IRC-Galleria

Parapsykologiaan liittyvillä ilmiöillä on pitkä historia myös shamaaneistaan tunnetulla Venäjällä. Ensimmäiset tiedot parapsykologian piiriin kuuluvista tutkimuksista länsimaissa saapuivat Venäjälle luultavasti 19. vuosisadan puolenvälin paikkeilla, jolloin aiheeseen liittyvä tutkimus oli kansainvälisestikin varsin järjestäytymätöntä (kuten on tunnettua, ensimmäinen alan järjestö, SPR, organisoitiin Englannissa 1880-luvun alussa). Parapsykologisen tutkimustoiminnan pioneerina Venäjällä voidaan tietojeni mukaan pitää Aleksander Aksakovia, joka harjoitti laajoja tutkimuksia aiheesta 1800-luvun viimeisellä puoliskolla päästen valtiomiehenä matkustellemaan runsaasti tutkien mm. tunnettua fysikaalista meediota David Humea. Näihin aikoihin kiinnostus parapsykologiaan nousi Venäjän eliittiin asti – tiedetään mm. että Tsaari Aleksanteri III oli jo varhain luonut yhteyden Foxin sisaruksiin. Hieman myöhemmin Tsaarin hallinto innostui puolestaan tunnetun parantajan ja selvänäkijän, Rasputinin kyvyistä. Tuolloin myös Venäläissyntyinen H.B. Blavatsky nousi kansainvälisesti tunnetuksi meediona ja Teosofisen seuran perustajana.

Järjestelmällinen parapsykologian kokeellinen tutkimus Venäjällä käynnistyi kun Vladimir Bekhterev toteutti vuosina 1919-1927 koesarjan telepatian olemassaolosta ihmisillä ja eläimillä. Samoihin aikoihin Bernard Kazhinsky toteutti telepatiakokeita arvioidakseen hypoteesiaan sähkömagneettisesta psi:stä. Hänen koetuloksensa olivat epävarmoja, joiden pohjalta hän piti sähkömagneettisen psi:n olemassaoloa edelleen hyvinkin mahdollisena. Myöhemmissä professori Turlyginin kokeissa tämä hypoteesi puolestaan näytti falsifioituvan viitteillä psi:stä, joka ei riipu sähkömagneettisille aalloille luonteenomaisista rajoitteista kuten nopeus ja tietyt fyysiset esteet. Myöhemmin samankaltaisiin tuloksiin päätyivät monet muutkin tutkijat myös Neuvostoliitossa, joka pakottikin tutkijat pohtimaan uudentyyppistä, mutta tuolloin vallinneen materialistisen opin kanssa ristiriidatonta teoriaa psi:lle.

Neuvostoliiton parapsykologian suuri nimi L. L. Vasiliev tuli kuvioihin vuonna 1932 ja parapsykologia institationalisoitui Venäjällä hänen toimestaan vuonna 1960. Tämä tapahtui Leningradin valtionyliopiston alaisuudessa toimivassa fysiologian yksikössä, jonne perustettiin tuolloin erityislaboratorio telepaattisten ilmiöiden tutkimukseen.

Heti toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton tuolloin harvojen parapsykologian harrastajien tietoisuuteen nousi alkuaan puolalainen ”ihmemies” Wolf Messing, joka nosti parapsykologiset ilmiöt itsensä Stalinin yhdeksi mielenkiinnon kohteeksi. Messingin väitetyt erikoislaatuiset kyvyt paitsi lukea, myös manipuloida toisten ajatuksia – eräänlaisella kaukohypnoosilla – nosti hänet ensisijaisesti Neuvostoliiton sotilasttiedustelupuolen kiinnostuksen kohteeksi. Tällä puolen saadut tulokset ovat mielenkiintoisia, vaikka valitettavasti varmentamattomia perustuen pitkälti Messingin itsensä väitteille – kuitenkin jo pelkästään julkisesti raportoidut kokeet yksityishenkilöiden ja Venäjän virallisten tutkimuslaitosten toteuttamana ovat hyvin mielenkiintoisia raportoiduilta tuloksiltaan. Messingin ohella tutkittiin Neuvostoliitossa joitakin muita poikkeuskykyjä, muun muassa henkilöä, jolla väitettiin olevan jonkintyyppinen röntgennäkö ja henkilöitä, jotka kykenivät lukemaan silmät peitettynä koskettamalla kohdetta – heidän väitettyjä kykyjään kutsuttaneen tänä päivänä dermo-optiseksi näöksi.

Parapsykologian institationalisoiduttua Venäjällä ala sai koko Itäblokin alueella tutkittavakseen joitakin poikkeuksellisen voimakkaita sensitiivejä, joilla näytti olevan paranormaaleja kykyjä. Yksi ensimmäisistä tällaisista henkilöistä, ja samalla ehdottomasti tunnetuin, oli Ninel Kulagina. Pian Kulaginan jälkeen ilmeni myös joitakin muita lupaavia samankaltaisia kykyjä, joista yksi oli ylitse muiden; hän oli B. B. Ermolaev. Syytä on mainita myös itseoppinut telepaatti Karl Nikolaiev, jonka innoittamana Neuvostoliitto aloitti sotilaallisen ohjelman potentiaalisten superkykyjen löytämiseksi ja kouluttamiseksi. Neuvostoliiton entisistä sateelliittivaltioista voisi mainita erityisesti Tsekkoslovakialaisen Pavel Spetanekin. Näitä superkykyjä tutkimalla niin Venäläiset kuin jotkut heidän harvat länsimaiset kollegansa, jotka pääsivät paikan päälle osallistumaan näihin tutkimuksiin, saivat merkittävää aineistoa psi-ilmiöiden puolesta ja saatiinpa samalla hyvälaatuiset edellytykset perehtyä näiden tapahtumien taustalla vaikuttavien ilmiöiden luonteeseen. Samanaikaisesti länsimaissa elettiin mielenkiintoisia hetkiä, erityisesti tapaus Uri Gellerin suhteen. Tuolloin esillä olleet merkittävät poltergeist-tapaukset eivät kuitenkaan olleet saaneet merkittäviä edeltäjiä tai seuraajia Venäjällä, tai ainakaan tällaisista ei ole ollut tietoja. Kenties kysymys on myös osittain Neuvostoliittolaisen materialismin luonteenpiirteistä, johon eivät mitkään henki-ilmiöiltä haiskahtaneet mahtuneet. Ainoastaan tunnettujen Neuvosto-tiedemiesten havaintojen ja johtopäätösten painostamana olivat ”perinteisemmät” parapsykologian ilmiöt vakiintuneet maassa, mutta niitä koskevat teoriatkin joutuivat mukautumaan materialismin tiukkaan maailmankatsomukseen. Esimerkiksi jälleensyntymääkin tutkittiin vain suggeroimalla koehenkilö kuviteltuun jälleensyntymään – oletus oli nimittäin, että vaikka ihmisen persoonallisuus ei selviäkään kuoleman jälkeen, suggeroimalla koehenkilö menneisyyteen tai tulevaisuuteen ikäänkuin kyseisessä ajassa ja paikassa elävänä henkilönä, voidaan saada koehenkilöstä ja hypnoottisesta suggestiosta riippuen hyvinkin tarkkaa tietoa tuosta ajasta ja paikasta.

Ensimmäiset kokeet nykyaikaisella tietotekniikalla ja satunnaislukugeneraattoreilla sekä monilla muilla detektoreilla psykokinesian, telepatian ja paranormaalin parantamisen parissa aloitettiin vuonna 1981 Moskovan bioenergotiikan laboratoriossa, jossa testattiin sekä lähi- että kaukovaikutuksia. Parhaimmillaan puhtaan sattuman todennäköisyys näissä kokeissa saavutti yli 1/100.000 p-arvoja. Vastaavia kokeita järjestettiin myös muualla Venäjällä, erityisesti Moskovassa ja suurimmat etäisyydet ”lähettäjän” ja ”vastaanottajan” välillä olivat tuhansia kilometrejä. Myöhemmin tämäntyyppisiä kokeita on tehnyt mm. Konstantin Korotkov omalla GDV-laitteistollaan, joka on kehittyneempi versio vanhasta Kirlian-kuvauksesta. Nykyisin Venäjällä on muutamia yliopistollisia parapsykologian tutkimuslaitoksia, runsaasti epävirallisempia tutkimusyksikköjä ja –organisaatioita sekä joitakin suoraan Venäjän valtion palkkalistoilla toimivia tutkijoita.

Teorioiden puolelta nykypäivän Venäjältä on kansainvälistä tunnettavuutta saanut erityisesti ns. torsionkentän teoria, jota ei länsimaissa erityisemmin arvosteta aiheesta tehtyjen väitettyjen kokeiden osoittauduttua perättömiksi (samoin on näin ollen asian laita kaupallisten torsion-generaattoreiden toimivuutta koskevissa väitteissä, minkä eräät suomalaisetkin tutkijat voivat yhdellä generaattorilla tekemillään kokeilla pitkälti vahvistaa), eikä itse teoriakaan saa laajaa kannatusta vaikka suuntaviivoja pidetäänkin oikeina. Tärkein tekijä kyseisen mallin vähäiselle arvostukselle onkin oikeastaan siinä, ettei se ilmeisesti tarjoa mitään merkittävää uutta, jota ei olisi jo esitetty muodossa tai toisessa aikaisemmin – pikemminkin kyseessä on vain yksi variaatio runsaasti esillä olleista ajatusmalleista, ja jotkut ovat tästä johtuen syyttäneet mallin esittäjää jopa plagioinnista.

Parapsykologiaan kuuluvien ilmiöalueiden tutkimuksen ohessa Venäjällä on harrastettu runsaasti myös muuta paranormaalin tutkimusta. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa biolokaatio jonka piiriin kuuluu lähinnä ns. kaivonkatsonta. Monet muistanevat itäblokista myös pyramidivoiman ja itsestään teroittuvat partaterät. Myöskin ufotutkimuksen merkeissä Venäjä on ollut kansainvälisesti runsaasti esillä. Teorioiden puolelta tutuimmalta asiaan perehtyneelle varmasti kuulostavat Nikolai Kozyrevin näkemykset ajasta, joilla on nykyään monille suuri arvo kehitettäessä psi:n kattavia hypoteeseja. Maininnan arvoisena voidaan luonnollisesti pitää myöskin Semjon Kirlianin keksimää suurjännitteelle perustuvaa kuvaustekniikkaa, jota on tunnetusti hyödynnetty paljon parapsykologisessa tutkimuksessa. Jopa parapsykologisia ilmiöitä hyödyntäviä teknisiä sovellutuksia on erityisesti nykyään, mutta ollut jo viimeiset nelisenkymmentä vuotta, tarjolla Venäjän ja muiden entisten itäblokin maiden markkinoilla – niistä saatava todellinen hyöty jokapäiväisessä elämässä ja parapsykologian tutkijasta riippuu taas pitkälti siitä, kuka on kysymykseen vastaamassa. Vaikka helmiäkin saattaisi suurella vaivalla löytyä, nykyään pidetään suurena ongelmana markkinoilla tapahtuvia väärinkäytöksiä, millä tarkoitetaan tässä yhteydessä lähinnä asiakkaan huijaamista tavalla tai toisella – lainsäädäntö kun on alan palveluiden suhteen monessa maassa vielä alkutekijöissään, mikä on toisaalta ymmärrettävää kun vielä viimeiset vuosikymmenetkin ovat keskeisiltä osiltaan kuluneet kiistoihin itse ilmiöiden olemassaolosta. Mainittakoon lopuksi, että kommunismin romahtamisen jälkeen Venäjästä on tullut myös maa, jonka kautta merkittävä osa uusista uskonnollisista liikkeistä rantautuu ja on rantautunut Suomeen.


Kirjallisuutta:
Boldyreva, Liudmila B. & Sotina, Nina B. (2002). Physicists in parapsychology. Moskow: Hatrol.
Dubrov, Aleksandr & Puskin, Veniamin (1986). Parapsykologia ja moderni luonnontiede. Moskova: Kustannusliike Progress.
Lassila, J. Peter (2004). Paratutkimuksen kronologia [on-line].
Ostrander, Sheila & Schroeder, Lynn (1997). Psychic discoveries. London: Souvenir Press.
Ostrander, Sheila & Schroeder, Lynn (1975). Parapsykologiaa Neuvostoliitossa. Helsinki: Kirjayhtymä.
Vasiliev L. L. (1964). Mysterious phenomena of the human mind. Moskow: Polizdat Publisher.

PARASEUROJEN KEHITYS SUOMESSA

Paranormaalien ilmiöiden ja kokemusten tutkimus seuratoiminnan muodossa alkoi Suomessa vuonna 1907, kun Helsingissä perustettiin ruotsinkielinen seura Sällskapet för psykisk forskning tavoitteenaan tieteen tutkimusmenetelmin selvittää selvänäköisyyden ja muiden outojen psyykkisten ilmiöiden alkuperä ja todellinen luonne.

Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura perustettiin niinikään Helsingissä vuonna 1938, ja sen tavoitteet ja toimintaperiaatteet olivat pääosin ruotsinkielisen seuran kaltaiset. Kolmas seura perustettiin Tampereelle jo vuonna 1946. Nykyisin alan seuroja ja ryhmiä toimii Suomessa tusinan verran, parhaimmillaan niitä on toiminut yli 20. Suurimmat seurat toimivat Jyväskylässä, Helsingissä ja Tampereella. Perinteiset paraseurat ovat 1960-luvun jälkeen etääntyneet akateemisuuden vaatimuksista ja viime aikoina merkittävästi lisääntynyt tieteellinen tutkimustoiminta on eriytynyt omiin organisaatioihinsa.

Jäsenistön uusiutuminen ja vapaampi kulttuurillinen tilanne ovat mahdollistaneet useimmilla ihmisille tilaisuuden vaihtaa seuratoiminnan puitteissa kokemuksia, ajatuksia ja tuntoja joskus hämmentävistäkin omakohtaisista paranormaaleista kokemuksista. Nykyisin seuroissa käsitellään hyvinkin laaja-alaisesti erilaisia näkökulmia, filosofioita ja aihealueita. Toiminta on vapaaehtoista kansalais-harrastusta, jota ylläpidetään parapsykologisella julkaisutoiminnalla ja yleisötilaisuuksilla.

TOIMINTATAPOJA

Parapsykologisen seuratoiminnan muodot vaihtelevat paikkakunta- ja yhdistyskohtaisesti. Painotukset riippuvat johtokunnan ja jäsenistön tahdosta, aktiivisuudesta ja kiinnostuksen kohteista sekä toimintaympäristössä tarjolla olevista mahdollisuuksista. Tyypillisimmillään alan seuroissa järjestetään kuukausittain kaikille avoimia luentotilaisuuksia, mutta jotkut seurat järjestävät myös kursseja, keskustelu- ja harrastuspiirejä sekä jäsenretkiä.

Suomen Parapsykologisen Tutkimusseuran toiminta käsittää kuukausittaiset pidettävät yleisöluennot sekä joka kuun ensimmäisenä arkiperjantaina kokoontuvat parapsykologiset keskustelupiirit. Lisäksi seura järjestää mm. meedioistuntoja, kursseja, keräyksiä, ulkotilaisuuksia, jäsenretkiä – ehdotuksia otetaan vastaan ja yhdistyksen puitteisiin voi perustaa erilaisia pienryhmiä. Seuran tehtäviin kuuluu myös valtakunnallisten yhteistyökokousten ja yhteis-toiminnan järjestäminen. Seuralla voi myöskin olla alaosastoja paikkakunnilla, jossa löytyy riittävästi kiinnostusta parapsykologiaan. Alan toimintaan voi osallistua läsnäolon lisäksi tarjoutumalla vapaaehtois-työhön oman seuran tilaisuuksiin, ottamalla vastaan erilaisia tehtäviä kuten käännöstöitä tai tutkimusta, asettumalla ehdokkaaksi luottamustehtäviin tai ilmoittautumalla alustajaksi.

PERIAATTEITA

Avoimen ja vapaan keskusteluilmapiirin ylläpitäminen turvaa sen, että seuratoiminnassa vältytään ”ainoalta oikealta opilta” eli lahkoontumiselta. Tulemme seuran tilaisuuksiin tapaamaan toisia samoista asioista kiinnostuneita totuudenetsijöitä ja viihtymään toistemme seurassa. Jos oikein onnistaa, opimme ehkä jotain uutta itsestämme ja myös toisistamme.

Koska kaikkien hyväksymää, lopullista totuutta ihmisestä ei ole vielä kukaan esittänyt, on hyvä muistaa, että keskusteleva, ennakkoluuloton, utelias ja pohtiva asenne parhaiten edesauttaa elämämme ydin-kysymysten selkeytymistä ja omakohtaisen totuuskäsityksen oivaltamista.

TAVOITTEITA

1. Puolueettoman tutkimustiedon esittäminen paranormaalin kokemisen alueelta, ja mahdollisten johtopäätösten pohtiminen nykyisen ihmiskäsityksemme ja elämänkatsomuksemme kannalta
2. Valistus- ja tukitoiminnan järjestäminen yllättäviin ja hämmentäviin parailmiöihin joutuneille sekä tähän liittyvän tutkimuksen edistäminen
3. Näkökulmien tarjoaminen kiistanalaisiin kysymyksiin fyysisen ja henkisen todellisuuden alueilta sekä työvälineiden ja toimintaympäristön tarjoaminen näihin liittyvissä tarpeissa
4. Itsetuntemuksen lisääminen tutustumalla tapoihin, joilla ihmispsyykeä on kartoittamaan ja tekniikoihin, joilla sitä on pyritty kehittämään
5. Henkisten traditioiden sitoutumaton, ennakkoluuloton ja vapaa tutkimus. Tiedon ja uskon sekä aineen ja hengen välisten yhteyksien että erojen tarkastelu.
6. Sekä intuition että järjen käyttämisen edistäminen ja tukeminen paranormaalien kokemusten ja muiden yhdistyksen toimialueeseen kuuluvien ongelmallisten asioiden selvittämisessä.

LINKKEJÄ

Institute of Noetic Sciences www.noetic.org
Parapsykologia 2000 www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/
ParaNet ry. www.paranet.fi
Parapsychological Association www.parapsych.org
Parapsykologian instituutti www.psilab.info
Paraseurat Suomessa www.palvelin.com/paraseurat
Rajatiedon yhteistyö ry. www.rajatieto.fi
The Society for Psychical Research www.spr.ac.uk
Spiritualistinen seura www.henkinenkehitys.fi
Suomen Ufotutkijat ry www.suomenufotutkijat.fi
Ufo-Finland www.ufofinland.org
Ultra-lehti www.ultra-lehti.com

Kuten tiedämme, ufo-ongelman selvittelyn kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni tehty havainto tulisi ufotutkijoiden tietoon. Eräs tapa toimia on ottaa kirjallisesti yhteyttä tutkijoihin kuten allekirjoittaneeseen - tiedot pysyvät luonnollisesti luottamuksellisina. Oheisten seikkojen tulisi siis (yhteystietojen lisäksi) käydä ilmi ufohavaintoilmoituksesta, sikäli kuin ne vain ovat tiedossa:

-Ikä havaintohetkellä (sekä syntymävuotesi)
-Koulutustaustasi (ja harrastukset jos lisäävät edellytyksiä tunnistaa normaaleja taivaanilmiöitä)
-Uskonnollinen tai filosofinen vakaumus
-Tapahtumien kulku aikajärjestyksessä, mahdollisimman tarkasti kuvattuna
-Havaintoaika niin tarkasti kuin mahdollista (kellonaika, päivämäärä, kuukausi, vuodenaika, vuosi..)
-Havainnon kesto (oma arvio tai kellosta katsottuna)
-Havaintopaikka (mieluiten mahdollisimman tarkasti)
-Havaintopaikan kuvaus (ehkä kartta, piirros tai valokuva liitteenä; onko maaseutua vai taajamaa jne)
-Sijainti havaintopaikalla (liikkuvassa ajoneuvossa, sisätiloissa, ulkona)
-Kohteen ulkonäkö (muoto, väri, ääriviivojen selkeys, muutokset ulkonäössä, voit myös verrata tuntemiisi kohteisiin)
-Kohteen käyttäytyminen (kohteen liikkeet, nopeus, nopeuden ja liikkeen muutokset sekä mahdollinen kohteen osien liikkuminen kuten pyöriminen)
-Kohteen tuottamat vaikutukset (valot, äänet, hajut, tuntemukset, lämpövaikutus, sähköhäiriöt, eläinten häiriintyminen, psyykkiset vaikutukset, jäljet maastossa, jättövanat ilmassa jne)
-Oliko havaintotilanne normaali sekä olitko normaalissa ruumiillisessa ja henkisessä kunnossa tapahtuman aikana
-Mahdolliset havaintovälineet (jos havainto ei tapahtunut paljain silmin)
-Kohteen arvioitu koko ja etäisyys sekä korkeus maanpinnasta
-Ilmansuunta jossa kohde näkyi (ensin, keskivaiheilla ja lopussa jos vaihteli)
-Kohteen korkeuskulma havainnon eri vaiheissa (jos vaihteli, niin tarkkaan kuin pystyt arvioimaan)
-Säätila havaintohetkellä (tuulen suunta ja voimakkuus, sateisuus, lämpötila ym.)
-Ympäristön valoisuus (päivänvalo, hämärtyvä, hämärä, pimeä..)
-Muut mainittavat taivaalla havainnon yhteydessä näkyneet kohteet
-Mahdolliset muut havaitsijat sekä jos ilmoitit jonnekin tai jollekin havainnostasi heti sen jälkeen
-Muista myös kertoa mikä kiinnitti huomiosi kohteeseen ja miten se katosi

Parapsykologiassa ihmisten omakohtaiset paranormaalit kokemukset ovat olleet perinteisesti varsin keskeisessä asemassa. Ilman tällaisia spontaanitapauksia koko maailmanhistoria parapsykologiasta puhumattakaan saattaisi näyttää hyvin toisenlaiselta. Tavallisten ihmisten kokemat spontaanitapaukset ovat aina saaneet vakavamman vastaanoton kuin väitteet erikoislaatuisten ihmisten kyvyistä, vaikka käsitykset kokemusten todellisesta luonteesta ovatkin vaihdelleet. Parakykyjen tutkimusta ovat rajoittaneet monet tekijät kuten lukuisat huijaukset, herkkäuskoisuus, markkinahakuisuus, niiden luonne ja määrätty maine, josta koko parapsykologiakin on joutunut kärsimään.

Paranormaaleja kokemuksia on hyvin monenlaisia. Parapsykologian ytimessä ovat kokemukset telepatiasta (ajatuksen lukemisesta), ennaltatietämisestä, etiäisistä, kaukokatsonnasta (remote viewing, kyky nähdä tarkasti kaukaisia paikkoja), selvänäöstä (normaalien aistien ulkopuolelta tehdyistä havainnoista), aaveista, poltergeisteista (räyhähengistä), henkiparantamisesta, levitaatiosta, psykokinesiasta (mielen vaikutuksestaaineeseen tai laitteisiin), apporteista (esineiden ilmestymisestä), cryo/pyrokinesiasta (paranormaaleista lämpötilavaikutuksista), reinkarnaatiosta (muistot edellisistä elämistä), OOBEsta (ruumiista irtautumisesta), bilokaatiosta (ilmestymisestä kahdessa paikassa samaan aikaan), transkommunikaatiosta (eli mediumismista, väitetysti henkimaailmasta tulleista viesteistä), kanavoinnista, EVP:stä (sähkölaitteista kuuluvista paranormaaleista viesteistä) ja glossolaliasta (kielilläpuhumisesta). Muita aiheeseen liittyviä ilmiöitä ovat mm. ufot, viljapeltokuviot, energiahoidot, maasäteily, sähköallergia, itsesyttyminen (SHC), tuntemattomat olennot, savant-kyvyt, kiroukset, stigmat ja jotkut poikkeavat tajunnantilat.

Miksi havaintoja kaivataan?

Valtalehdistö ja televisio vaikenevat vakavasti otettavista paranormaaleista ilmiöistä ja tuovat niitä esille vain viihteenä. Kuitenkin monet ihmiset kokevat outoja ilmiöitä, jotka ihmetyttävät ja pahimmassa tapauksessa jopa pelottavat heitä. Paranormaalit kokemukset eivät välttämättä ole oire psyykkisistä häiriöistä, vaan ne ovat terveilläkin yleisempiä kuin julkisuuden perusteella voisi arvata. Siksi niitä ei tarvitsisi salailla tai pelätä. Tämä asiain tila pitäisi saada myös laajaan julkisuuteen, niin että kokijat uskaltaisivat tuoda kokemuksiaan esiin eivätkä tapaukset jäisi piiloon ja siten hyödyttömiksi. Asiantuntijoiden tuottama tutkimustieto on se väylä, jonka avulla tällaisiin harhaluuloihin voidaan vastata.

Tutkimuksella voidaan paitsi lisätä tietoa paranormaaleista ilmiöistä, myös mahdollisuuksia antaa tällaisia ilmiöitä kokeneille ihmisille heidän kaipaamaansa tukea. Ottamalla yhteyttä asiantuntijoihin kokijat voivat osaltaan edistää mahdollisuuksiamme vaikuttaa näihin ilmiöihin ja poistaa kielteiset ilmiöt ihmisten kokemuspiiristä. Yhteiskunnallisesti paranormaaleista ilmiöistä voisi olla valtaisa hyöty esimerkiksi energiateollisuudessa, lääketieteessä, ruoantuotannossa, informaatioteknologiassa, liikenteessä, avaruusteknologiassa. Jos tällä tutkimuksella voitaisiin ratkaista muutamakin ihmiskunnan ongelmista, kukapa ei haluaisi olla mukana näissä talkoissa - varsinkin kun tutkijat voivat osaltaan ehkä vähentää kokemuksista aiheutuvaa hämmennystä ja mahdollisesti pelkoakin.

Millaiset kokemukset?

Tässä tarkoitetaan paranormaalilla kokemuksella sitä, että joku saa tietoa selittämättömällä tavalla, huomaa vaikuttavansa ympäristöönsä selittämättömällä tavalla tai havaitsee tapahtumia, joita pitää paranormaaleina. Kokija voi esimerkiksi nähdä ennusunen, saada paikkansa pitävän tiedon kaukaisesta tapahtumasta, jokin esine voi liikkua hänen lähellään selittämättömällä tavalla tai hänelle tapahtuu ällistyttävä yhteensattuma.

Tutkijoille on suurin hyöty sellaisista tapauksista, joihin liittyviä asioita voidaan riippumattomasti tarkistaa yleisillä menetelmillä. Esimerkiksi tieto kaukaisen aurinkokunnan jonkin planeetan tapahtumista, kokemus kivikauden ihmisenä tai yksin kuultu ääni eivät yleensä ole tarkistettavissa. Myöskään kovin epämääräiset tai moniselitteiset kokemukset eivät välttämättä anna parasta mahdollista aineistoa tutkijoille. Kaikenlaiset tapahtumat ovat silti jokseenkin tervetulleita, sillä kokijan tietämättä voi olla muita tapahtumia, joita vertailemalla saadaan uutta tietoa vaikka ne voitaisiinkin kokea yksittäistapauksina varsin vaatimattomina.

Miten menetellä?

Oudon ilmiön kokijan olisi hyvä tehdä muistiinpanot tapahtumasta mahdollisimman pikaisesti tapahtuman jälkeen. Päivämäärä, kellonaika ja kaikki havaitut yksityiskohdat tulisi kirjata muistiin. Lisäksi olisi hyvä kertoa yksin koettu tapaus jollekin tuttavalle mahdollisimman pian, kuitenkin mieluiten vasta muistiinpanojen kirjoittamisen jälkeen, jotta vältytään johdattelulta.

Kokemuksen sattuessa on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä tarkistamaan erinäisiä asioita ilmiössä, mikäli tämän ehtii vain tekemään. Ilmiöiden aineellisuuden selvittäminen on yksi tällainen seikka. Aineellinen ilmiö on sellainen, joka todella tapahtuu ympäristössä eikä ole vain havaitsijan oma sisäinen kokemus. Aineellisen ilmiön selvin merkki on se, että se on kaikkien paikalla olevien havaittavissa, jos heillä on normaalit mahdollisuudet siihen. Esimerkiksi kaikkien kuulema ääni on aineellinen ilmiö, koska se edellyttää ilman aaltoliikettä. Ilmiön aineellisuutta voidaan vahvistaa myös yrittämällä tarttua siihen tai muuten vuorovaikuttamalla ilmiön kanssa useammalla kuin yhdellä aistilla, jolloin voidaan tarkistaa, ovatko aistimukset keskenään koherentteja.

Ilmiöiden aineellisuutta voi myös varmistaa erilaisilla menetelmillä kuten esimerkiksi mittalaitteilla ja äänen tai kuvan tallennuksella. Jos joku epäilee huoneissa tapahtuvan yöllä fyysistä liikkumista, niin sen luonteesta voi saada selvyyttä esimerkiksi jättämällä äänestä käynnistyvä nauhuri yöksi äänittämään tai ripottelemalla jauhoja sopiviin kohtiin.

Lisäksi on usein tärkeää mahdollisuuksien mukaan tarkistaa, miltä ilmiö näyttää eri kulmista havainnoituna, reagoiko se esimerkiksi liikkeeseen tai puheeseen, voiko sen ilmenemiseen vaikuttaa omalla toiminnallaan (esimerkiksi meditoimalla tai oleskelemalla määrätyssä paikassa), millä tavalla oma keho reagoi eri tilanteisiin jne. Jos läsnä on muita ihmisiä, heidät olisi hyvä saada todistamaan myöskin ilmiötä mikäli se on aiineellinen ja jos tämä voidaan tehdä ilmiötä häiritsemättä.

Aineettomat ilmiöt ovat tietenkin yhtä arvokkaita kuin aineelliset, jos ne antavat sellaista varmistettavissa olevaa tietoa, mitä kokija ei olisi voinut normaalisti saada.

Mitä ajatella selittämättömistä kokemuksista?

Kuten kävi ilmi, parakokemukset ovat varsin yleisiä, eivätkä ne ole yleisesti mikään merkki mielenterveysongelmista. Vaikuttavan tapahtuman kokijan on kuitenkin helppo myös yliarvioida muilla olevien kokemusten määrää ja niiden merkitystä. Tällöin tulee kiinnitettyä aiempaa herkemmin huomiota muiden ihmisten kertomiin kokemuksiin, eikä pidä unohtaa sitäkään mahdollisuutta, että lähipiirissä sattuu olemaan keskimääräistä enemmän tai tavallista merkittävämpiä tapauksia. Lisäksi on syytä huomioida, että näkyvien alanharrastajien keskuudessa kokemukset ovat ymmärrettävistä syistä yliedustettuna.

Todellisuudessa selittämättömiä kokemuksia on arviolta joka neljännellä henkilöllä, mutta tutkimusten jälkeenkin varmuudella selittämättömäksi jääneitä tapahtumia kokeneiden osuus on näistä noin neljännes. Todistusvoimaisia tapauksia (joissa on useampi luotettava havaitsija tai fysikaalista todistusaineistoa) on ehkä vain prosentti kaikista raportoiduista ilmiöistä.

Omakohtaista kokemusta arvioidessa on syytä etsiä ensin luonnollisia selityksiä tapahtuneelle ennen kuin tapahtumaa lähestytään parakokemuksena. Parapsykologisissa kokemuksissa kyseeseen voivat tulla esimerkiksi yhteensattuma, alitajuinen viestintä/aistiminen, huijaus tai normaali luonnonilmiö.

Esimerkiksi ruumiistairtautumisessa pitää huomioida valveunen, aivojen happivajeen tai muun hallusinaation mahdollisuus. Meedioistunnoissa puolestaan pitää huomioida huijauksen ohella tietojen onkimisen epäsuorilla kysymyksillä ja varmistuksilla sekä erilaisten yleisten luonteenpiirteiden kertominen suuressa joukossa, jossa väistämättä löytyy joku jonka sukulaiseen tämä osuu. Kummitustapauksissa on huomioitava erilaiset optiset ilmiöt, havaintopsykologiset seikat, ympäristötekijät, eläinten ja rakenteiden aiheuttamat äänet sekä joskus joukkosuggestionkin. Ufopuolella on huomioitava puolestaan em. lisäksi erilaiset ilmakehän ja tähtitaivaan ilmiöt sekä ihmiset tekemät lentolaitteet. Lisätietoja erilaisia outoja kokemuksia aiheuttavista tunnetuista ilmiöistä on löydettävissä helposti alan kirjallisuudesta sekä netistä.

Parakokemusten tutkimus Suomessa

Parapsykologisilla seuroilla on perinteisesti ollut keskeinen rooli parakokemusten tutkimuksessa. Pääsääntöisesti seurat eivät ole aktiivisesti näitä kokemuksia keränneet, mutta milloin niitä on tullut, niihin on suhtauduttu täydellä vakavuudella ja usein tietoon tulleet tapaukset on ainakin Suomen parapsykologisessa tutkimusseurassa pyritty delegoimaan tarpeen mukaan tutkijoille. Nykyisin paikallisten paraseurojen rooli kiteytyy tutkimuslomakkeiden jakamisen merkeissä sekä epämuodollisten keskustelujen puitteissa.

Varsinainen tutkimustoiminta parakokemusten tiimoilta on tällä hetkellä keskittynyt pääasiassa Paranormaalin tieteelliseen tutkijaverkostoon, ParaNetiin. Tätä työtä tukee osaltaan myös kokeelliseen parapsykologiaan keskittyvä Parapsykologian instituutti. Vuonna 2002 perustettiin spontaanitapauksiin erikoistunut tutkimusryhmä Turun yliopiston alaisuuteen, mutta se tuskin ehti aloittaa toimintaansa kun yliopisto päättikin irtautua hankkeesta ja ryhmä siirtyi ParaNetin alaisuuteen. Siinä on mukana eri alojen tutkijoita (luonnontieteilijöitä, psykologeja, taikureita, ihmistieteilijöitä) ja sen tarkoituksena on keskittyä sellaisiin ilmiöihin, joita voi tutkia niiden vielä tapahtuessa (lähinnä poltergeistit) tai joista on jäänyt jälkeen huomionarvoista todistusaineistoa. Tutkittaessa muuntyyppisiä parakokemuksia alanharrastajat voivat tarvittaessa konsultoida ryhmään kuuluvia asiantuntijoita.

Omakohtaisista selittämättömistä kokemuksistasi voit ilmoittaa Parapsykologian instituutin sivuilla olevan paranormaalin perustietolomakkeen välityksellä.

http://www.psilab.info/kokemukset.html

Kontaktihenkilö "Timon" paljastuksen mukaan Suomessakin on oma MIB-laitos, joka sensuroi ufot pois valokuvista: http://www.youtube.com/watch?v=V_zpnX0NLks :D

Edit: Voi voi, kontaktihenkilömme "sensuroi" oman videonsa pois verkosta.

Salaseura kokoontuu Turun yliopistossa, mukana mm. Supon päällikkö Ilkka Salmi ja tähtitieteilijä Esko Valtaoja sekä rehtori Keijo Virtanen http://www.youtube.com/watch?v=ealVpT-E7pc

Kaverini teki videokoosteen taannoisesta kummitustalokierroksestani:
http://paranormaali.ning.com/video/video/show?id=2508795%3AVideo%3A14848

Viikon kuluttua Parapsykologisen tutkimusseuran vuosikokous, uusia aktiiveja kaivataan mukaan toimintaan:
http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/seurat/helsinki/index.html

Cashin–Landrumin ufotapaus on väitetty ufohavainto, joka tapahtui Yhdysvalloissa, Texasissa, 29. joulukuuta 1980. Tapahtumat saivat alkunsa, kun 51-vuotias Betty Cash, 57-vuotias Vickie Landrum ja Landrumin 7-vuotias pojanpoika ajoivat autolla kohti Daytonia. Keskellä Piney Woodsin metsäaluetta he näkivät valonhehkua kauempana edessä. Muutaman minuutin ajomatkan jälkeen he näkivät suurelta timantilta näyttäneen esineen leijumassa ilmassa edessään. Oudon aluksen alapuolella näkyi tulenlieskoja. Cash ja Landrum tunsivat, että kohteesta tuli voimakasta lämpösäteilyä, joka kuumensi autoa sisäpuolelta. Vickie Landrum pyysi autoa ajanutta Cashia pysähtymään pelätessään, että lämpösäteily polttaisi heidät, jos he ajaisivat vielä lähemmäksi esinettä. Pysähtymisen jälkeen naiset astuivat ulos autosta tarkastellakseen kohdetta tarkemmin. Pian kohde nousi ylemmäs ja alkoi liikkua poispäin havaitsijoista. Tällöin paikalle lensi ryhmä helikoptereita, jotka seurasivat poispäin lentävää esinettä.

Tapauksen jälkeen havaitsijat sairastuivat ja heidän oireensa olivat samankaltaisia kuin säteilyvammoja saaneilla.
Osa 1: http://www.youtube.com/watch?v=1loT3vzH2_4
Osa 2: http://www.youtube.com/watch?v=RD8bZoeTVi0
Osa 3: http://www.youtube.com/watch?v=Cq4Yt0s5RZU
Osa 4: http://www.youtube.com/watch?v=C6tusCY1P2E
Osa 5: http://www.youtube.com/watch?v=puzim8yEYE8

..

Kirjoitin muutaman mielenkiintoisen tapauksen näin vaatimattomasti joululukemistoksi. Avaan tämän viestin näkyville sen jälkeen kun se on julkaistu Paranormaali blogissa. Valitsin nämä viisi julkaistavaa selostusta mahdollisimman edustavaksi otokseksi tietooni tulleista melko hyvälaatuisista tapauksista.

Voodoon kirous

Ristijärvellä asuva Olli Niemelä (nimi muutettu) muistaa hyvin erään päivän noin kymmenen vuotta sitten. Mies lähti kavereineen ravintolareissulle Paltamoon ja lyöttäytyi paikalle sattuneeseen tummaihoisten henkilöiden porukkaan. Illan kuluessa heille tuli kuitenkin kiistaa säännöistä pelatessaan biljardia. Riitely paisui lopulta niin, että nämä kaverit kävivät käsiksi miehen partaan ja uhkasivat tehdä hänestä voodoonuken. Suomea murtaen puhuneet miehet uhosivat, että Niemelä saisi nyt kokea omakohtaisesti miltä tuntuu tukehtua.

Olli Niemelä kertoo, että häntä lähinnä huvittivat miesten uhkailut ja niinpä hän kirosikin ääneen, jotta oli ylipäätään heidän seuraansa osunut. Vastapuolta hänen asenteensa ei kuitenkaan miellyttänyt – miehen olisi heidän mukaansa kannattanut varoa sanomisiaan. Vielä ennen lähtöään ravintolasta, mies sai kuulla joutuvansa kärsimään vielä samana yönä kun he kolmen maissa kirouksen langettaisivat. Tiesipä tarjoilijakin kertoa, ettei kenelläkään ole tästä porukasta hyviä kokemuksia.

Palattuaan aamuyöstä Ristijärvelle, häntä ei enää koko välikohtaus juurikaan painanut. Mies oli pitänyt kirouksia pelkkänä huuhaana, eikä antanut uhkausten häiritä itseään, mutta niinpä hän vain varttia yli kolmen hän tunsi kuinka ”happi kertakaikkiaan loppui”, eikä siinä tuntunut auttavan siinä tilanteessa mikään. Kestettyään päiväkausia hengenahdistusta ja räkimistä, mies lähti lopulta hakemaan apua lääkäriltä. Tutkittuaan potilaansa, hän ei kuitenkaan löytänyt keuhkoista mitään vikaa, eikä osannut sanoa mistä hengenahdistus voisi johtua, vaikka mies siinä yski ja räki kuin kuolemankielissä olisi ollut. Lääkärin määräämästä avustakin oli vain vähän lievitystä oireisiin.

Vaikka hengenahdistusta oli jatkunut sitkeästi jo kaksi viikkoa, hän päätti lähteä kaverinsa seuraksi Paltamoon. Siellä he törmäsivät jälleen samaan porukkaan, joka oli uhkaillut kirouksen langettamisella. Kyseiset kaverit istuivat pian samaan pöytään kertoakseen, että eiköhän mies ole jo kärsinyt tarpeeksi ja hän pääsisi kirouksesta kahden tunnin kuluttua. Paluumatkalla miestä alkoi jo naurattamaan koko juttu – kuitenkin pari tuntia baarissa tapahtuneen ilmoituksen jälkeen oireet lakkasivat ”kertalaakista” niin kuin olivat alkaneetkin.

-En tiedä mihin uskoa, vai oliko tuo kuitenkin vain helkatin paha sattuma, toteaa Olli. Hän ei pidä itseään alttiina suggestiovaikutuksille ja on vieläkin sitä mieltä että todellisen selityksen täytyy löytyä jostain muualta kuin voodoon piiristä, vaikka tapaus kovasti häntä mietityttääkin.

Vaihtaen vilkkaasti puheenaihetta tästä ikävästä välikohtauksesta, Olli Niemelä kertoo myös toisesta erikoisesta tapahtumasta, joka sattui kevättalvella 2003 Ristijärvellä. Eräänä aamuna hänen kaverinsa Simppa tuli kertomaan hänelle oudosta kuviosta, joka oli kuulemma ilmestynyt yhden yön aikana talonsa vieressä olevalle suopeltoalueelle. Leveydeltään satojen metrien kokoiselle miltei puuttomalle aukiolle oli lumeen tullut ristiin rastiin kulkevia omituisia kapeita jälkiä, ikäänkuin sirkuspyörän synnyttämiä. Ne muodostivat pitkiä suoria viivoja, jotka tekivät kuitenkin aika ajoin suorakulmaisia jyrkkiä suunnanmuutoksia ja näitä riitti koko aukion laajuudelta metsänlaitaan asti. Minkäänlaisia jalanjälkiä tai muita merkkejä kuvion aiheuttajasta ei löytynyt, Ollin mukaan jäljet eivät olleet painuneet aivan maahan asti ja ne olivat jäätyneet pohjastaan ikäänkuin voimakas lämpö olisi sitä osaksi sulattanut.

Voodoosta puhuttaessa on syytä painottaa, että alkuperäisessä muodossaan tämä afrikkalaislähtöinen luonnonuskonto ei ole sisältänyt zombeja tai voodoonukkeja. Kirousten langettaminen ei ollut todellakaan keskeinen osa uskontoa ennen kuin elokuvateollisuus antoi oman värinsä asiaan. Suggestiolle alttiit ihmiset saattavat kokea kirouksen niin että alkavat käyttäytyäkin sen edellyttämällä tavalla tai aiheuttavat itselleen jopa psykosomaattisia oireita. Useimmiten voodoota koskevissa väitteissä on kyse kuitenkin vain vahvistamattomista tarinoista, eikä voodooseen nykymuodossaankaan edes elokuvateollisuuden vaikutuksesta liity juuri zombeja tai fetissejä, paitsi viihteenä. On kuitenkin todettu joitakin todellisia tapauksia, joissa ihmisiä on väitetysti muutettu zombeiksi tarjoamalla heille mm. datura stramoniumin lehdistä ja pallokalan myrkystä sekoitettua uutetta, joka hidastaa elintoiminnot vain murto-osaan normaalista. Enimmäkseen voodoon pimeää puolta ovatkin luultavasti toimintaansa omaksuneet rikolliset ja mielenterveysongelmaiset.

Voodoouskonnosta voit lukea lisää mm. Sinikka Tarvaisen teoksesta ”Voodoo – afrikkalainen menestystarina”. Jos olet mielestäsi joutunut kirouksen uhriksi tai sinulla on tietoa kirouksista, ota yhteys Paranormaali blogiin. Kerro myös haluatko, että kertomuksesi julkaistaan ja/tai välitetään aiheeseen erikoistuneelle tutkijalle.


Jättiläismäinen ufo Haapajärvellä

Eletään kevättalvea 1968 Haapajärvellä. Eräässä maalaistalossa valmistaudutaan yöpuulle kun äkkiä melkoinen paineaalto keittiön hornista heittää irtotavaraa lattialle. Paikalla olleet Reija Hautala (nimi muutettu) ja hänen poikansa Timo (nimi muutettu) näkevät ulkona valtavan, halkaisijaltaan arviolta lähes kilometrin luokkaa olleen kiekkomaisen kohteen, joka peittää näkymän heidän kotiaan ympäröivän peltoaukean – nykyisen patoaltaan – alueelta. Havaitsijat hätääntyvät luullen maailmanlopun koittaneen eivätkä uskalla katsoa hetkeen ulos, ennen kuin havaitsevat ufon kadonneen yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. He painuvat lopulta nukkumaan, vaikka uni jääkin katkonaiseksi.

Seuraavana aamuna havaitsijoille selviää, että mitä ilmeisimmin edellisen illan tapaukseen liittyen lumet ovat sulaneet erittäin laajalta alueelta heidän kotinsa ympäristöstä. Tämän jälkeen he toteavat myös heidän talonsa katon käytännössä tyhjentyneen lumesta. Hämmennyksen ja järkytyksen sekaisin tuntein Timo kertoo tapauksesta myös koulussa, jolloin ilmenee että myös toistakymmentä hänen koulukaveriaan on havainnut saman ilmiön. Tapaus jättää silminnäkijöihin lähtemättömän muiston, vaikka jääkin pian keskusteluissa normaalin arkielämän varjoon.

Syytä tällaisen ufotapauksen painumiselle ikäänkuin unohduksiin voi etsiä siitä, ettei tieto tapahtumasta koskaan löytänyt tietään julkisuuteen. Havaintopaikka oli melko harvaan asuttua eikä kukaan asukkaista epäilemättä kaivannut tiedotusvälineitä sekoittamaan kylän normaalia elämää, maineen menettämisen pelosta puhumattakaan. Tämä on melko tyypillinen tarina sellaisten ufotapausten taustalla, joista raportoidaan ehkä vasta vuosikymmeniä tapahtuneen jälkeen – ja samalla tämä on tekijä, joka myös vaikeuttaa tutkimusten tekemistä. Muistilla on nimittäin tapana vääristyä mitä enemmän aikaa kuluu. Siksi olisikin erittäin suotavaa, että ihmiset kirjaisivat merkittävät havaintonsa ylös mieluiten vielä samana päivänä, sillä jo yksi nukuttu yökin saattaa hämärtää ja sekoittaa muistikuvia. Yleisesti ottaen ehkä keskimäärin vain 5% havainnosta tulee ufotutkijoiden tietoon.

Aina vähäisessä ilmoitusprosentissa ei ole kyse vain leimautumisen pelosta vaan myös tietämättömyydestä. Ei ole mitenkään harvinaista, että havainnot tulevat tietoon vasta sopivan välikäiden kautta tai havaitsijan tutustuttua sattumalta alanharrastajaan tai saatua jostain ufotutkijoiden yhteystietoja. Esimerkiksi tässä nimenomaisessa tapauksessa kävi niin, että tehdessäni paranormaalia koskevaa kyselytutkimusta satuin tutustumaan Timo Hautalan ystävään. Olin liftaamassa Nivalaan johtavan tien varrella kun hän poimi minut kyytiin ollessaan palaamassa Kannuksesta, jossa hän osallistui uutta fysiikkaa kuten vapaata energiaa ja ufoteknologiaa tutkivan ryhmän kokoukseen. Niinpä keskustelu kääntyi pian hänen aloitteestaan ufoihin ja loppu onkin sitten niin sanotusti historiaa. Tällaisia outoja yhteensattumia eli synkronisiteettia näyttää määrätyille henkilöille tapahtuvan yhtenään.

Haapajärven alueelta on kerätty lähinnä kummitusjuttuja sisältävä antologia ”Kettisiä ja muita kummajaisia” kirjoittajayhdistys Inspiksen toimesta, jossa on hyödynnetty mm. professori Juha Pentikäisen nuorena opiskelijana keräämää aineistoa. Jos sinulla on omakohtaisia ufokokemuksia tai asiaan liittyvää tietoa, kannattaa ilmoittaa tästä Suomen ufotutkijoille (040-5170553). Mahdollisia fysikaalisia todisteita sisältäviin tapauksiin löytyy myös erityinen asiantuntijaryhmä nimeltään ”Tiede ja ufot”, heihin saa yhteyden Ufo-Finlandin välityksellä (http://www.ufofinland.org). Synkronisiteeteista ja vastaavista oudoista kokemuksista voit puolestaan ilmoittaa vaikkapa Paranormaalin tieteelliselle tutkijaverkostolle, ParaNetille (http://www.paranet.fi).


Muistoja edellisestä elämästä?

Kirjoittaja tekee parhaillaan kyselytutkimusta selittämättömistä asioista, mihin liittyy runsaasti kiertomatkailua ympäri Suomea tarjoten erinomaiset edellytykset selvitellä myöskin mielenkiintoisia paranormaaleja tapauksia. Kuluvan vuoden kesällä oli vuorossa lukuisten muiden paikkakuntien joukossa Hirvensalmi, jossa haastattelin vajaata kymmentä henkilöä. Eräs heistä oli Taru Virtanen (nimi muutettu), joka muistelee merkillistä tapausta parinkymmenen vuoden takaa:

Tämä tapahtui silloin kun mun lapset oli pieniä. Olimme tyttäreni ja mun kaverin pienen lapsen kanssa kylässä mieheni vanhan isoäidin luona. Kaverin likka ei ollut ikinä siellä aiemmin käynyt, eikä tiennyt paikasta mitään. Ensimmäistä kertaa käytiin siellä.

Yht’äkkiä se tyttö sano, että missä se sienituoli on. Se mummo, jonka luona olimme kylässä, kertoi että tuollahan se on vintillä. Ja se likka kipas sinne vintille, ihan kuin se olisi aina asunut siellä talossa. Sieltä se sitten tuli kohta sen sienituolinsa kanssa alas ja istui siihen. Ja sit se yhtäkkiä, pyörien siinä sienituolilla, kysyi että missä se sireeni on tosta keittiön ikkunan alta.. mulla vieläkin nousee karvat pystyyn, me kaikki oltiin ihan äimänä että miten se nyt silleen. Ja siinä oli ollut 30 vuotta aiemmin sireenipensas siinä keittiön ikkunan alla.

Jos tuo ei tullut edellisestä elämästä, olisiko se tyttö sitten jotenkin nähnyt (enne)unta siitä paikasta, kysyy Virtanen kertomuksensa päätteeksi. Paikalla oli haastattelutilanteessa myös hänen helsinkiläinen tuttavansa, jolle hän oli sattunut juuri edellisenä päivänä tapauksesta mainitsemaan. Kun kyselytutkimuksessa tuli vastaan jälleensyntymistä käsittelevä kohta, tuttava olikin ensimmäisenä reagoimassa muistellen edellisen päivän keskustelua. Tämän johdosta Taru alkoi spontaanisti kuvailemaan tapausta, kompastelematta tai puhumatta kertaakaan ristiin syntyneessä pienoisessa kuulustelutilanteessa, vaikka hän oli selvästi humalassa ja pari puhelinsoittoakin keskeytti haastattelutilanteen.

Lapsilla ilmenevät jälleensyntymämuistot ovat melko harvinaisia. Mikäli tiedät vastaavia tapauksia, ota yhteys Suomen reinkarnaatiotutkimukseen. Kontaktin ryhmään saat Suomen parapsykologisen tutkimusseuran (09-488497, 050-9255877) kautta, josta halukkaat voivat myös tiedustella mahdollisuuksista tarjota taloudellista tukea edellä mainitulle valtakunnalliselle paranormaalin kyselytutkimukselle.


Toraslammen aavemaiset ilmiöt

Jos matkasi käy ufoistaan tunnetun Syötteen seudulle ja olet kiinnostunut erämatkailusta, saatat päätyä Toraslammen autiotuvalle. Ennen kuin lyöt matkasuunnitelmasi lukkoon, sinun on kuitenkin syytä tietää muutama asia tästä eräkämpästä. Useat paikalla yöpyneet ovat nimittäin kertoneet tai ainakin vieraskirjaan kirjanneet oudoista kokemuksistaan. Eikä kyse ole mistä tahansa tapahtumista vaan paikkaa voidaan syystäkin pitää ehkä eräänä maamme aavemaisimmista, jossa jopa erittäin skeptiset henkilöt ovat joutuneet todistamaan näitä toistuvia ilmiöitä.

Silminnäkijöiden kertomuksissa vilahtelevat mm. itsestään liikkuvat esineet, tyhjästä kuuluvat äänet, erilaiset valoilmiöt, ihmeparanemiset, paikalliset maanjäristykset, oudot reiät maassa, erikoiset eläimet, ruumiista irtautumiset, ufoabduktiot ja eräänlaiset valaistumiskokemukset. Toraslammella on myös saatu valokuva merkillisestä kiekkomaisesta kohteesta. Monipuolisuudessaan tämä paikka onkin ehkä lähin suomalainen vertailukohta Utahissa sijaitsevaan Skinwalker-farmiin, jonka osti eräs hotellimiljonääri kuultuaan alueella esiintyvistä moninaisista ilmiöistä ja palkkasi poikkitieteellisen tutkijaryhmän selvittämään tapahtumien paikkansapitävyyttä.

Alun perin paikalla on asunut Soppelaiseksi kutsuttu metsästäjä, oikealta nimeltään ilmeisesti Juho Särkelä (7.12.1818-20.7.1878), joka rakensi Priitta-vaimonsa kanssa erämökin asunnokseen Toraslammen taakse, edelleenkin asumattomalle seudulle. Myöhemmin (mahdollisesti kesällä 1862) puolison kerrotaan yksinkertaisesti hävinneen maisemista, eikä aikaakaan kun huhut ja epäilykset alkoivat levitä kyläläisten keskuudessa, koska Toraslammella vierailleet eivät saaneet oikein kunnon vastausta arvoitukselliseen katoamiseen. Erään tarinan mukaan vaimo olisi kuollut matkalla Metsälän kylään, lapsenpäästäjän luokse. Toinen tarina puolestaan väittää, että mies olisi hukuttanut vaimonsa läheiseen Varpulampeen.

Soppelainen otti myöhemmin itselleen nuoremman vaimon ja ennen pitkää hänen erämökkinsä jäi tyhjilleen, ehkäpä paikka alkoi olla liian aavemainen tai sitten vain elämäntapa kävi rasittavaksi vanhoilla päivillä. Kylillä alkoi tämän jälkeen levitä kumma tieto, jonka mukaan muuan eräkävijä oli mökissä yöpyessään nähnyt haamun nousevan lammesta, joka oli Priitaksi esittäytynyt ja kertonut, kuinka Soppelainen oli surmannut vaimonsa lyömällä tätä melalla päähän ja työntämällä veneestä. Aavemaisen maineen levittyä enää vain harvat kairankulkijat uskaltautuivat mökissä yötään viettää. Silti alueelta riittää monenlaisia hurjia tarinoita rohkeista yöpyjistä ja heidän kohtaamistaan ilmiöistä. Monet ovat yön selkään joutuneet lähtemään kun eivät ole hermot enää kestäneet, tuvan vieraskirja on väitetysti tänäkin päivänä täynnä tällaisia tapauksia.

Luonnollisestikin varhaisimmat kohtaamiset ovat jo jääneet osaksi alueen perinnehistoriaa ilman kunnollisia tarkistuksia, mutta nykypäivää lähestyessämme lisääntyvät myös mahdollisuutemme saada ensi käden tietoja paikalla kohdatuista ilmiöistä. Soppelaisen asuttamasta talosta ei ole enää kuin rauniot jäljellä, mutta 1970-luvulla parinsadan metrin päässä sijainnut, kovasti rapistunut saunamökki kunnostettiin metsähallituksen toimesta vaeltajien yötuvaksi. Tämän kirjoittaja on henkilökohtaisesti haastatellut useita tuossa autiotuvassa yöpyneitä henkilöitä ja erikoiset kokemukset ovat heidän keskuudessaan osoittautuneet enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi.

Muuan Soppelaisen sukulaismies kertoo erään tapauksen: Oltiin vaimon kanssa Toraslammen kämpällä ja meillä oli lisäksi mukana tämmöinen musta koira mukana, Ressu nimeltään. Se nukkui siinä laverin reunalla meitin jalkopäässä ja siellä oli silloin monta muutakin ihmistä. Nukuin siinä kun yhtäkkiä Ressu nosti päätään, jolloin minäkin havahduin ja kuulin kun siellä narahti ensin se ulko-ovi, se aukastiin siinä ihan selvästi.. sitten lattia narahti ja se painui se lankku. En minä sitä ensin nähnyt, mutta näin sitten kun se tuli siihen kohdalle. Ja koira nousi istumaan ja vahtasi sinne kun se oli vielä vähän ärhäkämpi vielä mitä tämä näin. Se katso näin tälleen, katto ja kuunteli sitä.. Sitten aukesi sisäovi ja astuttiin siihen lattialle, niin sen mää huomasin kun se lattialankku näin painui. Silloin koira hyökkäsi siihen ovelle ja näytti niinku se olis jotain nähnyt.. Kettään en itse nähnyt, mutta koira nosti hirviän mellakan. Ja ku koira hyökkäs siihen, mää karjasin isolla äänellä, niin se lattialankku näin nousi ja ulko-ovi kävi, mutta sisäovi jäi raolleen.

Hänen vaimonsa täydensi vielä miestään kertomalla, että hän oli kuullut vedenhakureissulla samana päivänä ikäänkuin vene olisi tullut rantaan, vaikkei mitään näkynyt. Mies on myös tunnettu harrastelijageologi ja hän on vaellellut runsaasti kotikonnuillaan Pudasjärvellä. Hän osaakin kertoa paljon alueella esiintyvistä kaasupurkauksista, jotka aiheuttavat Toraslammen ympäristössä havaittuja kiilamaisia valoilmiöitä ja näyttelevät ehkäpä roolia myös paikallisissa maanjäristyksissä, mitkä saattavat olla hyvinkin tuntuvia. Tällainen geologinen epävakaisuus sekä sähköisyytenä purkautuvat jännitystilat on monissa piireissä liitetty myös selittämättömiä valoilmiöitä ja jopa kummittelua koskeviin teorioihin.

Riitta Kannisto (nimi muutettu) selostaa yöpymistään Toraslammella: Meitä oli silloin isompi porukka siellä. En muista enää keitä kaikkia siinä oli... Meillä ei oikeastaan ollut mitään odotuksia, sinne oli vaan kiva mennä ja kattoo paikkaa. Siihen liittyy niin paljon juttuja mitä ihmiset on näkeneet ja kokeneet, mutta en osannut ees oottaa että mitään tapahtuis. Siinä sitten istuskeltiin iltaa.. mulla on aina ollut hirveä pimeän pelko, mää en yksin pimeällä halua mihinkään lähteä.. ja ilta alkoi hämärtään siinä. Mutta ei minulla sitten mikään pelko siinä oikeastaan hiipinyt sitten mieleen ja jostain syystä mulla oli sellainen tunne, että mun on pakko nyt lähtee tuonna metsään käveleen.

Siinä on sellainen vaara siinä melkein vieressä.. ja en saanut oikein kavereita, kukaan ei innostunut siitä lähteä sitten kävelemään – joku kyllä tuli sitten myöhemmin perässä. Mä menin sitten yksinäni, mua ei pelottanut ollenkaan ja mä oon aina pelänny ihan hirviästi kaikkea pimeää. Mulla oli vaan sellainen tunne, että mun täytyy nyt kävellä sinne vaaran laelle. Sinne päästyäni laitoin maata ja musta tuntu niinku sellainen vihreä valo olisi läpäissyt mut.. oli hirvittävän hyvä olo ja sitten mua tulikin joku huuteleen siihen. Hänen kanssaan jäätiin siihen juttelemaan kaikenlaista ja mä sanoin, että nyt olen voittanut pimeän pelkoni..

Sitten palattiin takaisin sinne (Toraslammelle) ja ihmiset alkoi mennä nukkumaan. Me jäätiin Anjan kanssa kahdestaan siihen leiritulille ja sitten alkoi kuulumaan hevosen kavion kopsetta sieltä järven rannalta, mä en ollut kuullut vielä niitä paikallisia juttuja ollenkaan, mutta se kävi mielessä, että voiko tuo ääni olla.. niinku siellä olisi hevonen laukannut järven rantaa. Ja sitten, mikä oli kaikkein ihmeellisintä, kun se lampi oli siinä.. no, me oltiin aika lähellä sitä lammen rantaa, ja oli aivan tyyntä, ei tuulen värettä käynyt, niin yhtäkkiä alkoi kuulumaan ikäänkuin aallot löisivät siihen mökin seinään. Ja se oli käsittämätöntä, siinä puhuttiinkin että miten tää on mahdollista, mistä ne aallot tulee, eikä mitään, ei tuulenvärettäkään käynyt.

Sitten se oli erikoista, mitä yöllä tapahtui.. mä nukuin jalat oveen päin, siinä oli ensin jonkinlainen porstua ja sitten se huone missä me nukuttiin, ja siinä oli sellaisia makuulavereita missä me oltiin.. ja mulla oli siis jalat sinne porstuan ovelle päin. Jossain vaiheessa yötä mä sitten heräsin, että tulin tietoiseksi jostakin pisteestä siellä lammen takana ja tietoisuus ikäänkuin keskittyi sinne pisteeseen. Ja mulle tuli ikäänkuin sellainen kysymys, että haluanko mä ottaa selvää tästä energiasta ja ajattelin mielessäni että haluan, jos se on hyvästä. Ja samassa se piste liikkui sieltä järven takaa suoraan mun jalkapohjien taakse, ja sitten vielä ikäänkuin varmistettiin, että haluanko ottaa tämän energian vastaan ja sanoin että kyllä edelleenkin, jos se on hyvästä. Ja sitten se vain niinkuin siirtyi minuun, enkä osaa sanoa mitä oikeastaan tapahtui, mulla niinkuin tajunta laajeni. Loppuyö olikin sitten jotain aivan käsittämätöntä, kaikki nukkui niin rauhallisesti kun yhtäkkiä ovet lensivät auki... koirakin alkoi uliseen ja rymys sitten siellä sänkyjen alla. Ja noita energioita pyöri sitten ympärilläni vielä kun palasin Ouluunkin.

Anja-Liisa Hietalampi (nimi muutettu) puolestaan kertoo: Meillä oli vihjettä siitä Toraslammesta ja.. se oli syyskuuta (1993) vasta kun juteltiin, että lähdettäisiin. Saatiin kolmaskin henkilö mukaan, joka on tämmöinen metsämies. Opas ei tullut kun oli joutunut porokolariin, mutta me sitten huonoilla neuvoilla ja vanhalla kartalla kuitenkin selvittiin sinne Toraslammelle. Ja siinä satelikin sitten, joten se kolmas henkilö ei lähtenyt sinne vaaran rinteeseen, kun mua kiinnosti, että minkälaisia kiviä siellä näkyy. No niitä sitten lähdettiin hamuamaan ja komensin tuon kaverinkin matkaan.

Oltiin siellä vähän aikaan oltu niin rupesi tämä kolmas henkilö huutelemmaan ja me siinä ihmeissään, että mitä se nyt siellä huutaa kun se aiko sitä tupaa pitää lämpimänä. No, me aateltiin sitten, että sinne on tullut lisää porukkaa ja sitä se siellä huutelee, että lähetäänpä kattoon sovitaanko me kaikki sinne. Huuto kuului kun me tultiin siihen mökin pihhaan ja ihmeteltiin, missä ihmeessä se mies huutaa. Ja sitten selvisi, että se oli noussu tämmöseen mäntyyn, siinä ei ollut edes kunnolla oksia alhaalla ja siellä latvassa keikkui. Me siinä ihmeteltiin, että mitä oli tapahtunut.. siinä vaiheessa jo arvasin, että mökissä on sattunut jotakin, ei turhaan se mies puuhun mene.

No, hän siinä sitten selitteli, että hän siinä vain huuteli jottette joudu eksyksiin.. sain kuitenkin lopulta puristettua, että siellä mökissä tapahtui jotain. Kysyin, että mitä se oli ja se sanoi, että et usko kuitenkaan jos hän kertoo. No, hän kuitenkin sitten alkaa kertomaan, että kun hän siinä huoneen kulmassa istuu niin yhtäkkiä alkaa joka puolelta katsomaan silmiä ja kaikki silmät katsoo häntä. Että tää on joku pirun mökki, eihän täällä voi olla ja hänen oli pakko tulla ulos.

No, siinä ne pojat sitten jahkaili ja mä menin rantaan niitä kiviä pesemään. Siinä peseskelin niin alkoi kuulumaan soutamisen ääntä ja ne tuntui lähestyvän. Nousen tietenkin pystyyn katteleen, että kun eihän täällä venettä ollut, mutta jostakinhan se tullee. Soutaja souti lähemmäs ja lähemmäs, mutta mitään ei näkynyt. Ja sitten se vene rantautu, kuului kuinka se vene osui rantaan ja kuulin kuinka se laittoi ne puuairot sinne pohjalle ja otti semmoisia puisia astioita.. mä tiedän ne puiset äänet, koska olen sen aikakauden ihmisiä, että olen kuullut niitä. Ja sittenpä se astui maihin ja minä tunsin kuinka olen niinkuin polulla tämän kulkijan edessä. Siirryn taaksepäin ja ne askelet meni siitä sivusta ja kuulin, kuinka ne menivät sinne mökille päin. Kyllä mä siinä sitten sitä ihmettelin.. oikeastaan hyväntuntuinen ilmapiiri jäi siitä. En nähnyt mitään, mutta kuulin vain.

Seuraava yö oli sitten vilkasta kun poikia pelotti valtavasti ja puolenyön maissa kun oltiin mukamas nukkumaan asettauduttu niin tämä kolmas henkilö pomppaa ylös ja kiroo, että hän ei nuku enää pätkääkään tässä mökissä. No minä sitä kyselemmään, että mitä siinä, tuliko joku vai menikö joku, vai mitä. ”En kerro mittään” sano ja ”en nuku varmasti” ja mä siinä lohduttelin, että kyllä sää nukut, ettei täällä mitään kummia, ja minun puolelle ne tulee ensin jos jotakin on. Se ei kertonut mitä hänelle siinä tapahtui.. siinä meni sen aikaa että juuri unen päästä kiinni sai kun tää minun puolisko tärisi niin kokonaan, kuin haavanlehti niin valtava tärinä. Hän siinä kysyi, että kuolenko minä nyt.. minä varmasti kuolen, tämä on semmoista ja sanoi, että hänen päälleen tuli semmoinen, jos näin kuvaavasti sanoisi, niinkuin tuolta katolta lähtee lumi vyörymään ja hän jäi semmoisen alle, että semmoinen tuntu hänelle tuli siinä. Minä siihen, että olet niin paljon vain pelännyt ja jännittänyt, joten se jännitys nyt purkautui siinä. Ei me sitten sitä sen kummemmin pohdittu, että yritetään nyt vähän nukkuakin.

Siinä sitten hetken aikaa meni ja mulla tapahtui se ruumiista irtautuminen, että mä sitten koin sen saman.. se tuli ikäänkuin mun vuoro. Se oli semmoinen valtava energiapakkaus ja mä itsekin ihan varisin niin sanotusti, ja sitten sanoin pojille, että nyt mä tiedän mitä ootte kokenut. Että me ollaan kaikki koettu se sama asia, me saatiin oikein kunnon energiapaukut. Ja aamulla siinä kun sitten heräiltiin, mulle tuli tuommoinen etiäinen ja sanoin muille, että tuosta ovesta tulee kohta mies.. ja niinpä siitä sitten astuikin sisälle semmoinen mies, joka kyseli onko hänen koiraansa näkynyt.

Anja-Liisa on käynyt tämän jälkeen Toraslammella useampaan otteeseen vaihtelevien kokoonpanojen kanssa ja jokaisella kerralla on ollut enemmän tai vähemmän vilkasta näiden ilmiöiden suhteen. Eräällä kerralla he olivat isolla porukalla liikenteessä ja mukana oli myös hänen vanhin poikansa, joka ei juurikaan kummituksiin uskonut. Siirryttyään jo sisätiloihin tätä poikaa lukuunottamatta, ulkoa alkoi kantautumaan suurikokoisten eläinten liikkumista ja petolintujen siipien havinaa muistuttavia ääniä – hyvin monenlaisia voimakkaita luonnonääniä ja raskaita askelia kuului mökin ympäriltä. Hetken kuluttua poika tuli sisälle ja kertoi järkyttyneenä, että hänen ulkonuotiolla istuessaan jostain oli äkkiä tullut kirkas valopallo, joka alkoi pyörimään hänen ympärillään, mikä kävi tuskalliseksi varsinkin silmille. Välittömästi tämän tapahtuman jälkeen poika huomasi, että hänen likinäköisyytensä on parantunut, minkä paikalla ollut terveydenhoitajakin saattoi vahvistaa – tämä olisi vieläpä lähettänyt pojan silmälääkärille, mutta poika suhtautui ehdotukseen varsin nuivasti ja pelkäsi saavansa hullun leiman. Tilaa kesti parisen viikkoa ennen kuin näkökyky alkoi pojan mukaan palata entiselle tasolleen.

Syötteen seudun ilmiöistä voit lukea enemmän Soini Laxin kirjasta ”Pudasjärven ufot” ja Teo Sorrin teoksesta ”Tarinoiden Syöte”. Jos asunnossasi esiintyy säännöllisesti kummittelua tai tiedät tällaisia paikkoja kuten autiotaloja ja eräkämppiä, ota yhteys DI Olavi Kiviniemeen (okivi@dnainternet.net, 050-4483432). Olavi on alan huomattavampia tutkijoita Suomessa ja tuntee myös hyvin väylät häiritsevistä ilmiöistä eroon pääsemiseksi.


Näkijänä Suomessa

Suomessa toimii useita spiritualistisia seuroja, valtaosa nykyisin henkisen kehityksen yhdistysten nimellä. Näiden seurojen piirissä ja osin ulkopuolellakin toimii kuitenkin aktiivisia meedioita ilmeisesti vain kourallinen. Suomi ei olekaan näissä asioissa mikään erityisen suuri edelläkävijä, eikä maastamme tunneta oikeastaan yhtään kansainvälisesti merkittävää meediota. Tähän mittaluokkaan olisi ehkä mahtunut äskettäin edesmennyt Svea Richnau. Kirjoittaja on tutkinut ja haastatellut toistakymmentä suomalaista näkijää, mutta Richnaun kohdalla tätä mahdollisuutta ei tarjoutunut, sillä hän lopetti aktiivisen toimintansa jo vuonna 2002.

Suomessa mediaalisuuden suhteen erottautuu erityisesti saamelaisuudesta ja tietäjistään tunnettu Lappi, näin ainakin ihmisten mielikuvissa. Levillä viime kesänä käydessään kirjoittaja tapasi Lapin ehkä tunnetuimman näkijän Iris Palosaaren. Iris työskenteli 34 vuotta kätilönä Kittilän seudulla ja hyödynsi myös työssään luontaisia parantajan kykyjään sekä henkioppaana toiminutta lääkäriä. Mediaaliset kykynsä hän löysi jo nuorena, toisen maailmansodan aikana. Myös hänen tyttärensä Päivikki Palosaari on tunnettu mediaalisesta herkkyydestään, mikä lienee melko harvinainen ominaisuus kovan luokan bisnesnaiselle.

Iris Palosaari kertoo kuinka Lappiin juurtunut vanhoillinen uskonnollisuus on heikentänyt huomattavasti shamanistisista perinteistä kumpuavaa mediaalisuutta. Koska Lappi on ollut kovin lestadiolaista seutua, se on Iriksen mukaan latistanut tietämisen, näkemisen ja kokemisen henkimaailman kanssa, sillä sehän on tiukan luterilaisen ajattelun mukaan syntiä. Työssään Iris on kohdannut tämän vahvasti, sillä alueen kylät ovat olleet erittäin voimakkaasti lestadiolaista seutua.

-Lapin ihmiset ovat hyvin herkkiä tällaisille ilmiöille, mutta ei niistä kukaan voinut kuitenkaan puhua, minä asemani vuoksi kaikkein vähiten, Iris toteaa viitaten työuraansa kätilönä. Henkimaailma vain oli sellainen asia minkä kaikki tiesivät olevan olemassa, mutta ei siitä puhuttu.

Alueen uskonnollisesta ilmapiiristä huolimatta väestö on silti osittain myös säilyttänyt lappalaista kulttuuria, sillä henkimaailman läsnäoloa ei ole Lapissa täysin pyritty poissulkemaan ja tällaisia ajatuksia tukahduttamaan – niin vahvasti ne ovat kuitenkin hiljaisuudessa eläneet tavallisen kansan parissa. Silti, jos jotakin erikoista on tapahtunut, yleensä tämä on pyritty pitämään Iriksen mukaan salassa.

-Tietenkin ilmapiiri on muuttunut myös avoimemmaksi tässä vuosikymmenien aikana, Iris vahvistaa yleisen käsityksen, mutta edelleenkin se synnyttää julkistakin keskustelua kun järjestämme täällä Henkisen kehityksen viikkoja, minkä vanhoillisimmat ihmiset ovat tuominneet pahojen voimien palvelemisena. Siitä on ollut nyt kolmessa lehdessä kirjoitusta eli ei sitä oikein vieläkään hyväksytä, hän kertoo.

Nämä asiat alkavatkin olla Iriksen mukaan viimeisiä tabuja, sillä muutoin miltei kaikki erilaisuus hyväksytään – kylähullujenkin annetaan vapaasti kävellä yleisillä paikoilla kenenkään puuttumatta ja kuolemaankin suhtaudutaan hyvin avoimesti ikäänkuin osana luonnon kiertokulkua. Ainoastaan kaikki tällainen, mikä loukkaa näitä perimmäisiä uskon asioita ei ole suotavaa.

-Ei kukaan sentään ole suoranaisesti minua lynkannyt, vaikka kaikki minut täällä tuntevatkin, hän jatkaa. Vaikka tällaisiin asioihin ”hurahdinkin”, ihmiset ovat vähän ehkä häveten antaneet sen minulle anteeksi, kuvaa hän lappilaista mentaliteettia.

Juuri kukaan ei missään ole kuitenkaan Iriksen mukaan koskaan avannut keskustelua kertomalla näistä henkimaailman asioista, vaikka hän onkin jatkuvasti lehtien palstoilla ja kaikki tietävät hänen mediaalisesta herkkyydestään. Ihmiset ottavat sitten tarpeen vaatiessa yhteyttä kaikessa hiljaisuudessa, vaikkapa varovaisesti puhelimen välityksellä. Iris mainitsee nimenneensä ensimmäisen kirjansakin otsikolla ”hiljaisuus on sinun voimasi”, joka kertoo tästä filosofiasta.

Lappalaisten keskuudessa elää Iriksen mukaan edelleen vahvana shamanistinen ja mediaalinen tietämys. Tähän kuuluu perinteinen lappalainen noituus, jossa noidat saattavat langettaa pahan silmän, iskeä noidannuolella tai laittavat taian vartijaksi jollekin esineelle. Lapissa on Iriksen mukaan esiintynyt jonkin verran myös verenseisautusta, joka onkin ollut tyypillistä pohjoisemmassa Suomessa. Tämä toiminta on kuitenkin kovasti kuihtunut, koska verenseisautussanoja ei oikein ole annettu kenellekään, ne pitäisi perinteen mukaan antaa aina nuoremman polven edustajalle.

-Toisaalta olen kyllä taipuvainen ajattelemaan niin, että sen voi jokainen keksiä itse ne tietyt sanat, jotka laittaa toimimaan sillä tavalla, että saa sen veren pysähtymään, Iris ehdottaa. Kyse on hänenkin mielestään enemmän tahdon voimasta kuin mistään määrätyistä loitsuista – näitä kykyjä pitää vain harjoittaa, vaikka eiväthän kaikki ole myöskään luontaisesti niin taitavia kuin toiset. Iris epäilee, että hänkin tiedostamattaan tähän kykeni, sillä hänellä ei vastoin todennäköisyyttä koskaan ollut verenvuotopotilasta, joka olisi akuutisti verenseisautusta kaivannut.

Eräs osa meedion työtä on usein henkien auttaminen eteenpäin häiritsevien kummitustapausten yhteydessä. Iris kertoo kuinka hänestä on hieman liioitellen kuvaten tullut ”valtakunnanjulkkis” näissä asioissa, sillä hän saanut viime aikoina yhteydenottoja ympäri Suomea. Hän mainitsee käyneensä viime aikoilla ”keikoilla” mm. Pieksamäellä, Tampereella ja viimeksi Mynämäellä, jossa oli kovin levotonta eräässä talossa – yrittipä hän kaupitella heille ystäväänsä Marja Pennasta, joka osallistui syksyllä televisiosta tulleen Piiri-ohjelman tekoon, mutta he eivät halunneet minkäänlaista julkisuutta.

-Näissä tapauksissa on minun näkökulmastani kyse eksyneistä hengistä, jotka eivät ole tuolla toisella puolella päässeet eteenpäin, eivätkä he välttämättä edes ymmärrä kuolleensa, kuvailee Iris. Minulla on ollut tässä sellainen hukkunut poika, joka alkoi olemaan meidän matkassamme sekä tämän paikan alkuperäinen maanomistaja, joka oli jäänyt tänne roikkumaan, mainitsee Iris pari henkilökohtaisempaa esimerkkiä työstään. Aina kummittelussa ei ole kuitenkaan hänen mukaansa kyse vainajista, sillä joskus näissä tapauksissa on tullut vastaan myös luonnonhenkiä.

-Tavallisesti luonnonhenget lähtevät paremille maille jos ei niitä suututeta, ja yleensäkin jos jossain kummittelee, ei pidä mennä sinne sillä mielellä, että ajaa ne pois vaan kertoa ystävällisesti tästä tilanteesta ja mitä mahdollisesti on tapahtunut. Iriksen mukaan on aina selvitettävä, että halutaanko ilmiöiden aiheuttajien lähtevän pois vai sallitaanko niiden jäävät maisemiin ehkä hivenen rauhallisemmissa merkeissä. Esimerkiksi eräässä lappalaisten noitumassa paikassa hän sopi, että he saavat jäädä kunhan tekevät yhteistyötä – ja paikkahan rauhoittui.

Iris ei millään tavalla itseään kuitenkaan mainosta. Tieto kulkee puskaradion ja julkisuuden kautta, ehkäpä kirjojenkin välityksellä. Iris kertoo pitävänsä yleensäkin varsin matalaa profiilia näiden asioiden suhteen.

-En minä mitenkään näistä asioista puhumista varo, mutta en mitään julkisuutta myöskään hae, Iris muotoilee. Soittajia riittää silti päivittäin ja postiakin riittää, jopa niin paljon, että hän kertoo jättäneensä uusien asiakkaiden ottamisen. Rahan perään hän ei ole, sillä kaikki matkat hän on tehnyt omalla kustannuksellaan – puhelinpalvelusta hän joutuu ottamaan nimellisen maksun jo arkirauhankin takia, sillä muuten ihmiset soittelisivat aivan liikaa. Nyt hän sanoo suunnittelevansa hiljalleen eläkkeelle jäämistä tästä näkijän roolista.

Kysyessäni haastattelun päätteeksi Irikseltä ufoista, hän kertoo tehneensä sellaisen ”sopimuksen” henkimaailman kanssa, että kaikki muut kyllä kelpaavat, mutta ufot saavat suosiolla jäädä muille.

Kittilässä järjestetään vuosittain useita henkiseen kehitykseen ja paranormaliin liittyviä teemapäiviä sekä tapahtumia. Iris Palosaaren elämään ja työhön liittyen ilmestyy keväällä 2009 uusi kirja, joka käsittelee alueen kummitustapauksia, lappalaista noituutta ja muita aiheeseen liittyviä asioita. Hänen teoksiaan on saatavissa Leviltä sekä monista kirjastoista ja kirjakaupoista kautta maan. Jos sinulla on mielestäsi paranormaaleiksi luokiteltavia kykyjä (tai kokemuksia), Suomessa Parapsykologian instituutti (http://www.psilab.info, 0400-975678) on se alan kokeelliseen tutkimukseen erikoistunut taho, joka tekee yhteistyötä tällaisia kykyjä omaavien ihmisten kanssa.