Monet tosissaan valittaa vain ja muka syystä, kivusta, surusta yms..
Ei, en tarkoita vai sitä, että kaikki on perseellään jne. vaan sitä, että asiat pitäisi OIKEASTI tippua käteen ko. ihmekkyyksille. Tekemättä.
Nämä ihmiset voivottelee epätoivossaan ja kriiseissään aina kun vain on mahdollista. Ei toki ongelmat heistä johdu koskaan, hehän tekevät työtään jo itkussa ja purussa, koska maailma on paha ja paska. Tämä maailma, jonka nimi on sosiaalisuus ja sen oppiminen.
Ihmisillä on todellakin monta puolta. Jotkut ei osaa hallita itsestään, tai siitä ns. sosiaalisuudestaan kuin murtomerkit, eli perusteet. Tähän kuuluvat intressit, vuorovaikutus ja perinteistäkin perinteisempi smalltalk.
Edistyneemmät osaavat ehkä onkia tietoa ihmisestä jo sivulauseella, toiset taas pilaavat ilman juttelemalla täysin irrationaalisista asioista, jotka vain karkottavat ihmisen. Yhteinen intressipohja luo keskustelun. Et voi pakottaa siihen mitään. Ole itsesi, älä pakota.
Oman persoonasi luonti on taas oma asiansa, jonka allekirjoittanut osaa tehdä. Sen teet sanoilla, värikkyydellä ja eleillä. Enää pelkät sanat ja oleminen ei riitä. Täytyy olla tilassa ja hallita tilaa, muutoin kaikki vain katoaa ja tylsyy. Töksähtää. Elinpiirin ottaminen on rakkautta siihen asiaan, mihin uskot; se vain valuu ympärilläsi ja muokkaat sitä itsellesi tarpeellistä ja täydellistä asetta jonka ainut nimi on sosiaalisuus.
Sosiaalisuus, rakkaus, ote, nautinto, intuitio. Hyväily.
Monta sanaa, monta tunnetta, mutta yksi päämäärä.