IRC-Galleria

Tässä Charlie Brookerin The Guardian-lehteen kirjoitettu erinomainen teksti, jonka päätin suomentaa astetta vapaammalla tyylillä ja pienillä lisämausteilla.

---


Kuvassa mefedronia. Tunnetaan myös nimellä meow meow.

Olen aina ollut kevytsarjalainen. En vetänyt kunnon perseitä ennen 25. ikävuottani, jolloin illanvietto huipentui erään kiinalaisen ravintolan julkiseen laatoittamiseen. Oletko koskaan miettinyt, miltä 60 syömäpuikkoparin yhtäaikainen putoaminen kuulostaisi? Älä minulta kysy. En muista. Olin liian kiireinen miettimään moista yskiessäni mahalaukkuni kirpeää sisältöä ympäri ravintolan mattoa.

En siis ole mikään juomari. Poltin pilveä 20-vuotiaana, kuten käytännössä jokainen silloisen ikäluokkani edustaja. Se ehkäisi tylsistymistäni, mutta samalla myös aikaansaavuuttani. Ei ole järin suurta intoa ottaa itseään niskasta kiinni, kun polttelee hatsia tyytyväisenä kaksi viikkoa putkeen omalla sohvalla kuin suuntavaistonsa hukannut merileijona, pelaten samalla Super Bombermania, syöden Minstrelsejä ja hihitellen Alastair Stewartin mahtipontiselle selostusäänelle Police Camera Action!-sarjassa. Pilvi irroittaa ihmisen hetkeksi maailmasta ison PAUSE-nappulan tavoin. Lopetettuani hiisailun aloin saamaan asioita aikaiseksi. Istun yhä sohvallani pelaillen videopelejä, napsien makeisia ja nauraen töllölle, mutta jos pitääkin käväistä hakemassa maitoa lähikaupasta, niin se on erittäin pieni vaiva verrattuna siihen, että paukuissa kyseinen homma tuntuu yhtä rajulta kuin pitkä avaruusmatka Mars-planeetalle. Tämä olikin kauheinta pilvessä olemisessa: Jokaiseen iltaan kuului se väistämätön lähikauppareissu, jolloin tunsi itsensä hermoilevaksi ulkoavaruuden olioksi. Hrr - ei kiitos.

Kokeilin muitakin aineita ja huomasin, etteivät nekään sopineet minulle. Esimerkiksi LSD ei todellakaan ollut minun juttuni. Kutsukaa minua vanhanaikaiseksi, mutta jos katson seinää ja se yhtäkkiä alkaa valumaan ja liukumaan kuin öljy vedessä, niin ensireaktioni ei suinkaan ole hämmästys ja huvitus - olen pikemminkin huolestunut talon rakenteellisesta eheydestä. Hyvälaatuisin happokokemukseni koostui tunnin mittaisesta vaelluksesta ympäri uskomattoman vehreää, auringon syleilemää niittyä. Siellä sitten katselin, kuinka kuuluisien urheilijoiden nimet ilmestyivät eteeni hehkuvina, kultaisina 3D-kirjaimina. Ennen pitkää joku kuitenkin rikkoi tämän lumouksen ojentamalla minulle kupin teetä: Olinkin opiskelijakämpässäni katsomassa myöhäisillan golf-ohjelmaa BBC2:lta pienestä mustavalkotöllöstä. Siitä hetkestä lähtien tunsin olevani ansoitettuna David Lynchin Streathamiin sijoittuvassa leffassa, joka kesti kahdeksan tuntia. Jälleen kerran: hrr - ei kiitos.

Nykyään olen valinnut olla erittäin hellä maksalleni ja koko keholleni. En tupakoi, juon vain silloin tällöin, ja sahaisin mieluummin jalkani irti kuin kokeilisin mitään tuplaespressoa vahvempaa. En halua päästä pääni ulkopuolelle, koska juuri siellä elän.

Tiivistettynä: Jos jotain olen oppinut niin sen, että en erityisemmin välitä päihdeaineista. En kuitenkaan pelkää niitä - yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

Se on ehkäpä valtion henkisen hyvinvoinnin suurin uhka, ja silti sitä on vapaasti saatavilla jokaisesta kadunkulmasta - pilkkahintaan. Tätä substanssia diilaavat ihmiset väittävät sen laajentavan tajuntaa ja vahvistavan järkeä. Käyttäjät kokevat ensiksi välittömän tunnekuohun (usein euforiaa tai sitten raivokkuutta) ja tätä tunnetta seuraa tila, jota käyttäjät kutsuvat kasvaneeksi tietoisuudeksi. Valitettavasti tämä "tietoisuus" on vain harhakuvitelma. Suurkuluttajat kokevat päätöksentekokykynsä heikentyvän, tulevat vainoharhaisiksi, vauhkoontuvat ja suuttuvat helpommin, irtautuen jatkuvasti enemmän todellisuudesta. Ääritapauksissa käyttäjien tiedetään jopa muodostavan vihaisia väkijoukkoja ja hyökkäävän ihmisten kimppuun.

Tämä substanssi tunnetaan mitä erilaisimmilla nimillä ympäri Suomea. "Hesari", "HBL" ja "Maaseudun Tulevaisuus" ovat vain muutamia esimerkkejä nimistä, mutta aineen virallinen nimi on kuitenkin "Sanomalehti".


Aito kuva sanomalehdestä.

Puhtaimmassa muodossaan sanomalehti koostuu faktojen kokoelmasta, joka pystyy hallituissa olosuhteissa aktiivisesti kohentamaan tietämystä. Valitettavasti nämä faktat ovat kuitenkin kalliita, joten aineen häikäilemättömät diilerit "jatkavat" ainetta halvemmalla materiaalilla kulujen pienentämiseksi. Esimerkkejä näistä "jatkoaineista" ovat villit mielipiteet, paskapuhe, tyhjänpäiväinen hysteria, uudelleenlämmitetyt lehdistötiedotteet, uutisen vaatteisiin puetut mainokset ja Lady Gagan pepun paljastavat valokuvat. Kovaonnisella käyttäjällä ei ole juuri lainkaan käsitystä lopputuotteen myrkyllisyydestä. Suurkuluttajat yrittävät hyväuskoisesti sulattaa aineen sisältöä vain huomatakseen myöhemmin raivoavansa epäjohdonmukaisesti joko pubeissa tai sitten netin keskustelupalstoilla. Jälkimmäinen on kasvattamassa suosiotaan.

Valitettavasti sanomalehtien väärinkäyttö on niin laajalle levinnyttä, että se on rampauttanut valtion kyvyn johdattaa ihmisiä järkevään keskusteluun "huumeidenvastaisesta sodasta". Sanomalehtien jatkuva vouhkaaminen "Meow meowista" "M-Catista" (tai mistä tahansa "katunimistä", joita oikeat käyttäjät eivät aineesta käytä) on oppikirjaesimerkki. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka vaarallista tämä aine on, mutta korrelaatio näyttäisi puuttuvan kahden asian välillä: Kuinka suuri uhka aine uutisraporttien mukaan on vs. Kuinka valtava määrä koululaisia kyseistä ainetta uutisraporttien mukaan käyttää. Jokin tässä ei näytä täsmäävän. Sen sijaan, että saisimme selityksen, meille syötetäänkin tätä hysteeristä mainoskampanjaa aineesta, jota oletettavasti - kiitos tämän mediaraivon - on pian vapaasti saatavilla laittomilta, ei-säännöstellyiltä ja vaarallisemmilta markkinoilta. Jos olisin 15-vuotias, en kirjoittaisi tätä juuri nyt. Olisin yrittämässä ostaa "kasviruokaa" Internetistä. Ja seuraavana vuonna samoihin aikoihin olisin ostamassa ainetta pubin vessassa, jossa sen hinta on nelinkertaistunut ja sitä on jatkettu ties millä madotuspillereillä.

Henkilökohtaisesti puhuen pahimmat kohtaamani aineet ovat olleet nikotiini (järjettömän koukuttava myrkky) ja alkoholi (joka laittaa päätöksentekokyvyn heittämään häränpyllyä). Ainoa hyvä asia, jonka olen havainnut näissä aineissa, on niiden laillisuus. Jos jompikumpi tulisi laittomaksi, olisin luultavasti liuottamassa aivojani ja sokeuttamassa itseäni halvalla, laittomalla pontikalla ja puukottamassa sinua ja perhettäsi silmään rahoittaakseni tupakoinnistani muodostunutta tapaa.

Olen kuitenkin melkoisen tietämätön päihdeaineista puhuttaessa. Kuten sanoin, olen kevytsarjalainen. Voin varmasti taata päihdekokemuksieni olevan huomattavasti rajallisempia kuin keskivertojournalistin, etenkin kun lisää yhtälöön alkoholin. Joten arvatenkin nämä journalistit varmasti tietävät, mistä puhuvat.

On vaikea saada mielestään pois mielikuvaa siitä, että puolet käyttäjistä ei yritä "paeta elämiensä tylsyyttä", vaan rukoilevat pikaista vapaapäivää yhteiskunnan heltymättömästä paskapuheesta.

Don't try to blow my paycheck to smithereens
Never shoot your silver bullets like they were gold
I won't adjust my perception by artificial means
Sever all the links to manhood - Do as you've been told!

I've been warned
too much to be alarmed

Won't find me knowing which way the wind blows
Won't find me making any kind of compromise
But I'll assure you that there will be lots of blood
Traded for the richest fields of oil for my SUV

Storm is there somewhere, but I just don't care
'cause I've got my own casualties
Our bank accounts are in the front line
The counter purchase for your views
for a better world
for greener landscapes
for smarter people
for a life worth fighting for.

--

Environmentalistinen laulu elitistisen elintasosyöpön näkökulmasta.

Aivan järjettömästi. Herättää mitä upeimpia tunteita.
Herkistyn joka kerralla enemmän.
Ja toi biisi - ei saatana kuinka se uskaltaakin olla niin kaunis ja väkevä.
Jos ette ole nähneet, niin nyt olisi aika.
<3

-____-

Transform Drug Policy Foundation toi blogissaan esille, että YK on tehnyt täyskäännöksen antaessaan liberaalille päihdepolitiikalle jalansijaa. Tässä hieman käännöstä Transformin blogista:

• On merkittävää, että Ison-Britannian poliitikot ovat lähettämässä "oikeaa sanomaa" koventamalla kannabiksen hallussapitoon liittyviä tuomioita (haluaisivat pidentää vankilatuomioita kahdesta vuodesta viidestä vuoteen) samaan aikaan kun jopa YK:n kaikista konservatiivisimmat tahot ovat ottaneet puheeksi avoimen, aktiivisen ja julkisen keskustelun kannabiksen dekriminalisoinnista.
  
  
  • Vielä merkittävämpää on se, että väittely ei ole politisoitunut, vaan aihe on pinnalla juuri siksi, että monet valtiot ovat siirtyneet tähän menettelytapaan. Jatkuvasti kasaantuva todistusaineisto osoittaa, ettei huumeiden dekriminalisointi päästäkään "addiktiota, rikollisuutta ja turmeltuneisuutta" valloilleen, kuten liberaalimman päihdepolitiikan vastustajat ovat kovaan ääneen väittäneet.
  
  
  Ehdin jo hetken aikaa tyytyväisenä hymistellä, kunnes YK:n seuraava neronleimaus paljastui.
  
  Vain muutama päivä Transformin blogipäivityksen jälkeen YK päättääkin sensuroida omaa sivustoaan poistamalla dekriminalisointia puolustavan tekstin ja heittämällä tilalle jälleen yhden "mutkun se on pahasta!"-läpän. Hei, tosi hieno homma! Kuinka joku voikaan näin tökerösti aliarvioida Internet-lukijakunnan? Wayback Machine-sivustolla pääsee hyvin nopeasti jäljille tällaisista asioista. Suosittelen katsomaan allaolevat linkit.
  
  Ennen sensuuria
  Sensuurin jälkeen
  (huomatkaa täysin muuttunut 4. kappale)
  
  
  
  
  
  Just joo. Oliko ihan pakko muokata todella asiallinen teksti tuollaiseksi aivoripuliksi, joka oikein himoitsee tulevansa teilatuksi? No, sitä saa mitä tilaa.
  
  • Kannabiksen hallussapito, kasvattaminen ja ostaminen ovat kansainvälisten sopimusten mukaan rikoksia.
  
  Vautsivau - järkevä väite! Ehkä tämä teksti ei olekaan niin paha kuin aluksi oletin.
  
  • Tällä hetkellä kansainvälinen yhteisö pitää kannabista vakavana huumeena, koska sen käytöllä on yhteys lukuisiin terveydellisiin ja sosiaalisiin haittoihin.
  
  No tähän se asiapitoisuus sitten tyssäsi. Eikös tämän kappaleen pitänyt nimenomaan koskea lainsäädäntöä, eikä kannabiksen terveyshaittoja? Ensinnäkin, mikä "kansainvälinen yhteisö" pitää kannabista vakavana ja vaarallisena huumeena? Tiedeyhteisö ei ainakaan lähtisi allekirjoittamaan väitettä. Lukuisat tutkimukset ovat yksimielisiä siitä, että kannabis on yksi kaikista turvallisimmista päihdeaineista. Toiseksi, tämä väite ei liity millään tavalla kannabista koskevaan lainsäädäntöön. Huumausaineen kontrolli tulee mitoittaa vaarallisuuden mukaisesti, eikä kieltolain vallitessa minkäänlaista kontrollia juuri näyttäisi olevan.
  
  • Kannabiksen käyttö muodostaa vakavia terveyshaittoja, etenkin nuorille ihmisille, ja tämä vaikuttaa erityisesti psykososiaaliseen kehittymiseen ja mielenterveyteen.
  
  Eikö tämän kappaleen edelleenkin pitänyt koskea lainsäädännöllisiä näkemyksiä? Kappaleen nimi taitaa olla "Cannabis Laws".
  
  Miksi julkinen keskustelu päihdepolitiikasta täytyy vasaroida maihin terveysaspektiin liittyvillä väitteillä, jotka ovat melkoisen itsestäänselviä? Juu, kyllähän kannabis vaikuttaa lasten mielenterveyteen. Tämä on hyvin tarkasti tiedossa. Juuri siksi tarvitsemme uudenlaista lähestymistapaa jo olemassaolevaan ongelmaan. On tärkeää saada kannabiksenkäytölle parempi kontrolli, jotta voisimme minimoida haittavaikutukset. Nykyinen päihdepolitiikka ei edelleenkään tarjoa minkäänlaista kontrollia, vaan antaa huumediilereiden säätää sopivat ikärajat pössyttelylle. Arvostaisimme vastuullisempaa lähestymistapaa.
  
  • Lisäksi kannabiksen käytöllä on yhteys keuhkosyöpään ja auto-onnettomuuksiin.
  
  Tämä on tiedossa, kiitos vain. Mitäpä, jos pääsisimme keskustelemaan siitä vastuullisesta lähestymistavasta, jolla voisimme vähentää keuhkosyöpäpotilaiden ja auto-onnettomuuksien määrää?
  
  • Kannabiksen kieltolailla voi olla aineen käyttöä vähentävä vaikutus, koska saatavuus, saanti, mainonta ja mainostaminen on rajoitettua kontrolloidussa järjestelmässä, toisin kuin alkoholin ja tupakan.
  
  Huomasiko joku toistoa? Pistänpä nyt suoran, englanninkielisen lainauksen: "availability, access, advertising, and promotion (unlike alcohol or tobacco) are restricted"
  
  Onhan se hienoa heittää lauseeseen paljon sanoja, jotka muuten tarkoittavat samaa asiaa. Aivan mieletöntä sanahelinää. Paneudutaanpa sitten väitteisiin:
  
  "Voi olla" käyttöä vähentävä vaikutus? Onko tämä todella parasta, mitä YK:n huume-ekspertit pystyvät meille tarjoamaan? Viimeisen 150 vuoden aikana tehdyt päihdepoliittiset tutkimukset ovat kaikki yksimielisiä siitä, että kieltolaki ei nyt vain satu toimimaan. Tätä tukee vielä alkoholin kieltolaki, joka epäonnistui täysin. Se ei siis vähennä minkäänasteista käyttöä. Tungettepa mitä tahansa sanoja sinne väliin, liitättepä sitten sanahelinää mainonnasta argumenttiinne tai ette: Kieltolaki ei toimi. Lisäksi olen blogissani tuonut esille, että huumeidenvastainen mainonta on sitä kaikista haitallisinta mainontaa.
  
  Mitenköhän YK haluaisi vastata tutkimukseen, jonka mukaan dekriminalisointi on vähentänyt haittakäyttöä ja ollut muutenkin erittäin hyväksi havaittu lähestymistapa?
  
  • Vaikka kannabis pysyy laittomana, eikä tule toki aliarvioida sen vaikutuksia terveyteen ja käyttäytymiseen, ymmärrämme myös, että liian kovien käyttörikosten antaminen saattaa olla haitallista. Tämän vuoksi käytäntöömme kuuluu huumeidenkäyttäjien aikainen tunnistaminen, hoitaminen, valistaminen, jälkihoito, kuntouttaminen ja sopeuttaminen.
  
  ...Vaikka kannabis pysyy laittomana? Tällainen näkemys osoittaa vain ja ainoastaan tietämättömyyttä siitä, että muutosta on jo tapahtumassa lukuisissa maissa. Yhä useammat valtiot ovat siirtymässä liberaalimpaan päihdepolitiikkaan havaittuaan sen toimivuuden.
  
  Eikä muutenkaan kuulosta millään tavalla kovin järkevältä käyttää aivan mielettömästi rahaa voidakseen hoitaa ongelmaa, jonka hoitamiseen tarvittavan rahamäärän ei tarvitsisi olla niin valtava. Voisimmeko tarttua suurimpaan ongelmaan, eli siihen kieltolakiin?
  
  • Vaikka huumeiden hallussapito, kasvattaminen ja ostaminen pysyvät rikoksina, huumeidenkäyttäjät ja huumeista riippuvaiset ihmiset tulisi vankilan sijasta ohjata asianmukaiseen valistukseen, hoitoon ja/tai muunlaiseen uudistusmieliseen oikeustoimenpiteisiin (kuten vaikkapa huumetuomioistuimeen taikka pikaisiin tuomioihin).
  
  Oho. Kaiken tuon tuuban jälkeen tällaisen lausahduksen kuuleminen on jo melkoisen taivaallinen elämys. Vaikka en ole täysin samaa mieltä, niin tässä on jo aivan pikkiriikkinen askel kohti järkevämpää ajattelutapaa. Edellämainitsemani kieltolain aiheuttamat ongelmat eivät tällä ole vielä vähentymässä niin paljon kuin ne voisivat vähentyä, mutta joo - hoitaminen häkin sijaan kuulostaa ihan hyvältä alulta.
  
  Toivottavasti YK alkaa muuttaa lähestymistapaansa tieteellisemmäksi ja vastuullisemmaksi ajan kanssa. Paljon on kuitenkin vielä parantamisen varaa.
  
  Ja sitten tuohon itsesensuuriin vielä: Hävetkää.

Hänen silmänsä
piileskelevät hehkuvissa kaasupalloissa
ja huulensa kuiskailevat pahaenteistä algebraa
pakkopaitaisten korviin

Ruumiinsa noussut tuulten tupaan
Nimensä lisättynä julistuksiin
painettuna vihreisiin paperilappuihin

Hänen sielunsa on siroteltu tulivuorten uumeniin
Versoaviin kasveihin
ja mystisiin eläimiin
Maaperään, ilmakehään,
vesipisaroihin ja tulipatsaisiin
Taikureiden silmänkääntötemppuihin
ja aavikoiden kangastuksiin
Henkien molekyyleihin
ja rakastavaisten hymyihin

Sanansa kuihtuneet tekojensa varjoon

- Vaeltavat eksyneinä
petettyjen lupausten kaupungissa.

Kuuntele tästä! Kyseessä on vain pieni osa sävellyksistä, mutta lisää on tulossa. Esimakua tulevasta ^^

--

Törmäsin pari kuukautta sitten hyvään nettisivuun, joka käsitteli havaitsemisen filosofiaa ja antoi tuntumaa aiheesta. Valitettavasti en muista enää sivuston nimeä, mutta yritän hieman purkaa tätä aihetta tuolloin tekemäni pikaisen suomennoksen pohjalta.

Tämän filosofian huomioonottaminen arjessa on mieluisa elämäntapa seikkailua rakastaville ihmisille, joille liian moni asia ei tule täysin selviönä. Katso alla olevaa kuvaa ja koe, miksi näin on.





Mitä kuvassa on? Sotkuinen tiheikkö, jonka tavoin todellisuus esittäytyy tiedonhaluiselle, kriittiselle, skeptiselle ja täsmälliselle mielelle. Filosofiaa onkin kokonaisuudessaan luonnehdittu todellisuuden ja kokemuksen perimmäisen olemuksen järjestämiseksi ja tulkitsemiseksi.

Ylläolevassa kuvassa näkyy kokemuksen monimutkaisuus, tai kuten filosofi William James sanoi, "kukkiva, suriseva hämmennys". Tämän kokemuksen monimutkaisuuden järjestäminen ymmärrettäväksi on erittäin vaikea tehtävä, ja juuri siihen pyrimme.

Katso kuvaa vielä kerran. Missä on kuvan havainnoitsija? Yksi tarkkailija on ottamassa kuvaa. Sinä havaitset kuvan näyttöpäätteeltäsi. Joten, onko kuvassa havainnoijaa? Kyllä ja ei.





Entäpä tässä kuvassa? Ihmisiä työssään. He etsivät ja keräävät informaatiota. Sisältääkö kuva juuri tuota informaatiota? Kyllä ja ei. Ovatko he kuvan havainnoitsijoita, vaiko havaintoja? Molempia.

Tässä vaiheessa olemme astumassa yhteen filosofian monimutkaisimmista ongelmista - Kuinka selvittää kokemuksen muodostama tulkitsijaverkko?

1. Kuinka erottaa tarkkailija tarkkailun kohteesta?

Aluksi olisi hyvä kysyä: Ketä kiinnostaa? Mikä tässä aiheessa on niin tärkeää? Vastaus on yksinkertainen. Ratkaisun löytäminen on hyvin tärkeä osa tutkimuksissa ja mielipiteissä esiintyvän asenteellisuuden ja ennakkoluulojen poistamista, ja näin ollen puolueettoman havainnon tekemistä. Tällainen lähestymistapa on useimmiten hyvin toivottavaa, kun meidän tarvitsee saada todellisuutta ja valheellisuutta koskevia, puolueettomia mielipiteitä.

Jos tunnet, että kaikki tietyn kansallisuuden edustajat ovat epärehellisiä, niin tämä ennakkoluulo tekee sinut luonnollisesti ennakkoluuloiseksi tämän kansallisuuden edustajien väitteistä, kirjoituksista ja tulkinnoista. Samalla tavalla mahdollinen uskosi maapallon ulkopuolisesta (älykkäästä) elämästä yrittää kovasti saada sinut ja koko tajuntasi tulkitsemaan omituiset valoilmiöt todisteeksi ja osoitukseksi tästä älykkäästä elämästä. Loogista ja kriittistä ajattelua koskevat tutkimukset ovat painottaneet sitä, kuinka tärkeää on jättää henkilökohtainen puolueellisuus pois havainnoista.

Joten jos vastaus ykköskysymykseen on, että havainnoitsijaa ei voi koskaan erottaa havainnosta, niin silloin kehoitus objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen pyrkimisestä on harhaanjohtava. Jokainen on aina puolueellinen.

Tällöin kysymyksen pitäisikin olla: Kuinka pitkälle havainnoitsijan pystyy johtamaan havainnosta? Toisin sanoen: Miten me osallistumme omaan havaintoomme? Entäpä havaitun kohteen rooli havainnossamme?

Monet filosofit ovat tuskastelleet tätä yllättävän monimutkaista aihetta.

1. Lue Immanuel Kantin, 18. vuosisadan filosofin, ajatuksia. Teoksessaan "Puhtaan järjen kritiikki" hän käsittelee ajan ja avaruuden muotoja, ymmärryksen kategorioita ja puhtaan järjen luomia ajatuksia. Kantin näkemys oli, että ihmisen mielellä on tietty muotti, jota sovellamme kaikkeen havaitsemaamme. Lopulta on olemassa kolme ajatusta puhtaasta järjestä, jotka pohjaavat mielemme toimintaan: Sielu (mieli), maailma (havaitsemamme ympäristö) ja Jumala (havaitsematon ympäristö).

2. Lue Werner Heisenbergin, 20. vuosisadan fyysikon, ajatuksia. Teoksessaan "Fysiikka ja filosofia" hän käsittelee kvanttifysiikkaan liittyvää epätarkkuusperiaatetta. Weisenberg osoittaa, että havaitsija on aina vaikuttamassa havaintoon. Karkeasti tiivistettynä: Jos valaisee jotain nähdäkseen paremmin, on jo tuolla toimenpiteellä muuttanut tarkkailtavaa kohdetta ja sen luonnetta.

3. Lue Girbert Rylen, 20. vuosisadan filosofin, ajatuksia. Teoksessaan "Mielen käsite" Ryle väittää, että kaikki pohdinnat ja väitteet mielen mekanismeista ovat toistaiseksi kategoriavirheitä.


No olihan tämä suomennokseni sopivan kattava. Vain muutama tekstinpätkä piti lisätä.

Joonatan kuittaa.