kerroin kaiken. Vein kumppanini Paavon käymään meillä ensimmäistä kertaa, söimme päivällistä, totesin kesken syönnin seurustelevamme... ja siitäkös elämä alkoi. Isä karjui, että tuo pitäisi heittää ulos täältä. 'Perkelettäkö sinä meidän tytärtä vokottelet!' Paavo lähti kiusallisen hiljaisuuden vallassa kuluneen ruokailun jälkeen, riitelimme lisää. Itkin aivan helvetisti. Isä kertoi koko ikänsä olettaneen minun olevan lesbo ja kertoi olevansa niin pettynyt. Lähdin ulos, istuin pihamme omenapuun alle ja annoin jo tyrehtyneiden kyynelvirtojen avautua uudestaan. Padot murtuivat. Kuulin yllättäen takaani askeleita: toinen isäni lähestyi minua ja istuutui viereeni. Hän sanoi, että oli aina jotenkin aavistanut, että olisin hetero. Kuulin häneltä kannustavimmat ja kauniimmat sanat mitä olen ikinä kuullut: 'Mira, vaikka isäsi onkin järkyttynyt, hän hyväksyy sinut omana itsenäsi. Me molemmat hyväksymme sinut juuri sellaisena kuin olet. Voit tuoda kotiin kenet tahansa. Olkoon poikaystäväsi sitten vaikka Frederik, meille tärkeintä on, että olet onnellinen kumppanisi kanssa.' ”


Entä jos Ismo olisikin järkyttynyt enemmän tyttärensä heteroudesta kuin poikansa Kallen homoudesta?

”Voi, kuinka kovasti haluaisin itselleni oman heterobestiskaverin! Olisi niin mahtavaa, kun olisi viimein kaveri, jonka suhteen voisi olla varma, ettei toinen tuntisi minuun vetoa. Tavallisesti tulee käytyä omien kavereideni kanssa shoppailemassa ja bilettämässä klubeilla, mutta heterokaverin kanssa voisin käydä miehekkäästi kaljalla tai vaikkapa rautakaupassa. Heterokaveri antaisi tyylivinkkejä autoni takaspoileriin liittyen ja katsoisi, etten lähtisi kaupungille ihan minkä tahansa kuntoisella kaaralla. Voisin valittaa heterokaverilleni miesongelmistani, ja hän ei keskeyttelisi turhaan, sillä problemani eivät kiinnostaisi häntä paskaakaan. Tärkeintä on puhuminen. Ehkäpä joskus saan vielä oman heterokaverin!”

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/07/jos-heteroista-puhuttaisiin-kuin.html

Omaa lahjakkuuttaankin enemmän ihmiset sokaistuvat omasta lahjattomuudestaan.

IhQutusviisu ei tule kello kaulassa.

Heinäkuun ihQutusbiisi on Lily Allenin Sheezus-albumin kappale Take My Place. Yleisesti ottaen Allenin tuore levy oli itselleni pienoinen pettymys, sillä musiikki oli lähempänä valtavirtaa, Allenin ironia helppoudessaan kuuntelijaa aliarvioivaa ja sanoitukset eivät yhtä moniulotteisia kuin aiemmalla tuotannolla. Take My Place on eräs levyn positiivisista poikkeuksista. Voisi jopa sanoa, että se on likaisen ja limaisen simpukan sisällä oleva helmi.

Take My Place on haikea, voimakas elektroninen balladi, jossa lauletaan elämän epäreiluudesta. Sanoituksen on arveltu viittaavan laulajattaren pari vuotta sitten tapahtuneeseen keskenmenoon. Tekstiin voi samaistua helposti: eikö meistä jokainen ole kokenut elämässään joskus sellaista tuskaa, että toivoisimme jonkun toisen voivan ottaa paikkamme?

Kappaleen utuinen äänimaailma muistuttaa uusista biiseistä eniten vuonna Lily Allenin aikaisempaa, 2009 julkaistua It's Not Me, It's You -levyä, jota pidän itse hänen tuotantonsa parhaimmistona. Take My Place on raikas laulu ilman turhaa sälää. Jokainen sana sattuu ja jokainen ääni koskettaa. Toivottavasti kappale ymmärretään julkaista singlenä radiosoittoon kaikkien ihmisten iloksi.



If I could then I would scream
I'd wipe the tears off of my face
Wake me up if it's a dream
This is more than I can take
I'd give everything I own
If someone else could take my place
Will someone else please take my place?

Lily Allen on ollut ihQutuksessa aiemminkin: maaliskuussa 2009 kappaleella The Fear.

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/07/heinakuun-ihqutusbiisi.html

Työstä kuin työstä voi saada jotain irti niin halutessaan. Sairaalasiivouksen parissa tämän kesäni viettäneenä uteliaisuuttani innostin erään osaston henkilökuntaa ottamaan meikäläisestä näytteen ja selvittämään kromosomistoni. Näytteeni laitettiin viljelyyn, värjättiin ja eräs laboratorionhoitaja analysoi tulokset luppoaikanaan. Voisi sanoa, että olen nyt varmasti mies, sillä 44 autosomin (sukupuoleen vaikuttamattoman kromosomin) lisäksi perimästäni paljastuu X- ja Y-sukupuolikromosomit. Hahaa, nyt enää kukaan ei voi haukkua mua miksikään neidiksi!


Minä: Katohan mitä tässä on! Mitäs huomaat?
Mutsi: Ne ovat kirjoittaneet sinun nimesi kahdella E:llä.

Perimän kannalta sukupuoli määräytyy isältä saadun sukupuolikromosominn mukaan: äidiltä (XX) lapsi saa toisen X-sukupuolikromosomin, isältä (XY) taas joko X:n tai Y:n. Ensimmäisen kuuden viikon ajan sukupuolirauhasten aiheet ovat alkioilla/sikiöillä samanlaiset. Tämän jälkeen Y-kromosomin vaikutuksesta kehitys johtaa miehen kiveksiin. Tarkemmin sanoen Y-kromosomissa sijaitsevan SRY-alueen koodaama TDF-transkriptiotekijä vaikuttaa Sertolin solujen (eli kivesten siementiehyiden) esiasteessa. Tämän jälkeen kivesten kehittymiseen osallistuu myös autosomaalisten kromosomien geenejä, mutta "lähtölaukaukseen" tarvitaan Y-kromosomin SRY-geeni. Y-kromosomin puuttuessa sukurauhasten aiheen ydin surkastuu ja kuoriosaan muodostuvat munasolujen kantasolut.

Sukupuolen määräytyminen ei ole kuitenkaan yksinkertainen "joko XX eli nainen tai XY eli mies" -asetelma. Joskus SRY-alue voi siirtyä meioosissa (virheet solujen ja sukusolujen jakautumisessa ovat yleisiä: ilman niiden tuomia muutoksia evoluutiotakaan ei tapahtuisi) X-kromosomiin tai jopa kadota kokonaan. Joskus sukusoluun voi päätyä useampi X- tai Y-sukupuolikromosomi: esimerkiksi XXY- ja XYY-miehet ovat mahdollisia, jopa suhteellisen yleisiä.

En ole aina ollut täysin varma omasta sukupuolestani: vaikka pippeli tuolla jalkovälissä näyttäisi retkottavan, olen pitänyt mahdollisena XXY-mieheyttä. Muun muassa naismainen lantio, ei kovinkaan maskuliiniset kasvonpiirteet, lyhyt istumakorkeus ja rasvan kertyminen lantion ja rintakehän alueelle ovat XXY-miehille tyypillisiä piirteitä. Toisaalta kromosomistoni tutkinut hoitaja totesi, että olisin liian lyhyt XXY-mieheksi: useimmat ovat pitkiä, ainakin yli 180-senttisiä, siinä missä itse olen vain 175-senttimetrinen. No, nyt siihenkin on saatu varmuus: tavallisia ollaan.


Erkin koodi.

Ihmiset päätyvät kromosomistotutkimuksiin silloin, kun sikiössä huomataan jotain outoa tai kun jo syntyneen lapsen kehitys näyttäisi poikkeavan tavallisesta. Myöhemmällä ikää hedelmättömyys voi olla syy hakeutua tutkimuksiin, sillä esimerkiksi osa XXY-miehistä on steriilejä tai ainakin siittiöiden tuotanto voi olla heikompaa. Kromosomistotutkimuksissa voidaan kiinnittää huomiota kromosomien trisomiaan: parin sijasta kromosomeja onkin kolme. Esimerkiksi 21. kromosomin trisomia aiheuttaa Downin syndrooman, 16. trisomia johtaa useimmiten keskenmenoon, sukupuolikromosomien trisomiaa olenkin jo selostanut. Lisäksi huomiota saavat kromosomien raidat: kussakin kromosomissa on tietty määrä tummina näkyviä raitoja, ja poikkeukset raitojen määrissä eivät välttämättä ole yksilön terveyden ja kehittymisen kannalta hyväksi. Yksittäisiä geenejä ei testata tällä menetelmällä.

Käytännössä kromosomisto saadaan näkyville ottamalla verinäyte. Itseäni vampyyri puraisi käsivarresta. Noin 1 millilitra verta menee viljelyyn muutaman päivän ajaksi: PHA (phytohemagglutinin) aktivoi valkosoluja jakaantumaan, samoin kuin ne jakaantuisivat esimerkiksi flunssan aikana. Mitoosin (solujen jakautumisen) alkupäässä DNA:n rihmarakenne poistuu ja kromosomit asettuvat solussa selvemmin nähtäviksi pareittain riveihin.

Mitä kromosomistokuvista voidaan sitten nähdä? Ei paljoa, mutta minun voidaan sanoa olevan mies (1), jolla ei ole kromosomistossaan poikkeamia (2). Ei tuosta tiedosta haittaakaan ole, tulipahan opittua hieman lisää uutta ihmisen biologian parista, ennen kaikkea nähtyä tutkimusta käytännössä eikä vain teoreettisesti kirjasta. Onhan se siistiä nähdä oma perimänsä: oman elämänsä pohjarakenteet, Erkin rakennuspalikoiden koodit.

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/07/todistetusti-mies.html

Stara.fi uutisoi, että Britanniassa kaavaillaan tupakoinnin kieltämistä kaikilta 2000-luvulla syntyneiltä. Kieltolakien sävyttämästä 1900-luvusta on nyt opittu: nyt ei kielletä enää viinaa, vaan tupakointi. Nyt ei kielletä kertaheitolla, vaan pösilöt kansalaiset totutetaan askel askeleelta alistumaan kontrolloivaan yhteiskuntaan ilman hauskanpitoa. Tällä vuosituhannella syntyneet eivät syöpäkääryleitä enää vetele keuhkoihinsa, jos ehdotus menee läpi. Siitäs saavat saatanat. Osa on ehdottanut lakia myös Suomeen. Mitä muuta voisimme kieltää eri ikäluokilta?



Facebookin käytön kieltäminen 40-59 -vuotiailta. Jokainen tietää, että erityisesti keski-ikäisten naishenkilöiden taito nolata itsensä Lärvikirjassa on huipputasoa. Joku laittaa profiilikuvakseen koiran, joku toinen apinan. Päivitellään oman jälkikasvun yksityiselämää kaikille ystäville tilapäivityksissä, kirjoitetaan kieliopillisesti silmiäkirveleviä, huutomerkeillä kyllästettyjä jakoja, kommentoidaan jälkikasvun elämää ja lähetellään kaveripyyntöjä vahingossa omien lasten kavereille, vaikka niitä piti vain käydä kyyläämässä.

Esim: "Kyllä minusta tuntuu pahalta katsoa tuota elämääsi Sanni, taasko sinä olet eronnut?"
"Tämä Esko Rahkosen vanha hyvä kappale.... tuo muistoja mieleen..... sillon kun oltiin nuoria!!! :) Kyllä tätä vieläkin kuuntelee!!! Paljon parempaa kuin nämä nykyajan suvisabotaget ja johannatukiaiset joita nuoret nykyisin fanittavat......."
"Kylläpäs minun pikku-Erikini on nätti taas!!! Kyllä olen kauniin lapsen kasvattanut kun katsoo tätäkin kuvaa!!! :) Mutta tuon hirveän värin voisit hiuksistasi värjätä pois."

Tätä vanhemmat osaavat käyttäytyä, sillä kuusikybästen lärvikirjailu on olematonta: hiljaista, ketään haittaamatonta kyyläystä, ei omasta elämästä kertovia noloja päivityksiä. Siten ehdotankin, että Lärvikirja kielletään kaikilta 40-59 vuotta vanhoilta.

Kauhuelokuvien katsominen yli 70-vuotiailta luvattomaksi. Yleisesti ottaen aika harva yli 70-vuotias varmaankaan katsoo kauhuelokuvia, mutta todennäköisesti osa vanhuksistakin päätyy yön yksinäisinä tunteina kauhun ääneen. Tämä täytyy kieltää terveydelle haitallisena, sillä jännittävä elokuva voi aiheuttaa sydämentykytyksiä tai jopa infarktin!

Nuorisomuodin mukaisesti pukeutuminen yli 33-vuotiailta tehtävä laittomaksi. Harvoin saa nähdä kauheampaa näkyä kuin nuorekkaasti pukeutuva fossiili katukuvassa. Nelikymppiset miehet yrittävät olla hip (tietämättä kyseisen sanan olleen ei-niin-hip viimeisimmät kymmenen vuotta) pitämällä raskaita kultakoruja ja löysiä farkkuja. Homomiehien keskuudesta voi tehdä löytöjä esimerkiksi emo-, fruittari- ja swagtyylistä nelikymppisversiona. Koska tämä vain saa ihmiset pahoittamaan mielensä, tämä täytyy kieltää. Ihmisten pukeutuminen ei ole vain yksityisasia, ajatelkaa nyt välillä muitakin. Nuorisotyylit yli 30-vuotiailla pitää kieltää ainakin julkisissa tiloissa, mieluusti myös parvekkeilla ja autoissa. Lisäksi Fiorella-farkut kielletään jo aikaisemmin, alle 24,4-vuotiailta. *

Unelmointi kiellettävä alle 25-vuotiailta. Hei nuori, kai tiesit, että maailma on aika ikävä paikka? Kai tiesit, että työmarkkinatilanne muuttuu vuosi vuodelta kehnommaksi, kai muistat, ettei sinulla ole todennäköisesti tulevaisuutta? Inflaatio tuhoaa säästösi ja perintösi, työpaikkasi menee Kiinaan, ostovoimasi heikkenee. Vanhemmat sukupolvet saavat eläkkeitä enemmän kuin ovat niitä maksaneet. Sinä et pääse näihin tai muihinkaan etuihin käsiksi. Sinä maksat ne. Homman nimi on seuraava: opiskele ja tee töitä, älä ajattele itseäsi tai terveyttäsi, keskity säilymään hengissä. Ehkä jossain vaiheessa asiat ovat paremmin ja sinullakin menee hyvin. Jotta motivoituisit työntekoon ja opiskeluun pitääksesi siten kontrolloivan hyvinvointivaltion jotenkuten kasassa, turha unelmointi jokaiselta nuorelta kannattaa tässä vaiheessa kieltää vaarallisena ja päihdyttävänä hupatuksena.

Alkoholin käytön kieltäminen parittomina vuosina syntyneiltä parillisina vuosina ja parillisina vuosina syntyneiltä parittomina vuosina. Alkoholi on vaarallinen aine, joka tuottaa muun muassa hyvää fiilistä ja maksavaurioita. Suitsiakseen kansan alkoholisoitumista Suomi tarvitsee tekoja. En puhu mistään ennustettavan alkoholipolitiikan kaltaisesta kummajaisesta, vaan juonnin rajoittamisesta tiettyihin vuosiin mielivaltaisella tavalla. Joka toinen vuosi pitäisi kestää selvinpäin. Pyöreät vuosikymmenet ja esimerkiksi 18-vuotissynttärit voisi tietty olla kännissä, sillä vain parittomina ikävuosina joutuisi kärvistelemään.

Mopoautot kiellettävä alle 125-vuotiailta. Hei, invamopot tarkoitettiin mukavaksi tavaksi liikkua vanhuksille. Niitä ei tarkoitettu tieliikennettä hidastaviksi maanvaivoiksi, jotka valvottavat huonoilla popeillaan ja kimeällä moottoriäänellään ihmisiä yöllä ja joiden ratissa näkee rasvatukkaisia yolo swageja. Mopoautot ovat tutkitusti maailman noloin asia maailmassa – siksi ne on kiellettävä mieluusti kaikilta alle 125-vuotiailta, ainakin alle 70-vuotiailta.

Yli 20-vuotiaiden ask.fm-tunnukset ja yli 26-vuotiaiden rekisteröityminen Instagramiin estettävä. Olette jo liian wanhoja, aikanne meni, hyväksykää se! Jos muu ei auta vakuuttumaan, kannattaa vilkaista Madonnan Instagram-kuvat. Voi tätä myötähäpeää.

Kasarimusiikin kuuntelemisen kieltäminen 1990 ja sitä myöhemmin syntyneiltä. 80-luvulla ja sitä ennen syntyneillä on yksinoikeus edes johonkin cooliin! Tyytyköön vuodesta 1990 alkaen syntyneet siis kuuntelemaan omia paskoja musiikkejaan tai tehkööt radioon viimein jotain parempaa.

Ilman paitaa torilla oleskelemisen kieltäminen alle 28-vuotiailta. Useimmiten tähän ikään mennessä ei ole saatu kasvatettua kyseistä aktiviteettia varten tarvittavaa kaljamahaa.

Tupperware-henkisten kutsujen järjestäminen alle 31,6-vuotiailta pannaan. Tupperware ja tuoksukynttilät siintävät vasta keski-iässä, jolloin hankittuna on puoliso, lapsi, koira, talo ja perheauto. Tällöin ihmisen aika ei enää riitä muulla tavoin sosiaalisiin suhteisiin kuin järjestämällä lapselleen rippijuhlat, juhlimalla näyttävästi omia pyöreitä vuosikymmeniä tai järjestämällä ilmanaikaiset romukutsut. Jälkimmäisessä kyse on kaikkein pahimmasta sosiaalisesta muodosta: ihmiset tulevat paikalle, esitellään ja ihastellaan et ai että tää kynttilä oikeesti tuoksuu sille huonolaatuiselle parfyymille mut voin mä tän tuoksun nyt ostaa ku tää on tällai kynttilässä. Kauhistellaan kuinka aika kuluu, pitäisi kyllä nähdä vielä joskus ja sitä rataa, erotaan ja ostetaan puhdas omatunto (nyt tuli kuolemansairasta Hildaakin nähtyä, vaikka ei ole tullut vuosiin sitä käytyä katsomassa ja tuskinpa enää tulee nähtyä) muutamalla muovisella kupilla tai Dermosilin käsisaippualla. Tämä käytös on normaalia ja hyväksyttävää vasta sitten, kun ihminen on tarpeeksi vanha. Nuoret, hankkikaa elämä, älkää tehkö näin!

Kolikoilla maksaminen kaupassa estettävä yli 56-vuotiailta. * On rasittavinta koskaan, kun Pirjo tai Hillevi tai Kalevi innostuu maksamaan ostoksensa kaupankassalla tasarahalla kolikoilla. "Oota kyllä minä näin täällä jossain viisisenttisen..." Yhteiskunnallamme ei ole aikaa odottaa – hei hidasperseet, maksakaa mummoalushousunne ja ruisleipänne kortilla!

Moottoripyörän hankkiminen ikävuosien 49,5 - 55,5 välillä lopetettava, koskien erityisesti miehiä. Viisikymmentävuotiskriisin seurauksena monet miehet haluavat elää mopopoikaunelmaa vielä kerran ja hankkivat itselleen Harley Davidsonin. Korttia ei tarvitse suorittaa, sillä ennen vanhaan sen on saanut tavallisen autokortin kylkiäisenä traktorikuskin, kuorma-autokortin ja lääkärin pätevyyden ohella. Yleensä sedät eivät valitettavasti osaa liian isoa ensipyöräänsä ajaa – tai osaavat, mutta vain ojaan. Moottoripyörien vakuutukset tippuisivat alas kertarytinällä, kun keski-iän tuomasta ikäkriisistä kärsivät miehet käyttäisivätkin rahansa moottoripyörillä itsensä tappamisen sijasta vaikkapa hiustensiirtoihin ja nuorten opiskelijatyttöjen sponsoroimiseen.


Jack Daniels -paitojen myyminen alle 20-vuotiaille kiellettävä. Alle 20-vuotiaiden ikä ei riitä Jackin kaltaisten väkevien juomien kiskomiseen, joten mitä he voivat moisilla paidoilla tehdä? Kuinka moni 14-vuotias Jack-paitaa pitävä pikkulissu on edes maistanut koko viskiä? Jos olisivat, todennäköisesti he eivät paitaa pitäisi – sehän on pahaa! Paidat mainostavat huonoja, epäterveellisiä elintapoja, jotka on nyt aika siivota pois katukuvasta.

Super Mario -pelien pelaaminen kieltoon alle 18-vuotiailta. Ei tarvitse ihmetellä, miksi kannabikset, kokaiinit, heroiinit ja sienihörhöily ovat yleistyneet nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. 80-luvulla ja 90-luvulla syntyneet lapsukaiset ovat nyt aikuisia. Lapsuutensa eräässä pelissä he ohjailevat epämääräistä italialaista putkimiestä, joka saa supervoimia syömällä erilaisia kärpässieniä. Kaikenikäisille suunnattu peli antaa käsityksen, että huumeiden käyttö on hyväksyttävää, jopa kannattavaa. Grand Theft Auto on ymmärretty kieltää lapsilta: milloin on sienihörhöitaliaanon vuoro?

Tähdellä (*) merkityt kieltoehdotukset ovat jonkun muun keksimiä. Kiitoksia Emmille ja Suville.

Mitä sinä haluaisit kieltää?

Stara.fi: Tupakointin halutaan kieltää 2000-luvulla syntyneiltä
http://www.stara.fi/2014/07/02/tupakointi-halutaan-kieltaa-2000-luvulla-syntyneilta/

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/07/kielletaan-tama-tuo-ja-se.html

Hyi hyi, tämä lähentelee jotain mälsää life&style-kirjoitusta, mutta tämä juttu on niin merkittävä, että siitä pitää sanoa jotain. Meikämannella on ollut nyt viime tiistaista lähtien keltainen tukka. Aiemman turkoosin tukan takia Manic Panicin Electric Banana -sävy on hieman vihertävä. Lähimpänä tämä pää kai on rakennustyömaiden huomioliiviä. Kun ei muuten huomiota saa, pitää kerjätä sitä varoitustarravärisellä fledalla. Nyyh.

Vihertäväsävyisestä pelastustakista olisi tarkoitus siirtyä hiljalleen kirkkaan aurinkoiseen ja siitä kullan ja oranssin sävyisiin keltaisiin.

Tämä on jotenkin historiallista. Kaikki muut värit ovat oikeastaan koettu. Blondi, ruskea, musta. Pinkkiä raitoina. Koko violetti ja kokonaan sininen useampaankin otteeseen. Vihreän eri sävyt. Punainen. Karsea tummanpunainen, josta en koskaan halunnut ottaa kuvaa. Lilat raidat. Nyt keltainen. Oranssi tosin puuttuu, mikäli värinpoistoevotusta punaisen jälkeen ei lasketa. Ehkä sekin vielä joskus.

Oli jännää värjätä ensimmäistä kertaa Manic Panicilla. Väri ei näytä kestävän yhtä pitkään kuin Directions, mutta muilla merkeillä ei ollut näin vaaleaa keltaista eikä minkään muun merkin keltainen hohda UV-valossa (tukka hohkaa myös ilta-auringossa, en tiedä pidänkö siitä vai en). Etuna ainakin on se, ettei Manicci näyttäisi tarttuvan yhtä tinkaan vessan kaakeleihinkaan värjätessä. Yhdysvalloista eBayn kautta tilattuna yhdellä purkille tuli hintaa toimituskuluineen noin kympin.



Keltainen taitaa olla viimeisin shokkiväri myös siinä mielessä, että se on viimeisin shokeerava väri hiuksissa. "Normaalien" hiusvärien lisäksi pinkki, sininen ja violetti eri sävyineen ovat jo aika valtavirtaa, yleisiä ihan tavallisessa katukuvassa. Kyllähän ne herättävät vaikka ruskeata enemmän huomiota, mutta ei niitä voi harvinaisuuksiksi sanoa. Vihreän tukan osalta sain aika paljon reaktioita aikoinaan, mutta sekin tuntuu parin vuoden takaisesta yleistyneen. Mutta keltainen, sitä ei vain näe missään!

Keltainen, shokkiväreistä epäsuosituin ja harvinaisin! Lähipiirissäni on vain yksi, jolla on ollut keltainen pää (epäonnistuneita vaalennuksia ei lasketa).

Kuuluisia keltapäisiä julkimoita:
- Lady Gaga
- Ja minä??? Hei mulla on 21 seuraajaa ask.fm:ssä, enkös mä oo jo julkisuuden henkilö???

Keltainen ei vissiin ole toivottu väri hiuksissa. Ehkä se tuo mieleen kusen tai epäonnistuneen värinpoiston. Mut musta keltainen on cool. Daa näiden pitäisi hohtaa UV-valossa. Kusipäisyyteni näkyy nyt tukassakin.

Eräs lapsi huusi vanhemmilleen "hassu vihreä tukka". Eikö ne nykyajan pennut tunne edes värejä? Tämä on vihreäsävyinen keltainen. Mihin maailma on menossa?

Jotenkin vain historiallista. Hurjaa. Mitä sitä seuraavaksi tekisi? Joskus tuntuu siltä, että ihmisten hämmentäminen ja ärsyttäminen muuttuu koko ajan haasteellisemmaksi. Kun alastonmalleilin todennäköisesti viimeistä kertaa (ainakin tältä lukukaudelta) toukokuussa, rupesin pohtimaan, millä tavoin tästä voi enää pistää räväkämmäksi. Tekemällä pornoa?

Joka tapauksessa, tämä kesä tulee olemaan keltaisen shokkivärityksen kyllästämä. Fuck yeah.

// http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/07/keltaista.html

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin huomiota kiinnittävän Pride-viikon eräs suurimmista kohokohdista oli vuoden Mr Gay Finlandin valitseminen torstaina. Kilpailussa etsitään komeinta ja fiksuinta miestä edustajaksi ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöille. Voittajaksi valittiin 29-vuotias Peter Linden Turusta. Nähdessäni tuoreen Mr Gayn kireissä uimahousuissa öljyttyine vatsalihaksineen meinasi tulla purjo.

Mr Gay Finland on kuten mikä tahansa muu missikisa (Mr Finland, Miss Finland) – pinnallisuudessaan kuvottava. Finalistien persoonallisuus jätetään taka-alalle vatsalihasten ja vauvaöljyn noustessa etusijalle. Vaikka kisaan kerrotaan haettavan komean lisäksi myös fiksua homomiestä, mukaan finaaleihin on päässyt myös vähemmän älykkyydellään loistaneita Big Brother -tyrkkyjä, kuten Niko Saarinen (finalistina 2012) ja Ragnar Orav (finalistina 2013).



Ennen kaikkea kisan etovuus on siinä, että sen mieskuva on yksitoikkoinen. Mikä kaikkia viittä valittua Mr Gay Finlandia yhdistää? He ovat kaikki ainakin kohtuullisen maskuliinisia. Mitä yhteistä on kaikilla finalisteilla? Vaikka joukossa on myös ääristereotypiahomppeleita, yhtäkään heistä ei voi sanoa feminiiniseksi tai kauniin androgyyniseksi.


Mr Gay Worldin satoa: Tekorusketettuja ja revittyjä vartaloita.

Tuntuu vähintäänkin kummalliselta, että seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta korostavan Pride-juhlaviikon päätapahtumassa hyväksynnän saa vuodesta toiseen vain perinteisin miesmalli – öljytty, lyhyttukkainen lihaskimppu. Samoin ainuttakaaan feminiinistä/androgyynistä finalistia ei voi myöskään maailmanlaajuisella tasolla kisattavassa Mr Gay World -sarjassa nähdä.

Seksuaalivähemmistöjen keskuudessa elää jatkuva vastakkainasettelu maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välillä. Osa homoseksuaaleista miehistä on maskuliinisempia, ja naisellisuus mielletään usein epämiellyttäväksi stereotypiaksi. Toisille sukupuolettomuus tai naisellisiksi mielletyt piirteet ovat kauneusihanne. Osa tuntee vetoa vain maskuliinisiin tai feminiinisiin miehiin. Lisäksi valitettavan paljon tapaa kliseisiä käsilaukkuhomoja, jotka luulevat lyhyen tukkansa takia olevansa tavallisen poikamaisia eivätkä stereotyyppisia. Lesbojen keskuudessa elää samanlainen asetelma – femmet eivät olleet aina suosituimpia ilmestyksiä rekkalesbojen piireissä, eivätkä aina vieläkään ole. Sofi Oksanen on kuvannut romaanissaan Baby Jane (2005) 90-luvun homokulttuuria naisellisen lesbon näkökulmasta – aina ei ole ollut mukavaa.


Olisiko kuvankaunis Frank Wolfina tunnettu Francis Lapointe (1993-2013) pärjännyt maskuliinisuutta korostavissa Mr Gay -kilpailuissa?

Itse voinen sanoa olevani ulkonäöltäni androgyyninen tai feminiinen, ja voin vakuuttaa: kyllä, paskaa sataa ajoittain niskaan ei vain ahdasmielisiltä heteroilta, vaan myös seksuaalivähemmistöjen suunnalta. Samaa olen kuullut myös muilta androgyynisiltä homo- ja bimiehiltä.

Aikoinaan eräs valituksi tullut Mr Gay totesi, että jopa Valko-Venäjällä järjestettiin ensimmäiset komeinta homoa etsivät kilpailut ennen Suomea . Haastattelu antoi ymmärtää, että Mr Gay -kisan saapuminen maahamme olisi edistystä. En menisi sanomaan edistykseksi sitä, että yhtä ainoaa kauneuskäsitystä tarjotaan ainoana oikeana.



Jotain positiivista voidaan kuitenkin nähdä naisten versiossa: Miss Gay -kilpailussa. Finalistit ovat edustaneet kumpanakin vuonna koko lesboskeneä kaikessa kauniissa kirjossaan. Toivottavasti tulevaisuuden komeimmaksi homomieheksi kelpaisi myös muukin kuin revitty kiiltokuvapoika. Meitä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia on moneen junaan – eikö myös perinteistä poikkeaville kauneuskäsityksille voisi antaa sijaa?

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/06/missa-feminiinen-mr-gay-finland.html

*** VAROITUS! ARVOSTELU SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA! ***

Toinen maailmansota (II MS) jatkaa siitä, mihin sarjan ensimmäisessä osassa (Ensimmäinen maailmansota) jäätiin. Sodan hävinnyt ja syntipukiksi katsottu Saksa on osien välillä muuttunut niin sanottujen natsien eli kansallissosialistien hallitsemaksi diktatuuriksi, jota johtaa pieniviiksinen vegaani. Sotakorvaukset ovat katkeroittaneet Saksan kansaa, ja tuhatvuotiseksi suunniteltu maa päättää vallata koko Euroopan. Hivuttautumistaktiikalla etenevä laajentumispolitiikka saa yllättävän käänteen, kun mahdottomaksi uskottu sota syttyy: Saksan hyökätessä Puolaan Iso-Britannia ja Ranska julistavat sille sodan.

Saksan kehitys tapahtuu nopeasti: noin viidessätoista vuodessa ensimmäisen maailmansodan loppumisesta maa on jo päätynyt Adolf Hitler -nimisen miehen hallintaan. Vaikka perusteet (esimerkiksi maailmansodasta katkeroituminen, laman vaikutukset, massatyöttömyys) ovat olemassa ja loogisesti niiden voidaan ajatella voivan johtaa poliittiseen ääriliikehdintään, tuntuu kirjailijan valinta omituiselta. Miten asiat tapahtuvat näin nopeasti?

Hitler nostaa esiin juutalaisvihan kuin puskista. Vihaa ei koskaan perustella kunnolla, mutta kansalaiset ovat oikopäätä tunkemassa vähemmistökansaa ghettoihin ja myöhemmin uuneihin. Tämä yksityiskohta tuntuu epäuskottavalta – ei kai kukaan noin toimisi, ainakaan noin nopealla tahdilla? Yksityiskohdasta kasvaa sotakuvauksen aikana entistä olennaisempi osa kokonaisuutta, kun juutalaisten määrätietoinen joukkotuhoaminen aloitetaan myrkytyksin, ampumisin ja polttouunein. Lukiessa herää ällötyksen tunne. Mihin kirjoittaja on tällä pyrkinyt? Juutalaisosio tuntuu lähinnä lukijan tarkoitushakuiselta provosoimiselta ja kuvotustunteiden herättämiseltä ja vaikuttaa turhalta. Tämän sivujuonen olisi voinut jättää poiskin.

Saksaa hallitsevat natsit ovat julmia, jopa liiankin julmia. Kokonaisuudessaan natsit tuntuvat pahuuden ruumillistumina liian kliseisiltä. Näyttävät sotilasmarssit, deindividualismi, tummat uniformut, militarismihenkisyys, hakaristisymbolit, toisinajattelijoiden brutaali vaientaminen, propaganda... Pahuutta on liikaa. Uskoisiko tällaista kukaan todellisuudessa?



Natsien johtajana toimiva Adolf Hitler on hahmona ristiriitaisuuksissaan kiinnostava, suorastaan herkullinen: hän on yhtä aikaa eläintenoikeuksia ajava kasvissyöjä ja juutalaisten joukkotuhoa johtava diktaattori. Hän on ujo ja mukava ollen samalla julma ja epäinhimillinen. Hänellä on hassut viikset. Hitlerin hahmo on merkki erinomaisesta luovuudesta, jota käyttämällä on kyetty luomaan ainutkertainen persoona. Eräänä mieleenpainuvana yksityiskohtana on Hitlerin visio saksalaisesta automallista, Volkswagenista: pyöreä, ruman leppäkerttumainen halpisauto, johon idyllisen saksalaisperheen kuuluisi mahtua. Tämä science fiction -teknologia voi tuntua lukijasta riippuen hauskalta yksityiskohdalta (kuten minusta) tai sitten vain puolihauskalta epäuskottavuudelta.

Sota laajenee ensimmäisen maailmansodan tavoin maailmanlaajuiseksi ja tällä kertaa vielä tuhoisammaksi. Tällä kertaa vastakkain ovat akselivallat ja liittoutuneet. Joltain osin maiden vetäminen mukaan toisensa jälkeen tuntuu loogiselta, sillä valtioilla on ennen sotaa ollut olemassa liittoutumia ja vihollisia. Uskottavuus kuitenkin romahtaa, kun Japani käynnistää omat operaationsa Tyynen valtameren alueella. Saksan kansallissosialistisia ajatuksia symppaava Japani hyökkää naapurimaihinsa käynnistäen kauheat teurastukset. Tässä kohdassa kirjoittaja yksinkertaisesti yrittää liikaa: fokus katoaa, kun Euroopan lisäksi pitäisi keskittyä myös Tyynen valtameren tapahtumiin. Samoin Afrikan mantereella sotiminen ja natsit Egyptin pyramidien äärellä taistelemassa tuntuvat ylimääräisiltä, päälleliimatuilta kohtauksilta.

Välillä sotiminen juuttuu paikoilleen: tässä on mahdollisesti haluttu luoda ja syventää jonkinlaista sotakuvauksen tunnelmaa, mutt ajoittain se myös tylsistyttää. On äärimmäisen mielenkiintoinen ajatus saattaa ikiviholliset Neuvostoliitto ja Yhdysvallat yhteen vielä kommunismiakin pahempaa uhkaa vastaan. Tämä saa lukijan pohtimaan, mikä on todellista pahuutta. Kuka on oikeasti paha? Vaikeat ajat saavat vihollisetkin puhaltamaan yhteen hiileen.

Juoni päättyy lopulta tyypillisen tarinan tavoin: paha saa palkkansa, Saksa kukistuu, Hitler ampuu itsensä bunkkerissaan. Hitlerin hahmon poistaminen tuntuu harmilliselta, sillä hahmolle olisi voinut keksiä roolin seuraaviinkin osiin. Ehkäpä hänen sijasta tapettiinkin vain joku kaksoisolento? Ehkäpä Hitler palaa joskus tai matkustaa Kuuhun? Ehkäpä Saksa nousee, liittoutuu Ranskan kanssa ja muodostaa koko Eurooppaa hallitsevan liittovaltiohenkisen unionin, joka on kapitalistisikojen hallitsema, muka-demokraattinen ja pienien valtioiden valtaa alasajava byrokratiakoneisto? Ehkä unioni on niin byrokraattinen, että se määräilee jopa kurkkujen käyryyttä tai silakoiden määritelmää grammojen tarkkuudella! No, mahdollisesti tällainen visio olisi jo liian hurja jopa tähän sarjaan.

Varsinaisesti teos päättyy Japanin tilanteeseen. Lähialueitaan terrorisoinut Japani taistelee Yhdysvaltoja vastaan. Yllättäen Yhdysvallat kehittää atomipommin, räjäyttää niitä kaksi kappaletta sodalta aiemmin täysin säästyneissä kaupungeissa ja kappas vain, nousevan auringon kansa antautuu muitta mutkitta. Anteeksi mitä? Nähtävästi kirjoittaja ei ole tiennyt miten jatkaa tarinaa, joten atomipommi saa toimia hätäisesti kasaan kyhättynä ratkaisuna. Hyvin laiskaa kirjoittamista ja erittäin huonosti kyhään kasattu loppuratkaisu, sanoisin.

Toinen maailmansota on pitkä ja monipuolinen sotakuvaus, jossa käsitellään myös science fiction -henkisesti kontrolloivaa, pitkälle kehittynyttä yhteiskuntaa. Hyviäkin puolia on, mutta kokonaisuudessaan lukukokemus jää epämiellyttäväksi kirjoittajan epäloogisuuksien ja uskottavuusongelmien takia. Samoin tietyt kirjoittajan käyttämät oikopolut (kuten atomipommi) latistavat tarinaa. Toisessa maailmansodassa on potentiaalia, mutta kirjoittaja on päästänyt itsensä aivan liian helpolla. Samoin lopun ylipitkät loppulätinät rauhanneuvotteluista latistavat tunnelmaa. Eikö lopetus olisi voinut olla jollain tavoin eeppisempi?

On todennäköistä, että sarja saa kolmannen osan: mahdollisesti Kolmas maailmansota on jo aluillaan. Loppuratkaisu jää monin tavoin avoimeksi: Saksa jaetaan kahtia Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä, kommunismi ja kapitalismi ovat taas toistensa vihollisia, Stalinin valta yltää jo Euroopan sydämeen. Kaksi napaa, vain yksi maailma. Oletettavaa on, että seuraava sota on sarjan (trilogian?) viimeinen osa päättäen kaiken. Kaiken. Liikaa ei kuitenkaan kannata odottaa, sillä Toinen maailmansota on kokonaisuudessaan vain keskinkertainen, kahden tähden arvoinen lukukokemus epäuskottavuuksineen ja aukollisine juonineen.

**

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/06/arvostelussa-toinen-maailmansota.html

Kun antaa ihQutusbiisille korvannipukan, se vie koko kuuloaistin.

Kesäkuun ihQuinta kamaa on hollantilais-dj Sander Kleinenbergin uusi single We-R-Superstars. Alunperin kappaleen alkupätkä kiersi netissä Madonnan seuraavana huhuttuna singlenä. We-R-Superstars on yksinkertaisesti loistava biisi: siinä on tarttuvat riffit ja mahtava biitti. Soundimaailmaltaan kappale tuo mieleen 70-luvun lopun ja 80-luvun diskokuninkaan, Giorgio Moroderin. Tässä on jotain ikuista.

Musiikkivideo... Noh, siitä voi olla montaa mieltä. Fantsuja dogsuja.



// http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/06/kesakuun-ihqutusbiisi.html