IRC-Galleria

Selittämättömiä ilmiöitä koskeva kyselytutkimus ja spontaanitapausten kartoittaminen

Tutkimuksen lähtökohtana on kaksi tärkeää huomiota. Ensinnäkin, ufoaihetta lukuunottamatta spontaanitapauksia on tutkittu Suomessa verraten vähän, vaikka nimenomaan tämä tarjoaisi pohjan työlle, jossa pyritään kriittisesti selvittämään näiden kokemusten syitä – tavoittelematta mitenkään erityisesti todisteita juuri paranormaalien ilmiöiden tai laajemmin anomalioiden olemassaololle tai näitä vastaankaan. Toiseksi, tilastollisia tutkimuksia on tehty hyvin vähän ja yleensä melko pienessä mittakaavassa, vaikka kyseessä olevat ilmiöt kaikessa monipuolisuudessaan näyttäisivät edellyttävän että otosten mittaluokka on verraten suuri, jotta voitaisiin tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä, jotka eivät ole vielä tähän mennessä käyneet jo ilmeisiksi. Lisäksi otoksen suuruus vaikuttaa tavoitteenasettelun ohella myös siihen, minkälaisia kvalitatiivisia tutkimuksia voidaan suorittaa, koska määrällisesti suuresta otoksesta on enemmän valinnan varaa ja tällä on merkitystä kun pyritään tutkimaan erinäisiä laadullisia hypoteeseja käsillä olevan aineiston suhteen eli selvittämään näiden kokemusten syitä. [1] Oikeanlaisella lähestymistavalla ja kyselytutkimuksen otannan laajuudella voidaan siis vaikuttaa siihen, kuinka paljon tämän yhteydessä on mahdollista saada tietoon ja tutkia selittämättömäksi jääneitä spontaanitapauksia.

Työhypoteesi kuuluukin siis seuraavasti: Tutkimukseen valitulla kysymyksenasettelulla ja lähestymistavalla voidaan arvioida suuren, yli 3000 vastausta käsittävän otoksen olevan kohtuullisen riittävä täysin uudentyyppisten havaintojen tekemiseen tai ainakin aiemmin epävarmojen tulosten riippumattomaan vahvistamiseen – varsinkin jos tutkimus sisältää loppuvaiheessa myös kvalitatiivisen osuuden. Tähän viittaa aiempi noin kolmelletuhannelle opiskelijalle tehty tutkimus taikauskosta, jonka tulokset ovat puhuttaneet suomalaista tiedeyhteisöä ja muokanneet osaltaan tieteen käsityksiä varsinkin paranormaaliin liittyvistä uskomuksista. [2] Mainittakoon, että tämän työn idea ei ole kuitenkaan peräisin tuosta nimenomaisesta tutkimuksesta vaan on jo vanhempaa perua kuten alan toimintaa seuranneet tietävätkin.

Analysoitaessa tutkimuksen päätteeksi kerättyä aineistoa, voidaan nykytiedon valossa etukäteen olettaa seuraavaa: Kyselytutkimuksen osalta vahvistunee käsitys ihmisestä irrationaalisena toimijana, jonka näkökulmat ja käsitykset valikoituvat pitkälti henkilökohtaisten arvojen ja ennakko-odotusten perusteella myös sellaisissa kysymyksissä, joissa tieto olisi ratkaisevassa roolissa. Erilaisten salaliittoteorioiden ja uskomushoitojen kannatus lienee noussut vastaaviin aiempiin kyselyihin verrattuna, samalla kun valtauskontojen perinteisen kannatuspohjan voisi odottaa hieman kaventuneen. Tutkimus osoittanee kuitenkin toisaalta, että selittämättömään ja varsinkin paranormaaliin liittyviä valistus- sekä tutkimustarpeita on yhteiskunnassamme aliarvioitu. Väestön suhtautuminen ja kokemukset erilaisiin selittämättömiin ilmiöihin liittyen eivät sisältäne juurikaan merkittäviä tilastollisia muutoksia, mutta on nähtävissä että kynnys niiden avoimeen käsittelemiseen on jonkin verran laskenut. Tutkimuksen kvalitatiivinen osuus puolestaan muuttanee käsityksiämme joidenkin tekijöiden osuudesta kokijalleen mysteeriksi jääneiden spontaanitapausten selittämisessä, tuonee esille yhden tai useamman erittäin huonosti tunnetun ilmiön, joka näyttelee jonkinlaista roolia tällaisten tapausten selittämisessä sekä luultavasti vahvistaa käsitystä, että joidenkin tällaisten havaintojen takana on aiemmin tuntemattomia tekijöitä. Yhdistettynä tilastolliseen analyysiin tämä tutkimus tuonee aiempaa selkeämmin esille myös tapausten yhteisiä nimittäjiä sekä erikoisten yhteensattumien merkityksen. On myöskin arvattavissa, että suurennuslasilla tarkasteltuna huijausten ja valemuistojen määrä paljastuu todellisuudessa jonkin verran suuremmaksi kuin on rajailmiöiden tutkimusta harrastavien ja suorittavien piirissä, ehkä lähinnä hienovaraisuussyistä ja tarkemman tutkimustiedon puutteessa, yleensä oletettu. [3]

Lisäksi tämän työn taustalla vaikuttaa myöskin ajatus, jonka mukaan tutkimus parantaisi teknisiä ja tieteellisiä edellytyksiä sellaisen toiminnan käynnistämiseen, joka pyrkii ottamaan huomioon muunkinlaiset ilmiöt kuin ufot ja jonka tavoitteena on menetelmin selvittää tietoon tulleiden, kokijalleen selittämättömien kokemusten ja havaintojen syitä. Tämä edellyttää riittävän hyvin dokumentoituja tapauksia sekä tuekseen tilastollista analyysia, joista kumpaakin on pohja-aineistoksi saatavissa tästä tutkimuksesta. [4]

Yleisellä tasolla tapahtuva alan tutkimuksen edistäminen ja tutkimutiedon lisääminen ovat siis tutkimuksen keskeisiä ja samalla perin kunnianhimoisiksi todettuja tavoitteita. Ei-tutkimuksellisena tavoitteena tutkimuksen taustalla voisi mainita pyrkimyksen osaltaan parantaa yleitä tietoisuutta tutkimuksen aihepiiristä, erityisesti suuren yleisön mahdollisesti omaksumien virheellisten mielikuvien ja sekaannusten oikaisemisessa. Viime kädessä tutkimus on osa pyrkimystä kehittää Suomeen jonkinlainen spontaanitapausarkisto, joka toimisi poikkitieteellisenä memoraattien ja tätä aineistoa mahdollisesti tukevan evidenssin lähteenä. Edellytyksenä tällaisen keskusarkiston kehittämiselle kuitenkin on, että nykyisin tällaisen aineiston lähteenä toimivat tahot kykenisivät tämäntasoiseen yhteistyöhön. Marginalisoitumisen välttämiseksi tämä arkisto ei palvelisi vain selittämättömiin ilmiöihin liittyvän aineiston sijaintipaikkana vaan voisi sisältää yleisemminkin poikkitieteellisesti kiinnostavia spontaanitapauksia, eli yleensä erilaisista harvinaislaatuisista tapahtumista ja ilmiöistä. Yhdessä anomalistisen psykologian professuurin kanssa tämä hanke edistäisi suomalaista paratutkimusta suunnattomasti, niin paljon kuin ylipäätään maamme olosuhteissa mahdollista. [5]

Tutkimuksessa pyritään selvittämään seuraavanlaisia kysymyksiä: Miten väestön suhtautuminen parapsykologian, ufoproblematiikan, salaliittoteorioiden, fortilaisten mysteerien, vaihtoehtohoitojen, huonosti tunnettujen luonnonilmiöiden, uuden fysiikan, astrologian, grafologian, uushenkisyyden, uskonnollisten ilmiöiden, kryptozoologian sekä hajanaisten selittämättömiin ilmiöihin liittyvien asioiden suhteen jakautuu? Onko tässä suhtautumisessa nähtävissä muutosta aiempiin vastaaviin kyselyihin verrattuna ja onko jotakin erityistä havaittavissa suhteessa vastaaviin ulkomaisiin tutkimuksiin nähden? Missä määrin suomalaiset luottavat tieteeseen ja kuinka vahvasti tieteelle selittämättömiin ilmiöihin yleisellä tasolla uskotaan? Kuinka paljon ihmiset ovat mielestään perehtyneet erilaisiin selittämättömiin ilmiöihin, millä tavoin tämä näkyy tietämyksenä ufoihin sekä parapsykologiaan liittyen ja miten heille mahdollisesti ennestään tuttu aineisto on vaikuttanut ihmisten asennoitumiseen ko. asioihin? Minkälaisia asenteita ihmisillä on selittämättömiin kokemuksiin liittyen ja kuinka avoimesti he ovat näistä asioista valmiita keskustelemaan? Minkälaisilla kriteereillä ihmiset mielestään ovat valmiita omaksumaan yliluonnollisia elementtejä sisältäviä uskomuksia ja minkälaisia tarpeita tai intressejä näiden uskomusten taustalta mahdollisesti voidaan löytää? Kuinka johdonmukaisia ihmisten ajatukset näistä asiosta ovat? Miten alan tutkimustarpeet nähdään väestön keskuudessa; minkälaisia valmiuksia kansalaiset omaavat alan tutkimuksen edistämiseen tai jopa siihen osallistumiseen? Minkälaisen tietoisuuden suomalaiset omaavat siitä, mihin ilmoittaa omakohtaisista selittämättömistä kokemuksistaan ja kuinka valmiita he ovat näin tekemään? Minkälaisia selittämättömiä kokemuksia suomalaisilla on, miten nämä kokemukset jakautuvat väestössä sekä yksittäisten kokijoiden suhteen sekä minkälaisia seurauksia tällaisilla kokemuksilla saattaisi olla? Mitkä ovat ne syytekijät, joita näille kokemuksille voidaan tunnistaa; johtuvatko ne enemmän subjektiivisesta vai objektiivisesta syystä, onko niiden taustalla missä määrin tunnettuja tai tuntemattomia ilmiöitä? Minkälaisia teoreettisia yleistyksiä havaituista tekijöistä ja tutkittujen spontaanitapausten mahdollisista yhteisistä nimittäjistä voidaan tehdä? Miten tutkimuksessa huomioidut muuttujat suhtautuvat toisiinsa? [6]

Tutkimuksessa hyödynnetään sen eri vaiheissa seuraavanlaisia menetelmiä: Standardisoidut sekä avoimet haastattelut, tapaustutkimus (sis. valikoidun psykologisen arvioinnin sekä tarvittaessa asiantuntijoiden konsultoinnin, taustaselvitykset ja teknillisen kenttätutkimuksen), poissuljentamenetelmä ja tilastollinen analyysi. Kyselytutkimus on toteutettu pääasiassa tarkoin määriteltyjen valintakysymysten pohjalle, lukuunottamatta paria vapaamuotoisempaa kysymystä, joissa valintamahdollisuuksia ei ole mitenkään ennakolta rajattu ja kategorisoitu. Kysymyksissä on pyritty huomioimaan myös kyselytutkimuksille ominainen tulkinnanvaraisuus, jossa pyritään kyselytilanteessa tarpeen vaatiessa kaivamaan esille ja kvalitatiiviselta pohjalta erittelemään ihmisten kysymyksenasetteluista tekemiä tulkintoja sikäli kun niissä on eroavaisuuksia. Satunnaistaminen on toteutettu hankkimalla vastaajia satunnaisesti erilaisilla asuinalueilla, paikkakunnilla ja maantieteellisillä alueilla hankkien verrokkiaineistoa verkon kautta. Koska ilman tarkkoja väestötieteellisiä tilastoja ja niiden huomioimista eksaktisti alueittain, satunnaistaminen ei voi olla koskaan täydellistä vaan jotkut muuttujat ylikorostuvat toisten tullessa aliedustetuksi – esimerkiksi eläkeläiset ja työttömät ovat luonnostaan helpommin tavoitettavissa kuin työssäkäyvät henkilöt. Niinpä nämä merkittävimmiksi arvioidut muuttujat tilastoidaan ja niitä verrataan analyysivaiheessa koko väestöä koskeviin tilastoihin, josta mahdolliset epäsatunnaisuudet tasapainotetaan käyttämällä sopivia yli- tai alikertoimia. Itse kyselyn toteutuksessa pyritään myöskin minimoimaan tarpeettomat muuttujat; esimerkiksi asian esittäminen tapahtuu aina tilanteen mahdollistaessa täsmälleen samoja sanankäänteitä hyödyntäen, normaalia (ei-melodista) ovikelloa pyritään soittamaan aina kaksi kertaa peräkkäin, pukeutumisessa käytetään lähes aina samaa tyyliä, viikonpäivissä ja kellonajoissa noudatetaan erityistä huolellisuutta vääristymien välttämiseksi jne.

Tässä on haluttu mennä miltei naurettavuuksiin, jotta tutkimusta ei olisi syytä aivan heti ainakaan epäillä alan tyypillisestä helmasynnistä eli huolimattomuudesta; saattaapa jopa olla että tästä syystä naurettavuuksiin meneminen itse asiassa lisää uskottavuutta, eikä tämä tarpeettomien muuttujien minimointi kuitenkaan tuota käytännössä lainkaan ylimääräistä vaivaa kaikkeen muuhun työhön verrattuna. Perusajatusta on sovellettu ja tullaan soveltamaan myöskin verrokkiaineiston hankkimisessa sähköpostitse, nettilomakkeella sekä postitse toimitettavalla kyselylomakkeella, jolloin kontrolloitavuuden puute on korvattu sillä, että tarjotaan kontrolloidusti ennakkotietoa mistä tutkimuksessa on kyse. Näin ohjataan sitä väistämätöntä efektiä, että kyselyn vastaanottaminen saattaa joissain tapauksissa vaikuttaa vastaajan mielipiteisiin siten ettei otanta olekaan enää aivan täysin satunnainen, lähinnä sen takia että jotkut saattavat kiinnostua ottamaan kyselyn aihepiiristä aiempaa tarkemmin selvää, joka informaatio puolestaan vaikuttaa hänen mielipiteisiinsä. Tätä on pyritty ehkäisemään sillä, että tarjotaan tällaisia tapauksia silmälläpitäen viitteitä mahdollisimman tasapuolisesti, jolloin efektin hallitsematon vääristyminen johonkin tiettyyn suuntaan esimerkiksi tuolloin ajankohtaisen julkisuuden tai Googlen suosikkien perusteella voitaisiin minimoida.

Tutkimuksesta tehdään tilastollinen yhteenveto, jonka laajuus tulee olemaan arviolta noin 50 sivua. Yhteenvedossa verrataan muuttujia satunnaisjakautuneeseen väestöön sekä erilaisiin väestönosiin. Sen lisäksi vertaillaan muuttujia keskenään, jossa otetaan huomioon myös verrokkiaineisto. Spontaanitapauksia arvioitaessa pyritään poissuljentamenetelmän mukaisesti tunnistamaan niiden taustalla vaikuttavat mahdolliset tunnetut tekijät ja vasta jos sellaisia ei löydy, tarkastelemaan tuntemattomien tekijöiden vaikutusta. Spontaanitapaukset jaetaan selitettyihin, todennäköisesti selitettyihin, mahdollisesti selitettyihin ja selittämättä jääneisiin. Näistä eriasteisesti selitettyjä tapauksia vertailemalla pyritään löytämään sellaisia yhteisiä nimittäjiä, joiden pohjalta voitaisiin tehdä yleistyksiä ja lisätä näin ihmisten valmiutta kohdata tällaisia kokemuksia sekä ilmiöitä ilman, että siitä muodostuu entiseen tapaan osa tieteellistä ja/tai psykososiaalista ongelmakenttää. Samoin toimitaan myöskin selittämättömien tapausten osalta, jolloin yhteisiä nimittäjiä voidaan hyödyntää paitsi ilmiöiden luokittelussa, myös mahdollisten aiemmin tuntemattomien taustamekanismien tunnistamisessa sekä tällaisten olemassaolon todistamisessa. Aineiston kumuloituminen keskimäärin parin-kolmen vuoden ajanjaksolta takaa myös tehokkaat mahdollisuudet selvitellä tietoisten huijausten ja valemuistojen osuutta ilmoitetuissa kokemuksissa. Tutkimuskohteiden luokittelussa noudatetaan erityistä huolellisuutta, joka samalla tarjoaa välineet edistää tietoisuutta tutkimuksessa keskeisesti hyödynnettävien käsitteiden kuten parapsykologian, ufologian, kryptozoologian, rajatiedon tai henkisyyden luonteesta ja eroavaisuuksista.

Tutkimus toteutetaan neljässä vaiheessa:

1) Mielipidekysely selittämättömistä ilmiöistä, jossa kartoitetaan väestön yleistä asennoitumista nähin ilmiöihin ja niitä koskevaan tutkimukseen sekä heidän tietojaan ja kokemuksiaan näistä ilmiöistä määrättyjen muuttujien suhteen. Kyselyn yhteydessä suoritetaan myöskin haastattelututkimus niille, jotka siihen suostuvat ja joilla on omakohtaisia kokemuksia. [6] Tämä osuus päättyi keväällä 2008 ja sisälsi ovelta ovelle toteutetun jalkatyön ohella sähköpostitse satunnaisiin osoitteisiin lähetetyn kyselylomakkeen. Otos hieman yli 1500 henkeä.

2) Mielipidekyselyn toinen osa, jossa selvitellään yksityiskohtaisemmin ihmisten suhtautumista erilaisiin selittämättömiin ilmiöihin sekä näitä koskeviin väitteisiin, verrokkina joitakin sinänsä tavanomaisia asioita koskevia epätavanomaisia väitteitä sekä tyylipuhtaita uskonasioita. Kysely toteutetaan pääosin jalkatyönä kiertämällä satunnaisissa osoitteissa, mutta sitä täydennetään myöskin puhelimitse ja kirjeitse tehdyn vastaavansisältöisen kyselyn avulla. Täydentävää verrokkiaineistoa haetaan myös verkkoon perustettavalla kyselylomakkeella sisältäen myöskin joitakin kysymyksiä ensimmäisen vaiheen kyselystä. Kyselyn yhteydessä suoritetaan niin ikään mahdollisuuksien mukaan haastattelututkimus henkilöille, joilla on kertomansa mukaan omakohtaisia selittämättömiä kokemuksia. [6] Tämä osuus käynnistyi alkukesästä 2008 ja jatkuu rahoituksen puutteen vuoksi edelleenkin, päättyen toivon mukaan vuoden 2009 loppuun mennessä. Otos vähintään 1500 henkeä.

3) Kolmannessa osassa keskitytään täydentämään kerättyjä spontaanitapauksia aineistolla, jonka sisältöä ei voi enää satunnaisotannan suhteen analysoida vaan joka pyrkii enimmäkseen vankentamaan spontaanitapausten kvalitatiivisen arvioinnin edellytyksiä. Tähän vaiheeseen mennessä on kertynyt satoja (osin vielä ehkä keskeneräisiäkin) tapausselvityksiä haastatteluineen ja taustatutkimuksineen. Tavoitteena on täydentää tätä kertynyttä aineistoa noin puolella tuhannella spontaanitapauksella, jolloin aineisto käsittäisi yli tuhat ainakin jossain määrin tutkittavissa olevaa tapausta. Tähän joukkoon mahtuu luultavasti jokunen merkittäväkin tapaus, varsinkin jos tietoisuus tämän työn olemassaolosta leviää. Jotta myöhemmin erikseen suoritettavien haastattelujen ja muiden tutkimusten vaatima aika voitaisiin minimoida, työssä otetaan maksimaalinen hyöty tätä tarkoitusta varten kehitetystä tutkimuslomakkeesta. [7] Tämä osuus on tarkoitus toteuttaa alkuvuonna 2010.

4) Tutkimus päättyy kyselytutkimuksesta tehtävään tilastolliseen yhteenvetoon sekä aiemmissa vaiheissa vastaanotettujen spontaanitapausten lisätutkimuksiin, niiltä osin kuin tämä on tarpeen. Spontaanitapauksia koskevat selvitykset päättyvät lopulta niistä tehtäviin tapauskohtaisiin arviointeihin, jossa konsultoidaan tarpeen vaatiessa asiantuntijoita. [8] Osaltaan näitä arviointeja suoritetaan jo kolmessa edellisessä vaiheessa, vaikkakin pääpainotteisesti neljännen vaiheen loppu on tarkoitus rauhoittaa puhtaasti tälle työlle. Arviointien yhteydessä spontaanitapauksista saadut tiedot on tarkoitus purkaa kirjalliseen muotoon sekä luoda vertailevan tutkimuksen keinoin edellytykset yleisempien johtopäätösten tekemiselle.

Mielipidetutkimuksen tulokset sekä tähän liittyvät tilastolliset vertailut spontaanitapauksia koskevista haastatteluista on tarkoitus julkaista loppuraporttina vertaisarvioidussa ParaDocs-verkkojulkaisussa [9]. Yhteenveto tutkimuksen tuloksista toimitetaan tässä yhteydessä myös medialle, jossa yhteydessä voidaan vielä myöskin tuoda esille spontaanitapausten ilmoittamisesta koituvia hyötyjä tutkimuksellisesta näkökulmasta, sillä eihän spontaanitapausten vastaanottaminen suinkaan pääty tutkimuksen kolmennessa vaiheessa, vaikka niiden aktiivinen kerääminen hieman laantuisikin ja vaikkei myöhemmin tulleita tapauksia tarkasteltaisikaan osana tätä nimenomaista tutkimusta. Tietoa tämän työn hedelmistä on tarkoitus levittää tämän jälkeen myös ulkomaisiin lehtiin. Tutkimukseen sisällytetyt spontaanitapaukset sekä niistä tehdyt yhteenvedot on tarkoitus avata yleisölle sopivaksi katsotun julkaisun välityksellä (esimerkiksi Suomen Ufotutkijat ry:n uforaportti-julkaisu ufotapausten osalta). [10] Niitä tuskin tultaneen julkaisemaan vertaisarvioidusti, ikäänkuin merkkinä siitä että tässä työssä ollaan Suomessa vasta alkutekijöissä, esitieteen asteella – olkoonkin, että vastaava toiminta on muualla maailmassa paremmin tunnustettua ja on ollut sitä jo pitkäänkin.

Tutkimuksen kustannusarvio, vielä toistaiseksi puuttuvan rahoituksen osalta kuuluu seuraavasti: Toisen vaiheen loppuunsaattamiseen tarvitaan noin 800 euroa, joka koostuu lähinnä matkakuluista. Puhelinkulut ovat enintään joitakin kymmeniä euroja ja noin tuhannen paperilomakkeen painamisessa pitänee varautua samansuuruisiin kustannuksiin, kun taas sen toimittaminen satunnaisesti valittuihin osoitteisiin jätetään vapaaehtoisten avustajien harteille. Kolmannessa vaiheessa hyödynnetään laajalti internetiä ja tiedotusvälineiden ilmaisia palveluita, mutta siinäkin pitänee varautua myöskin noin parinsadan euron ilmoituskuluihin. Jotta tutkimuksen neljäs vaihe voitaisiin suorittaa kunniallisessa ajassa päätökseen, olisi syytä tarjota rahoitus tutkijalle, joka mahdollistaa kolmen-neljän kuukauden vapaan yksinomaan tähän tarkoitukseen. Tämä on katsottava kuitenkin bonukseksi, koska on epätodennäköistä että tämän rahoituksen saamiseksi on realistisia edellytyksiä, sillä jo välttämätönkin perusrahoitus on kiven takana. Kaikkiaan välttämättömimmät kustannukset ovat siis noin tuhat euroa + mahdollinen ”bonus” josta voidaan keskustella tarkemmin vasta siinä tapauksessa, että rahoitusta löytyy ensin välttämättömiin peruskustannuksiinkin. Kustannukset pyritään kattamaan eri lähteistä saatavien apurahojen ja sponsorien maksamien lahjoitusten sekä muiden avustusten muodossa.

Allekirjoittanut on käyttänyt tähän mennessä tutkimukseen noin kolmesataa euroa ulkopuolista rahoitusta ja noin 1700 euroa omia rahojaan. Ja tässä ovat vain suorat, helposti laskettavissa olevat kulut. Esimerkiksi vapaaehtoistyön arvoa ei ole otettu lainkaan huomioon. Verrattuna vaikkapa Helsingin yliopistolla tehtyyn Taikauskon voima –tutkimushankkeeseen [2], jonka toteutus oli laajuudeltaan pitkälti samaa mittaluokkaa vaikka samalla sen rahoitus oli toistasataa tuhatta euroa, tässä haettu rahoitus on jopa niin vähäpätöinen, että sitä tuskin kehtaisi edes pyytää ellei kyse olisi vielä tuntemattomien ilmiöiden mahdollisuuteen avoimesti suhtautuvasta tutkimuksesta, jollaiseen näyttää olevan kiven takana saada tätäkään vähäistä rahoitusta. Tilanteen tekee vain entistä haasteellisemmaksi se, ettei tutkimukseen ole innosta ja oivalluksesta huolimatta löytynyt vastuulliseksi tahoksi pätevää akateemisesti koulutettua tutkijaa, joten se joudutaan tekemään puhtaasti maallikkojen varassa. Tutkimusta käynnistettäessä tilanne näytti vielä akateemisen koordinoinnin suhteen hyvin toisenlaiselta, eikä tilanteen muututtua katsottu aiheelliseksi enää perääntyä. Kaikesta huolimatta puhutaan kuitenkin suorastaan häpeällisen pienistä summista, sillä esimerkiksi yksistään em. tutkimushankkeen puiteissa valmistuneen väitöskirjan kirjoitustyöhön irtosi rahoitusta peräti 13 000 euroa.

Miksi tätä tutkimusta sitten pitäisi tukea? Ensinnäkin, tämä tutkimussuunnitelma puhunee jo osaltaan puolestaan, joten sen valossa varsin ilmeisiäkin syitä ei ole tässä tarvetta kerrata. Toiseksi, voit saada mainetta ja kunniaa, sillä jos olet sponsoroinut tutkimusta vähintään 25 eurolla, saat nimesi tai edustamasi tahon (www-osoitteineen) näkyville tutkimuksen kiitososioon. Muitakin syitä voidaan luetella lukuisia, edustavina esimerkkeinä tässä ohessa joitakin alan rahoitusta yleisesti koskevassa keskustelussa esille tulleita argumentteja, jotka ovat hyvin sovellettavissa myös tähän tutkimukseen. Esille tulleet argumentit eivät ole missään erityisessä tärkeysjärjestyksessä.

1) Paranormaaleina tai vähintäänkin "epätavallisina" pidettyjä kokemuksia ja havaintoja ei ole syytä sivuuttaa, ovathan ne hyvinkin yleisiä. Päinvastoin niistä tulee puhua avoimesti korostaen, että ne eivät itsessään ole esimerkiksi mikään merkki esimerkiksi mielenterveyden horjumisessa, kuten monesti vieläkin maallikkojen keskuudessa katsotaan. Alan tutkimuksen tukeminen ja tutkimustiedon lisääntyminen edistää tätä tavoitetta.
2) Anomaliat ovat ennakoineet aina tieteen edistymistä ja lisäksi ne anomaliat, joista rajailmiöiden tapauksessa puhutaan ovat useimpien mielestä jotain sellaista, mitä ihmiskunta ei ole ehkä koskaan muutoin kohdannut. Tämä on haaste, mutta myös mahdollisuus ja se pitäisi ottaa vastaan.
3) Lukuisten asiantintijoiden mielestä ainakin viitteellistä todistusaineistoa paranormaalin ja ufojen puolesta löytyy, vaikkei sitä laajemmin myönnetäkään.
4) Paranormaalit ilmiöt voisivat tarjota täysin uusia sovellutuksia lääketeollisuudelle, tieto- ja viestintäteknologiaan, liikenteeseen, palvelusektorille, avaruusmatkailuun sekä jopa filosofiaan. Eli käytännössä tämä mullistaisi elämämme, jonka vuoksi tässä yhteydessä käytetäänkin usein sanontaa "lohi on niin arvokas kala, että sitä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan".
5) Viime vuosina ratkaisevasti kehittyneet argumentit, mallit ja tutkimusalat osoittavat (esimerkiksi simulaatioargumentti, meta-analyysit, antrooppinen periaate, informaatiofysiikka, uusi fysiikka), että parailmiöt ovat täysin mahdollisia, ehkä jopa todennäköisiä. Niinpä onkin tarvetta rahoittaa sellaista tutkimusta, joka pyrkii kehittämään toimivien perusajatusten pohjalta käytännön teorioita.
6) Tiede on edistyttyään vallannut usein uskonnoille kuuluneita alueita ja samalla muuttanut uskontojen luonnetta sekä roolia, joka valtavirtaa edustavien näkökohtien mukaan on palvellut entistä paremmin myös ihmisten henkisiä ja hengellisiä tarpeita. Viimeinen suuri aluevaltaus sisältäisi kysymyksen jonkinlaisen jumaluuden tai jumalan olemassaolosta, jota voi perustellusti lähestyä keskeisten rajailmiöiden kautta.
7) Yhteiskunnan ja yksityisten rahaa palaa monien mielestä paljon turhempiinkin kohteisiin kuten naisiin, viinaan, sirkushuveihin, nollatutkimuksiin, älyttömiin mainoskampanjoihin sekä varsin marginaalisiin harrastus- ja urheilulajeihin.
8) Joidenkin tunnettujen alanharrastajien kokema syrjintä tai syrjäytyminen sekä uhrautuva sitoutuminen taloudellisesti äärimmäisen epävarmaan toimintaan näyttäisivät joissain tapauksissa uhkaavan vakavasti jopa heidän perusoikeuksiaan eikä yleisten ihmisoikeuksien hengessä kenellekään pitäisi syntyä tällaista tilannetta.
9) Tämäntyyppinen pitkälti vapaaehtoispohjalta tapahtuva tutkimus- ja sen liitännäistoiminta voisivat myöskin tarjota sosiaalisia ja henkisiä virikkeitä syrjäytymisuhan alla oleville työttömille, nuorille sekä eläkeläisille, huomioiden että toimintaan voivat avustajan tai työharjoittelijan roolissa osallistua myös kouluttamattomat ihmiset, jos tätä mahdollisuutta tuettaisiin.
10) Alan toiminnasta tarpeettoman suuri osa menee nyt siihen liittyvien asioiden edistämiseen (kuten yleisön valistaminen, tutkimuslaitteiden valmistaminen itse ja varsinainen rahoituksen hakeminen), eikä itse tutkimukseen, mutta asiantila voisi ratkaisevasti muuttua mikäli rahoitustilanne mahdollisten ennakkoluulojen osalta helpottaisi.

Tämä tutkimus on luonnollisesti maailmankatsomuksellisesti puolueeton; se ei pyri painotuksilla edistämään tai vastustamaan mitään näkökulmaa tai asiaa, eikä se ole suoraan riippuvainen mistään yksittäisestä toimijasta. Tutkimuksen muodollisena rahoittajana toimii Jarl Fahlerin perustama Parapsykologian instituutti – Institute of Parapsychology in Finland ry, joten avustukset ja lahjoitukset on osoitettava sille. Instituutin perustaman tutkimusrahaston kautta maksetaan tutkimusten aiheuttamat kulut, jotta vapaaehtois(t)en ei tarvitsisi niitä omasta pussistaan maksaa. [11] Tämä tutkimusrahasto toimii Sampo-pankissa, tilinumerolla 800026-50036626 Tutkimuksen koordinaattorina toimii allekirjoittanut, joka myös pitkälti vastaa sen käytännön toteuttamisesta joitakin verraten vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta.

J. Peter Lassila

Viitteet:

[1] Tämän tutkimussuunnitelman tekijä on ottanut näitä seikkoja useaan otteeseen esille. Tarkastelun alle voi ottaa vaikkapa ParaNetin keskustelulistan arkiston, josta löytyy useita samansuuntaisia lausuntoja tähän liittyen: http://groups.yahoo.com/group/paranet-fin

[2] Googlen tieteellisten julkaisujen hausta löytyy viime vuosilta tähän liittyen mm. Lindeman, Marjaana & Aarnio Kia (2006), “Paranormal beliefs: their dimensionality and correlates” European Journal of Personality 20(7), ss. 585-602. Lindeman, Marjaana & Aarnio, Kia (2007), “Superstitious, magical, and paranormal beliefs. An integrative model” Journal of Research in Personality 41(4), ss. 731-744. Aarnio, Kia & Lindeman, Marjaana (2007), “Religious People and Paranormal Believers: Alike or Different?” Journal of Individual Differences 28(1), 1-9. Aarnio, Kia (2007), “Paranormal, Superstitious, Magical, and Religious Beliefs”. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Näreaho, Leo (2008), ”Paranormaalit uskomukset ja ydintieto”. Tieteessä tapahtuu 1/2008.

[3] Vastaavia kyselytutkimuksia ovat aiemmin toteuttaneet mm. Suomen Gallup, Kirkon tutkimuskeskus ja jotkut yksityishenkilöt. Viitteellisiä ennakkotietoja saaduista spontaanitapauksista on julkaistu mm. Paranormaali blogissa (http://paranormaaliblogi.net/index.php/2008/12/24/joulukalenteri-24/) sekä tätä vielä laajemminkin teoksessa ”valikoituja päiväkirjamerkintöjä”, joka on tilattavissa tutkimussuunnitelman tekijältä. Luennoissaan tekijä on valottanut jonkin verran myös kyselytutkimuksen ensimmäisen vaiheen tuloksia. Potentiaalisille rahoittajille tarpempia tietoja on saatavissa maksutta. Tekijän laaja yleistietämys alan tilanteesta on myös auttanut ennakkoarvion muodostamisessa.

[4] Samaa menettelytapaa ufotutkijat ovat enemmän tai vähemmän onnistuneesti pyrkineet noudattamaan vuosikymmeniä. Kansainvälisesti parhaimpia esimerkkejä ovat laajat tieteelliset tutkimusohjelmat, omassa maassamme valionäyte tämän työn hedelmistä on äskettäin valmistunut Jaakko Närvän väitöskirja ufologiasta ja ufouskonnoista uskontotieteellisestä näkökulmasta. Huonoimmillaan se kuitenkin tuottaa vain new agea, mikä osoittaa hyvin tämän toiminnan kontrolloinnin vaikeuden pääosin vapaaehtoisten harrastajien varassa olevalla alalla.

[5] Tätä keskusarkistoa on suunniteltu Suomeen jo vuosia milloin missäkin muodossa, mutta yleensä se on tyssännyt yhteistyön tai kiinnostuksen puutteeseen. Professuurihanke on myöskin ollut ajatuksissa vuosikymmeniä ja sitä on konkreettisemmin lähdetty myös ajamaan tämän vuosikymmenen alusta asettamalla realistiset tavoitteet ja menetelmät. Eräänä osana tätä adressi ”uuden tieteenalan” edistämiseksi: http://www.adressit.com/paratutkimus

[6] Ensimmäisen ja toisen vaiheen kyselylomakkeet sekä muut tarkemmat tiedot tutkimuksen kysymyksenasetteluista on saatavissa tämän tutkimussuunnitelman tekijältä.

[7] Tutkimuslomakkeet saatavissa tämän asiakirjan tekijältä. Tutkimusaineiston saatavuus on rajoitettua, edellyttäen tiettyä luottamusta ja ehdotonta sitoutumista käsiteltävän aineiston luottamuksellisuuteen, joka on lähtökohtana ellei asianomainen/asianomaiset halua toimia avoimesti omilla nimillään ja kasvoillaan.

[8] Asiantuntijoiden kanssa sovitaan erikseen, voidaanko heidän nimensä mainita julkisesti tässä yhteydessä. Ellei, ehdottomana lähtökohtana on että tiedot ovat joka tapauksessa luottamuksellisesti saatavissa jokaiselle, joka niitä kysyy.

[9] Aluksi tutkimus on rajatusti saatavilla vain niille, jotka ovat nyt elokuuhun 2009 mennessä sponsoroineet tutkimusta vähintään yhdeksällä eurolla. Ne kiinnostuneet voivat saada myöskin tulostetun version loppuraportista, jotka ovat vastaavasti sponsoroineet tutkimusta vähintään 25 eurolla (postikulut tulevat erikseen).

[10] Tähän mennessä kahden sponsorin, Ultra-lehti ja Suomen ufotutkijat ry, kanssa on sovittu siitä, että vastineena he voivat hyötyä tutkimuksesta siihen liittyvän tiedon ja aineiston julkaisukanavana (mikä olisi itse asiassa varsinkin SUT:n osalta rahalliselta arvoltaan huomattavasti paljon suurempi kuin heidän sponsorina antamansa rahallinen tuki, joka oli kummallakin vain 50 euroa kun esimerkiksi ufotapausten osalta oltaisiin lähempänä validia kulukorvausta mikäli tuohon summaan lisättäisiin yksi nolla lisää). Tutkimuksen tuloksia on tarkoitus hyödyntää myös tekijän omassa kirjahankkeessa, mutta tämä ei liene vielä aivan lähivuosien asia.

[11] Tietoa instituutin toiminnasta ja sen tutkimusrahastosta löytyy osoitteesta www.psilab.info (kannattaa huomioida ettei näitä sivuja ole nyt hetkeen ehditty päivittää)

Jaakko Närvää haastateltiin väitöskirjansa tiimoilta:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/ufoista-vaitellyt-jaakko-narva-ufokokemukset-ovat-uskonnollisia

Närvä esitelmöi äskettäin Kirkkonummen komeetassa, joka on tehnyt kattavan yhteenvedon asiasta:
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/JaakkoNarva.htm
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/ufot1.htm

Olen saanut toteuttamani kyselytutkimuksen tiimoilta runsaasti palautetta ns. tavallisilta kansalaisilta. Katsotaanpa vaatimattomalla otoksella, millaisia mielipiteitä keskivertoyksilöt omaavat tähän aihepiiriin liittyen:

"Upeaa, että näitä asioita tutkitaan ja on ollut ilo huomata kuinka pitkällä tieteessä jo ollaan."
"...en tiedä näistä asioista juuri mitään, mutta uskon, että tällaisiin ilmiöihin liittyy paljon ns. huuhaata."
"Mielestäni on hyvä kartoittaa ihmisten kokemuksia ja sitä kautta saada mahdollista materiaalia tieteellistä tutkimustyötä varten."
"On tärkeää havahduttaa ihmisiä ihmettelemään ja ajattelemaan tällaisia asioita."
"Olen enemmän kiinnostunut henkisestä puolesta en niinkään todistelusta."
"Hyvä, että joku tällaistakin asiaa tutkii."
"Ei ole järkeä yrittää selittää yliluonnollisia asioita tieteen avulla, koska ei tiede siihen pysty. Monet arvostetut tiedemiehet pohtiessaan maailmankaikkeutta ovat tulleet siihen tulokseen, että se on jonkin korkeamman olennon luoma. Kun ensimmäinen ihminen käveli kuussa lehtiotsikot julistivat: Olemme valloittaneet avaruuden! Tätä voi verrata samaan kuin pikkulapset leikkisivät hiekkalaatikolla. Miten naurettavaa!"
"Hyvin mielenkiintoinen alue, jossa uskomukset ja kansankertomukset näyttelevät suurta roolia."
"...olen kokenut outoja ilmiöitä pienestä pitäen."
"Aihe hieman totuttua oudompi… Se on kuitenkin syytä ottaa vakavasti, yllättävän monilla tuntuu olevan ehkä yliluonnolliseksikin luokiteltavia kokemuksia."
"Näistä aiheista pelätään usein puhua, vaikka monilla on omakohtaisiakin kokemuksia"
"Katson [paranormaalien] ilmiöiden liittyvän samaan kastiin kuten; Enkelit, Maahiset, Noidat, Pirut. Kunakin aikana ihmiset ovat 'nähneet' kyseisiä ilmiöitä!… Tiede ei kylläkään kykene selvittämään kaikkea kuten, pallosalamat."
"Myös paranormaalit ilmiöt määritellään usein rationaalisten arvojen pohjalta ja kiinnostus niihin herää usein silloin, kun länsimaiseen rationaaliseen projektiin uskova joutuu kyseealaistamaan siihen asti kovin kapean näkemyksensä. Tieteellä on nykymuodossaan oma tärkeä kriittinen tehtävänsä, eikä sen tarvitsekaan kertoa koko totuutta maailmasta."
"Tutkimus auttaa hälventämään ennakkoluuloja ja toivottavasti ihmiset jälleen kyseenalaistavat sen onko maailma pannukakku."
"Jos tarkoitus edistää paranormaalien ilmiöiden tutkimusta erillisenä, ei-tieteellisten kriteerien pohjalta toimivana mutta yhteiskunnan rahoitusta saavana alana, olen jyrkästi vastaan. Jos halutaan pitää silmät auki sille, että uusia ilmiöitä tulee esiin ja varmentaa se, onko väitettyjen havaintojen takana todellisia tutkimusta vaativia ilmiöitä, niin kannatan."
"Ihan ok ottaa tuntemuksia vähän ns. tavalliselta sukan kuluttajalta."
"En välttämättä tarvitse selityksiä yliluonnollisiin ilmiöihin."
"Tiede ei pysty nykypäivänä selittämään läheskään kaikkia ilmiöitä. Se kertoo kuitenkin ainoastaan siitä, että ilmiöitä ei ole tutkittu tarpeeksi tai tutkimuksessa ei ole vielä saavutettu läpimurtoa. Se,
että näitä ilmiöitä tunneta, ei todista mitään ns. vallitsevia tieteellisiä maailmankäsityksiä vastaan."
"Useimmat epänormaaleita tuntuvat ilmiöt on selitettävissä fysiikan ja kemia ym tieteiden avulla."
"Mammojen energiakenttähömpötyksistä pitäisi jakaa vähän valistusta. Myös MINÄOLEN-lehden kauppatorilla pitäisi vähän valvoa mitä siellä rahastetaan.."
"Hyvä, että tästäkin aiheesta on tarjolla jonkinverran tietoa. Minua on aina kiinnostanut nämä aiheet."
"Hyvä, että aletaan tutkia asioita tieteellisistä näkökohdista."
"Ihan hyvä, jos tutkitaan ammattimaisesti, loppuu ainakin Huuhaa-ukkojen jutut, ehkä jotain ilmiöitä voidaan saada selvitetyksi."
"Toivottavasti Jumala osoittaa teille tutkijoille kaikki tärkeät asiat ja pysytte erossa Saatanan palvelemisesta."
"Aihe kiinnostaa minua erittäin paljon ja haluaisin mahdollisimman paljon tietoa monista näihin liittyvistä asioista. Näitä asioita olisi mukava pohtia suuremmassakin määrin ja suurellakin joukolla
(sellaisten ihmisten joukolla, jotka ovat kiinnostuneita asiasta)."
"Ns. yliluonnollinen on Luonnollista."
"Juhan af Granin jutut olivat enemmän sensaatiopilaa."
"Ikävää, että ala on kohdannut vaikeuksia päästä vakavasti otettavan tieteen piiriin."
"Poikkeukselliset ilmiötkin ovat subjektiivisia asioita."
"Toivottavasti laatu ja evidence-baced ajattelu lisääntyvät ja huuhaa vähenee yhdistyksenne edustamalla alueella (Markku Siivolan kotisivut erinomaisena 'argumenttina' ja referenssinäni)"
"Huuhaa, uskonto ja tiede pitäisi mielestäni rajata tarkemmin, eivät kuulu saman otsikon alle."
"Yliluonnolliset yms. asiat todella kiinnostavat minua. Olen kuullut läheisiltä ihmisiltä monenlaisia tarinoita, mutta uskoako vai ei?!"
"Toistaiseksi tuntemattomat ilmiöt eivät välttämättä tai edes todennäköisesti ole yhteydessä ns. paranormaaleihin ilmiöihin… uskomukset kelpaavat tieteen perustaksi ainoastaan lääke-, kulttuuri-
ja käyttäytymistieteellisten tutkimusten havaintomateriaalina"
"Olen ollut hyvin kiinnostunut paranormaalien ilmiöiden mahdollisuudesta, mutta hylännyt kaikki mahdolliset kokemukset ja tapaukset kiistattomien todisteiden puuttuessa."
"Vaikken pidä yliluonnollisia ilmiöitä mitenkään totena, minua kiinnostavat kyllä niihin liittyvät yhteisölliset ja yhteiskunnalliset ilmiöt."
"Kokemukset eri puolilla maapalloa samoista asioista toisistaan tietämättä ovat aika hyvää tietoa. Kuka jaksaa keksiä samat asiat tai ottaa selvää muiden väittämiä asioita omiksi kokemuksikseen."
"Tiede on kliinistä, rajoittunutta – tämä aihealue tarvitsee tuekseen henkistä kasvua ja henkiset kanavat auki."
"Miksi haluttaisiin tutkia sellaista, jota ei tiettävästi ole olemassa? … En usko ufoihin eikä minulla ole mitään mielenkiintoa ns. paranormaaleja ilmiöitä kohtaan."
"Hyvähän se on kysellä kaikkea, eikä huuhaassa sinänsä mitään pahaa ole, kunhan ei vaan tarkoituksellisesti huijata hyväuskoisia hölmöjä taloudellisen edun tavoittelemiseksi."
"Kannattaa muistaa että kun tutkitaan em. ilmiöitä altistutaan ns. henkimaailman vaikutukselle jossa toimivat Hyvä ja Paha on vaara että mieli järkkyy tai tapahtuu muuta ikävää."
"Oliko maapallon pyöreys Kolumbuksen aikana paranormaali ilmiö? Tieteen on hyvä tutkia kaikkea, mutta on myös ymmärrettävä, että nykyisetkin tieteelliset tutkimukset ja niiden tulokset eivät
välttämättä ole täysin oikeita. Vuosien saatossa ihminen oppii lisää vielä pitkään. Kaikkiin asioihin ihminen tuskin löytää vastausta ilman apua."
"Kuolleet ovat ilmestyneet tuntemuksina ja koputuksina konkreettisesti. Uskoni kautta Jeesus on auttanut konkreettisesti minua monessa asiassa joihin olen apua pyytänyt rukoillen."
"Hyvin ajankohtainen aihe. Voisitko tutkia vielä onko alkuperäiskansoilla erityinen kyky havaita yliluonnollisia ilmiöitä kuin muilla kansoilla?"
"Uskon että hyvin monilla on paranormaaleja kokemuksia, mutta niistä on vaikea puhua kaikille. Jos tunnustaa, niin saa helposti leiman, että heittää päästä tai on HURAHTANUT uskoon."
"Ruotsissahan on jo yliopisto opinnot parapsykologiaan!!!"
"Aihe ei ole mielestäni kiehtova tai mielenkiintoinen."
"Vaihtoehtoinen lääketiede tarjoaa keinot joiden avulla jopa HIV voidaan parantaa, samoin allergiat yleisesti ja monia muita juttuja kuten syöpä ja näistä on Suomessakin lukuisia esimerkkejä, vaikka laki kieltää sanomasta näin, mutta näin se vaan on ja näytöt riittää ja puhuvat puolestaan."
"Meidän pitää katsoa avoimin mielin kaikkea, mihin tiede ei pysty antamaan tyhjentävää vastausta. Niin kauan kuin ihmisen aivojen toimintaa ei kokonaisuudessaan tunneta ei voida sanoa, ettei jotakin ilmiötä ole olemassa. Toisaalta en ole varma, pitääkö sitä ylipäätään tutkia. Jos joku kokee tällaisia ilmiöitä, hän uskoo niihin. Toisaalta tieteen todistus poistaa hulluuden leiman."
"Mielestäni mailmankaikkeus on niin suuri että on hyvin todennäköistä että jossain muuallakin on elämää … Maan ulkopuolisen elämä ja paranormaalit ilmiöt kuuluvat kuitenkin eri kasteihin eikä niitä pidä sekoittaa keskenään."
"Aihe on mielestäni tärkein ja tulevaisuudessa mullistavin potentiaalinen tiedon alue. Siitä ei 'tiedetä' käsittääkseni kovinkaan paljoa, toisaalta media leimaa tällaiset huuhaaksi kovin helposti. Silti uskoakseni hyvin monilla on yliluonnollisia kokemuksia. Leimaamisen pelossa niistä ei uskalleta puhua kuin naureskellen. Tuulimyllyjä on paljon vakavastiottamisen tiellä, mutta se tie olisi äärimmäisen tärkeää minusta kulkea."
"Käsitykseni mukaan, oman kokemukseni perusteella, ilmiöt ovat ajallisesti ja paikallisesti täysin satunnaisia. Voidaanko tutkia juuri muuta kuin kummallisia ilmiöitä kokeneiden kertomuksia ja mahdollisia valo- ja videokuvia, äänitteitä ja joitain teknisiä mittaushavaintoja ja ehkä joitain fyysisiä jälkiä kummastuttavista ilmiöistä?"

Minkälaisia mielipiteitä teillä lukijoilla on virinnyt?

Parapsykologiaan liittyvillä ilmiöillä on pitkä historia myös shamaaneistaan tunnetulla Venäjällä. Ensimmäiset tiedot parapsykologian piiriin kuuluvista tutkimuksista länsimaissa saapuivat Venäjälle luultavasti 19. vuosisadan puolenvälin paikkeilla, jolloin aiheeseen liittyvä tutkimus oli kansainvälisestikin varsin järjestäytymätöntä (kuten on tunnettua, ensimmäinen alan järjestö, SPR, organisoitiin Englannissa 1880-luvun alussa). Parapsykologisen tutkimustoiminnan pioneerina Venäjällä voidaan tietojeni mukaan pitää Aleksander Aksakovia, joka harjoitti laajoja tutkimuksia aiheesta 1800-luvun viimeisellä puoliskolla päästen valtiomiehenä matkustellemaan runsaasti tutkien mm. tunnettua fysikaalista meediota David Humea. Näihin aikoihin kiinnostus parapsykologiaan nousi Venäjän eliittiin asti – tiedetään mm. että Tsaari Aleksanteri III oli jo varhain luonut yhteyden Foxin sisaruksiin. Hieman myöhemmin Tsaarin hallinto innostui puolestaan tunnetun parantajan ja selvänäkijän, Rasputinin kyvyistä. Tuolloin myös Venäläissyntyinen H.B. Blavatsky nousi kansainvälisesti tunnetuksi meediona ja Teosofisen seuran perustajana.

Järjestelmällinen parapsykologian kokeellinen tutkimus Venäjällä käynnistyi kun Vladimir Bekhterev toteutti vuosina 1919-1927 koesarjan telepatian olemassaolosta ihmisillä ja eläimillä. Samoihin aikoihin Bernard Kazhinsky toteutti telepatiakokeita arvioidakseen hypoteesiaan sähkömagneettisesta psi:stä. Hänen koetuloksensa olivat epävarmoja, joiden pohjalta hän piti sähkömagneettisen psi:n olemassaoloa edelleen hyvinkin mahdollisena. Myöhemmissä professori Turlyginin kokeissa tämä hypoteesi puolestaan näytti falsifioituvan viitteillä psi:stä, joka ei riipu sähkömagneettisille aalloille luonteenomaisista rajoitteista kuten nopeus ja tietyt fyysiset esteet. Myöhemmin samankaltaisiin tuloksiin päätyivät monet muutkin tutkijat myös Neuvostoliitossa, joka pakottikin tutkijat pohtimaan uudentyyppistä, mutta tuolloin vallinneen materialistisen opin kanssa ristiriidatonta teoriaa psi:lle.

Neuvostoliiton parapsykologian suuri nimi L. L. Vasiliev tuli kuvioihin vuonna 1932 ja parapsykologia institationalisoitui Venäjällä hänen toimestaan vuonna 1960. Tämä tapahtui Leningradin valtionyliopiston alaisuudessa toimivassa fysiologian yksikössä, jonne perustettiin tuolloin erityislaboratorio telepaattisten ilmiöiden tutkimukseen.

Heti toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton tuolloin harvojen parapsykologian harrastajien tietoisuuteen nousi alkuaan puolalainen ”ihmemies” Wolf Messing, joka nosti parapsykologiset ilmiöt itsensä Stalinin yhdeksi mielenkiinnon kohteeksi. Messingin väitetyt erikoislaatuiset kyvyt paitsi lukea, myös manipuloida toisten ajatuksia – eräänlaisella kaukohypnoosilla – nosti hänet ensisijaisesti Neuvostoliiton sotilasttiedustelupuolen kiinnostuksen kohteeksi. Tällä puolen saadut tulokset ovat mielenkiintoisia, vaikka valitettavasti varmentamattomia perustuen pitkälti Messingin itsensä väitteille – kuitenkin jo pelkästään julkisesti raportoidut kokeet yksityishenkilöiden ja Venäjän virallisten tutkimuslaitosten toteuttamana ovat hyvin mielenkiintoisia raportoiduilta tuloksiltaan. Messingin ohella tutkittiin Neuvostoliitossa joitakin muita poikkeuskykyjä, muun muassa henkilöä, jolla väitettiin olevan jonkintyyppinen röntgennäkö ja henkilöitä, jotka kykenivät lukemaan silmät peitettynä koskettamalla kohdetta – heidän väitettyjä kykyjään kutsuttaneen tänä päivänä dermo-optiseksi näöksi.

Parapsykologian institationalisoiduttua Venäjällä ala sai koko Itäblokin alueella tutkittavakseen joitakin poikkeuksellisen voimakkaita sensitiivejä, joilla näytti olevan paranormaaleja kykyjä. Yksi ensimmäisistä tällaisista henkilöistä, ja samalla ehdottomasti tunnetuin, oli Ninel Kulagina. Pian Kulaginan jälkeen ilmeni myös joitakin muita lupaavia samankaltaisia kykyjä, joista yksi oli ylitse muiden; hän oli B. B. Ermolaev. Syytä on mainita myös itseoppinut telepaatti Karl Nikolaiev, jonka innoittamana Neuvostoliitto aloitti sotilaallisen ohjelman potentiaalisten superkykyjen löytämiseksi ja kouluttamiseksi. Neuvostoliiton entisistä sateelliittivaltioista voisi mainita erityisesti Tsekkoslovakialaisen Pavel Spetanekin. Näitä superkykyjä tutkimalla niin Venäläiset kuin jotkut heidän harvat länsimaiset kollegansa, jotka pääsivät paikan päälle osallistumaan näihin tutkimuksiin, saivat merkittävää aineistoa psi-ilmiöiden puolesta ja saatiinpa samalla hyvälaatuiset edellytykset perehtyä näiden tapahtumien taustalla vaikuttavien ilmiöiden luonteeseen. Samanaikaisesti länsimaissa elettiin mielenkiintoisia hetkiä, erityisesti tapaus Uri Gellerin suhteen. Tuolloin esillä olleet merkittävät poltergeist-tapaukset eivät kuitenkaan olleet saaneet merkittäviä edeltäjiä tai seuraajia Venäjällä, tai ainakaan tällaisista ei ole ollut tietoja. Kenties kysymys on myös osittain Neuvostoliittolaisen materialismin luonteenpiirteistä, johon eivät mitkään henki-ilmiöiltä haiskahtaneet mahtuneet. Ainoastaan tunnettujen Neuvosto-tiedemiesten havaintojen ja johtopäätösten painostamana olivat ”perinteisemmät” parapsykologian ilmiöt vakiintuneet maassa, mutta niitä koskevat teoriatkin joutuivat mukautumaan materialismin tiukkaan maailmankatsomukseen. Esimerkiksi jälleensyntymääkin tutkittiin vain suggeroimalla koehenkilö kuviteltuun jälleensyntymään – oletus oli nimittäin, että vaikka ihmisen persoonallisuus ei selviäkään kuoleman jälkeen, suggeroimalla koehenkilö menneisyyteen tai tulevaisuuteen ikäänkuin kyseisessä ajassa ja paikassa elävänä henkilönä, voidaan saada koehenkilöstä ja hypnoottisesta suggestiosta riippuen hyvinkin tarkkaa tietoa tuosta ajasta ja paikasta.

Ensimmäiset kokeet nykyaikaisella tietotekniikalla ja satunnaislukugeneraattoreilla sekä monilla muilla detektoreilla psykokinesian, telepatian ja paranormaalin parantamisen parissa aloitettiin vuonna 1981 Moskovan bioenergotiikan laboratoriossa, jossa testattiin sekä lähi- että kaukovaikutuksia. Parhaimmillaan puhtaan sattuman todennäköisyys näissä kokeissa saavutti yli 1/100.000 p-arvoja. Vastaavia kokeita järjestettiin myös muualla Venäjällä, erityisesti Moskovassa ja suurimmat etäisyydet ”lähettäjän” ja ”vastaanottajan” välillä olivat tuhansia kilometrejä. Myöhemmin tämäntyyppisiä kokeita on tehnyt mm. Konstantin Korotkov omalla GDV-laitteistollaan, joka on kehittyneempi versio vanhasta Kirlian-kuvauksesta. Nykyisin Venäjällä on muutamia yliopistollisia parapsykologian tutkimuslaitoksia, runsaasti epävirallisempia tutkimusyksikköjä ja –organisaatioita sekä joitakin suoraan Venäjän valtion palkkalistoilla toimivia tutkijoita.

Teorioiden puolelta nykypäivän Venäjältä on kansainvälistä tunnettavuutta saanut erityisesti ns. torsionkentän teoria, jota ei länsimaissa erityisemmin arvosteta aiheesta tehtyjen väitettyjen kokeiden osoittauduttua perättömiksi (samoin on näin ollen asian laita kaupallisten torsion-generaattoreiden toimivuutta koskevissa väitteissä, minkä eräät suomalaisetkin tutkijat voivat yhdellä generaattorilla tekemillään kokeilla pitkälti vahvistaa), eikä itse teoriakaan saa laajaa kannatusta vaikka suuntaviivoja pidetäänkin oikeina. Tärkein tekijä kyseisen mallin vähäiselle arvostukselle onkin oikeastaan siinä, ettei se ilmeisesti tarjoa mitään merkittävää uutta, jota ei olisi jo esitetty muodossa tai toisessa aikaisemmin – pikemminkin kyseessä on vain yksi variaatio runsaasti esillä olleista ajatusmalleista, ja jotkut ovat tästä johtuen syyttäneet mallin esittäjää jopa plagioinnista.

Parapsykologiaan kuuluvien ilmiöalueiden tutkimuksen ohessa Venäjällä on harrastettu runsaasti myös muuta paranormaalin tutkimusta. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa biolokaatio jonka piiriin kuuluu lähinnä ns. kaivonkatsonta. Monet muistanevat itäblokista myös pyramidivoiman ja itsestään teroittuvat partaterät. Myöskin ufotutkimuksen merkeissä Venäjä on ollut kansainvälisesti runsaasti esillä. Teorioiden puolelta tutuimmalta asiaan perehtyneelle varmasti kuulostavat Nikolai Kozyrevin näkemykset ajasta, joilla on nykyään monille suuri arvo kehitettäessä psi:n kattavia hypoteeseja. Maininnan arvoisena voidaan luonnollisesti pitää myöskin Semjon Kirlianin keksimää suurjännitteelle perustuvaa kuvaustekniikkaa, jota on tunnetusti hyödynnetty paljon parapsykologisessa tutkimuksessa. Jopa parapsykologisia ilmiöitä hyödyntäviä teknisiä sovellutuksia on erityisesti nykyään, mutta ollut jo viimeiset nelisenkymmentä vuotta, tarjolla Venäjän ja muiden entisten itäblokin maiden markkinoilla – niistä saatava todellinen hyöty jokapäiväisessä elämässä ja parapsykologian tutkijasta riippuu taas pitkälti siitä, kuka on kysymykseen vastaamassa. Vaikka helmiäkin saattaisi suurella vaivalla löytyä, nykyään pidetään suurena ongelmana markkinoilla tapahtuvia väärinkäytöksiä, millä tarkoitetaan tässä yhteydessä lähinnä asiakkaan huijaamista tavalla tai toisella – lainsäädäntö kun on alan palveluiden suhteen monessa maassa vielä alkutekijöissään, mikä on toisaalta ymmärrettävää kun vielä viimeiset vuosikymmenetkin ovat keskeisiltä osiltaan kuluneet kiistoihin itse ilmiöiden olemassaolosta. Mainittakoon lopuksi, että kommunismin romahtamisen jälkeen Venäjästä on tullut myös maa, jonka kautta merkittävä osa uusista uskonnollisista liikkeistä rantautuu ja on rantautunut Suomeen.


Kirjallisuutta:
Boldyreva, Liudmila B. & Sotina, Nina B. (2002). Physicists in parapsychology. Moskow: Hatrol.
Dubrov, Aleksandr & Puskin, Veniamin (1986). Parapsykologia ja moderni luonnontiede. Moskova: Kustannusliike Progress.
Lassila, J. Peter (2004). Paratutkimuksen kronologia [on-line].
Ostrander, Sheila & Schroeder, Lynn (1997). Psychic discoveries. London: Souvenir Press.
Ostrander, Sheila & Schroeder, Lynn (1975). Parapsykologiaa Neuvostoliitossa. Helsinki: Kirjayhtymä.
Vasiliev L. L. (1964). Mysterious phenomena of the human mind. Moskow: Polizdat Publisher.

PARASEUROJEN KEHITYS SUOMESSA

Paranormaalien ilmiöiden ja kokemusten tutkimus seuratoiminnan muodossa alkoi Suomessa vuonna 1907, kun Helsingissä perustettiin ruotsinkielinen seura Sällskapet för psykisk forskning tavoitteenaan tieteen tutkimusmenetelmin selvittää selvänäköisyyden ja muiden outojen psyykkisten ilmiöiden alkuperä ja todellinen luonne.

Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura perustettiin niinikään Helsingissä vuonna 1938, ja sen tavoitteet ja toimintaperiaatteet olivat pääosin ruotsinkielisen seuran kaltaiset. Kolmas seura perustettiin Tampereelle jo vuonna 1946. Nykyisin alan seuroja ja ryhmiä toimii Suomessa tusinan verran, parhaimmillaan niitä on toiminut yli 20. Suurimmat seurat toimivat Jyväskylässä, Helsingissä ja Tampereella. Perinteiset paraseurat ovat 1960-luvun jälkeen etääntyneet akateemisuuden vaatimuksista ja viime aikoina merkittävästi lisääntynyt tieteellinen tutkimustoiminta on eriytynyt omiin organisaatioihinsa.

Jäsenistön uusiutuminen ja vapaampi kulttuurillinen tilanne ovat mahdollistaneet useimmilla ihmisille tilaisuuden vaihtaa seuratoiminnan puitteissa kokemuksia, ajatuksia ja tuntoja joskus hämmentävistäkin omakohtaisista paranormaaleista kokemuksista. Nykyisin seuroissa käsitellään hyvinkin laaja-alaisesti erilaisia näkökulmia, filosofioita ja aihealueita. Toiminta on vapaaehtoista kansalais-harrastusta, jota ylläpidetään parapsykologisella julkaisutoiminnalla ja yleisötilaisuuksilla.

TOIMINTATAPOJA

Parapsykologisen seuratoiminnan muodot vaihtelevat paikkakunta- ja yhdistyskohtaisesti. Painotukset riippuvat johtokunnan ja jäsenistön tahdosta, aktiivisuudesta ja kiinnostuksen kohteista sekä toimintaympäristössä tarjolla olevista mahdollisuuksista. Tyypillisimmillään alan seuroissa järjestetään kuukausittain kaikille avoimia luentotilaisuuksia, mutta jotkut seurat järjestävät myös kursseja, keskustelu- ja harrastuspiirejä sekä jäsenretkiä.

Suomen Parapsykologisen Tutkimusseuran toiminta käsittää kuukausittaiset pidettävät yleisöluennot sekä joka kuun ensimmäisenä arkiperjantaina kokoontuvat parapsykologiset keskustelupiirit. Lisäksi seura järjestää mm. meedioistuntoja, kursseja, keräyksiä, ulkotilaisuuksia, jäsenretkiä – ehdotuksia otetaan vastaan ja yhdistyksen puitteisiin voi perustaa erilaisia pienryhmiä. Seuran tehtäviin kuuluu myös valtakunnallisten yhteistyökokousten ja yhteis-toiminnan järjestäminen. Seuralla voi myöskin olla alaosastoja paikkakunnilla, jossa löytyy riittävästi kiinnostusta parapsykologiaan. Alan toimintaan voi osallistua läsnäolon lisäksi tarjoutumalla vapaaehtois-työhön oman seuran tilaisuuksiin, ottamalla vastaan erilaisia tehtäviä kuten käännöstöitä tai tutkimusta, asettumalla ehdokkaaksi luottamustehtäviin tai ilmoittautumalla alustajaksi.

PERIAATTEITA

Avoimen ja vapaan keskusteluilmapiirin ylläpitäminen turvaa sen, että seuratoiminnassa vältytään ”ainoalta oikealta opilta” eli lahkoontumiselta. Tulemme seuran tilaisuuksiin tapaamaan toisia samoista asioista kiinnostuneita totuudenetsijöitä ja viihtymään toistemme seurassa. Jos oikein onnistaa, opimme ehkä jotain uutta itsestämme ja myös toisistamme.

Koska kaikkien hyväksymää, lopullista totuutta ihmisestä ei ole vielä kukaan esittänyt, on hyvä muistaa, että keskusteleva, ennakkoluuloton, utelias ja pohtiva asenne parhaiten edesauttaa elämämme ydin-kysymysten selkeytymistä ja omakohtaisen totuuskäsityksen oivaltamista.

TAVOITTEITA

1. Puolueettoman tutkimustiedon esittäminen paranormaalin kokemisen alueelta, ja mahdollisten johtopäätösten pohtiminen nykyisen ihmiskäsityksemme ja elämänkatsomuksemme kannalta
2. Valistus- ja tukitoiminnan järjestäminen yllättäviin ja hämmentäviin parailmiöihin joutuneille sekä tähän liittyvän tutkimuksen edistäminen
3. Näkökulmien tarjoaminen kiistanalaisiin kysymyksiin fyysisen ja henkisen todellisuuden alueilta sekä työvälineiden ja toimintaympäristön tarjoaminen näihin liittyvissä tarpeissa
4. Itsetuntemuksen lisääminen tutustumalla tapoihin, joilla ihmispsyykeä on kartoittamaan ja tekniikoihin, joilla sitä on pyritty kehittämään
5. Henkisten traditioiden sitoutumaton, ennakkoluuloton ja vapaa tutkimus. Tiedon ja uskon sekä aineen ja hengen välisten yhteyksien että erojen tarkastelu.
6. Sekä intuition että järjen käyttämisen edistäminen ja tukeminen paranormaalien kokemusten ja muiden yhdistyksen toimialueeseen kuuluvien ongelmallisten asioiden selvittämisessä.

LINKKEJÄ

Institute of Noetic Sciences www.noetic.org
Parapsykologia 2000 www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/
ParaNet ry. www.paranet.fi
Parapsychological Association www.parapsych.org
Parapsykologian instituutti www.psilab.info
Paraseurat Suomessa www.palvelin.com/paraseurat
Rajatiedon yhteistyö ry. www.rajatieto.fi
The Society for Psychical Research www.spr.ac.uk
Spiritualistinen seura www.henkinenkehitys.fi
Suomen Ufotutkijat ry www.suomenufotutkijat.fi
Ufo-Finland www.ufofinland.org
Ultra-lehti www.ultra-lehti.com

Kuten tiedämme, ufo-ongelman selvittelyn kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni tehty havainto tulisi ufotutkijoiden tietoon. Eräs tapa toimia on ottaa kirjallisesti yhteyttä tutkijoihin kuten allekirjoittaneeseen - tiedot pysyvät luonnollisesti luottamuksellisina. Oheisten seikkojen tulisi siis (yhteystietojen lisäksi) käydä ilmi ufohavaintoilmoituksesta, sikäli kuin ne vain ovat tiedossa:

-Ikä havaintohetkellä (sekä syntymävuotesi)
-Koulutustaustasi (ja harrastukset jos lisäävät edellytyksiä tunnistaa normaaleja taivaanilmiöitä)
-Uskonnollinen tai filosofinen vakaumus
-Tapahtumien kulku aikajärjestyksessä, mahdollisimman tarkasti kuvattuna
-Havaintoaika niin tarkasti kuin mahdollista (kellonaika, päivämäärä, kuukausi, vuodenaika, vuosi..)
-Havainnon kesto (oma arvio tai kellosta katsottuna)
-Havaintopaikka (mieluiten mahdollisimman tarkasti)
-Havaintopaikan kuvaus (ehkä kartta, piirros tai valokuva liitteenä; onko maaseutua vai taajamaa jne)
-Sijainti havaintopaikalla (liikkuvassa ajoneuvossa, sisätiloissa, ulkona)
-Kohteen ulkonäkö (muoto, väri, ääriviivojen selkeys, muutokset ulkonäössä, voit myös verrata tuntemiisi kohteisiin)
-Kohteen käyttäytyminen (kohteen liikkeet, nopeus, nopeuden ja liikkeen muutokset sekä mahdollinen kohteen osien liikkuminen kuten pyöriminen)
-Kohteen tuottamat vaikutukset (valot, äänet, hajut, tuntemukset, lämpövaikutus, sähköhäiriöt, eläinten häiriintyminen, psyykkiset vaikutukset, jäljet maastossa, jättövanat ilmassa jne)
-Oliko havaintotilanne normaali sekä olitko normaalissa ruumiillisessa ja henkisessä kunnossa tapahtuman aikana
-Mahdolliset havaintovälineet (jos havainto ei tapahtunut paljain silmin)
-Kohteen arvioitu koko ja etäisyys sekä korkeus maanpinnasta
-Ilmansuunta jossa kohde näkyi (ensin, keskivaiheilla ja lopussa jos vaihteli)
-Kohteen korkeuskulma havainnon eri vaiheissa (jos vaihteli, niin tarkkaan kuin pystyt arvioimaan)
-Säätila havaintohetkellä (tuulen suunta ja voimakkuus, sateisuus, lämpötila ym.)
-Ympäristön valoisuus (päivänvalo, hämärtyvä, hämärä, pimeä..)
-Muut mainittavat taivaalla havainnon yhteydessä näkyneet kohteet
-Mahdolliset muut havaitsijat sekä jos ilmoitit jonnekin tai jollekin havainnostasi heti sen jälkeen
-Muista myös kertoa mikä kiinnitti huomiosi kohteeseen ja miten se katosi

Parapsykologiassa ihmisten omakohtaiset paranormaalit kokemukset ovat olleet perinteisesti varsin keskeisessä asemassa. Ilman tällaisia spontaanitapauksia koko maailmanhistoria parapsykologiasta puhumattakaan saattaisi näyttää hyvin toisenlaiselta. Tavallisten ihmisten kokemat spontaanitapaukset ovat aina saaneet vakavamman vastaanoton kuin väitteet erikoislaatuisten ihmisten kyvyistä, vaikka käsitykset kokemusten todellisesta luonteesta ovatkin vaihdelleet. Parakykyjen tutkimusta ovat rajoittaneet monet tekijät kuten lukuisat huijaukset, herkkäuskoisuus, markkinahakuisuus, niiden luonne ja määrätty maine, josta koko parapsykologiakin on joutunut kärsimään.

Paranormaaleja kokemuksia on hyvin monenlaisia. Parapsykologian ytimessä ovat kokemukset telepatiasta (ajatuksen lukemisesta), ennaltatietämisestä, etiäisistä, kaukokatsonnasta (remote viewing, kyky nähdä tarkasti kaukaisia paikkoja), selvänäöstä (normaalien aistien ulkopuolelta tehdyistä havainnoista), aaveista, poltergeisteista (räyhähengistä), henkiparantamisesta, levitaatiosta, psykokinesiasta (mielen vaikutuksestaaineeseen tai laitteisiin), apporteista (esineiden ilmestymisestä), cryo/pyrokinesiasta (paranormaaleista lämpötilavaikutuksista), reinkarnaatiosta (muistot edellisistä elämistä), OOBEsta (ruumiista irtautumisesta), bilokaatiosta (ilmestymisestä kahdessa paikassa samaan aikaan), transkommunikaatiosta (eli mediumismista, väitetysti henkimaailmasta tulleista viesteistä), kanavoinnista, EVP:stä (sähkölaitteista kuuluvista paranormaaleista viesteistä) ja glossolaliasta (kielilläpuhumisesta). Muita aiheeseen liittyviä ilmiöitä ovat mm. ufot, viljapeltokuviot, energiahoidot, maasäteily, sähköallergia, itsesyttyminen (SHC), tuntemattomat olennot, savant-kyvyt, kiroukset, stigmat ja jotkut poikkeavat tajunnantilat.

Miksi havaintoja kaivataan?

Valtalehdistö ja televisio vaikenevat vakavasti otettavista paranormaaleista ilmiöistä ja tuovat niitä esille vain viihteenä. Kuitenkin monet ihmiset kokevat outoja ilmiöitä, jotka ihmetyttävät ja pahimmassa tapauksessa jopa pelottavat heitä. Paranormaalit kokemukset eivät välttämättä ole oire psyykkisistä häiriöistä, vaan ne ovat terveilläkin yleisempiä kuin julkisuuden perusteella voisi arvata. Siksi niitä ei tarvitsisi salailla tai pelätä. Tämä asiain tila pitäisi saada myös laajaan julkisuuteen, niin että kokijat uskaltaisivat tuoda kokemuksiaan esiin eivätkä tapaukset jäisi piiloon ja siten hyödyttömiksi. Asiantuntijoiden tuottama tutkimustieto on se väylä, jonka avulla tällaisiin harhaluuloihin voidaan vastata.

Tutkimuksella voidaan paitsi lisätä tietoa paranormaaleista ilmiöistä, myös mahdollisuuksia antaa tällaisia ilmiöitä kokeneille ihmisille heidän kaipaamaansa tukea. Ottamalla yhteyttä asiantuntijoihin kokijat voivat osaltaan edistää mahdollisuuksiamme vaikuttaa näihin ilmiöihin ja poistaa kielteiset ilmiöt ihmisten kokemuspiiristä. Yhteiskunnallisesti paranormaaleista ilmiöistä voisi olla valtaisa hyöty esimerkiksi energiateollisuudessa, lääketieteessä, ruoantuotannossa, informaatioteknologiassa, liikenteessä, avaruusteknologiassa. Jos tällä tutkimuksella voitaisiin ratkaista muutamakin ihmiskunnan ongelmista, kukapa ei haluaisi olla mukana näissä talkoissa - varsinkin kun tutkijat voivat osaltaan ehkä vähentää kokemuksista aiheutuvaa hämmennystä ja mahdollisesti pelkoakin.

Millaiset kokemukset?

Tässä tarkoitetaan paranormaalilla kokemuksella sitä, että joku saa tietoa selittämättömällä tavalla, huomaa vaikuttavansa ympäristöönsä selittämättömällä tavalla tai havaitsee tapahtumia, joita pitää paranormaaleina. Kokija voi esimerkiksi nähdä ennusunen, saada paikkansa pitävän tiedon kaukaisesta tapahtumasta, jokin esine voi liikkua hänen lähellään selittämättömällä tavalla tai hänelle tapahtuu ällistyttävä yhteensattuma.

Tutkijoille on suurin hyöty sellaisista tapauksista, joihin liittyviä asioita voidaan riippumattomasti tarkistaa yleisillä menetelmillä. Esimerkiksi tieto kaukaisen aurinkokunnan jonkin planeetan tapahtumista, kokemus kivikauden ihmisenä tai yksin kuultu ääni eivät yleensä ole tarkistettavissa. Myöskään kovin epämääräiset tai moniselitteiset kokemukset eivät välttämättä anna parasta mahdollista aineistoa tutkijoille. Kaikenlaiset tapahtumat ovat silti jokseenkin tervetulleita, sillä kokijan tietämättä voi olla muita tapahtumia, joita vertailemalla saadaan uutta tietoa vaikka ne voitaisiinkin kokea yksittäistapauksina varsin vaatimattomina.

Miten menetellä?

Oudon ilmiön kokijan olisi hyvä tehdä muistiinpanot tapahtumasta mahdollisimman pikaisesti tapahtuman jälkeen. Päivämäärä, kellonaika ja kaikki havaitut yksityiskohdat tulisi kirjata muistiin. Lisäksi olisi hyvä kertoa yksin koettu tapaus jollekin tuttavalle mahdollisimman pian, kuitenkin mieluiten vasta muistiinpanojen kirjoittamisen jälkeen, jotta vältytään johdattelulta.

Kokemuksen sattuessa on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä tarkistamaan erinäisiä asioita ilmiössä, mikäli tämän ehtii vain tekemään. Ilmiöiden aineellisuuden selvittäminen on yksi tällainen seikka. Aineellinen ilmiö on sellainen, joka todella tapahtuu ympäristössä eikä ole vain havaitsijan oma sisäinen kokemus. Aineellisen ilmiön selvin merkki on se, että se on kaikkien paikalla olevien havaittavissa, jos heillä on normaalit mahdollisuudet siihen. Esimerkiksi kaikkien kuulema ääni on aineellinen ilmiö, koska se edellyttää ilman aaltoliikettä. Ilmiön aineellisuutta voidaan vahvistaa myös yrittämällä tarttua siihen tai muuten vuorovaikuttamalla ilmiön kanssa useammalla kuin yhdellä aistilla, jolloin voidaan tarkistaa, ovatko aistimukset keskenään koherentteja.

Ilmiöiden aineellisuutta voi myös varmistaa erilaisilla menetelmillä kuten esimerkiksi mittalaitteilla ja äänen tai kuvan tallennuksella. Jos joku epäilee huoneissa tapahtuvan yöllä fyysistä liikkumista, niin sen luonteesta voi saada selvyyttä esimerkiksi jättämällä äänestä käynnistyvä nauhuri yöksi äänittämään tai ripottelemalla jauhoja sopiviin kohtiin.

Lisäksi on usein tärkeää mahdollisuuksien mukaan tarkistaa, miltä ilmiö näyttää eri kulmista havainnoituna, reagoiko se esimerkiksi liikkeeseen tai puheeseen, voiko sen ilmenemiseen vaikuttaa omalla toiminnallaan (esimerkiksi meditoimalla tai oleskelemalla määrätyssä paikassa), millä tavalla oma keho reagoi eri tilanteisiin jne. Jos läsnä on muita ihmisiä, heidät olisi hyvä saada todistamaan myöskin ilmiötä mikäli se on aiineellinen ja jos tämä voidaan tehdä ilmiötä häiritsemättä.

Aineettomat ilmiöt ovat tietenkin yhtä arvokkaita kuin aineelliset, jos ne antavat sellaista varmistettavissa olevaa tietoa, mitä kokija ei olisi voinut normaalisti saada.

Mitä ajatella selittämättömistä kokemuksista?

Kuten kävi ilmi, parakokemukset ovat varsin yleisiä, eivätkä ne ole yleisesti mikään merkki mielenterveysongelmista. Vaikuttavan tapahtuman kokijan on kuitenkin helppo myös yliarvioida muilla olevien kokemusten määrää ja niiden merkitystä. Tällöin tulee kiinnitettyä aiempaa herkemmin huomiota muiden ihmisten kertomiin kokemuksiin, eikä pidä unohtaa sitäkään mahdollisuutta, että lähipiirissä sattuu olemaan keskimääräistä enemmän tai tavallista merkittävämpiä tapauksia. Lisäksi on syytä huomioida, että näkyvien alanharrastajien keskuudessa kokemukset ovat ymmärrettävistä syistä yliedustettuna.

Todellisuudessa selittämättömiä kokemuksia on arviolta joka neljännellä henkilöllä, mutta tutkimusten jälkeenkin varmuudella selittämättömäksi jääneitä tapahtumia kokeneiden osuus on näistä noin neljännes. Todistusvoimaisia tapauksia (joissa on useampi luotettava havaitsija tai fysikaalista todistusaineistoa) on ehkä vain prosentti kaikista raportoiduista ilmiöistä.

Omakohtaista kokemusta arvioidessa on syytä etsiä ensin luonnollisia selityksiä tapahtuneelle ennen kuin tapahtumaa lähestytään parakokemuksena. Parapsykologisissa kokemuksissa kyseeseen voivat tulla esimerkiksi yhteensattuma, alitajuinen viestintä/aistiminen, huijaus tai normaali luonnonilmiö.

Esimerkiksi ruumiistairtautumisessa pitää huomioida valveunen, aivojen happivajeen tai muun hallusinaation mahdollisuus. Meedioistunnoissa puolestaan pitää huomioida huijauksen ohella tietojen onkimisen epäsuorilla kysymyksillä ja varmistuksilla sekä erilaisten yleisten luonteenpiirteiden kertominen suuressa joukossa, jossa väistämättä löytyy joku jonka sukulaiseen tämä osuu. Kummitustapauksissa on huomioitava erilaiset optiset ilmiöt, havaintopsykologiset seikat, ympäristötekijät, eläinten ja rakenteiden aiheuttamat äänet sekä joskus joukkosuggestionkin. Ufopuolella on huomioitava puolestaan em. lisäksi erilaiset ilmakehän ja tähtitaivaan ilmiöt sekä ihmiset tekemät lentolaitteet. Lisätietoja erilaisia outoja kokemuksia aiheuttavista tunnetuista ilmiöistä on löydettävissä helposti alan kirjallisuudesta sekä netistä.

Parakokemusten tutkimus Suomessa

Parapsykologisilla seuroilla on perinteisesti ollut keskeinen rooli parakokemusten tutkimuksessa. Pääsääntöisesti seurat eivät ole aktiivisesti näitä kokemuksia keränneet, mutta milloin niitä on tullut, niihin on suhtauduttu täydellä vakavuudella ja usein tietoon tulleet tapaukset on ainakin Suomen parapsykologisessa tutkimusseurassa pyritty delegoimaan tarpeen mukaan tutkijoille. Nykyisin paikallisten paraseurojen rooli kiteytyy tutkimuslomakkeiden jakamisen merkeissä sekä epämuodollisten keskustelujen puitteissa.

Varsinainen tutkimustoiminta parakokemusten tiimoilta on tällä hetkellä keskittynyt pääasiassa Paranormaalin tieteelliseen tutkijaverkostoon, ParaNetiin. Tätä työtä tukee osaltaan myös kokeelliseen parapsykologiaan keskittyvä Parapsykologian instituutti. Vuonna 2002 perustettiin spontaanitapauksiin erikoistunut tutkimusryhmä Turun yliopiston alaisuuteen, mutta se tuskin ehti aloittaa toimintaansa kun yliopisto päättikin irtautua hankkeesta ja ryhmä siirtyi ParaNetin alaisuuteen. Siinä on mukana eri alojen tutkijoita (luonnontieteilijöitä, psykologeja, taikureita, ihmistieteilijöitä) ja sen tarkoituksena on keskittyä sellaisiin ilmiöihin, joita voi tutkia niiden vielä tapahtuessa (lähinnä poltergeistit) tai joista on jäänyt jälkeen huomionarvoista todistusaineistoa. Tutkittaessa muuntyyppisiä parakokemuksia alanharrastajat voivat tarvittaessa konsultoida ryhmään kuuluvia asiantuntijoita.

Omakohtaisista selittämättömistä kokemuksistasi voit ilmoittaa Parapsykologian instituutin sivuilla olevan paranormaalin perustietolomakkeen välityksellä.

http://www.psilab.info/kokemukset.html

Kontaktihenkilö "Timon" paljastuksen mukaan Suomessakin on oma MIB-laitos, joka sensuroi ufot pois valokuvista: http://www.youtube.com/watch?v=V_zpnX0NLks :D

Edit: Voi voi, kontaktihenkilömme "sensuroi" oman videonsa pois verkosta.

Salaseura kokoontuu Turun yliopistossa, mukana mm. Supon päällikkö Ilkka Salmi ja tähtitieteilijä Esko Valtaoja sekä rehtori Keijo Virtanen http://www.youtube.com/watch?v=ealVpT-E7pc

Kaverini teki videokoosteen taannoisesta kummitustalokierroksestani:
http://paranormaali.ning.com/video/video/show?id=2508795%3AVideo%3A14848

Viikon kuluttua Parapsykologisen tutkimusseuran vuosikokous, uusia aktiiveja kaivataan mukaan toimintaan:
http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/seurat/helsinki/index.html