IRC-Galleria

Syksyn pimenevissä illoissa erilaiset valoilmiöt näkyvät paremmin. Ufotutkija Tapani Kuningas on huomannut vuosikymmenien aikana, että havainnot selittämättömistä ilmiöistä lisääntyvät syksyisin.

Rajatietoa käsittelevän Ultra-lehden päätoimittaja, ufotutkija Tapani Kuningas on vastaanottanut havaintoja ufoista ja muista selittämättömistä ilmiöistä 70-luvulta saakka.

- Muistelen, että viime syksynä on tehty useita satoja havaintoilmoituksia. Tänä syksynä näyttäisi, että havainnoissa ei olla menossa alaspäin, toteaa Tapani Kuningas.
Lue lisää: http://yle.fi/alueet/lahti/2009/09/ufohavainnot_lisaantyvat_syksyisin_1018475.html

..jo toisen kerran tässä kuussa. Kuka keksii mistä on kyse?
Vihje: http://twitter.com/google/status/3997519669

http://www.bewell.fi/tapahtuma.html

Perjantaina 4.9 klo 18.00 Rajatiedon keskuksessa keskustellaan ufoista! Mukana keskustelupaneelissa ovat Tapani Koivula, Atso Haapanen, Ilpo V. Salmi, Jaakko Närvä ja Jorma Elovaara. Paneelin puheenjohtajana toimii Jani Lassila. Liput 8 euroa, tulot käytetään alan tutkimuksen hyväksi. Tämä tapahtuma aloittaa myös parapsykologisen keskustelupiirin syyskauden.

Panelistit lienevät monille jo ennestään tuttuja:
*Tapani Koivula on harrastanut ufotutkimusta jo 40 vuotta ja erikoistunut erityisesti ufokontakteihin. Häneltä on ilmestynyt kaksi ufoaiheista kirjaa, joista parhaiten tunnetaan teos "Ufojen kosminen viesti". Viime vuosina Koivula on johtanut Suomen ufotutkijoiden toimintaa. Hän jos kuka tietää valaista ufojen arvoitukseen tarjottuja ratkaisuja.
*Atso Haapanen on useita teoksia julkaissut sotahistorioitsija, jonka uusin kirja käsittelee sota-arkistosta löytyneitä ufotapauksia. Nyt syksyllä ilmestyvä julkaisu on erityisen ajankohtainen, koska monet maat ovat viime aikoina ufotapauksia jo julkaisseet - onko nyt Suomen vuoro?
*Ilpo V. Salmi on eläkkeellä oleva vararehtori ja Skepsiksen entinen puheenjohtaja, joka toimii Tieteellisen seurain valtuuskunnassa aktiivisena kansanvalistajana. Hän on perehtynyt tähtitieteeseen ja havaintopsykologiaan, jotka ovat keskeisiä tieteenaloja kysyttäessä onko ufoja ylipäätään olemassa ainakaan missään kiinnostavassa merkityksessä.
*Jaakko Närvä on ufoista väitellyt uskontotieteilijä ja entinen Suomen ufotutkijoiden varapuheenjohtaja. Hänen asiantuntemuksensa ulottuu ufouskovaisuudesta uskonnollisuuden vaikutukseen ufotutkimuksessa. Hänen jos kenen uskoisi tietävän vastauksen siihen, miksi tiedemaailma vaikuttaa monista niin haluttomalta tarttumaan ufoalueen problematiikkaan.
*Jorma Elovaara on entinen kirjakustantaja ja legendaarinen radiotoimittaja, jonka monet tuntevat New age aatteen pioneereina Suomessa. Elovaaralla on laaja ja monipuolinen ote myöskin ufoilmiöön, mitä taustaa vasten hän on juuri oikea henkilö vastaamaan moniin ufoharrastajia kiinnostaviin syvällisempiinkin asioihin kuten onko ufokysymystä edes tarpeen ratkaista ainakaan puhtaasti tieteen näkökulmasta.

Tilaisuus kuulla näin monialaista asiantuntijajoukkoa on harvinainen. Itselleni tulee mieleen lähinnä toistakymmentä vuotta sitten pääkaupunkiseudulla pidetty ufopaneeli tiedekeskus Heurekassa, joka veti paikan pääsalin aivan täyteen kiinnostuneita kuuntelijoita. Tänä keväänähän Heureka päätti muistaa tätä historiansa suosituinta tapahtumaa ja järjesti juhlaviikonloppuunsa ufoväittelyn. Rajatiedon keskuksen keskustelupaneeliakin oli alun perin suunniteltu kevääksi, mutta Heurekan suunnitelmien tultua esille se päätettiin siirtää näin alkusyksyksi.

Monet varmaankin muistavat Heurekan ufopaneelin Rauni-Leena Luukasen esiintymisestä. Rouva lupasi tuolloin esittää aidon valokuvan humanoidista, mutta monien harmiksi hän päättikin jättää sen sitten julkistamatta. Nyt tämä huutava vääryys viimein korjataan ja keskustelupaneeli onkin tarkoitus käynnistää esittämällä tuo pitkään odotettu historiallinen todistuskappale. Tätä ei siis kannata missata! Tilaisuuden lopuksi paneelin puheenjohtaja vakavoituu vielä valaisemaan uutta teoriaansa ufoista.

Ehkäpä ufojen arvoitus siis ratkeaa viimeinkin?! Se selviää vain saapumalla itse paikalle. Rajatiedon keskus sijaitsee Helsingissä osoitteessa Uudenmaankatu 33. Kartan löydät osoitteesta http://omakaupunki.hs.fi/mesta/117516/Rajatiedon+keskus

EDIT: Videokooste keskustelupaneelista löytyy täältä: http://www.tajunta.net/2009/11/04/mediasfaari-5-ratkeaako-ufojen-arvoitus/

Noniin nyt pidän viimein sitten sen taukoni ja odotan Paranormaali Wikin avustajakaartin toivottavasti huimaa lisääntymistä ;)
http://fi.paranormaali.wikia.com

Sivuilla on tähän mennessä tehty noin 500 muokkausta. Muutamia laajimpia julkaisemiani artikkeleita tähän mennessä Paranormaali Wikissä:
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Mediaalinen_taide
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Atlantis
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Jarkko_Kari
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Tulik%C3%A4vely
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/OOBE-tekniikat
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Aaveraketit
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Parapsykologia
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Gematria
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Haudanry%C3%B6st%C3%A4j%C3%A4t_ulkoavaruudesta
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Antroposofia
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Pioneer-anomalia
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Ohilentoanomalia
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Cottingleyn_keijukaiset
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Alkemia
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Anomaalinen_kognitio
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Stigma
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Akasha
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Akupunktio
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Zombi
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/Katoava_liftari
http://fi.paranormaali.wikia.com/wiki/ParaNet

Muuten, 150 artikkelia kun tulee täyteen, tämä Wiki pääsee (automaattisesti?) suomenkielisen Wikian etusivulle, jossa luetellaan Suomen kymmenen suurinta erikoiswikipediaa.

Eilen sattui aika erikoinen tapaus. Lähdin iltapäivällä käymään paikallisessa nettibaarissa teellä ja mieleeni tuli käydä Wikiassa tarkistamassa, josko sieltä löytyisi paranormaalille omistettua wiki-tietosanakirjaa. Olin aiemmin pohtinut sellaisen perustamista ja päätin nyt käydä varmistamassa ettei sellaista vielä ole tietämättäni perustettu. Menin Wikian sivulle, jossa on luettelo kaikista sen suomenkielisistä tietosanakirjoista ja silmiini ponnahti heti otsikko "paranormaali". Sen kautta sitten päädyin tuohon paranormaali wikiin, joka oli perustettu juuri paria tuntia aiemmin eli samoihin aikoihin kun minulle tuli tuo mielijohde käydä Wikiassa.

Wikia kuuluu samaan kokonaisuuteen Wikipedian kanssa, mutta toisin kuin yleistietosanakirja Wikipedia, Wikiaan voi kuka tahansa perustaa tietosanakirjoja erilaisilla erityisaiheille, kuten vaikkapa paranormaalille. Ja luonnollisesti eri kielille. Paranormaali Wiki on siitä kannatettava hanke, että sinne voi lisätä sellaisiakin aiheita, jotka poistettaisiin Wikipediasta, koska siellä artikkeleilla pitää olla tiettyä yleistä merkittävyyttä - siis muutenkin kuin alanharrastajien näkökulmasta. Lisäksi Wikipediassa on sellaisia tendenssejä, joista alanharrastajat olisivat varmastikin toista mieltä, koska Wikipedian paranormaaleja aiheita käy muokkaamassa sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole niinkään perehtyneet näihin asioihin tai pitävät luotettavina lähteinä esimerkiksi vain skeptikkojen julkaisuja. Paranormaalissa Wikissä tämän soisi olevan toisin ja jos se lähtee hyvin käyntiin, niin näin tulee olemaankin.

Aluksi varmaankin olisi hyvä kopioida kaikki suomenkielisen wikipedian rajatietoa sivuavat artikkelit tuonne ja lähteä sitten muokkaamaan niitä parempaan suuntaan sekä täydentämään valikoimaa muulla aineistolla, jota ei wikipedian puolelta löydy.

Jokainen voi luoda sivustolla oman tunnuksen tai muokata sivuja ilman rekisteröitymistäkin. Sivulta löytyvät myös ohjeet, miten artikkeleita voi muokata. Mitä enemmän löytyy käsiä, siis avustajia, sitä paremmaksi tämän tietosanakirjan saamme. Tervetuloa mukaan!

Paranormaali Wiki löytyy täältä: http://fi.paranormaali.wikia.com

Selittämättömiä ilmiöitä koskeva kyselytutkimus ja spontaanitapausten kartoittaminen

Tutkimuksen lähtökohtana on kaksi tärkeää huomiota. Ensinnäkin, ufoaihetta lukuunottamatta spontaanitapauksia on tutkittu Suomessa verraten vähän, vaikka nimenomaan tämä tarjoaisi pohjan työlle, jossa pyritään kriittisesti selvittämään näiden kokemusten syitä – tavoittelematta mitenkään erityisesti todisteita juuri paranormaalien ilmiöiden tai laajemmin anomalioiden olemassaololle tai näitä vastaankaan. Toiseksi, tilastollisia tutkimuksia on tehty hyvin vähän ja yleensä melko pienessä mittakaavassa, vaikka kyseessä olevat ilmiöt kaikessa monipuolisuudessaan näyttäisivät edellyttävän että otosten mittaluokka on verraten suuri, jotta voitaisiin tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä, jotka eivät ole vielä tähän mennessä käyneet jo ilmeisiksi. Lisäksi otoksen suuruus vaikuttaa tavoitteenasettelun ohella myös siihen, minkälaisia kvalitatiivisia tutkimuksia voidaan suorittaa, koska määrällisesti suuresta otoksesta on enemmän valinnan varaa ja tällä on merkitystä kun pyritään tutkimaan erinäisiä laadullisia hypoteeseja käsillä olevan aineiston suhteen eli selvittämään näiden kokemusten syitä. [1] Oikeanlaisella lähestymistavalla ja kyselytutkimuksen otannan laajuudella voidaan siis vaikuttaa siihen, kuinka paljon tämän yhteydessä on mahdollista saada tietoon ja tutkia selittämättömäksi jääneitä spontaanitapauksia.

Työhypoteesi kuuluukin siis seuraavasti: Tutkimukseen valitulla kysymyksenasettelulla ja lähestymistavalla voidaan arvioida suuren, yli 3000 vastausta käsittävän otoksen olevan kohtuullisen riittävä täysin uudentyyppisten havaintojen tekemiseen tai ainakin aiemmin epävarmojen tulosten riippumattomaan vahvistamiseen – varsinkin jos tutkimus sisältää loppuvaiheessa myös kvalitatiivisen osuuden. Tähän viittaa aiempi noin kolmelletuhannelle opiskelijalle tehty tutkimus taikauskosta, jonka tulokset ovat puhuttaneet suomalaista tiedeyhteisöä ja muokanneet osaltaan tieteen käsityksiä varsinkin paranormaaliin liittyvistä uskomuksista. [2] Mainittakoon, että tämän työn idea ei ole kuitenkaan peräisin tuosta nimenomaisesta tutkimuksesta vaan on jo vanhempaa perua kuten alan toimintaa seuranneet tietävätkin.

Analysoitaessa tutkimuksen päätteeksi kerättyä aineistoa, voidaan nykytiedon valossa etukäteen olettaa seuraavaa: Kyselytutkimuksen osalta vahvistunee käsitys ihmisestä irrationaalisena toimijana, jonka näkökulmat ja käsitykset valikoituvat pitkälti henkilökohtaisten arvojen ja ennakko-odotusten perusteella myös sellaisissa kysymyksissä, joissa tieto olisi ratkaisevassa roolissa. Erilaisten salaliittoteorioiden ja uskomushoitojen kannatus lienee noussut vastaaviin aiempiin kyselyihin verrattuna, samalla kun valtauskontojen perinteisen kannatuspohjan voisi odottaa hieman kaventuneen. Tutkimus osoittanee kuitenkin toisaalta, että selittämättömään ja varsinkin paranormaaliin liittyviä valistus- sekä tutkimustarpeita on yhteiskunnassamme aliarvioitu. Väestön suhtautuminen ja kokemukset erilaisiin selittämättömiin ilmiöihin liittyen eivät sisältäne juurikaan merkittäviä tilastollisia muutoksia, mutta on nähtävissä että kynnys niiden avoimeen käsittelemiseen on jonkin verran laskenut. Tutkimuksen kvalitatiivinen osuus puolestaan muuttanee käsityksiämme joidenkin tekijöiden osuudesta kokijalleen mysteeriksi jääneiden spontaanitapausten selittämisessä, tuonee esille yhden tai useamman erittäin huonosti tunnetun ilmiön, joka näyttelee jonkinlaista roolia tällaisten tapausten selittämisessä sekä luultavasti vahvistaa käsitystä, että joidenkin tällaisten havaintojen takana on aiemmin tuntemattomia tekijöitä. Yhdistettynä tilastolliseen analyysiin tämä tutkimus tuonee aiempaa selkeämmin esille myös tapausten yhteisiä nimittäjiä sekä erikoisten yhteensattumien merkityksen. On myöskin arvattavissa, että suurennuslasilla tarkasteltuna huijausten ja valemuistojen määrä paljastuu todellisuudessa jonkin verran suuremmaksi kuin on rajailmiöiden tutkimusta harrastavien ja suorittavien piirissä, ehkä lähinnä hienovaraisuussyistä ja tarkemman tutkimustiedon puutteessa, yleensä oletettu. [3]

Lisäksi tämän työn taustalla vaikuttaa myöskin ajatus, jonka mukaan tutkimus parantaisi teknisiä ja tieteellisiä edellytyksiä sellaisen toiminnan käynnistämiseen, joka pyrkii ottamaan huomioon muunkinlaiset ilmiöt kuin ufot ja jonka tavoitteena on menetelmin selvittää tietoon tulleiden, kokijalleen selittämättömien kokemusten ja havaintojen syitä. Tämä edellyttää riittävän hyvin dokumentoituja tapauksia sekä tuekseen tilastollista analyysia, joista kumpaakin on pohja-aineistoksi saatavissa tästä tutkimuksesta. [4]

Yleisellä tasolla tapahtuva alan tutkimuksen edistäminen ja tutkimutiedon lisääminen ovat siis tutkimuksen keskeisiä ja samalla perin kunnianhimoisiksi todettuja tavoitteita. Ei-tutkimuksellisena tavoitteena tutkimuksen taustalla voisi mainita pyrkimyksen osaltaan parantaa yleitä tietoisuutta tutkimuksen aihepiiristä, erityisesti suuren yleisön mahdollisesti omaksumien virheellisten mielikuvien ja sekaannusten oikaisemisessa. Viime kädessä tutkimus on osa pyrkimystä kehittää Suomeen jonkinlainen spontaanitapausarkisto, joka toimisi poikkitieteellisenä memoraattien ja tätä aineistoa mahdollisesti tukevan evidenssin lähteenä. Edellytyksenä tällaisen keskusarkiston kehittämiselle kuitenkin on, että nykyisin tällaisen aineiston lähteenä toimivat tahot kykenisivät tämäntasoiseen yhteistyöhön. Marginalisoitumisen välttämiseksi tämä arkisto ei palvelisi vain selittämättömiin ilmiöihin liittyvän aineiston sijaintipaikkana vaan voisi sisältää yleisemminkin poikkitieteellisesti kiinnostavia spontaanitapauksia, eli yleensä erilaisista harvinaislaatuisista tapahtumista ja ilmiöistä. Yhdessä anomalistisen psykologian professuurin kanssa tämä hanke edistäisi suomalaista paratutkimusta suunnattomasti, niin paljon kuin ylipäätään maamme olosuhteissa mahdollista. [5]

Tutkimuksessa pyritään selvittämään seuraavanlaisia kysymyksiä: Miten väestön suhtautuminen parapsykologian, ufoproblematiikan, salaliittoteorioiden, fortilaisten mysteerien, vaihtoehtohoitojen, huonosti tunnettujen luonnonilmiöiden, uuden fysiikan, astrologian, grafologian, uushenkisyyden, uskonnollisten ilmiöiden, kryptozoologian sekä hajanaisten selittämättömiin ilmiöihin liittyvien asioiden suhteen jakautuu? Onko tässä suhtautumisessa nähtävissä muutosta aiempiin vastaaviin kyselyihin verrattuna ja onko jotakin erityistä havaittavissa suhteessa vastaaviin ulkomaisiin tutkimuksiin nähden? Missä määrin suomalaiset luottavat tieteeseen ja kuinka vahvasti tieteelle selittämättömiin ilmiöihin yleisellä tasolla uskotaan? Kuinka paljon ihmiset ovat mielestään perehtyneet erilaisiin selittämättömiin ilmiöihin, millä tavoin tämä näkyy tietämyksenä ufoihin sekä parapsykologiaan liittyen ja miten heille mahdollisesti ennestään tuttu aineisto on vaikuttanut ihmisten asennoitumiseen ko. asioihin? Minkälaisia asenteita ihmisillä on selittämättömiin kokemuksiin liittyen ja kuinka avoimesti he ovat näistä asioista valmiita keskustelemaan? Minkälaisilla kriteereillä ihmiset mielestään ovat valmiita omaksumaan yliluonnollisia elementtejä sisältäviä uskomuksia ja minkälaisia tarpeita tai intressejä näiden uskomusten taustalta mahdollisesti voidaan löytää? Kuinka johdonmukaisia ihmisten ajatukset näistä asiosta ovat? Miten alan tutkimustarpeet nähdään väestön keskuudessa; minkälaisia valmiuksia kansalaiset omaavat alan tutkimuksen edistämiseen tai jopa siihen osallistumiseen? Minkälaisen tietoisuuden suomalaiset omaavat siitä, mihin ilmoittaa omakohtaisista selittämättömistä kokemuksistaan ja kuinka valmiita he ovat näin tekemään? Minkälaisia selittämättömiä kokemuksia suomalaisilla on, miten nämä kokemukset jakautuvat väestössä sekä yksittäisten kokijoiden suhteen sekä minkälaisia seurauksia tällaisilla kokemuksilla saattaisi olla? Mitkä ovat ne syytekijät, joita näille kokemuksille voidaan tunnistaa; johtuvatko ne enemmän subjektiivisesta vai objektiivisesta syystä, onko niiden taustalla missä määrin tunnettuja tai tuntemattomia ilmiöitä? Minkälaisia teoreettisia yleistyksiä havaituista tekijöistä ja tutkittujen spontaanitapausten mahdollisista yhteisistä nimittäjistä voidaan tehdä? Miten tutkimuksessa huomioidut muuttujat suhtautuvat toisiinsa? [6]

Tutkimuksessa hyödynnetään sen eri vaiheissa seuraavanlaisia menetelmiä: Standardisoidut sekä avoimet haastattelut, tapaustutkimus (sis. valikoidun psykologisen arvioinnin sekä tarvittaessa asiantuntijoiden konsultoinnin, taustaselvitykset ja teknillisen kenttätutkimuksen), poissuljentamenetelmä ja tilastollinen analyysi. Kyselytutkimus on toteutettu pääasiassa tarkoin määriteltyjen valintakysymysten pohjalle, lukuunottamatta paria vapaamuotoisempaa kysymystä, joissa valintamahdollisuuksia ei ole mitenkään ennakolta rajattu ja kategorisoitu. Kysymyksissä on pyritty huomioimaan myös kyselytutkimuksille ominainen tulkinnanvaraisuus, jossa pyritään kyselytilanteessa tarpeen vaatiessa kaivamaan esille ja kvalitatiiviselta pohjalta erittelemään ihmisten kysymyksenasetteluista tekemiä tulkintoja sikäli kun niissä on eroavaisuuksia. Satunnaistaminen on toteutettu hankkimalla vastaajia satunnaisesti erilaisilla asuinalueilla, paikkakunnilla ja maantieteellisillä alueilla hankkien verrokkiaineistoa verkon kautta. Koska ilman tarkkoja väestötieteellisiä tilastoja ja niiden huomioimista eksaktisti alueittain, satunnaistaminen ei voi olla koskaan täydellistä vaan jotkut muuttujat ylikorostuvat toisten tullessa aliedustetuksi – esimerkiksi eläkeläiset ja työttömät ovat luonnostaan helpommin tavoitettavissa kuin työssäkäyvät henkilöt. Niinpä nämä merkittävimmiksi arvioidut muuttujat tilastoidaan ja niitä verrataan analyysivaiheessa koko väestöä koskeviin tilastoihin, josta mahdolliset epäsatunnaisuudet tasapainotetaan käyttämällä sopivia yli- tai alikertoimia. Itse kyselyn toteutuksessa pyritään myöskin minimoimaan tarpeettomat muuttujat; esimerkiksi asian esittäminen tapahtuu aina tilanteen mahdollistaessa täsmälleen samoja sanankäänteitä hyödyntäen, normaalia (ei-melodista) ovikelloa pyritään soittamaan aina kaksi kertaa peräkkäin, pukeutumisessa käytetään lähes aina samaa tyyliä, viikonpäivissä ja kellonajoissa noudatetaan erityistä huolellisuutta vääristymien välttämiseksi jne.

Tässä on haluttu mennä miltei naurettavuuksiin, jotta tutkimusta ei olisi syytä aivan heti ainakaan epäillä alan tyypillisestä helmasynnistä eli huolimattomuudesta; saattaapa jopa olla että tästä syystä naurettavuuksiin meneminen itse asiassa lisää uskottavuutta, eikä tämä tarpeettomien muuttujien minimointi kuitenkaan tuota käytännössä lainkaan ylimääräistä vaivaa kaikkeen muuhun työhön verrattuna. Perusajatusta on sovellettu ja tullaan soveltamaan myöskin verrokkiaineiston hankkimisessa sähköpostitse, nettilomakkeella sekä postitse toimitettavalla kyselylomakkeella, jolloin kontrolloitavuuden puute on korvattu sillä, että tarjotaan kontrolloidusti ennakkotietoa mistä tutkimuksessa on kyse. Näin ohjataan sitä väistämätöntä efektiä, että kyselyn vastaanottaminen saattaa joissain tapauksissa vaikuttaa vastaajan mielipiteisiin siten ettei otanta olekaan enää aivan täysin satunnainen, lähinnä sen takia että jotkut saattavat kiinnostua ottamaan kyselyn aihepiiristä aiempaa tarkemmin selvää, joka informaatio puolestaan vaikuttaa hänen mielipiteisiinsä. Tätä on pyritty ehkäisemään sillä, että tarjotaan tällaisia tapauksia silmälläpitäen viitteitä mahdollisimman tasapuolisesti, jolloin efektin hallitsematon vääristyminen johonkin tiettyyn suuntaan esimerkiksi tuolloin ajankohtaisen julkisuuden tai Googlen suosikkien perusteella voitaisiin minimoida.

Tutkimuksesta tehdään tilastollinen yhteenveto, jonka laajuus tulee olemaan arviolta noin 50 sivua. Yhteenvedossa verrataan muuttujia satunnaisjakautuneeseen väestöön sekä erilaisiin väestönosiin. Sen lisäksi vertaillaan muuttujia keskenään, jossa otetaan huomioon myös verrokkiaineisto. Spontaanitapauksia arvioitaessa pyritään poissuljentamenetelmän mukaisesti tunnistamaan niiden taustalla vaikuttavat mahdolliset tunnetut tekijät ja vasta jos sellaisia ei löydy, tarkastelemaan tuntemattomien tekijöiden vaikutusta. Spontaanitapaukset jaetaan selitettyihin, todennäköisesti selitettyihin, mahdollisesti selitettyihin ja selittämättä jääneisiin. Näistä eriasteisesti selitettyjä tapauksia vertailemalla pyritään löytämään sellaisia yhteisiä nimittäjiä, joiden pohjalta voitaisiin tehdä yleistyksiä ja lisätä näin ihmisten valmiutta kohdata tällaisia kokemuksia sekä ilmiöitä ilman, että siitä muodostuu entiseen tapaan osa tieteellistä ja/tai psykososiaalista ongelmakenttää. Samoin toimitaan myöskin selittämättömien tapausten osalta, jolloin yhteisiä nimittäjiä voidaan hyödyntää paitsi ilmiöiden luokittelussa, myös mahdollisten aiemmin tuntemattomien taustamekanismien tunnistamisessa sekä tällaisten olemassaolon todistamisessa. Aineiston kumuloituminen keskimäärin parin-kolmen vuoden ajanjaksolta takaa myös tehokkaat mahdollisuudet selvitellä tietoisten huijausten ja valemuistojen osuutta ilmoitetuissa kokemuksissa. Tutkimuskohteiden luokittelussa noudatetaan erityistä huolellisuutta, joka samalla tarjoaa välineet edistää tietoisuutta tutkimuksessa keskeisesti hyödynnettävien käsitteiden kuten parapsykologian, ufologian, kryptozoologian, rajatiedon tai henkisyyden luonteesta ja eroavaisuuksista.

Tutkimus toteutetaan neljässä vaiheessa:

1) Mielipidekysely selittämättömistä ilmiöistä, jossa kartoitetaan väestön yleistä asennoitumista nähin ilmiöihin ja niitä koskevaan tutkimukseen sekä heidän tietojaan ja kokemuksiaan näistä ilmiöistä määrättyjen muuttujien suhteen. Kyselyn yhteydessä suoritetaan myöskin haastattelututkimus niille, jotka siihen suostuvat ja joilla on omakohtaisia kokemuksia. [6] Tämä osuus päättyi keväällä 2008 ja sisälsi ovelta ovelle toteutetun jalkatyön ohella sähköpostitse satunnaisiin osoitteisiin lähetetyn kyselylomakkeen. Otos hieman yli 1500 henkeä.

2) Mielipidekyselyn toinen osa, jossa selvitellään yksityiskohtaisemmin ihmisten suhtautumista erilaisiin selittämättömiin ilmiöihin sekä näitä koskeviin väitteisiin, verrokkina joitakin sinänsä tavanomaisia asioita koskevia epätavanomaisia väitteitä sekä tyylipuhtaita uskonasioita. Kysely toteutetaan pääosin jalkatyönä kiertämällä satunnaisissa osoitteissa, mutta sitä täydennetään myöskin puhelimitse ja kirjeitse tehdyn vastaavansisältöisen kyselyn avulla. Täydentävää verrokkiaineistoa haetaan myös verkkoon perustettavalla kyselylomakkeella sisältäen myöskin joitakin kysymyksiä ensimmäisen vaiheen kyselystä. Kyselyn yhteydessä suoritetaan niin ikään mahdollisuuksien mukaan haastattelututkimus henkilöille, joilla on kertomansa mukaan omakohtaisia selittämättömiä kokemuksia. [6] Tämä osuus käynnistyi alkukesästä 2008 ja jatkuu rahoituksen puutteen vuoksi edelleenkin, päättyen toivon mukaan vuoden 2009 loppuun mennessä. Otos vähintään 1500 henkeä.

3) Kolmannessa osassa keskitytään täydentämään kerättyjä spontaanitapauksia aineistolla, jonka sisältöä ei voi enää satunnaisotannan suhteen analysoida vaan joka pyrkii enimmäkseen vankentamaan spontaanitapausten kvalitatiivisen arvioinnin edellytyksiä. Tähän vaiheeseen mennessä on kertynyt satoja (osin vielä ehkä keskeneräisiäkin) tapausselvityksiä haastatteluineen ja taustatutkimuksineen. Tavoitteena on täydentää tätä kertynyttä aineistoa noin puolella tuhannella spontaanitapauksella, jolloin aineisto käsittäisi yli tuhat ainakin jossain määrin tutkittavissa olevaa tapausta. Tähän joukkoon mahtuu luultavasti jokunen merkittäväkin tapaus, varsinkin jos tietoisuus tämän työn olemassaolosta leviää. Jotta myöhemmin erikseen suoritettavien haastattelujen ja muiden tutkimusten vaatima aika voitaisiin minimoida, työssä otetaan maksimaalinen hyöty tätä tarkoitusta varten kehitetystä tutkimuslomakkeesta. [7] Tämä osuus on tarkoitus toteuttaa alkuvuonna 2010.

4) Tutkimus päättyy kyselytutkimuksesta tehtävään tilastolliseen yhteenvetoon sekä aiemmissa vaiheissa vastaanotettujen spontaanitapausten lisätutkimuksiin, niiltä osin kuin tämä on tarpeen. Spontaanitapauksia koskevat selvitykset päättyvät lopulta niistä tehtäviin tapauskohtaisiin arviointeihin, jossa konsultoidaan tarpeen vaatiessa asiantuntijoita. [8] Osaltaan näitä arviointeja suoritetaan jo kolmessa edellisessä vaiheessa, vaikkakin pääpainotteisesti neljännen vaiheen loppu on tarkoitus rauhoittaa puhtaasti tälle työlle. Arviointien yhteydessä spontaanitapauksista saadut tiedot on tarkoitus purkaa kirjalliseen muotoon sekä luoda vertailevan tutkimuksen keinoin edellytykset yleisempien johtopäätösten tekemiselle.

Mielipidetutkimuksen tulokset sekä tähän liittyvät tilastolliset vertailut spontaanitapauksia koskevista haastatteluista on tarkoitus julkaista loppuraporttina vertaisarvioidussa ParaDocs-verkkojulkaisussa [9]. Yhteenveto tutkimuksen tuloksista toimitetaan tässä yhteydessä myös medialle, jossa yhteydessä voidaan vielä myöskin tuoda esille spontaanitapausten ilmoittamisesta koituvia hyötyjä tutkimuksellisesta näkökulmasta, sillä eihän spontaanitapausten vastaanottaminen suinkaan pääty tutkimuksen kolmennessa vaiheessa, vaikka niiden aktiivinen kerääminen hieman laantuisikin ja vaikkei myöhemmin tulleita tapauksia tarkasteltaisikaan osana tätä nimenomaista tutkimusta. Tietoa tämän työn hedelmistä on tarkoitus levittää tämän jälkeen myös ulkomaisiin lehtiin. Tutkimukseen sisällytetyt spontaanitapaukset sekä niistä tehdyt yhteenvedot on tarkoitus avata yleisölle sopivaksi katsotun julkaisun välityksellä (esimerkiksi Suomen Ufotutkijat ry:n uforaportti-julkaisu ufotapausten osalta). [10] Niitä tuskin tultaneen julkaisemaan vertaisarvioidusti, ikäänkuin merkkinä siitä että tässä työssä ollaan Suomessa vasta alkutekijöissä, esitieteen asteella – olkoonkin, että vastaava toiminta on muualla maailmassa paremmin tunnustettua ja on ollut sitä jo pitkäänkin.

Tutkimuksen kustannusarvio, vielä toistaiseksi puuttuvan rahoituksen osalta kuuluu seuraavasti: Toisen vaiheen loppuunsaattamiseen tarvitaan noin 800 euroa, joka koostuu lähinnä matkakuluista. Puhelinkulut ovat enintään joitakin kymmeniä euroja ja noin tuhannen paperilomakkeen painamisessa pitänee varautua samansuuruisiin kustannuksiin, kun taas sen toimittaminen satunnaisesti valittuihin osoitteisiin jätetään vapaaehtoisten avustajien harteille. Kolmannessa vaiheessa hyödynnetään laajalti internetiä ja tiedotusvälineiden ilmaisia palveluita, mutta siinäkin pitänee varautua myöskin noin parinsadan euron ilmoituskuluihin. Jotta tutkimuksen neljäs vaihe voitaisiin suorittaa kunniallisessa ajassa päätökseen, olisi syytä tarjota rahoitus tutkijalle, joka mahdollistaa kolmen-neljän kuukauden vapaan yksinomaan tähän tarkoitukseen. Tämä on katsottava kuitenkin bonukseksi, koska on epätodennäköistä että tämän rahoituksen saamiseksi on realistisia edellytyksiä, sillä jo välttämätönkin perusrahoitus on kiven takana. Kaikkiaan välttämättömimmät kustannukset ovat siis noin tuhat euroa + mahdollinen ”bonus” josta voidaan keskustella tarkemmin vasta siinä tapauksessa, että rahoitusta löytyy ensin välttämättömiin peruskustannuksiinkin. Kustannukset pyritään kattamaan eri lähteistä saatavien apurahojen ja sponsorien maksamien lahjoitusten sekä muiden avustusten muodossa.

Allekirjoittanut on käyttänyt tähän mennessä tutkimukseen noin kolmesataa euroa ulkopuolista rahoitusta ja noin 1700 euroa omia rahojaan. Ja tässä ovat vain suorat, helposti laskettavissa olevat kulut. Esimerkiksi vapaaehtoistyön arvoa ei ole otettu lainkaan huomioon. Verrattuna vaikkapa Helsingin yliopistolla tehtyyn Taikauskon voima –tutkimushankkeeseen [2], jonka toteutus oli laajuudeltaan pitkälti samaa mittaluokkaa vaikka samalla sen rahoitus oli toistasataa tuhatta euroa, tässä haettu rahoitus on jopa niin vähäpätöinen, että sitä tuskin kehtaisi edes pyytää ellei kyse olisi vielä tuntemattomien ilmiöiden mahdollisuuteen avoimesti suhtautuvasta tutkimuksesta, jollaiseen näyttää olevan kiven takana saada tätäkään vähäistä rahoitusta. Tilanteen tekee vain entistä haasteellisemmaksi se, ettei tutkimukseen ole innosta ja oivalluksesta huolimatta löytynyt vastuulliseksi tahoksi pätevää akateemisesti koulutettua tutkijaa, joten se joudutaan tekemään puhtaasti maallikkojen varassa. Tutkimusta käynnistettäessä tilanne näytti vielä akateemisen koordinoinnin suhteen hyvin toisenlaiselta, eikä tilanteen muututtua katsottu aiheelliseksi enää perääntyä. Kaikesta huolimatta puhutaan kuitenkin suorastaan häpeällisen pienistä summista, sillä esimerkiksi yksistään em. tutkimushankkeen puiteissa valmistuneen väitöskirjan kirjoitustyöhön irtosi rahoitusta peräti 13 000 euroa.

Miksi tätä tutkimusta sitten pitäisi tukea? Ensinnäkin, tämä tutkimussuunnitelma puhunee jo osaltaan puolestaan, joten sen valossa varsin ilmeisiäkin syitä ei ole tässä tarvetta kerrata. Toiseksi, voit saada mainetta ja kunniaa, sillä jos olet sponsoroinut tutkimusta vähintään 25 eurolla, saat nimesi tai edustamasi tahon (www-osoitteineen) näkyville tutkimuksen kiitososioon. Muitakin syitä voidaan luetella lukuisia, edustavina esimerkkeinä tässä ohessa joitakin alan rahoitusta yleisesti koskevassa keskustelussa esille tulleita argumentteja, jotka ovat hyvin sovellettavissa myös tähän tutkimukseen. Esille tulleet argumentit eivät ole missään erityisessä tärkeysjärjestyksessä.

1) Paranormaaleina tai vähintäänkin "epätavallisina" pidettyjä kokemuksia ja havaintoja ei ole syytä sivuuttaa, ovathan ne hyvinkin yleisiä. Päinvastoin niistä tulee puhua avoimesti korostaen, että ne eivät itsessään ole esimerkiksi mikään merkki esimerkiksi mielenterveyden horjumisessa, kuten monesti vieläkin maallikkojen keskuudessa katsotaan. Alan tutkimuksen tukeminen ja tutkimustiedon lisääntyminen edistää tätä tavoitetta.
2) Anomaliat ovat ennakoineet aina tieteen edistymistä ja lisäksi ne anomaliat, joista rajailmiöiden tapauksessa puhutaan ovat useimpien mielestä jotain sellaista, mitä ihmiskunta ei ole ehkä koskaan muutoin kohdannut. Tämä on haaste, mutta myös mahdollisuus ja se pitäisi ottaa vastaan.
3) Lukuisten asiantintijoiden mielestä ainakin viitteellistä todistusaineistoa paranormaalin ja ufojen puolesta löytyy, vaikkei sitä laajemmin myönnetäkään.
4) Paranormaalit ilmiöt voisivat tarjota täysin uusia sovellutuksia lääketeollisuudelle, tieto- ja viestintäteknologiaan, liikenteeseen, palvelusektorille, avaruusmatkailuun sekä jopa filosofiaan. Eli käytännössä tämä mullistaisi elämämme, jonka vuoksi tässä yhteydessä käytetäänkin usein sanontaa "lohi on niin arvokas kala, että sitä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan".
5) Viime vuosina ratkaisevasti kehittyneet argumentit, mallit ja tutkimusalat osoittavat (esimerkiksi simulaatioargumentti, meta-analyysit, antrooppinen periaate, informaatiofysiikka, uusi fysiikka), että parailmiöt ovat täysin mahdollisia, ehkä jopa todennäköisiä. Niinpä onkin tarvetta rahoittaa sellaista tutkimusta, joka pyrkii kehittämään toimivien perusajatusten pohjalta käytännön teorioita.
6) Tiede on edistyttyään vallannut usein uskonnoille kuuluneita alueita ja samalla muuttanut uskontojen luonnetta sekä roolia, joka valtavirtaa edustavien näkökohtien mukaan on palvellut entistä paremmin myös ihmisten henkisiä ja hengellisiä tarpeita. Viimeinen suuri aluevaltaus sisältäisi kysymyksen jonkinlaisen jumaluuden tai jumalan olemassaolosta, jota voi perustellusti lähestyä keskeisten rajailmiöiden kautta.
7) Yhteiskunnan ja yksityisten rahaa palaa monien mielestä paljon turhempiinkin kohteisiin kuten naisiin, viinaan, sirkushuveihin, nollatutkimuksiin, älyttömiin mainoskampanjoihin sekä varsin marginaalisiin harrastus- ja urheilulajeihin.
8) Joidenkin tunnettujen alanharrastajien kokema syrjintä tai syrjäytyminen sekä uhrautuva sitoutuminen taloudellisesti äärimmäisen epävarmaan toimintaan näyttäisivät joissain tapauksissa uhkaavan vakavasti jopa heidän perusoikeuksiaan eikä yleisten ihmisoikeuksien hengessä kenellekään pitäisi syntyä tällaista tilannetta.
9) Tämäntyyppinen pitkälti vapaaehtoispohjalta tapahtuva tutkimus- ja sen liitännäistoiminta voisivat myöskin tarjota sosiaalisia ja henkisiä virikkeitä syrjäytymisuhan alla oleville työttömille, nuorille sekä eläkeläisille, huomioiden että toimintaan voivat avustajan tai työharjoittelijan roolissa osallistua myös kouluttamattomat ihmiset, jos tätä mahdollisuutta tuettaisiin.
10) Alan toiminnasta tarpeettoman suuri osa menee nyt siihen liittyvien asioiden edistämiseen (kuten yleisön valistaminen, tutkimuslaitteiden valmistaminen itse ja varsinainen rahoituksen hakeminen), eikä itse tutkimukseen, mutta asiantila voisi ratkaisevasti muuttua mikäli rahoitustilanne mahdollisten ennakkoluulojen osalta helpottaisi.

Tämä tutkimus on luonnollisesti maailmankatsomuksellisesti puolueeton; se ei pyri painotuksilla edistämään tai vastustamaan mitään näkökulmaa tai asiaa, eikä se ole suoraan riippuvainen mistään yksittäisestä toimijasta. Tutkimuksen muodollisena rahoittajana toimii Jarl Fahlerin perustama Parapsykologian instituutti – Institute of Parapsychology in Finland ry, joten avustukset ja lahjoitukset on osoitettava sille. Instituutin perustaman tutkimusrahaston kautta maksetaan tutkimusten aiheuttamat kulut, jotta vapaaehtois(t)en ei tarvitsisi niitä omasta pussistaan maksaa. [11] Tämä tutkimusrahasto toimii Sampo-pankissa, tilinumerolla 800026-50036626 Tutkimuksen koordinaattorina toimii allekirjoittanut, joka myös pitkälti vastaa sen käytännön toteuttamisesta joitakin verraten vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta.

J. Peter Lassila

Viitteet:

[1] Tämän tutkimussuunnitelman tekijä on ottanut näitä seikkoja useaan otteeseen esille. Tarkastelun alle voi ottaa vaikkapa ParaNetin keskustelulistan arkiston, josta löytyy useita samansuuntaisia lausuntoja tähän liittyen: http://groups.yahoo.com/group/paranet-fin

[2] Googlen tieteellisten julkaisujen hausta löytyy viime vuosilta tähän liittyen mm. Lindeman, Marjaana & Aarnio Kia (2006), “Paranormal beliefs: their dimensionality and correlates” European Journal of Personality 20(7), ss. 585-602. Lindeman, Marjaana & Aarnio, Kia (2007), “Superstitious, magical, and paranormal beliefs. An integrative model” Journal of Research in Personality 41(4), ss. 731-744. Aarnio, Kia & Lindeman, Marjaana (2007), “Religious People and Paranormal Believers: Alike or Different?” Journal of Individual Differences 28(1), 1-9. Aarnio, Kia (2007), “Paranormal, Superstitious, Magical, and Religious Beliefs”. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Näreaho, Leo (2008), ”Paranormaalit uskomukset ja ydintieto”. Tieteessä tapahtuu 1/2008.

[3] Vastaavia kyselytutkimuksia ovat aiemmin toteuttaneet mm. Suomen Gallup, Kirkon tutkimuskeskus ja jotkut yksityishenkilöt. Viitteellisiä ennakkotietoja saaduista spontaanitapauksista on julkaistu mm. Paranormaali blogissa (http://paranormaaliblogi.net/index.php/2008/12/24/joulukalenteri-24/) sekä tätä vielä laajemminkin teoksessa ”valikoituja päiväkirjamerkintöjä”, joka on tilattavissa tutkimussuunnitelman tekijältä. Luennoissaan tekijä on valottanut jonkin verran myös kyselytutkimuksen ensimmäisen vaiheen tuloksia. Potentiaalisille rahoittajille tarpempia tietoja on saatavissa maksutta. Tekijän laaja yleistietämys alan tilanteesta on myös auttanut ennakkoarvion muodostamisessa.

[4] Samaa menettelytapaa ufotutkijat ovat enemmän tai vähemmän onnistuneesti pyrkineet noudattamaan vuosikymmeniä. Kansainvälisesti parhaimpia esimerkkejä ovat laajat tieteelliset tutkimusohjelmat, omassa maassamme valionäyte tämän työn hedelmistä on äskettäin valmistunut Jaakko Närvän väitöskirja ufologiasta ja ufouskonnoista uskontotieteellisestä näkökulmasta. Huonoimmillaan se kuitenkin tuottaa vain new agea, mikä osoittaa hyvin tämän toiminnan kontrolloinnin vaikeuden pääosin vapaaehtoisten harrastajien varassa olevalla alalla.

[5] Tätä keskusarkistoa on suunniteltu Suomeen jo vuosia milloin missäkin muodossa, mutta yleensä se on tyssännyt yhteistyön tai kiinnostuksen puutteeseen. Professuurihanke on myöskin ollut ajatuksissa vuosikymmeniä ja sitä on konkreettisemmin lähdetty myös ajamaan tämän vuosikymmenen alusta asettamalla realistiset tavoitteet ja menetelmät. Eräänä osana tätä adressi ”uuden tieteenalan” edistämiseksi: http://www.adressit.com/paratutkimus

[6] Ensimmäisen ja toisen vaiheen kyselylomakkeet sekä muut tarkemmat tiedot tutkimuksen kysymyksenasetteluista on saatavissa tämän tutkimussuunnitelman tekijältä.

[7] Tutkimuslomakkeet saatavissa tämän asiakirjan tekijältä. Tutkimusaineiston saatavuus on rajoitettua, edellyttäen tiettyä luottamusta ja ehdotonta sitoutumista käsiteltävän aineiston luottamuksellisuuteen, joka on lähtökohtana ellei asianomainen/asianomaiset halua toimia avoimesti omilla nimillään ja kasvoillaan.

[8] Asiantuntijoiden kanssa sovitaan erikseen, voidaanko heidän nimensä mainita julkisesti tässä yhteydessä. Ellei, ehdottomana lähtökohtana on että tiedot ovat joka tapauksessa luottamuksellisesti saatavissa jokaiselle, joka niitä kysyy.

[9] Aluksi tutkimus on rajatusti saatavilla vain niille, jotka ovat nyt elokuuhun 2009 mennessä sponsoroineet tutkimusta vähintään yhdeksällä eurolla. Ne kiinnostuneet voivat saada myöskin tulostetun version loppuraportista, jotka ovat vastaavasti sponsoroineet tutkimusta vähintään 25 eurolla (postikulut tulevat erikseen).

[10] Tähän mennessä kahden sponsorin, Ultra-lehti ja Suomen ufotutkijat ry, kanssa on sovittu siitä, että vastineena he voivat hyötyä tutkimuksesta siihen liittyvän tiedon ja aineiston julkaisukanavana (mikä olisi itse asiassa varsinkin SUT:n osalta rahalliselta arvoltaan huomattavasti paljon suurempi kuin heidän sponsorina antamansa rahallinen tuki, joka oli kummallakin vain 50 euroa kun esimerkiksi ufotapausten osalta oltaisiin lähempänä validia kulukorvausta mikäli tuohon summaan lisättäisiin yksi nolla lisää). Tutkimuksen tuloksia on tarkoitus hyödyntää myös tekijän omassa kirjahankkeessa, mutta tämä ei liene vielä aivan lähivuosien asia.

[11] Tietoa instituutin toiminnasta ja sen tutkimusrahastosta löytyy osoitteesta www.psilab.info (kannattaa huomioida ettei näitä sivuja ole nyt hetkeen ehditty päivittää)

Jaakko Närvää haastateltiin väitöskirjansa tiimoilta:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/ufoista-vaitellyt-jaakko-narva-ufokokemukset-ovat-uskonnollisia

Närvä esitelmöi äskettäin Kirkkonummen komeetassa, joka on tehnyt kattavan yhteenvedon asiasta:
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/JaakkoNarva.htm
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/ufot1.htm

Olen saanut toteuttamani kyselytutkimuksen tiimoilta runsaasti palautetta ns. tavallisilta kansalaisilta. Katsotaanpa vaatimattomalla otoksella, millaisia mielipiteitä keskivertoyksilöt omaavat tähän aihepiiriin liittyen:

"Upeaa, että näitä asioita tutkitaan ja on ollut ilo huomata kuinka pitkällä tieteessä jo ollaan."
"...en tiedä näistä asioista juuri mitään, mutta uskon, että tällaisiin ilmiöihin liittyy paljon ns. huuhaata."
"Mielestäni on hyvä kartoittaa ihmisten kokemuksia ja sitä kautta saada mahdollista materiaalia tieteellistä tutkimustyötä varten."
"On tärkeää havahduttaa ihmisiä ihmettelemään ja ajattelemaan tällaisia asioita."
"Olen enemmän kiinnostunut henkisestä puolesta en niinkään todistelusta."
"Hyvä, että joku tällaistakin asiaa tutkii."
"Ei ole järkeä yrittää selittää yliluonnollisia asioita tieteen avulla, koska ei tiede siihen pysty. Monet arvostetut tiedemiehet pohtiessaan maailmankaikkeutta ovat tulleet siihen tulokseen, että se on jonkin korkeamman olennon luoma. Kun ensimmäinen ihminen käveli kuussa lehtiotsikot julistivat: Olemme valloittaneet avaruuden! Tätä voi verrata samaan kuin pikkulapset leikkisivät hiekkalaatikolla. Miten naurettavaa!"
"Hyvin mielenkiintoinen alue, jossa uskomukset ja kansankertomukset näyttelevät suurta roolia."
"...olen kokenut outoja ilmiöitä pienestä pitäen."
"Aihe hieman totuttua oudompi… Se on kuitenkin syytä ottaa vakavasti, yllättävän monilla tuntuu olevan ehkä yliluonnolliseksikin luokiteltavia kokemuksia."
"Näistä aiheista pelätään usein puhua, vaikka monilla on omakohtaisiakin kokemuksia"
"Katson [paranormaalien] ilmiöiden liittyvän samaan kastiin kuten; Enkelit, Maahiset, Noidat, Pirut. Kunakin aikana ihmiset ovat 'nähneet' kyseisiä ilmiöitä!… Tiede ei kylläkään kykene selvittämään kaikkea kuten, pallosalamat."
"Myös paranormaalit ilmiöt määritellään usein rationaalisten arvojen pohjalta ja kiinnostus niihin herää usein silloin, kun länsimaiseen rationaaliseen projektiin uskova joutuu kyseealaistamaan siihen asti kovin kapean näkemyksensä. Tieteellä on nykymuodossaan oma tärkeä kriittinen tehtävänsä, eikä sen tarvitsekaan kertoa koko totuutta maailmasta."
"Tutkimus auttaa hälventämään ennakkoluuloja ja toivottavasti ihmiset jälleen kyseenalaistavat sen onko maailma pannukakku."
"Jos tarkoitus edistää paranormaalien ilmiöiden tutkimusta erillisenä, ei-tieteellisten kriteerien pohjalta toimivana mutta yhteiskunnan rahoitusta saavana alana, olen jyrkästi vastaan. Jos halutaan pitää silmät auki sille, että uusia ilmiöitä tulee esiin ja varmentaa se, onko väitettyjen havaintojen takana todellisia tutkimusta vaativia ilmiöitä, niin kannatan."
"Ihan ok ottaa tuntemuksia vähän ns. tavalliselta sukan kuluttajalta."
"En välttämättä tarvitse selityksiä yliluonnollisiin ilmiöihin."
"Tiede ei pysty nykypäivänä selittämään läheskään kaikkia ilmiöitä. Se kertoo kuitenkin ainoastaan siitä, että ilmiöitä ei ole tutkittu tarpeeksi tai tutkimuksessa ei ole vielä saavutettu läpimurtoa. Se,
että näitä ilmiöitä tunneta, ei todista mitään ns. vallitsevia tieteellisiä maailmankäsityksiä vastaan."
"Useimmat epänormaaleita tuntuvat ilmiöt on selitettävissä fysiikan ja kemia ym tieteiden avulla."
"Mammojen energiakenttähömpötyksistä pitäisi jakaa vähän valistusta. Myös MINÄOLEN-lehden kauppatorilla pitäisi vähän valvoa mitä siellä rahastetaan.."
"Hyvä, että tästäkin aiheesta on tarjolla jonkinverran tietoa. Minua on aina kiinnostanut nämä aiheet."
"Hyvä, että aletaan tutkia asioita tieteellisistä näkökohdista."
"Ihan hyvä, jos tutkitaan ammattimaisesti, loppuu ainakin Huuhaa-ukkojen jutut, ehkä jotain ilmiöitä voidaan saada selvitetyksi."
"Toivottavasti Jumala osoittaa teille tutkijoille kaikki tärkeät asiat ja pysytte erossa Saatanan palvelemisesta."
"Aihe kiinnostaa minua erittäin paljon ja haluaisin mahdollisimman paljon tietoa monista näihin liittyvistä asioista. Näitä asioita olisi mukava pohtia suuremmassakin määrin ja suurellakin joukolla
(sellaisten ihmisten joukolla, jotka ovat kiinnostuneita asiasta)."
"Ns. yliluonnollinen on Luonnollista."
"Juhan af Granin jutut olivat enemmän sensaatiopilaa."
"Ikävää, että ala on kohdannut vaikeuksia päästä vakavasti otettavan tieteen piiriin."
"Poikkeukselliset ilmiötkin ovat subjektiivisia asioita."
"Toivottavasti laatu ja evidence-baced ajattelu lisääntyvät ja huuhaa vähenee yhdistyksenne edustamalla alueella (Markku Siivolan kotisivut erinomaisena 'argumenttina' ja referenssinäni)"
"Huuhaa, uskonto ja tiede pitäisi mielestäni rajata tarkemmin, eivät kuulu saman otsikon alle."
"Yliluonnolliset yms. asiat todella kiinnostavat minua. Olen kuullut läheisiltä ihmisiltä monenlaisia tarinoita, mutta uskoako vai ei?!"
"Toistaiseksi tuntemattomat ilmiöt eivät välttämättä tai edes todennäköisesti ole yhteydessä ns. paranormaaleihin ilmiöihin… uskomukset kelpaavat tieteen perustaksi ainoastaan lääke-, kulttuuri-
ja käyttäytymistieteellisten tutkimusten havaintomateriaalina"
"Olen ollut hyvin kiinnostunut paranormaalien ilmiöiden mahdollisuudesta, mutta hylännyt kaikki mahdolliset kokemukset ja tapaukset kiistattomien todisteiden puuttuessa."
"Vaikken pidä yliluonnollisia ilmiöitä mitenkään totena, minua kiinnostavat kyllä niihin liittyvät yhteisölliset ja yhteiskunnalliset ilmiöt."
"Kokemukset eri puolilla maapalloa samoista asioista toisistaan tietämättä ovat aika hyvää tietoa. Kuka jaksaa keksiä samat asiat tai ottaa selvää muiden väittämiä asioita omiksi kokemuksikseen."
"Tiede on kliinistä, rajoittunutta – tämä aihealue tarvitsee tuekseen henkistä kasvua ja henkiset kanavat auki."
"Miksi haluttaisiin tutkia sellaista, jota ei tiettävästi ole olemassa? … En usko ufoihin eikä minulla ole mitään mielenkiintoa ns. paranormaaleja ilmiöitä kohtaan."
"Hyvähän se on kysellä kaikkea, eikä huuhaassa sinänsä mitään pahaa ole, kunhan ei vaan tarkoituksellisesti huijata hyväuskoisia hölmöjä taloudellisen edun tavoittelemiseksi."
"Kannattaa muistaa että kun tutkitaan em. ilmiöitä altistutaan ns. henkimaailman vaikutukselle jossa toimivat Hyvä ja Paha on vaara että mieli järkkyy tai tapahtuu muuta ikävää."
"Oliko maapallon pyöreys Kolumbuksen aikana paranormaali ilmiö? Tieteen on hyvä tutkia kaikkea, mutta on myös ymmärrettävä, että nykyisetkin tieteelliset tutkimukset ja niiden tulokset eivät
välttämättä ole täysin oikeita. Vuosien saatossa ihminen oppii lisää vielä pitkään. Kaikkiin asioihin ihminen tuskin löytää vastausta ilman apua."
"Kuolleet ovat ilmestyneet tuntemuksina ja koputuksina konkreettisesti. Uskoni kautta Jeesus on auttanut konkreettisesti minua monessa asiassa joihin olen apua pyytänyt rukoillen."
"Hyvin ajankohtainen aihe. Voisitko tutkia vielä onko alkuperäiskansoilla erityinen kyky havaita yliluonnollisia ilmiöitä kuin muilla kansoilla?"
"Uskon että hyvin monilla on paranormaaleja kokemuksia, mutta niistä on vaikea puhua kaikille. Jos tunnustaa, niin saa helposti leiman, että heittää päästä tai on HURAHTANUT uskoon."
"Ruotsissahan on jo yliopisto opinnot parapsykologiaan!!!"
"Aihe ei ole mielestäni kiehtova tai mielenkiintoinen."
"Vaihtoehtoinen lääketiede tarjoaa keinot joiden avulla jopa HIV voidaan parantaa, samoin allergiat yleisesti ja monia muita juttuja kuten syöpä ja näistä on Suomessakin lukuisia esimerkkejä, vaikka laki kieltää sanomasta näin, mutta näin se vaan on ja näytöt riittää ja puhuvat puolestaan."
"Meidän pitää katsoa avoimin mielin kaikkea, mihin tiede ei pysty antamaan tyhjentävää vastausta. Niin kauan kuin ihmisen aivojen toimintaa ei kokonaisuudessaan tunneta ei voida sanoa, ettei jotakin ilmiötä ole olemassa. Toisaalta en ole varma, pitääkö sitä ylipäätään tutkia. Jos joku kokee tällaisia ilmiöitä, hän uskoo niihin. Toisaalta tieteen todistus poistaa hulluuden leiman."
"Mielestäni mailmankaikkeus on niin suuri että on hyvin todennäköistä että jossain muuallakin on elämää … Maan ulkopuolisen elämä ja paranormaalit ilmiöt kuuluvat kuitenkin eri kasteihin eikä niitä pidä sekoittaa keskenään."
"Aihe on mielestäni tärkein ja tulevaisuudessa mullistavin potentiaalinen tiedon alue. Siitä ei 'tiedetä' käsittääkseni kovinkaan paljoa, toisaalta media leimaa tällaiset huuhaaksi kovin helposti. Silti uskoakseni hyvin monilla on yliluonnollisia kokemuksia. Leimaamisen pelossa niistä ei uskalleta puhua kuin naureskellen. Tuulimyllyjä on paljon vakavastiottamisen tiellä, mutta se tie olisi äärimmäisen tärkeää minusta kulkea."
"Käsitykseni mukaan, oman kokemukseni perusteella, ilmiöt ovat ajallisesti ja paikallisesti täysin satunnaisia. Voidaanko tutkia juuri muuta kuin kummallisia ilmiöitä kokeneiden kertomuksia ja mahdollisia valo- ja videokuvia, äänitteitä ja joitain teknisiä mittaushavaintoja ja ehkä joitain fyysisiä jälkiä kummastuttavista ilmiöistä?"

Minkälaisia mielipiteitä teillä lukijoilla on virinnyt?

Parapsykologiaan liittyvillä ilmiöillä on pitkä historia myös shamaaneistaan tunnetulla Venäjällä. Ensimmäiset tiedot parapsykologian piiriin kuuluvista tutkimuksista länsimaissa saapuivat Venäjälle luultavasti 19. vuosisadan puolenvälin paikkeilla, jolloin aiheeseen liittyvä tutkimus oli kansainvälisestikin varsin järjestäytymätöntä (kuten on tunnettua, ensimmäinen alan järjestö, SPR, organisoitiin Englannissa 1880-luvun alussa). Parapsykologisen tutkimustoiminnan pioneerina Venäjällä voidaan tietojeni mukaan pitää Aleksander Aksakovia, joka harjoitti laajoja tutkimuksia aiheesta 1800-luvun viimeisellä puoliskolla päästen valtiomiehenä matkustellemaan runsaasti tutkien mm. tunnettua fysikaalista meediota David Humea. Näihin aikoihin kiinnostus parapsykologiaan nousi Venäjän eliittiin asti – tiedetään mm. että Tsaari Aleksanteri III oli jo varhain luonut yhteyden Foxin sisaruksiin. Hieman myöhemmin Tsaarin hallinto innostui puolestaan tunnetun parantajan ja selvänäkijän, Rasputinin kyvyistä. Tuolloin myös Venäläissyntyinen H.B. Blavatsky nousi kansainvälisesti tunnetuksi meediona ja Teosofisen seuran perustajana.

Järjestelmällinen parapsykologian kokeellinen tutkimus Venäjällä käynnistyi kun Vladimir Bekhterev toteutti vuosina 1919-1927 koesarjan telepatian olemassaolosta ihmisillä ja eläimillä. Samoihin aikoihin Bernard Kazhinsky toteutti telepatiakokeita arvioidakseen hypoteesiaan sähkömagneettisesta psi:stä. Hänen koetuloksensa olivat epävarmoja, joiden pohjalta hän piti sähkömagneettisen psi:n olemassaoloa edelleen hyvinkin mahdollisena. Myöhemmissä professori Turlyginin kokeissa tämä hypoteesi puolestaan näytti falsifioituvan viitteillä psi:stä, joka ei riipu sähkömagneettisille aalloille luonteenomaisista rajoitteista kuten nopeus ja tietyt fyysiset esteet. Myöhemmin samankaltaisiin tuloksiin päätyivät monet muutkin tutkijat myös Neuvostoliitossa, joka pakottikin tutkijat pohtimaan uudentyyppistä, mutta tuolloin vallinneen materialistisen opin kanssa ristiriidatonta teoriaa psi:lle.

Neuvostoliiton parapsykologian suuri nimi L. L. Vasiliev tuli kuvioihin vuonna 1932 ja parapsykologia institationalisoitui Venäjällä hänen toimestaan vuonna 1960. Tämä tapahtui Leningradin valtionyliopiston alaisuudessa toimivassa fysiologian yksikössä, jonne perustettiin tuolloin erityislaboratorio telepaattisten ilmiöiden tutkimukseen.

Heti toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton tuolloin harvojen parapsykologian harrastajien tietoisuuteen nousi alkuaan puolalainen ”ihmemies” Wolf Messing, joka nosti parapsykologiset ilmiöt itsensä Stalinin yhdeksi mielenkiinnon kohteeksi. Messingin väitetyt erikoislaatuiset kyvyt paitsi lukea, myös manipuloida toisten ajatuksia – eräänlaisella kaukohypnoosilla – nosti hänet ensisijaisesti Neuvostoliiton sotilasttiedustelupuolen kiinnostuksen kohteeksi. Tällä puolen saadut tulokset ovat mielenkiintoisia, vaikka valitettavasti varmentamattomia perustuen pitkälti Messingin itsensä väitteille – kuitenkin jo pelkästään julkisesti raportoidut kokeet yksityishenkilöiden ja Venäjän virallisten tutkimuslaitosten toteuttamana ovat hyvin mielenkiintoisia raportoiduilta tuloksiltaan. Messingin ohella tutkittiin Neuvostoliitossa joitakin muita poikkeuskykyjä, muun muassa henkilöä, jolla väitettiin olevan jonkintyyppinen röntgennäkö ja henkilöitä, jotka kykenivät lukemaan silmät peitettynä koskettamalla kohdetta – heidän väitettyjä kykyjään kutsuttaneen tänä päivänä dermo-optiseksi näöksi.

Parapsykologian institationalisoiduttua Venäjällä ala sai koko Itäblokin alueella tutkittavakseen joitakin poikkeuksellisen voimakkaita sensitiivejä, joilla näytti olevan paranormaaleja kykyjä. Yksi ensimmäisistä tällaisista henkilöistä, ja samalla ehdottomasti tunnetuin, oli Ninel Kulagina. Pian Kulaginan jälkeen ilmeni myös joitakin muita lupaavia samankaltaisia kykyjä, joista yksi oli ylitse muiden; hän oli B. B. Ermolaev. Syytä on mainita myös itseoppinut telepaatti Karl Nikolaiev, jonka innoittamana Neuvostoliitto aloitti sotilaallisen ohjelman potentiaalisten superkykyjen löytämiseksi ja kouluttamiseksi. Neuvostoliiton entisistä sateelliittivaltioista voisi mainita erityisesti Tsekkoslovakialaisen Pavel Spetanekin. Näitä superkykyjä tutkimalla niin Venäläiset kuin jotkut heidän harvat länsimaiset kollegansa, jotka pääsivät paikan päälle osallistumaan näihin tutkimuksiin, saivat merkittävää aineistoa psi-ilmiöiden puolesta ja saatiinpa samalla hyvälaatuiset edellytykset perehtyä näiden tapahtumien taustalla vaikuttavien ilmiöiden luonteeseen. Samanaikaisesti länsimaissa elettiin mielenkiintoisia hetkiä, erityisesti tapaus Uri Gellerin suhteen. Tuolloin esillä olleet merkittävät poltergeist-tapaukset eivät kuitenkaan olleet saaneet merkittäviä edeltäjiä tai seuraajia Venäjällä, tai ainakaan tällaisista ei ole ollut tietoja. Kenties kysymys on myös osittain Neuvostoliittolaisen materialismin luonteenpiirteistä, johon eivät mitkään henki-ilmiöiltä haiskahtaneet mahtuneet. Ainoastaan tunnettujen Neuvosto-tiedemiesten havaintojen ja johtopäätösten painostamana olivat ”perinteisemmät” parapsykologian ilmiöt vakiintuneet maassa, mutta niitä koskevat teoriatkin joutuivat mukautumaan materialismin tiukkaan maailmankatsomukseen. Esimerkiksi jälleensyntymääkin tutkittiin vain suggeroimalla koehenkilö kuviteltuun jälleensyntymään – oletus oli nimittäin, että vaikka ihmisen persoonallisuus ei selviäkään kuoleman jälkeen, suggeroimalla koehenkilö menneisyyteen tai tulevaisuuteen ikäänkuin kyseisessä ajassa ja paikassa elävänä henkilönä, voidaan saada koehenkilöstä ja hypnoottisesta suggestiosta riippuen hyvinkin tarkkaa tietoa tuosta ajasta ja paikasta.

Ensimmäiset kokeet nykyaikaisella tietotekniikalla ja satunnaislukugeneraattoreilla sekä monilla muilla detektoreilla psykokinesian, telepatian ja paranormaalin parantamisen parissa aloitettiin vuonna 1981 Moskovan bioenergotiikan laboratoriossa, jossa testattiin sekä lähi- että kaukovaikutuksia. Parhaimmillaan puhtaan sattuman todennäköisyys näissä kokeissa saavutti yli 1/100.000 p-arvoja. Vastaavia kokeita järjestettiin myös muualla Venäjällä, erityisesti Moskovassa ja suurimmat etäisyydet ”lähettäjän” ja ”vastaanottajan” välillä olivat tuhansia kilometrejä. Myöhemmin tämäntyyppisiä kokeita on tehnyt mm. Konstantin Korotkov omalla GDV-laitteistollaan, joka on kehittyneempi versio vanhasta Kirlian-kuvauksesta. Nykyisin Venäjällä on muutamia yliopistollisia parapsykologian tutkimuslaitoksia, runsaasti epävirallisempia tutkimusyksikköjä ja –organisaatioita sekä joitakin suoraan Venäjän valtion palkkalistoilla toimivia tutkijoita.

Teorioiden puolelta nykypäivän Venäjältä on kansainvälistä tunnettavuutta saanut erityisesti ns. torsionkentän teoria, jota ei länsimaissa erityisemmin arvosteta aiheesta tehtyjen väitettyjen kokeiden osoittauduttua perättömiksi (samoin on näin ollen asian laita kaupallisten torsion-generaattoreiden toimivuutta koskevissa väitteissä, minkä eräät suomalaisetkin tutkijat voivat yhdellä generaattorilla tekemillään kokeilla pitkälti vahvistaa), eikä itse teoriakaan saa laajaa kannatusta vaikka suuntaviivoja pidetäänkin oikeina. Tärkein tekijä kyseisen mallin vähäiselle arvostukselle onkin oikeastaan siinä, ettei se ilmeisesti tarjoa mitään merkittävää uutta, jota ei olisi jo esitetty muodossa tai toisessa aikaisemmin – pikemminkin kyseessä on vain yksi variaatio runsaasti esillä olleista ajatusmalleista, ja jotkut ovat tästä johtuen syyttäneet mallin esittäjää jopa plagioinnista.

Parapsykologiaan kuuluvien ilmiöalueiden tutkimuksen ohessa Venäjällä on harrastettu runsaasti myös muuta paranormaalin tutkimusta. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa biolokaatio jonka piiriin kuuluu lähinnä ns. kaivonkatsonta. Monet muistanevat itäblokista myös pyramidivoiman ja itsestään teroittuvat partaterät. Myöskin ufotutkimuksen merkeissä Venäjä on ollut kansainvälisesti runsaasti esillä. Teorioiden puolelta tutuimmalta asiaan perehtyneelle varmasti kuulostavat Nikolai Kozyrevin näkemykset ajasta, joilla on nykyään monille suuri arvo kehitettäessä psi:n kattavia hypoteeseja. Maininnan arvoisena voidaan luonnollisesti pitää myöskin Semjon Kirlianin keksimää suurjännitteelle perustuvaa kuvaustekniikkaa, jota on tunnetusti hyödynnetty paljon parapsykologisessa tutkimuksessa. Jopa parapsykologisia ilmiöitä hyödyntäviä teknisiä sovellutuksia on erityisesti nykyään, mutta ollut jo viimeiset nelisenkymmentä vuotta, tarjolla Venäjän ja muiden entisten itäblokin maiden markkinoilla – niistä saatava todellinen hyöty jokapäiväisessä elämässä ja parapsykologian tutkijasta riippuu taas pitkälti siitä, kuka on kysymykseen vastaamassa. Vaikka helmiäkin saattaisi suurella vaivalla löytyä, nykyään pidetään suurena ongelmana markkinoilla tapahtuvia väärinkäytöksiä, millä tarkoitetaan tässä yhteydessä lähinnä asiakkaan huijaamista tavalla tai toisella – lainsäädäntö kun on alan palveluiden suhteen monessa maassa vielä alkutekijöissään, mikä on toisaalta ymmärrettävää kun vielä viimeiset vuosikymmenetkin ovat keskeisiltä osiltaan kuluneet kiistoihin itse ilmiöiden olemassaolosta. Mainittakoon lopuksi, että kommunismin romahtamisen jälkeen Venäjästä on tullut myös maa, jonka kautta merkittävä osa uusista uskonnollisista liikkeistä rantautuu ja on rantautunut Suomeen.


Kirjallisuutta:
Boldyreva, Liudmila B. & Sotina, Nina B. (2002). Physicists in parapsychology. Moskow: Hatrol.
Dubrov, Aleksandr & Puskin, Veniamin (1986). Parapsykologia ja moderni luonnontiede. Moskova: Kustannusliike Progress.
Lassila, J. Peter (2004). Paratutkimuksen kronologia [on-line].
Ostrander, Sheila & Schroeder, Lynn (1997). Psychic discoveries. London: Souvenir Press.
Ostrander, Sheila & Schroeder, Lynn (1975). Parapsykologiaa Neuvostoliitossa. Helsinki: Kirjayhtymä.
Vasiliev L. L. (1964). Mysterious phenomena of the human mind. Moskow: Polizdat Publisher.