IRC-Galleria

Uushenkisyyden varjopuolia

Helsingin Sanomat käsitteli 25.3 julkaistussa artikkelissa henkisyyden yksilöllistymistä ja sivusi tähän liittyvää kaupallisten ilmiöiden nousua, jotka ovat tuoneet valitettavasti mukanaan myös moninaisia lieveilmiöitä. Polemiikkia on jälleen viime aikoina herättänyt varsinkin erilaisilla lääketieteellisillä väitteillä ratsastava katteeton uskomushoitojen markkinointi, johon liittyy usein myös alalla toimivien villien terapeuttien syvä vakaumus siitä, että he ovat oikealla asialla ja pyytävät työstään rahaa vain tullakseen jotenkin toimeen. Sama ongelma koskee osaltaan monia muitakin kaupallisia toimijoita henkisyyden markkinoilla astrologeista ja ennustajista rihkamakauppiaisiin. Huuhaan kasvava kysyntä on tuonut luonnollisesti mukanaan myös ammattimaisia huijareita ja helppoheikkejä yhteiskuntamme epäonnistuttua vastaamaan tehokkaasti aikansa haasteisiin. Näin trendisana kokonaisvaltaisuus on noussut täysin uuteen ulottuvuuteen kun perinteinen taikausko, itsensäkehittäminen, moninainen humpuukibisnes ja kerskakulutuksen vastustaminen kohtaavat modernin henkisyyden etsijöissä.

Kuten arvata saattaa, pieni ihminen voi joutua todella pulaan painiskellessaan joka tuutista tulvivien ideoiden, väitteiden ja piilovaikutusten kanssa, olipa niiden tarkoitus kuinka hyvä tahansa. On kohtuutonta odottaa maallikolta arvostelukykyä sellaisissa asioissa, joissa korkeasti koulutetutkaan eivät välttämättä osaa aina erottaa fiktiota faktasta. Nyt olisikin korkea aika laittaa peliin tervettä kokonaisvaltaisuutta ja pohtia entistä vakavammin yhteisvastuuta näiden lieveilmiöiden karsimiseksi. Monien muiden tavoin olenkin sitä mieltä, että kuluttajansuojassa on näiden asioiden suhteen selvää korjaamisen tarvetta. Esimerkiksi katteettomiin terveysväitteisiin ja uskomushoitojen tarjoamiseen vakavasti sairaille pitäisi puuttua nykyistä tiukemmin varsinkin jos kyse on erityisen haavoittuvista henkilöistä sekä rajata ainakin lääketieteelliset diagnoosit ja hypnoosin terapeuttinen käyttö yksiselitteisesti vain tunnustetuille ammattilaisille. Kasvavasta liikevaihdosta saatavilla verotuloilla ja mahdollisilla julkisoikeudellisilla maksuilla voitaisiin myös tehostaa kuluttajansuojan laajennusten turvaamiseen tarvittavaa valvontaa ja parantaa samalla yleistä tilannekuvaa.

Samansuuntaiset huolenaiheet ovat tuttuja myös uushenkisen liikehdinnän sisällä. Tämän kirjoitukseni otsikkokin on nimittäin poimittu tuoreesta keskustelutilaisuudessa, jossa oli mukana monenlaisia yksityisyrittäjiä pohtimassa varsin rakentavaan sävyyn alansa epäkohtia. Pitää muistaa, että nämä lieveilmiöt langettavat ikävän varjon myös sellaisen arjen henkisyyden yläpuolelle, joka voi aidosti tuoda lisäarvoa joidenkin ihmisten elämään kenellekään haittaa aiheuttamatta. Tuskin tarvitsee sanoakaan, että huuhaan etuoikeutettu asema edistää lisäksi tiedon sirpaloitumista ja kannustaa tätä kautta entistä mustavalkoisempaan ajatteluun puolin jos toisinkin.

Niinpä vaihtoehtoisuuden leimaa kantavia hoitomuotoja ei tule yksioikoisesti nimetä uskomushoidoiksi kuten akupunktion kaltaiset esimerkit osoittavat, eikä sitä lumevaikutustakaan tule väheksyä vaikka sen kaupallinen käyttö onkin usein kyseenalaista. Samaa avarakatseisuutta odottaisi laajemminkin tieteen raja-alueilla liikuttaessa, ellei haluta ottaa tarkoituksella riskiä ajautumisesta tiedeinstituution inkvisition rooliin, mitä historia ei ole koskaan katsonut hyvällä.


Alkuperäisen artikkelin tiivistelmä löytyy täältä: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Nykyajan+ihminen+shoppailee+my%C3%B6s+uskontoja/1135225367053