IRC-Galleria

Oli sitten "kansainvälinen naistenpäivä". Kysyn vaan, jotta missäs on se miestenpäivä. Miehilläkin on oikeuksia, you know. Miehetkin kärsivät epätasa-arvosta, you know. Sukupuolikiintiöiden ajaminen naisten eduksi sekä pakollinen asevelvollisuus jalkovälistä riippuen ovat hyviä esimerkkejä epätasa-arvoisista asenteista. Miehet kuolevat keskimäärin naisia aikaisemmin ja heihin kohdistuu alati väkivaltaa milloin baaritappeluiden, milloin nakkikioskirymäköiden takia. Äitiä pidetään edelleen isää tärkeämpänä vanhempana. Harvoin jää mies kotiin lapsen kanssa. Missä on oikeus, missä on tasa-arvo! Jotain naistenpäivää pitäisi viettää, niin. Sekin on esimerkki miehiiin kohdistuvasta epätasa-arvosta.

On väitetty, että ammattikoulun käynyt tienaisi enemmän, kuin yliopiston käynyt. On myös väitetty, että keskimäärin amis pääsee aikaisemmin työelämään, joten siksi keskimäärin amis ehtii elämänsä aikana tienata enemmän, kuin yliopiston käynyt.

Tein vähän laskeskelmia. Ne eivät tietenkään ole täysin verrattavissa todellisuuteen, sillä työmarkkinat ja tulot elävät. Perustan laskelmani tähän keskipalkkatilastoon:
http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_palkat.html#koulutusaste
Tämä on siis keskiarvoa kaikki tyystin, yksittäisillä aloilla tämä ei tietenkään päde suoraan. Lisäksi en ota huomioon erilaisia valmistumisaikoja, ja oletan korkeakoulututkinnon suorittaneenkin pääsevän vuotta tai paria aikaisemmin työelämään, kuin keskimäärin oikeasti asia on. Se ei kuitenkaan tehne kovin suurta virhettä itse laskelmiin (tai jos tekee, voi joku viitseliäämpi laskea tämän eron). Lisäksi yliopisto-opiskelija tietysti nostaa opintotukea ja mahdollisesti tekee ainakin kesätöitä. Nämä laskelmat eivät myöskään huomioi mahdollista työttömyyttä, joka muuten on suurinta niiden keskuudessa, jotka ovat suorittaneet 2. asteen ammatillisen tutkinnon.

Oletetaan siis, että amis pääsee työelämään 20-vuotiaana ja toimii siinä 69-vuotiaaksi. Korkeamman korkeakoulututkinnon suorittanut pääsee työelämään 25-vuotiaana ja toimii siinä samoin 69-vuotiaaksi. Olettaen, että amis tekee töitä joka kuukausi elämänsä ajan, vuodessa 12 kuukautta, hän ehtii tienata elämänsä aikana 940 176 e. Vastaavalla tavalla korkeamman korkeakoulututkinnon suorittanut ehtii tienta elämänsä aikana 1 387 872 e. Tällä tavalla laskettuna amis tulee tienatuissa rahoissa ohitetuksi ikähaarukassa 35-39. Tuossa kohtaa amis on tienannut kaikenkaikkiaan 405 504 e, kun korkeamman korkeakoulututkinnon suorittanut on tienannut 446 256 e.

Oikeastihan siis ero on vielä suurempi yliopistokouluttautuneen hyväksi, sillä hän luultavasti nostaa opintotukea ja tekee kesätöitä. Monet tekevät myös opintojensa ohella osa-aikatyötä.

Lopetetaanpa siis se ulosteenmutustelu ja unohdetaan Oskun virheellinen propaganda ainakin siihen asti, että parempia tilastoja on saatavilla.

Antakaa hei Irc-gallerian ylläpito mulle töitä: voin surffata tuntikausia vuorokaudessa etsimässä sääntöjenvastaista materiaalia käyttäjien profiileista, albumeista ja yhteisöistä, voin päteä ihmisille säännöistä ja antaa huutia väärrrräoppisille! Voin olla supah-yybervalvojah. Maksattehan pientä korvausta jooks, ja työtodistus olisi kullanarvoinen asia! Kiitti!

Suomessa kuolee vuosittain parisenkymmentä ihmistä heidän odottaessa elinsiirtoa. Nämä ovat kertakaikkisen turhia kuolemia, heidät voisi helposti lääketieteen avulla parantaa. Sen sijaan he kuolevat, sillä heille ei löydy ajoissa sopivaa elimenluovuttajaa.

Kukaan ei sisäelimiään kuolemansa jälkeen kaipaa, oli sitten mätänevä ruumis parin metrin syvyydessä, tai kasa tuhkaa kauniin lammen rantahietikossa. Elimet, jotka voisivat pelastaa monen ihmisen hengen ja parantaa jonotustilannetta sekä elämänlaatua, menevät luovuttamattomina täydellisen hukkaaan. Mitä tuhlausta, haaskausta. Elinten ja ihmiselämien tuhlausta.

Viidestä joka neljäs olisi valmis luovuttamaan elimensä kuolemansa jälkeen, vaikkei ole elinluovutuskorttia allekirjoittanutkaan. Kortti löytyy noin 18 prosentilta suomalaisia. Herätys! Jokainen päivä voi olla viimeinen.

Olisi hyvä, jos elintenluovuttamisesta tehtäisiin lakisääteisesti oletusarvoista. Mikäli ihminen kuolee ja hänen katsotaan olevan kelpo luovuttaja, hänen sisäelimensä otettaisiin talteen. Jos sitten erikseen haluaisi tämän jostakin kummallisesta syystä kieltää, voisi kirjallisen kiellon elinaikanaan täyttää. Oletusarvoinen elintenluoutus auttaisi monia ihmisiä nopeammin, pelastaisi henkiä ja huolehtisi elinluovutusasiasta myös laiskojen allekirjoittajien puolesta. On lähes sietämätöntä, että elämän tulee olla osalle ihmisistä lahja sen sijaan, että se olisi oikeus, lähtötilanne, oletusarvo.

http://www.lahjaelamalle.net/index.html

Keskiyön pohdintaa pikaviestimessä (siitä huolimaton kirjoitusasu, huono tapa - tiedän):

"Idhren
3.16

kattelin tos voicea ja mietin erilaisten aasinsiltojen kautta et joistaki biiseistä tulee aika monelle sellanen aina et hei, täähän kertoo just musta. jokainen löytää aina joistaki biiseistä sellasia yhtymäkohtia ja ne biisit on tietysti erilaisia jokaiselle.

mietin vaan et sehän on vähän ku horoskoopit. Miksei biisejä kukaan pidä profeetallisina ennustuksina ;P

Vähän niinkun Lordin Hard Rock Hallelujah joka vois olla suoraan se niiden Euroviisu-voiton tarina :D

Pelleinä pidettyjen nousu kuninkaiksi

Ihmislogiikka on hassua

yhtä keinotekosestihan niitä ennustuksiaki väännetään"


Tämähän on ihan totta, eikö. Monet biisit voivat herättää "Hei, tämä on just kun mulle tapahtunutta" -tuntemuksia. Lordin kohdalla sanoitus osuu suorastaan pelottavalla tavalla oikeaan. Miksei kukaan väitä, että jokin tuntematon voima vaikuttaa biisien tekijöissä esittäen ennustuksia? Ei sillä, en minä yliluonnollisiin ennustuksiin usko, jälkikäteen on helppo sovittaa ennustukset erilaisiin tapahtumiin sopiviksi. Hauska ajatus silti.

Joulu on vanha keskitalven juhla, joka juhlistaa auringon uutta syntymistä pimeyden keskelle - vuoden pimein päivä on takana päin! Joulu perinteineen on muinaista alkuperää, ja sitä on juhlittu eri puolilla Eurooppaa hieman eri nimityksillä ja merkityksillä. Näistä muinaisista juhlista nykyinen joulunvietto on saanut muotonsa aina joulukuusesta ja lahjojen jakamisesta aina suomalaiseen joulupukkiin ja tonttulakkeihin. Kaupallisuus ja kristillisyys ovat vain pakanakansojen juhlapäivien päälle liimattuja sivutuotteita, jotka ovat saaneet yllättävän suuren osan joulunvieton merkityksissä. Kaikesta huolimatta useimmat meistä juhlivat joulua vanhoin pakanallisin menoin nauttien yhdessäolosta ja rentoutumisesta kaiken elämänkiireen keskellä. Merkitsi joulu mitä kenellekin, se yhdistää ihmisiä. Jos ei muuten, niin ainakin joulurauhan ja kaupoissa jo marraskuussa soivan joulumusiikin paheksunnan osalta.

Iloista keskitalven ja auringon juhlaa siis jokaiselle!

P.S. http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/juhlat/joulu/historia.html

P.S.^2 Chileläinen punaviini Luna negra on vallan mainio punkku. Suosittelen kinkun kanssa ja sen jälkeen tätä.

http://web.archive.org/web/20060208034050/http://www.reandev.com/taliban/

Olen todella kauhistunut. Ihmisillä osaa olla todella pelottavia mielipiteitä. Kyll, heillä on oikeus siihen, mutta nämä ihmiset ovat vakuuttuneita siitä, etteivät ne suinkaan saisi jäädä henkilökohtaisen mielipiteen tasolle. Näiden kommenttien pohjalta herää huoli, josko nämä jenkkilän kristityt onnistuvat vielä jotenkin lähtemään maailmanvalloitukseen "ristiretkelle" ja palaamme takaisin keskiaikaan. Vääräoppisia vainotaan, homoseksuaaleja suljetaan laitoksiin tai suoraan teloitetaan, samoin heidän oikeuksiensa ajajat. Maailmankatsomuksissa ja arvoissa on enää yksi hyväksyttävä linja, muu on moraalitonta. Tieteelle voidaan sanoa hyvästit kaikissa sen muodoissaan, ellei sitten puhuta pseudotieteistä. Jopa naisten ja miesten välinen tasa-arvo saattaisi olla vain ohikiitävä muisto. Toivottavasti nämä äänekkäät ihmiset edustavat vain itseään, eivätkä suurta joukkoa ihmisiä. Muutoin meillä todella on syytä olla huolissamme.

Muutamia poimintoja:

George W. Bush: "God told me to strike at al Qaida and I struck them, and then he instructed me to strike at Saddam, which I did, and now I am determined to solve the problem in the Middle East. If you help me I will act, and if not, the elections will come and I will have to focus on them."

Henry Morris (Institute for Creation Research): "When science and the Bible differ, science has obviously misinterpreted its data."

Jerry Falwell: "If you're not a born-again Christian, you're a failure as a human being."

Kay O'Connor (Kansas Senate Republican): "I'm an old-fashioned woman. Men should take care of women, and if men were taking care of women today, we wouldn't have to vote."

J. B. Stoner (White Supremacist): "We had lost the fight for the preservation of the white race until God himself intervened in earthly affairs with AIDS to rescue and preserve the white race that he had created.... I praise God all the time for AIDS."

Fred Phelps (Westboro Baptist Church): "Not only is homosexuality a sin, but anyone who supports fags is just as guilty as they are. You are both worthy of death."

Uskovat ihmiset Suomessa ja muualla Euroopassa: älkää antako tällaisen ahdasmielisyyden levitä keskuudessanne, vaan vaalikaa rakkautta. Antakaa ihmisten elää heidän valitsemallaan tavalla ja eläkää niin itsekin. Kanssaihmiset: varmistakaamme, ettemme koskaan anna tämänkaltaisten taantumuksellisten näkemysten raunioittaa sivilisaatiotamme, viedä mukanaan saavutettuja ihmisoikeuksia ja arvoja, tai pistää kehitykselle pistettä. Asiamme ovat paljon paremmin nyt, kuin keskiajalla.

Hahaa, monen monta kuukautta on vierähtänyt edellisestä merkinnästä. Monen monen kuukauden aikana ei ole ehtinyt tapahtua kovinkaan paljoa. Koulu on löytänyt omat uomansa ja homma on ainakin toistaiseksi sujunut ok, kädessä on uusi kamera (Canon EOS 350D, löytyi 500e halvempana kuin normaalihinta, joten...) ja on se oma kämppäkin vihdoin Hervannan keskustasta löytynyt. Kotileikit poikkiksen kanssa menivät lopulta yllättävän hyvin tässä syys-joulukuu-aikana, joten eiköhän tämä vielä uusiksi oteta. Caipirosca taitaa olla uusi lempidrinkkini. Stressiä aiheuttaa pähkäily tulevasta kesätyöpaikan etsinnästä. Joulu taitaa olla tänä vuonna lumeton, joten ehkä on syytä alkaa miettiä ilmastonlämpenemistä ihan vakavissaan. Palataan asiaan ensi vuonna.

Monien päiväkirjamerkinnöistä sekä useilta keskustelufoorumeilta löytyy koskettava tarina siitä, mitä lapsen päässä liikkuu tämän ensimmäisinä elinkuukausina sekä siinä vaiheessa, kun äiti tekee abortin. Lapsi esitetään täysin selkeästi ajattelevana, ymmärtävänä ja tuntuu olevan asioista yhtä hyvin selvillä kuin mekin kohdun tällä puolen.

Tällainen kognitiokyvyn liioittelu ei ole edes kirjoituksen pahin moka. Yksi pahimmista on kehityskulun suoranainen valehtelu. Lisäksi yhtäkään lasta ei Suomessa abortoida seitsenkuisena, normaaliraja menee 12 viikossa eikä erikoistapausten 22 viikkoa ole sekään seitsemää kuukautta. Toiseksi, haluaisinpa nähdä sen sikiön, joka kuukauden vanhana on jo parikymmentä senttiä pitkä - mahtaa olla tulossa aikamoinen jättivauva, kun jo tuossa vaiheessa on 200-kertainen normaalikokoon verrattaessa. Sitten siitä suorastaan yliluonnollisesta kognitiokyvystä. Vastasyntynytkään ei kykene vielä sen monimutkaisempiin ajattelutoimintoihin kuin mielihyvä-mielipaha ja sen perusteella joko itkemiseen tai hiljaa olemiseen, joten on aivan absurdia väittää, että se kuukauden ikäinen möykky kykenisi pohtimaan omia varpaitaan, äitinsä ääntä rakastamisesta puhumattakaan. Vasta 16 raskausviikon jälkeen lähes sikiön kaikki elimet ovat kehittyneet, hermosto ja aivot ovat edelleen kesken - vasta 17 viikon jälkeen sikiö kykenee tuntemaan esimerkiksi kipua.

Huvittavinta koko kirjoituksessa on kuitenkin se, että sillä näyttäisi olevan onnellinen loppu - lapsihan pääsee taivaaseen! Eikös sen pitänyt olla se paras mahdollinen paikka, jonne kovasti yritetään päästä. Nyt lapsen ei tarvitse elää maanpäällä ja taistella taivaspaikkansa eteen helvettiä peläten. Abortteja pitäisi täten tehdä enemmän, jotta voidaan varmistaa sielun taivaaseenpääsy.

Vakavasti puhuttuna tuo teksti on valheellinen ja tunteisiin vetoamalla äärimmäistä propagandaa aborttia vastaan (huolimatta lopun logiikkavammaisuudesta). Se on äärimmäisen vaarallinen, ellei lukija osaa tarkastella sitä kriittisesti ja huomaa näitä valheellisuuksia sekä motiiveja tarinan takana. Pahimmillaan raskaana oleva nuori ihminen, joka muuten tekisi abortin, muuttaakin mielensä ja pitää sen lapsensa 15-vuotiaana - täysin valheelliseen informaatioon perustuen.

Kaikki tämä mielessäpitäen tarkastellaan tekstiä vielä kerran.

"1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?"

Pikapäivitys - kaikki on alkanut Tampereella yliopisto-opinnoissa ookoo. Ensimmäinen viikko oli painajaista kaiken ollessa uutta ja pelottavaa, ihmisten ollessa ventovieraita. En käynyt edes fuksiriennoissa väsymykseltäni ja angstiltani. Minua peloteltiin, etten tutustu kehenkään, ellen käy jossain. Höpönlöpön, sanoivat jotkut muut. En ole edelleenkään käynyt missään (ensi tiistaina fuksiaiset teemalla mediasirkus, silloin lienee jo pakko), mutta olen kuin olenkin tutustunut ihmisiin, saanut käytävillähengailukavereita ja saanut kontaktia myös tuttuun demittäjään. Jeah.

Työmäärä on kamala. It's not that olisi paljon kursseja, niitä on, mutta ainoastaan yksi kurssi työllistää aivan mielettömästi, muut on aika läpihuutojuttuja. Yhden kurssin saldoksi tulee kerääntymään puolituhatsivuisen opuksen lukeminen ja referoiminen n. 10 sivuun, verkkolukemistojen kahlaus, muutamakymmensivuisen verkkokirjan lukeminen ja arvioinnin kirjoittaminen sekä oppimispäiväkirjan pito. Aikaa lokakuun alkuun. Jaiks. "Työtähän tänne on tultukin tekemään". No eikä, kun hengaileen ja nauttiin akateemisesta vapaudesta lusmuta pitkin kampusta ja omaa sänkyä!

Omasta sängystä puheenollen, kämppää ei ole vieläkään (sija 2), mutta Antin nurkat ovat lämpimät. Onks mun pakko muuttaa? -.-