Ihminen nauttii aina tavalla tai toisella jonkin asiat tuhoamisesta tai tuhoutumisesta, nähdäkseen mihin suuntaan kyseinen asia kasvaa. Millaisena se nousee tuhkista. Jos se kuolee täysin, ihminen etsii uuden kohteen, johon käyttää voimavarat tätä hallitakseen. Ihmisen mieli on nihilistinen. Monesti kyyninen, oman yhteisönsä arvoja kieltävä olento. Miksi? Koska ihminen on utelias, ihminen on kapinoiva ja elämää kyseenalaistava mieli. Ihan vain siksi, koska tämä voi olla sellainen. Mutta erityisimmin tämä mieli on luonnonmukainen. Luonnossa asiat syntyy ja kuolee, jatkuvasti. Luonnon perussääntö on, että asiat kohtaavat suuremmasta tahosta(vrt. Jumalasta) riippumatta. Me elämme lakeja, joita ei ole. Hiljaisia sopimuksia, jotka perustuvat vain yksilöiden luottamukseen. Kuka yksilö ei haluaisi nähdä yhteisön kyseenalaistavan omat moraalinsa, kun se jostain päästä pettää? Kuka ei haluaisi nähdä lampaiden säikähtävän oman laumansa jäseniä? Kadottaen oman paimenensa, jota ei koskaan ole ollutkaan?
"Hulluus on kuin fysiikka. Se vaatii vain pienen tönäisyn."
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 15.01.
- Kuras 06.01.
- Obizeth - For His Weakening Trinity 21.12.
- The Redeemer and Conquering 16.12.
- Heria - The Nether Prophets 19.11.
- Heria - The Four Seasons on Barren Soil 25.10.
- Heria - A Phantom Pain in Empty Chamber 18.10.
- Heria - Silence of the Ancients 16.10.
- Heria - Beating Hammers of Creation 02.09.
- Heria - The Fire In Its Finest 15.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2017 (3)
- ▶ 2013 (20)
-
▼
2012 (31)
- ▶ joulukuu 2012 (2)
- ▶ marraskuu 2012 (2)
- ▶ lokakuu 2012 (2)
- ▶ syyskuu 2012 (1)
- ▶ elokuu 2012 (2)
- ▶ heinäkuu 2012 (1)
- ▶ kesäkuu 2012 (4)
- ▶ toukokuu 2012 (2)
- ▶ huhtikuu 2012 (2)
- ▶ maaliskuu 2012 (1)
- ▶ helmikuu 2012 (6)
- ▶ tammikuu 2012 (6)
- ▶ 2011 (42)
- ▶ 2010 (36)
- ▶ 2009 (66)
- ▶ 2008 (40)
- ▶ 2007 (5)