IRC-Galleria

Ihminen on aina loppujen lopuksi sosiaalinen eläin. Olen monesti miettinyt, kuinka jännää onkaan, että vaikka elämme yksilökeskeisintä aikaa koskaan, muoti määrittelee ihmisiä suunnattomasti. Se on suorastaan paradoksaalista: voisi luulla, etteivät muotivirtaukset enää kiinnostaisi, kun individualistiyhteiskunta korostaa omaa tyyliä, omaa vapautta, omaa valintaa. Näyttää kuitenkin siltä, että muodilla on merkitystä niin aikuisten kuin nuortenkin keskuudessa.



Savon Sanomien pääkirjoituksessa 10.11.2014 Talvihaalarivarustelua Outi Poikonen kirjoittaa vanhemmista, jotka saattavat syytää vuosittain satoja euroja lastensa toppahaalareihini: tietyt brändit, esimerkiksi Polarn O. Pyret, ovat satsaamisen arvoisia. Hiekkalaatikolla rämpivän kersan ylläpitämä haalari kertoo nähtävästi yllättävän paljon myös lapsen vanhemmista. Halpa-Hallin kuteissa rämpivän lapsen vanhemmat voivat olla muita vanhempia huonompia ihmisiä.

"Pikkuhiljaa sitä havahtuu ensimmäisen mukulansa kanssa läheisen leikkipuiston hiekkalaatikolla. Miksi kaikilla muilla lapsilla näyttäisi olevan lähes identtinen univormu. Väri vaihtelee, mutta malli ja materiaali toistuvat."

Hesari taasen kirjoitti (Paljonko maksaa olla suosittu teini?) brändejä seuraavista ja halpismerkkejä kaihtavista yläasteteineistä pari kuukautta aiemmin, elokuussa.

"Mutta nyt Maunulan yläkoulun kello soi. Poikien on mentävä tunnille.
He heittävät selkäänsä Niken reput – kaikilla on samanlainen, mutta erivärinen."

Facebookin kohdemainokset osaavat tyrkyttää minulle ajoittain eri vaatekauppojen Facebook-sivuja ja tarjouksia. Kerran jouduin hieraisemaan silmiäni, kun eräs miehille farkkuja myyvä liike myi pöksyjään poikkeuksellisen suorasanaisella mainoslauseella: "näillä farkuilla saat." Siis mitä saan? Leluja? Karkkia? Viinaa? Pillua? Aa, niin joo, pillua tietty. Siitä tämä puutoksessa eläminen johtuukin, en käytä oikeita farkkuja.

Vaatteet tekevät miehen. Tai naisen. Tai ihan vaan kunnollisen ihmisen. Ilmiö on tuttu jo ennen teollistumisen myötä syntynyttä kulutusyhteiskuntaa: jo uudella ajalla Ranskan hovissa kehittyi kulttuuri, jossa aateliset pyrkivät korostamaan itseään mitä yltiöindividualistisin tavoin ja samalla kuitenkin seuraamaan toisten oikkuja, matkimaan kuin apinat kaikkein tärkeintä muodin keisaria, kuningasta. Aurinkokuninkaan valtakaudella touhu kasvoi ennennäkemättömiin mittasuhteisiin: hovissa jonkun naisen ulkonäön yksityiskohtia saatettiin ruveta matkimaan pelkästä epäilyksestä, että kyseessä saattaa olla kuninkaan uusi rakastajatar. Muoti on määritellyt yksilökeskeisiä ihmisiä jo satoja vuosia sitten.

Minusta Conversen merkit tennareissa ja Hollister-logot huppareissa ovat tavallaan moderneja hihamerkkejä tai timanttikaulanauhoja. Siinä missä natsiajan Saksassa hihaan kiinnitetty kansallissosialistisen puolueen merkki kertoi ihmisen olevan normaali, hyväksyttävissä tai jopa muita arvokkaampi, samaa ajaa nyt krokotiilin kuva kengässä (tosin hei haloo, Lacoste on jo poissa muodista!) tai Ray-Ban aurinkolaseissa. Siinä missä Ranskan hovissa keimailtiin ryhtiä haittaavilla jalokivikoruilla ja massiivisilla tukkalaitteilla, nyt omasta paremmuudesta kertoo Guessin kello. Minulla on varaa, sinulla ei.

Ei merkeissä ole mitään vikaa. Merkkitietoisuudesta on hyötyäkin: ainakin omien kokemuksieni perusteella esimerkiksi Conversen kengät ovat muita tennareita kestävämpiä. Mutta yhteiskunnassa, jossa ihmisen hierarkinen asema määräytyy pidettävän vaatteen merkin perusteella, on (tai ainakin pitäisi olla) pelottavaa elää.

---

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/11/converse-merkki-tennareissa-on-kuin.html

http://www.hs.fi/raha/a1408684411439
http://www.hs.fi/raha/a1408684286530
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/talvihaalarivarustelua/1930431

Hengitätkö sinäkin ilmaa? Viime vuosikymmenien aikana hankittujen tietojen mukaan ilman hengittäminen tai muu ilman kanssa tekemisissä oleminen voi olla jopa hengenvaarallista. Ilma ei ole tyhjyyttä – se on useista eri aineista koostuva hajuton ja väritön seos, joka painaa ja jolla on merkittäviä, TUHOAVIA VAIKUTUKSIA terveyteesi. Katso kuusi syytä, miksi ilma tappaa!



Pienhiukkaset
Alle 2,5 mikrometrin kokoiset pienhiukkaset ovat kiinteitä hiukkasia, jotka leijuvat ilmassa. Silmä ei näe niitä, mutta siellä ja täällä ne ovat, kaikkialla ympärillämme, valmiina iskemään ja tappamaan. Siinä missä isommat hiukkaset eivät pääse keuhkorakkuloihin asti niiden juuttuessa usein jo nenän ja nielun alueille, pienhiukkaset pääsevät. Ne aiheuttavat hengitystie-elinsairauksia, sydänongelmia ja astmaa. Pienhiukkasia esiintyy pääasiassa kaupungissa, mutta myös maaseudulla. Niitä syntyy teollisuuden, tavallisen kulutuksen, energian tuottamisen, autolla ajamisen ja jopa kasvillisuuden tuottamien höyryjen takia – missään ei voi olla turvassa!

Muut myrkyt
Pienhiukkaset eivät riitä: ilma on täynnä myös muita saasteita, jotka tuhoavat terveyden ja pelottelevat pikkulapsia. Esimerkiksi alailmakehän otsonia ei voi havaita kaasumaisen olomuotonsa vuoksi tavan tallaajan toimesta, mutta pienetkin pitoisuuden lisäykset voivat tuottaa hengitystieoireita. Otsoni voi tehostaaa karsinogeenejä (syöpää altistavia tekijöitä) tai toimia itse sellaisena.

Happolaskeuma
Oi kultaista kuusikymmenlukua, jolloin lapset saattoivat tanssia virkistävässä kesäiltapäivän sateessa piirissä leikkien. Nyt se on mahdotonta, kiitos hapanlaskeuman. Lapset syöpyisivät happosateessa! Lähes koko pohjoisen pallonpuoliskon kattava happolaskeuma saa aikaan syöpymisreaktioita ja ekosysteemien sekoittumista. Se jopa vapauttaa raskasmetalleja maaperästä, mikä johtaa metallien kertymiseen kasveihin ja eläimiin. Tämä taas johtaa siihen, että ruokaketjun takia raskasmetallit rikastuvat ihmisessä. SOS, acid everywhere!

Ilmaston lämpeneminen
Talvisin saattaa vielä paleltaakin, mutta ilmamme myös lämpenee koko ajan. Ilmaston lämmetessä napajäät sulavat, valtameret nousevat, järvet kuivuvat, kaupungit hukkuvat ja kaikki kuolevat.

Ultaviolettisäteily
Vaikka ilmakehään absorboituu suurin osa vaarallisesta, Auringosta tai muualta avaruudesta tulevasta säteilystä, ulkona oleminen altistaa ihmistä erityisesti ultraviolettisäteilylle, joka pidemmän päälle aiheuttaa muutoksia solujen perimässä toimien siten syövälle altistavana tekijänä. Mitä enemmän olet ulkona, sitä enemmän altistut turmiolliselle UV-säteilylle ja varmistat paikkasi syöpätautiosastoilla. Varo!

Mikrobit
Ilma suorastaan kuhisee erilaisista mikrobeista, kuten bakteereista, homeista, hiivoista, alkueliöistä ja viruksista. Monet niistä aiheuttavat sairauksia. Influenssavirus voi matkata ilmassa kymmeniä metrejä toisen aivastuspärskähdyksestä seuraavan, viattoman, pahaa-aavistamattoman uhrin limakalvoille.

Hengitätkö ilmaa? Oletko ilman kanssa tekemisissä? Se voi olla vaarallista! Vältä ilmaa heti!
Juotko maitoa? Istutko liikaa? Seisotko? Ajatko autolla? Käveletkö? Se voi olla vaarallista!
Juotko alkoholia? Se voi olla vaarallista!
Oletko absolutisti? Se voi olla vaarallista!
Istutko käytetyllä sohvalla! Se voi olla vaarallista!
Harrastatko zumbaa! Se voi olla vaarallista??

ELÄTKÖ??? SE VOI VAARALLISTA.

---

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/11/hengitatko-ilmaa-se-voi-olla-vaarallista.html

Joka toiselle biisiä ihQuttaa se itse yksin sitä popittaa.

Lokakuun hienointa kamaa on Paula Koivuniemen tulkinta PMMP:n kappaleesta Joutsenet. Tulkinta on yksinkertaisuudessaan koskettava. Paulan käheän kaunis ääni tuo kappaleeseen rosoa ja haikeutta. Vasta nyt olen itse ymmärtänyt, kuinka upean sanoituksen Mira Luoti ja Paula Vesala ovat luoneet jo laulajauriensa alkuvaiheessa.

"Sitä mitä koitin sussa koskettaa
Tajusin ei oo olemassakaan
--
Lumi on syönyt kaiken
Routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan"



Muutenkin juuri Paula Koivuniemi on ollut Vain elämää -sarjan kolmannen kauden suurin positiivinen yllättäjä. Itselläni oli ennakkokäsityksenä, ettei hän välttämättä kykenisi heittäytymään juttuun mukaan, mutta ainakin monipuoliset esitykset ovat osoittaneet todellisuuden jopa päinvastaiseksi. Samaa ei voi sanoa esimerkiksi Jenni Vartiaisesta, jonka esitykset tai oma päiväkään eivät tuoneet artistista esiin mitään uutta. (Don't get me wrong, Jenni on mahtava nainen, mutta hänen pidäyttäytyvä esiintymisensä ja vanhoilla linjoilla jatkavat laulutulkinnat ovat olleet pettymys.)

Vain elämää -sarja on hatunnoston myös minun suunnaltani ansainnut. Kokonaisuudessaan ohjelman idea on nerokas: joukko tunnettuja laulajia viettää yhdessä aikaa, kukin avaa uraansa ja avautuu, ja päivän lopuksi tulkitaan jonkun mukana olevan kappaleita. Suomen etuna on pienet julkkispiirit: kaikki ovat katsojalle tuttuja. Todennäköisesti vastaavanlainen formaatti ei toimisi esimerkiksi Yhdysvalloissa. Hollannissa ja erityisesti Ruotsissa vastaavat ohjelmat ovat olleet jättimenestyksiä. Harva ohjelma kykenee koskettamaan ja viihdyttämään katsojaansa yhtä paljon kuin Vain elämää. Vaikka ohjelmassa vollotetaan aika auliisti (Vain itketään ehe ehe), kokonaisuudessaan sarja on ihastuttavan positiivinen: ei kilpailua, ei mollaamista, vain pieni, intiimi ryhmä fiilistelemässä. Okei, mukana on tietty massiivinen tuottajatiimi, bändi ja joka paikkaan seuraavat kamerat, mutta silti.

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/10/lokakuun-ihqutusbiisi.html

Jos tarkastellaan nykyajan televisiokulttuuria, tositelevisio on merkittävästi ohjelmistoa dominoiva tyyppi. On selviytyjiä, uskomattomia maailman ympäri meneviä kilpailuja, laihduttamista läskeille, poliiseja, palomiehiä, hätänumeroita, teiniäitejä, isoveljeä, Martina Aitolehteä milloin viidakossa, äitinä tai hengenpelastajana... Tosi-tv:tä tehdessä ei tarvitse maksaa näyttelijöille, kilpailijoille riittää lupaus palkinnosta. Käsikirjoittajiakaan ei tarvita ainakaan paria enempää, sillä kilpailijat itse muodostavat käsikirjoituksen tekemisillään.

Tosi-teeveen suosion syitä pohditaan paljon. Monet ehdottavat, että terveydestä kiinnostuneet ihmiset katsovat Suurinta pudottajaa, koska siinä oppii paljon kuntoilusta ja terveydestä. Voi olla myös niinkin. Usein kuulee ehdotettavan, että Viidakon tähtösten suosio perustuu pelkkiin bikineihin verhottuihin julkkistisseihin. Voi ollakin. Sanotaan, että Big Brotherissa viehättää mahdollisuus tirkistellä.

Taustalla voi olla kuitenkin muutakin. Minä väitän, että menestyksen avain on nöyryyttäminen. On aina mukava katsoa, kun jotakuta nöyryytetään. Se ei ole varmasti ainoa syy kaikkien tosi-tv-formaattien menestykseen, mutta useissa tapauksissa uskoisin sen voivan olla jopa avaintekijä menestykseen.

Katsotaanko laihdutusohjelmia terveysvinkkien vai kilokasojen tuskan sävyttämän kuntoilun takia? Läskit hikoilevat muutaman tonnin takia, valmentajat karjuvat, hihii ne ovat aivan punaisia ja hikisiä, siinäpähän pudottavat itse keräämiään kilojaan ja syövät kengänpohjan makuista ruokaa. Lopetetaan se tekopyhyys terveyden kiinnostavuudesta: on ilo huomata olevansa itse suhteellisen hyvässä kuosissa ja katsella sohvalta, kuinka paksukainen punnertaa. Hihii, kato, se ei jaksa enää vaan lyyhistyy lattialle!

Maikkarilla pyörinyt Rakas, sinusta on tullut pullukka! keräsi ensimmäisellä kaudellaan keskimäärin 400 000 katsojaa per jakso. Suurinta pudottajaa (englanniksi The Biggest Loser) on tehty Suomessa neljä ja Yhdysvalloissa 16 tuotantokautta: Suomessa kolmannen tuotantokauden päätösjaksoa seurasi parhaimmillaan 700 000 ihmistä: noin 14 prosenttia finskeistä.

Viidakon tähtöset on rikkonut Subin katsojaennätyksiä. Ensimmäisen tuotantokauden avausjaksoa katsoi lähes 500 000 suomalaista: joka kymmenes kansalainen siis nauliintui toosan ääreen tapittamaan Martina Aitolehden tai Henna Kalinaisen bikinipeppuja ja viidakon kuumuun vuoksi hiestä kiiltäviä muovitissejä. Tai sitten ulkonäkö ei kiinnostanut, vaan oli yksinkertaisesti mukava tuijottaa, kuinka ärsyttävät turhikset joutuvat nöyryyttämään itseään viidakossa. Viimein ne rasittavat akat saavat sitä, mitä ne ansaitsevat, hahhaa, hyttysverkolla varustettu telttakin on luksusta nyt! Monet tuttavani (ja minä itsekin) toivoivat sarjaan Johanna Tukiaista: oikeasti, haluaako porukka nähdä Tuksun seksikkäänä bikineissä vai nolaamassa itsensä jossain hassunhauskassa tehtävässä?



Tämän vuoden Big Brother -kaudella on havahduttu ja toimittu havaintojen mukaan: koska aivokuolleisuutta osoittavat keskustelut ja bileörvellykset eivät jostain syystä enää kiinnosta ihmisiä kymmenen kauden jälkeen yhtä paljon kuin ennen, katsojia voi houkutella ruudun ääreen nolaamalla kilpailijoita luovilla keinoilla. Jo aiemmin sarjassa on nähty erilaisia nolaamisen elementtejä, mutta nyt tavaraa on keksitty vielä lisää. Tällä kaudella asukkaiden yksilöllisyyttä on riisuttu vankiasuilla, ja kaksi rääväsuuta ovat joutuneet pitämään suussaan tutteja

Viime aikoina on puhuttu paljon kiusaamisesta. Kouluissa on viimeisimmän vuosikymmenen aikana pyritty kitkemään kiusaamista erilaisilla kampanjoilla ja opettajille suunnatuilla ohjeistuksilla. Työpaikkakiusaamisestakin saa jo puhua ääneen, ja joitain työpaikalla tapahtuneita tapauksia on puitu mediassakin laajasti. Kutsumua-kampanja on nostanut tunteita pintaan kertoessaan selviytymistarinoita ja tilityksiä, millaisia vaikutuksia kiusaamisella on ollut.

Nyky-yhteiskunta on siinä mielessä masentava, ettei ketään enää saisi kiusata. Onneksi meillä on kuitenkin televisio, jonne ihmiset tulevat ihan vapaaehtoisesti häpäistäviksi muutamien roposien ja pintaliitojulkisuuden tähden. Thank God we have television.

Sanotaan, että hauskuus on kadonnut maailmasta. Ei se ole, mutta se on muuttunut. Hauskuudesta on tullut vahingoniloa. Empatia toisia kohtaan on vähentynyt. Ne ovat vain ruudussa nähtäviä mielikuvitushahmoja, eivät oikeita ihmisiä. Kiusaaminen ulkoistetaan koulun häpäreiltä rahan perässä maassa ryömiville reality-julkisuustyrkyille. Tiedä sitten, mitä tällainen kertoo yhteisöstämme.

Lupsuta vain sitä tuttia BB-Dani. Se saa minut ja muut muistamaan, että olemme sinua parempia ihmisiä.

---

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/10/ihanaa-kun-on-joku-jota-noyryyttaa.html

http://www.radionova.fi/ajankohtaista/uutiset/-Rakas--sinusta-on-tullut-pullukka--saa-jatkoa---ohjelmaan-haetaan-osallistujia-31702.html
http://www.mtv.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/viihde/suurin_pudottaja_2010/uutiset?1075195
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suurin_pudottaja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viidakon_t%C3%A4ht%C3%B6set

Jotkut leikkii pikkuautoilla
Jotkut leikkii puupalikoilla
Jotkut leikkii sähköjunill'
Jotkut leikkii Kinder-munill'
Jotkut leikkii pehmoleluilla
Jotkut leikkii marmor'kuulilla
Jotkut leikkii palapeleill'
Jotkut leikkii Barbie-nukeill'
Jotkut leikkii Keneillä
Jotkut leikkii ihmisillä

Toiset leikkii ihmisillä.

Puolet räppäreist ei tajuu rimmaamisest mitään
Ennen mikkiin päästämistä pitäis kirjalliset pitää
--
Kuka muu muka, kuka muu muka
J H T
Jos sä et mun tyylii tajuu,
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
--
Nuorii dokaajakinkkui
Muotiblogaajamirkkui
--
Ego on I S O
Rullaan reikä päässä J F K

(Kuka muu muka, 2013)

Rahamies, muttei sentään ihan sahamies

(Parempi mies feat. Samuli Edelmann, 2013)

Moninkertainen kesähittikingi
Forumin kulman kundi
Hymyilee kuin Hangon keksi
Kun taas kotiin kurvaa rundilt

(Vihaajat vihaa, 2013)



Tänään Linnassa Jennin ja Salen kaa
Jos olet ulkona, varmasti paleltaa
Aa, mikä sen parempaa kuin itsenäistä Suomea yhdessä rakentaa
Teema, teot ja työt, jaksakaa pakertaa
Vaikka välillä masentaa ja duuni... jotain ja sitten näin.

(Linnan juhlissa 6.12.2012 toimittajan pyynnöstä improvisoituna vedetty räppäys)

Mä oon yhden naisen mies, mut se ei oo kukaan just nyt,
Tuntuu et pitää likapannuu kuuraa just nyt
Kannui Zuumaa just ny
Klubeil luuraa just ny,
Vetää tuubat ja Mikki Hiirii tuuraa just ny

(Avaimet mun himaan, 2004)

Jos tekee tänään mieli vetää pari
Ni siin on sit turha sievistellä, Jani.
Jos veri vetää, veri vetää.
Ei muuta ku läträämään eli vetään.
--
Vaikka selitykset alkaa ontumaan
Mä en ota morkulaa.
Tän kesän läträän, mä vedän häppää.
Tallaan omaa polkua.

(Sokka irti, 2012)

En haluis olla yksin täällä, en haluis yksin jäädä
Seistä rokkareiden seassa ainoana ty-ty-tyylikkäänä
Pitkätukist saa skalpeerattuu päänahkoja helpommin
Silti uusii emciit venaillessa jään katsomaan kellooni
Ja mä tiedän että en oo ainoo joka venaa
Ootko miettiny mitä tapahtuu jos mä delaan?
Mä elän, tää jatkuu
Ja niin kauan kenenkää ei tarvii pelätä laskuu

(Mitä tänne jää, 2009)

Faijan tavoin valinnu nää reissumiehen saappaat
Voi tätä taakkaa, aah!

(Anna mä meen feat Jonne Aaron, 2012)

Ei natsannu ekal, koitin uudestaan ku Dalia.
Nyt tätä koko genree kuunnellaan mun takia, hähää.

(Jippikayjei, 2010)

Ja jos mimmillä ei riitä se monistetaan,
Double up - niin nää kakut koristetaan
--
Aa - taas kerran mennään
Jengi on se kasi, niinku kaks kertaa neljä

(Fiiliksissä feat Diandra, 2013)

Eikä se sekään mitään, mut miten se tanssi
Miten se liikku, miten se trankki
Pomppi ja pyöri, se komppia lyö sil
Pakko tunnustaa et voisin ronkkia yön sitä

(Liiku feat Jonna, 2005)

Mul on all good everything

(Flexaa - feat Sanni ja VilleGalle, 2013)

Nää Guccin kengät on sulaa laavaa-aa
--
Oon piirtänyt tieni karttaan
suotta kai kohtaloaan karttaa
--
Mut tätä duunii ei voi jättää
Tyydyn pitää hauskaa ja vetää häppää

(Tulkinta Kaija Koon Tinakenkätytöstä, Vain elämää 2012)

Aha, jee, hähä. Cheek, Sam the Man. Jotain tuttua, klassikko, ha.
--
Oon kiitollinen jäbis, mietin hitto miten kävi,
pikkurikollinen räkis ohi isompien räki.
Saatan istuu ykkösluokas mietiskellen menestystä,
eessä sit mustaa mätii, josta mä en edes tykkää.
Pinta on pintaa, hinta on hintaa - mut mitä sisäl tuntee kun illal on hiljaa?

(Kyyneleet feat Sami Saari, 2012)

Tai jos skoudet laittaa maijan vilkkumaan.
Ne huutaa: "Seis!" Mä sanon: "Ei!" ku Maija Vilkkumaa.
Mä painan pilkkuun taas maljaa Miklun kaa.
Aah, en maindaa vittuukaan.

(Ohituskaistalla feat Mikael Gabriel, 2012)

Cheekin riimien parhaimmiston kokoamisesta hidasta teki se, että kappaleet täytyi myös kuunnella sanoitusten lukemisen lisäksi läpi. Tämä lista käsittänee kuitenkin Cheekin riimien mielenkiintoisimmat oivallukset.

Yleisesti ottaen riimien rimmaavuus näyttäisi vähenevän vuosi vuodelta – todennäköisesti taustalla on Cheekin musiikin muuttuminen entistä tanssittavampaan suuntaan. Tällöin riimeillä ei ole niin paljoa väliä. Ilmiö on tuttu myös kansainvälisessä musiikissa: esimerkiksi Pitbullin räppäyksissä on saman sanan toistoa, sanoja joita ei ole olemassa, ei kauhean toimivia riimejä ynnä muuta non-sensea. Hankalasti ymmärrettävän räpin jälkeen tuleva kertosäe on helppo, mikä on ominaista nykyajan hiteillä – näin Pitbullin hittien tapauksessa, kuin myös Cheekin kappaleissa. Tanssittavuus lienee eräs merkittävimmistä syistä, miksi Poski niin suosittu onkin.

Jotkut kritisoivat, että Cheek räppäisi vain autoista, naisista ja rahasta. Tämä ei pidä paikkaansa, hän räppää myös itsestään ja urastaan.

Vaikken voi sanoa olevani hänen musiikkinsa ystävä ja tähän on koottu joukko vähemmän toimivia riimejä, on miekkosen tuotannossa myös oikeasti hyviä lyriikoita. Esimerkiksi Timantit on ikuisia ja Elastisen kanssa tehty Profeetat ovat minusta oikeasti toimivia sanoituksia: Profeetat-kappaleessa riimit ovat kohdallaan, ensimmäisenä mainitussa kappaleessa taasen on hyödynnetty hauskasti James Bond -elokuvien nimiä sanoituksessa (luovaa!).

Joskus on arveltu, sanoittaako räppäri biisinsä itse vai onko taustalla sittenkin joku levy-yhtiön biisinikkari. Tietyt ilmaisut (esimerkiksi usein toistuva, alkoholin nauttimista kuvaava slangi-ilmaisu vetää häppää) paljastavat, että sanojen takana on yksi henkilö. Tekihän Cheek musiikkiaan jo vuosia ennen läpimurtoaan, välillä omakustanteisena.

Tietyt asiat ovat muuttuneet biiseissä: esimerkiksi tutuksi tullut "ah" ei ollut alkutuotannossa yhtä yleinen, vaan esimerkiksi huudahdus "ha" esiintyi myös kappaleissa. Eräs mielenkiintoinen muutos on tapahtunut Housut roikkuu -biisistä, jossa Cheek räppää, ettei perusta muodista tai uusista kengistä, vaan keskittyy musiikkiin ja sanomaan. Uudemmissa kappaleissa korostuu taasen brändit ja luksus.

Listaan voinee suhtautua huumorilla niin Cheekin fanit kuin vihaajatkin. Ja hei, vaikka joku Cheekii vihaa, se vaan takas vilkuttaa.

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/10/cheekin-riimien-parhaimmistoa.html

Sen piti olla ihan tavallinen tiistai-iltapäivä.

Ajelen töistä kohti kotia mutsin Volkswagenilla (hävettää, mutta moottoripyörä on huollossa ja aamukuuden pakkasissa ajellessa paleltaisi), kunnes huomaan jotain yllättävää: Siilinjärven eräällä risteysalueella on puoliksi ojaan ajettu auto, jonka yksi rengas on vielä ajokaistalla. Mitä on tapahtunut? Ohi ajaessa huomaan: EI HERRANJUMALA, auton kuski istuu pää painuneena paikoillaan, otsa lähes ratissa kiinni.

Sairaskohtaus!

Eikä kukaan jaksa kiinnittää huomiota! Porukka jatkaa vain matkaansa!

Ei perhana, en jaksaisi millään rankan päivän jälkeen, mutta pakkohan ihmistä on auttaa. Ajan Vokkelon (en kutsu Volkswagenia koskaan autoksi – jos puhun autosta, tarkoitan jotakin muuta merkkiä) kiireellä lähellä olevan Halpa-Hallin pihaan. Nousen VW:n kuskinpaikalta ja kiiruhdan autoa kohti.

Kävellessä ehdin nähdä jo maineen ja iltapäivälehtihaastattelut: kun tyyppiä on autettu, kutsuttu mahdollisesti tarvittava ambulanssi paikan päälle ja tehty kaikki voitava hänen hyväkseen, kirjoitan tästä kokemuksesta Facebook-päivityksen. Kauhistelen sitä, kuinka kukaan ei pysähtynyt auttamaan rattia vasten vajonnutta mieskuljettajaa. Korostan, että onneksi minä sentään autoin, hyvät teot kunniaan saatana. Sitten kaverini alkavat jakaa tilapäivitystäni, heidän kaverinsa jakavat sitä eteenpäin ja niin edelleen, kunnes kulovalkean lailla leviävä statukseni on viikon tykätyin juttu. Iltapäivälehdet ottavat yhteyttä, minua haastatellaan, maakuntalehti Savon Sanomat tekee minusta henkilökuvan. Hesarikaan ei voi olla noteeramatta meitsiä.

Näen otsikot: "ERIK PELASTI MIEHEN HENGEN: 'OLIN AINOA, JOKA PYSÄHTYI AUTTAMAAN' ", "NUORUKAISEN FACEBOOK-PÄIVITYS KOSKETTAA: AINOA, JOKA PYSÄHTYI AUTTAMAAN SAIRASTA", sitä rataa. Savon Sanomien henkilökuvan väliotsikot kuuluvat " 'Harrastin nelosluokalla partiota' " ja "Erikillä on loistava seksielämä". Tämä blogikin mainitaan, ja lukijoiden määrä nousee 28:sta 29:ään.

Ehkä minut kutsutaan jopa televisioon, mutta Degeneresin show'ta on liian aikaista miettiä. On vielä paljon tehtävää: täytyy auttaa hädässä olevaa ja kirjoittaa huolellisin sanavalinnoin tehty Facebook-päivitys.

Koputan auton ikkunalasiin.

Kuski nostaa päätään kysyvästi. Avaan oven ja kysyn, onko kaikki ok.

Tajuan sen olleen näppäilemässä kännykkäänsä.

"Joo?" nuori miekkonen vastaa kysyvän oloisesti. Jos minä olisin parkkeerannut autoni puoliksi ojaan risteysalueella ja jostain ilmestyisi keltahiuksinen hobitti ikkunalasiin kysymään, olenko ok, en pitäisi sitä noin itsestäänselvänä juttuna.

"Okei ei sit mitään. Mä et sulle oli tullut jotain. Älähä parkkeeraa autoos risteysalueelle", mutisen jotain hämmentyneen nolostuneena ja laitan auton oven kiinni.

Saatana. Se oli ok. Mikä pettymys. Hetken ajan koko maailma oli ulottuvillani. Nyt joudun palaamaan Vokkelon rattiin ilman mitään, ei edes kuskilta saatua kiitosta ylihuolehtivaisuudesta. VW ei edes meinaa käynnistyä, siinä palkkioni auttavaisuudesta.

Mikä tämän tarinan opetus on? Lapset, nuoret, miehet ja naiset, tietäkää eräs asia: älkää auttako ihmistä, ellette ole täysin varmoja hänen hädästään. Jos homma paljastuukin vääräksi hälytykseksi, olet vain nolannut itsesi jonkun nähden, etkä pääsekään kirjoittamaan avuliaisuudestasi Facebookiin.

Sehän ihmisten auttamisessa on tärkeintä.

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/10/hetken-olin-melkein-hyva-ihminen.html

Kokosin neljä esimerkkiä suomalaisesta paskajournalismista.

Nyt tarvitaan luovuutta – taloustieteilijän neronleimaus

Iltalehdistö, aikakauslehdet kuin myös sanomalehtien valtakunnalliset ykkösaviisit syyllistyvät tähän rasittavaan kirjoitukseen ajoittain. Media tapaa pohtia ajoittain syitä Suomen alamäkeen, mutta myös heikosta taloustilanteesta nousua ja sen keinoja pohditaan. Useimmiten rasittavan loppupäätelmä tiivistyy yhteen lauseeseen: "nyt tarvitaan luovuutta".

En ole koskaan tajunnut näitä hupatusartikkeleita. Toimittaja korostaa omaa älykkyyttään selittämällä XYZ-sukupolvesta, innovatiivisuudesta, luovuudesta, moderneista ajoista ja lässynlää ilman mitään konkreettista ideaa tai ehdotusta tilanteen korjaamiseksi. Itsensä jalustalle nostaminen ei ole koskaan ollut yhtä helppoa: kirjoita hienoilla termeillä varustettu teksti, jossa peräät luovuutta, lässytät innovatiivisuudesta ja toteat lopuksi "hei maailma on erilainen, nyt tarvittais luovuutta". Se oikea luovuus / innovatiivisuus / poikkeava toiminta / luova hulluus jää jollekulle toiselle.

Luovuus, siinä se on. Kappas vain, noinko helppoa se onkin, ai no sit nyt me ruvetaan luoviksi ja Suomi nousee taantumasta!

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1404100192030?jako=f8fb2607fd575692d27d40eabb08aefb&ref=fb-share
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/nyt-tarvitaan-luovuutta/1867969
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomi-tarvitsee-luovaa-hulluutta-mista-sita-loytyy/

Nyt parannuttuani kaikki on paremmin kuin ennen

Vähintään kerran kukin julkaisu naistenlehdistä Hesariin syyllistyy kirjoittamaan Vesa-Matti Loirista. Jutun kaava on aina sama, ja useimmiten juttu julkaistaan syksyllä. Vesku kertoo, että ei perhana, tullut laihduttua tässä taas 20 kiloa ja nyt ollaan elämän kunnossa. Puoli vuotta sitten oltiin ihan alamaissa, ei saatana että meni huonosti, pumppu meinasi pettää ja tiapeetes otti lujille. Mutta onneksi nyt kaikki on hyvin.

Jutun julkaisun jälkeen alkaa Veskun joulukonserttikiertue, jonka aikana saadaan lukea ja kuulla huolestuttavia arvioita taiteilijan nykykunnosta. Ehkä joku keikka keskeytyy tai peruutetaan. Ai ai.

Puolen vuoden kuluttua Vesku on taas lehdessä. Aprillipäivän uutisista myöhästyneessä haastattelussa maestro kertoo olevan elämänsä kunnossa. Joulukiertueella oli vähän rankkaa ja meinasi sairaudet ottaa niskalenkin, mutta nyt ollaan taas huippuvireessä. Uusi kiertuekin saattaa starttailla. Sama kaava jatkuu syksyllä. Omien laskujeni mukaan Veskun on täytynyt laihduttaa ainakin 400 kiloa.

Naistenlehdissä vastaavat jutut kertovat burnoutin saaneista näyttelijättäristä: joo oli tota vähän stressii kun mun uralla tuli kerrankin menestystä, mua kiskottiin joka paikkaan, tuli paha olo sain burnoutin ja vetäydyin kolmeks kuukaudeks julkisuudesta. Nyt mulla on parempi olla ja oon tällä välin kirjoittanut terapeuttisena kokemuksena kirjan, tähditän kuukauden kuluttua julkaistavaa uutta leffaa, esiinnyn jonkun tusinabändin musiikkivideolla, levytin joululaulu-cd-levyn ja kävin Intian ja Tiibetin temppeleissä etsimässä itseäni.

http://www.hs.fi/tyoelama/a1410241177375

Lutka kaataa päälleensä jäävettä hyväntekeväisyyden takia - katso kuvat kastuvasta t-paidasta ja sen läpi törröttävistä nänneistä!

Miksi kirjoittaa sulavista jäävuorista tai tuhoutuvista sademetsistä, meillähän on tissejä! On tavallaan jännää, että maailmassa on noin 7 miljardia tissiä (mukaan on laskettu vain naiset: meillä Suomessahan myös keski-ikäiset miehet kantavat onneksi kortensa kekoon), mutta silti niiden vilahtelu jaksaa kiinnostaa meitä niin paljon. Copy-pastetaan Rihannan rantabikinikuvat tai linkataan video Katy Perrysta kaatamassa päälleen jäävettä... uuuhh.

Viime aikoina surullisin esimerkki tästä on ollut niin sanottu Ice Bucket Challenge, jossa kaadetaan päälle ämpärillinen jäävettä. Erityisesti rapakon takana julkkikset ovat ottaneet haasteen omakseen. Jääveden olisi tarkoitus kuvastaa hermoja rappeuttavasta ALS-taudista kärsivän ihmisen olotilaa. Jääveden kaatamisen jälkeen haasteen suorittajan pitäisi lahjoittaa vähintään kymmenen dollaria ALS-järjestöille. Varojenkeruun lisäksi haasteen on toivottu lisäävän tietoutta sairaudesta. Kampanjan uutisointi on kuitenkin surkeimmillaan ollut hyvinkin suuripiirteistä: eräs "uutinen" totesi bikinikuvien yhteydessä vain, että haasteen toivotaan lisäävän tietoa ALS-sairaudesta. Ei siitä taudista sen enempää.

Menestysporno

Eräs omia inhokkejani paskajournalismin eri artikkelityypeistä on erityisesti Hesarin harjoittama menestysporno, jossa haastatellaan menestyneitä suomalaisia ja paukutetaan "kaikki on susta itestäs kiinni, oot ite oman elämäs seppä" -henkistä liturgiaa.

Mielenkiintoinen esimerkki on Helsigin Sanomien tuore artikkeli 23-vuotiaana tohtoriksi valmistuneesta naikkosesta, joka antaa ohjeeksi, ettei tarjotuista mahdollisuuksista kannata kieltäytyä. Loppuvaikutelmaksi jää, että menestys on kiinni ihmisestä itsestään, hänen asenteestaan. Totta kai artikkelissa olisi voitu mainita, että naisen opinahjona toiminut Päivölän opisto on yksityinen opisto, jossa opiskelu maksaa 400-500 euroa kuukaudessa. Totta kai olisi voitu ottaa huomioon, että jos perhe muuttaa tytön nuoruudessa Saksaan, haastateltavan äiti tuskin on ollut siivoaja tai isä talonmies.

Varmasti ihmisen asenne vaikuttaa menestykseen omassa elämässä, mutta hyvistä lähtökohdista tulevilla on totta kai paremmat mahdollisuudet menestykseen. Mitenkään haluamatta kuulostaa katkeroituneelta kommunistilta, "sun oma asenne ratkasee kuule" -hokema tuntuu rasittavalta kultalusikka suussa syntyneen sanomana. Kirjoitan tämän nimimerkillä Ei ollut jokaiseen lukiokirjaan varaa.

http://www.hs.fi/ihmiset/a1412138701521

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/10/suomalaista-paskajournalismia.html

Huonoja, sanoi kettu ihQutusbiiseistä.

Etelä-korealainen Secret tekee tanssittavaa musiikkia, johon on sekoitettu ripaus jazz- ja bluesvaikutteita. Tyttöbändin tuore kappale I'm in Love on mukava tanssirenkutus.

Etelä-Koreasta tuleva musa on kiinnostava yhdistelmä länsimaalaista ja aasialaista musiikkityyliä. Poika- ja tyttöbändeissä yhdistyvät länsimainen individualismi (bändin jäsenien huolitellut tyylit) ja samalla aasialaisille kulttuureille tyypillinen kollektiivisuus (yksilöllisyydestä huolimatta tiukka ryhmä- ja itsekuri). Musiikkivideoiden visuaalisuuteen panostetaan moninkertaisilla potensseilla länsimaalaiseen musiikkiteollisuuteen verrattuna.

Tampereella on käyty viime aikoina keskustelua siitä, pitäisikö nigganaario, tummaihoisista ihmisistä koottu ihmistarha, ajan myötä lopettaa. Tamperelaisvaltuutetun Juhani Niemivuon ehdotuksessa tehtäisiin selvitys nigganaarion toiminnan alasajamisesta luonnollisen poistuman tai jopa vapauttamisen kautta. Vanhin nigganaarion neekeri on syntynyt 1890-luvulla, nuorin on syntynyt 1933. Selvityksessä kuultaisiin neekereihin perehtyneitä kansalaisjärjestöjä ja muita asiantuntijoita.

- Ennen kaikkea kyse on eettisestä kysymyksestä: neekerit ovat tutkitusti älykkäitä ja itsestään ja ympäristöstään tietoisia olentoja.

Toukokuun 26. päivä 1954 jätetyn aloitteen on allekirjoittanut Niemivuon lisäksi 20 muuta valtuutettua. Aloite katsoo nigganaarion jäänteeksi ajalta, jolloin tummaihoisista ihmisistä oli vähemmän tietoa. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vaikuttanut rotuoppi vääristi paikoin hyvinkin pahasti ihmisten asenteita ei-vaaleaa ihonväriä kohtaan. Uudemmat tutkimustiedot kertovat kuitenkin, etteivät esimerkiksi neekerit ole geneettisesti kaukaasialaisia ihmisiä vähemmän älykkäitä.

- Kun olento on tietoinen itsestään ja ympäristöstään, se on alttiimpi myös psykologiselle kärsimykselle. Tällä hetkellä nigganaarion asukkaita pidetään noin 120-neliöisessä sisätilassa, mikä vastaa keskikokoista omakotitaloa. Ulkoilumahdollisuudet ovat heikot, vaikka ihmisen tiedetään tarvitsevan ulkoilmaa. Ihmisen pitäisi kävellä joka päivä noin 10 000 askelta, mutta tällaisen matkan tekeminen noin pienessä tilassa on käytännössä mahdotonta. Liian vähäiseksi jäävän liikunnan lisäksi pieni elinympäristö passivoi ja lisää masentuneisuutta, aloitteessa kerrotaan.



Aloitteen allekirjoittaneen valtuutetun mielestä pelkät taloudelliset hyödyt eivät voi toimia perusteina nigganaarion ylläpitämiselle.
- Onko neekerien pitäminen vankeudessa yleisesti ottaen edes oikein? Anna Kaakko kysyy.

Nigganaario kuuluu osaksi Härkäniemen huvipuistoa. Härkäniemen hallitukseen kuuluva Kari Imelä torjuu ajatuksen nigganaarion alasajosta.

- Päinvastoin, minusta nyt pitäisi nostaa keskustelua sperman tuomisesta muista jäljellä olevista ihmiseläintarhoista ja lisääntymiskykyisten naaraiden tuomisesta tänne. Eikä neekereitä kohdella siellä huonosti: hoitohenkilökuntaa on paikalla aina, ruoka tuodaan ajallaan, heille on jopa oma lääkärikin hankittu. Ei nigganaariossa neekereitä kiduteta, niistä pidetään siellä hyvää huolta. Samalla tarjoamme yleisölle elämyksiä, kun he pääsevät näkemään neekereitä ja tutustumaan niihin paremmin.

Perussuomalaisten Anssi Kanerva arvioi, että nigganaarion lopettaminen pitäisi eettisten pohdintojen sijaan tehdä faktatietoihin perustuen. Hän kertoo itse käyneensä tutustumassa nigganaarioon ja sen asukkaisiin.

- Kattokaa nyt tätä: minä silitän neekerin pörröpäätä, tässä minä teen tempun neekerin kanssa. Tämä on juuri sitä ympäristöä, johon neekeri kuuluu ja jossa se viihtyy", Kanerva esittelee tutustumisreissullaan ottamia kuvia.

Kristillidemokraattien Sari Siipelä kummastelee intoa lopettaa nigganaario.
- Vaalit ovat tulossa, ja se näkyy. Tummista yritetään tehdä poliittisia pelinappuloita. Kun itse olen käynyt nigganaariossa, en ole koskaan nähnyt surullista neekeriä. Päinvastoin, ne näyttävät aina onnellisilta! Because I'm happy / Clap along if you feel like a room without a roof / Because I'm happy / Clap along if you feel like happiness is the truth / Because I'm happy / Clap along if you know what happiness is to you / Because I'm happy / Clap along if you feel like that's what you wanna do", Siipelä laulaa puheenvuoronsa lopuksi. "Happyy happyy happyy."

Osa ehdotuksen aloitteen vastustajista on huolissaan siitä, että suljettaessa neekerit laskettaisiin Suomen luontoon, missä ne eivät pärjäisi. Aloitteen tekijät huomauttavat, ettei kyse olisi luontoon laskemisesta, vaan toiminnan ajamisesta luonnollisen poistuman kautta. Toinen vaihtoehto olisi antaa tummille tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa.

Anssi Kanerva palaa vielä kritisoimaan aktivistiryhmiä.
- Ne haluavat antaa kaikille tasa-arvoiset oikeudet saatana. Naisille, neekereille, homoille, kehitysvammaisille... Pitäisiköhän sitten huolestua myös sirkustyöntekijöiden tai näyttelijöiden oloista? Hekin esiintyvät ihmisille ja viihdyttävät!


Nehän hymyilevät! Have u ever seen a sad nigga huh??

Siipelä perustelee vielä, miksi pitää neekereitä onnellisina.
- Olen syönyt Pepe-lakuja ja lukenut Tintti Afrikassa -sarjakuvan. Pystyn sen perusteella sanomaan, että valkoisten hampaiden vilke kertoo onnellisuudesta.

Orhan Tyrkkynen huomauttaa, etteivät Siipelän lähteet ole parhaita mahdollisia.
- Meillä on psykologia, sosiaalipsykologia, älykkyystutkimukset ja biologiset tosiasiat tiedossa tummien yhtäläisestä älykkyydestä verrattuna vaaleisiin. Ehkä näillä on enemmän painoarvoa kuin sillä, että on lukenut Tintti-sarjakuvia.

Muualla maailmassa ihmistarhoja on suljettu, ja niitä on jäljellä yhä vähemmän. Aloitteen tekijät ovat huolissaan Tampereen imagosta: nigganaario näyttää heidän mielestään vanhalta jäänteeltä, eikä sellaista heidän mukaansa enää nykyisin perustettaisi. Aloitteen tekijät huomauttavat, että suuri osa neekereiden jälkeläisistä kuolee, mikä kertoo huonoista oloista ja siitä, etteivät ne pääse toteuttamaan luonnollisesti itseään.

Lopettamisen vastustajilla oli myös eräs huomattava näkökulma asiaan:
- Nigganaario kuuluu olennaisesti kulttuuriimme.

Valtuusto päätyi lopulta äänestämään nigganaarion jatkamisen puolesta äänin 45-16 syyskuun 15. päivänä 1954. Nigganaario pysyy.

---

Oheisen kaltainen keskustelu tuntuisi nykyaikana mahdottomalta, mutta tekstissä esitetty nigganaario on ollut muinaisessa menneisyydessä ihan hyvin mahdollinen: niin sanotut human zoot eli ihmistarhat olivat täyttä totta 1800-luvulta lähtien aina 1960-luvulle asti. Näyttelyt aloittivat 1800-luvulla erikoisia eläimiä esittelevien näyttelyiden yhteydessä: osassa näyttelyissä on esitelty jopa 20 erilaista ihmisrotua ja esimerkiksi siamilaisia kaksosia.



Ihmistarhojen asukkaiden kohtelu on ollut hyvinkin nöyryyttävää, ja nykyisin varmasti lähes jokainen ymmärtää, ettei moinen toiminta ole eettisesti hyväksyttävää. Ihmistarhat olivat onneksi vain oman aikansa ilmiö, ja niitä ei enää – luojan kiitos – maailmalla ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Oheinen keskustelu parodisoi syyskuun 15. päivänä Tampereen valtuustossa käytyä keskustelua delfinaarion lopettamisesta. Delfinaarion jatkamisen puolesta olevat argumentit ovat yhtä surkeita kuin kuvitellun nigganaarion jatkamista puolustavat.

Ihmistarhat tuntuvat nyt vastenmieliseltä ilmiöltä, mutta joskus ne olivat mielenkiintoinen huvite. Delfinaarion asema on samanlainen. Tampereen valtuusto ei sitä ymmärtänyt, mutta toivottavasti lähitulevaisuudessa yhä useampi ymmärtäisi olevan väärin, että älykäs, itsestään tietoinen laji joutuu elämään sille täysin vääränlaisissa olosuhteissa vain jonkun toisen taloudellisen hyödyn ja huvituksen vuoksi. Särkänniemeen on syntynyt 15 delfinin poikasta, mutta vain kaksi on selvinnyt hengissä. Ehkä sekin kertoo jo jotain siitä, ettei ympäristö ole kyseisille nisäkkäille sopiva.

Joskus olemme sokeita oman aikamme epäoikeudenmukaisuuksille, mutta uudet tuulet puhaltavat. Toivottavasti faktat ja eettisyys voittavat tulevaisuudessa argumentit voitontavoittelusta, luontodokumenttien katsomisesta ja huvituksesta. Jos jokin asia on väärin, sitä ei voida säilyttää sen takia, että se on osa kulttuuriamme.

// teksti blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/09/pitaisiko-tampereen-nigganaario-lopettaa.html , linkin takana myös lähdeluettelo