IRC-Galleria

Juu, aattelin kertoa pienen tarinan, mitä tossa yhtenä päivänä tapahtui..
Elikkäs, olin kävelemässä kauppaan päin ja siinä tallustelin meidän lähellä olevalle soratielle ja sieltä isolle alamäelle ja huomasin sen olevan ihan peilijäässä ja vetinen = Prkleen liukas! (Aurinko ei ole saanut sulatettua jäätä tieltä, kun on metsää ympärillä) Noh, koetan siinä epätoivoisesti reunaa pitkin mennä alas hyvin varovasti, kun siellä oli muutamia sulaneita kohtia.. Sitten kun olin mäen puolivälissä, vahingossa astuin liukkaaseen kohtaan, toinen jalka liukuu alaspäin ja menetän tasapainon.. Kaadun jäiselle mäelle(onneksi en kovaa, ei sattunut paljoa) ja liu'un suurinpiirtein muutaman metrin ja pari metriä ennen mäen loppua, kierähdän mäen toiselle sivulle ja saan tarrattua yhestä risusta mäen reunalla ja siinä oltiin...
Nousin varovasti ylös ja kuljin niitä pajuja pitkin, joita siellä mäen reunalla kasvoi ja aika helevetin vaikeeta se oli, kun siinä kohti ei enää aurinko ollut sulattanut mitään, joten liukastumisvaara oli suurinpiirtein joka toinen askel!
Pääsin lopulta alas ja huomasin, että takkini oli ihan pirun märkä selkäpuolelta. Kirosin siinä hetken, mietin, että "Tämä on taas niitä kivoja päiviä..." Lähden kävelemään mäeltä johtavalle polulle ja rupesin käppäilemään kohtalaisen rauhallisesti tietä pitkin.. Noh, kattelin vain ympäristöön siinä kävellessä ja huomasin, että polulla oleva jää olikin jalkani alla sulanut ja astuin prkleen syvään mutalammikkoon! Nyt sitä vitutti vielä enemmän: Takki märkänä ja kenkä paskassa!
Noh, kiroilin siinä taas melko äänekkäästi(onneksi ohikulkijoita ei ollut) ja lähdin kävelemään polkua pitkin taas, mutta tällä kertaa väistäen lammikot hyppimällä niiden reunoja pitkin eteenpäin(koko polku oli täynnä lammikoita ja isoja sellaisia). Noh, juuri viimeisen lammikon reunalle ja yli hypätessä, en kattonut kunnolla, mihin hyppäsin.. Ja voitte kaiketi arvata, mitä siellä mun toisen kengän alla sitten nökötti... Keskikokoinen koiranpaska, jota joku laiska koiranomistaja ei SAATANA OTTANUT SITÄ POIS PASKATTAESSA KOIRAANSA!
Siinä vähän aikaa valittaessani ja murjottaessa, sattui semmonen ~50-vuotias perusäijä siihen paikalle ja tokaisi siinä mulle ohi kulkiessaan, kun näki tämän onnettomuuteni: "On se hienoa, kun kevät tulee, eikö totta?".. Ette arvanneet, tekikö mieli lyödä sitä äijää...
Noh, pääsin vihdoin ja viimein asfaltille, kadulle! Sekin on jo saavutus sinänsä kaiken sen jälkeen, mitä elämänihanuuksia Luoja osasi minulle suoda.. Noh, siinä vaatteet likaisena kävelen katua pitkin ja ylitän tien, joka johtaa kauppaan.. Käppäilen eteenpäin jo kevyemmällä mielellä ja viimein pääsen kauppaan!
Kaupassa viivyin sen pari minuuttia, kun ostin vain Mad Crocin ja jonkun suklaapatukan(taisi olla Twix, jonka ostin). Kauppiaat kattoivat, että miksi mulla niin likaiset/vetiset vaatteet oli. Tuskin pummiksi luuli, kun ovat nähneet minut niin usein siellä. Kaupasta ulos ja kävelen takaisin päin samaa tietä, enkä jaksanut oikein ajatella mitään.. Oli niin tyhjä olo siitä, että miten vaikeata on nykyään päästä lähikauppaan hengissä...
Pääsin turvallisesti samalle soratielle, jossa astuin paskaan ja kuralammikkoon.. Tällä kertaa katoin hyvin tarkasti, minne astuin ja pääsin sille pirun jäämäelle taas! \o/ Kuljin samoja risuja/pajunoksia pitkin, joilla tulin alaskin. Noh, olin juuri sellaisella kohdalla, joka oli umpijäässä ja sain otteen pajunoksasta, mutta arvatkaas, mitä sitten kävi: Se saatana katkesi juurista ja kaaduin polvilleni vetisenjäiselle tielle ja liu'uin metrin alaspäin... Nyt oli housutkin märkänä!
Taktikoin itseni mäen huipulle risujen avulla ja pääsin viimein ylös ja sieltä meidän kotikadullemme... Kävelin kotiovelle ja ottaessani avaimen esiin, iski vitutus, kun yksinkertaisesta 15min kauppareissusta tuli pitkä matka halki koettelemusten tien! Oven aukaistessani, soi puhelin ja soittajana oli pölvästi, jolla oli ollut tylsää ja soitti mulle pilapuhelun! Kuuntelin siinä sitä eläimellistä ulinaa, mitä toisesta langanpäästä lähti.. Suljin luurin korvaan ja parin minuutin päästä se runkkari soittaa taas uudestaan! Vastasin siihen ja huusin, että painus nyt vittuun siitä ja suljin luurin..
Pääsin viimein takaisin koneen ääreen vaihdettuani vaatteet.. Nyt taas joku soittaa ja ajattelin, että se pilasoittaja oli taas arkipäiväisessä riehassaan! Vastasin puhelimeen suurinpiirtein näin kattomatta soittajaa: "MITÄ VITUN ASIAA SULLA ON, SAATANA?!" Ja eikun mitä, langanpäässä on mun äitini... Voitte kuvitella sen fiiliksen, kun on vastannut äidille puhelimeen tuolla tavalla... Selittelin äidille tilanteen ja hän onneksi ymmärsi kärttyisyyteni.
Istuessani tuolilla avasin Mad Crocin ja otin ensimmäisen huikan... Se saatana oli muuttunut hiilihapottomaksi litkuksi! Ja minä kun luulin, että se olisi ollut paras asia tässä päivässä juoda kylmä Mad Croc koneen ääressä, mutta ei, pakkohan sen on oltava hiilihapoton, jotta se kruunaisi kaiken tämän paskan, mitä on tänä iltana tapahtunut! Että tämmöstä...
Näin vielä viimeiseksi haluan sanoa, että tämä tarina, jonka juuri luit, on täyttä puutaheinää... Oli tylsää illalla ja oli pakko väkertää tämmönen tarina tänne.. Toivottavasti oli kiva lukea! :D