Tulen valtiaan kanssa laulaa, synnin virsiä kailottaa
Sodan syttymistä julistaa ja elävien oikeutta alistaa
Inhon siemeniä hän kylvää, tuhon alkioita hän kasvattaa
Tautien leviämistä edistää ja itseään kuolemaa avustaa
Inhon mailla hän kulkee, sodan raunioilla hän nauraa
Veri hänen kasvojaan nuolee ja ruumiit häntä tuijottaa
Mieli kuolleen miehen, luonne itse Saatanan
Valtakuntansa jätti hän suuren ja lähdöllään jätti suuren haavan
Tuskasta hän meille iloa tuottaa,
sodan kauneudesta hän sitä sieltä kaivaa
Siellä missä hän seisoo, siellä vesi saastuu
Ja kun hän sieltä lähtee, vesi haihtuu
Hän on olemassaolon syöpä ja synti
Hän on Luontoäidin virhe, ylilyönti
Pimeä mahti hänen sisältään pursuaa
ja mustaa valoa hän käsistään vuodattaa
Suuren tahon hän sielullaan pelastaa
Muttei hänen tahtoaan aio noudattaa
Katkeruudella hän kansaansa hallitsee
Mutta sen jättämällä se kuolee
Ruumiillistuma Mephiston ihmisessä
Mielisen tuhon ja korruption herra
Filius Mephisto, Erus Aegretudo quod Exitium
Filius Mephisto, Erus Aegretudo quod Exitium
....