IRC-Galleria

Tuijotin torstain ja perjantain välisenä yönä ulos ikkunasta,
koska olen omituinen, ja näin yötaivaalla merkillisiä valoilmiöitä.
Yleensä niin musta taivas muuttui yhtäkkiä säkenöivän vihreäksi, aaltoilevaksi smaragdimereksi.
Ne saattoivat olla revontulia.
Ne saattoivat myös olla tappavaa radioaktiivista säteilyä läheisestä ydinvoimalasta.

Seuraavana päivänä, häkeltyneenä yöllisistä näyistäni,
kävin Jennin kanssa lounaalla ja jouluostoksilla.

Myöhemmin samana päivänä, jonotettuani Postissa jo 30 minuuttia,
innostuin huomatessani, että jonossa edessäni oli enää vain yksi ihminen.
Tuskani ei ollut kuitenkaan ohi, ei.

Edessäni ollut vanha rouva ei millään pystynyt käsittämään,
miksi Postin työntekijät eivät suostuneet lähettämään hänen pakettejaan ilman,
että niissä on osoite, johon ne pitäisi toimittaa.
Ajatus, että hänen pitäisi muistaa lahjan saajan osoite oli hänestä täysin kohtuuton.

Päästyäni eroon vanhuksesta ja Postista,
suuntasin maittavien eväiden kera Tuulian luo viettämään rattoisaa iltaa.
Sain selville paljon tärkeää tietoa manaateista.
Se oli ihanaa.


Lauantaina olin suurissa pikkujoulupippaloissa, joihin Joulupukkikin ilmestyi.
En päässyt pukin syliin, mutta onneksi pukki tuli kassit täynnä ja keppi kovana.
Pukki antoi minulle lahjaksi huumausaineita, jotka aiheuttavat huulisyöpää.

Saman illan aikana ystäväni Julia nimesi lemmikkieläimensä Jerryksi.
Se oli ihanaa.

Myöhemmin samana iltana, temmeltäessäni Onnelassa,
huomasin, että Tuulia soitti minulle keskellä yötä.
Lupasin olla hänen ovensa takana kahdeksan minuuttia myöhemmin.
Tasan kahdeksan minuuttia myöhemmin kiipesin paloportaita pitkin
koputtelemaan Tuulian makuuhuoneen ikkunaan, koska hän ei avannut ovea ajoissa.

Lähtiessäni Tuulialta kotiin ulkona satoi lunta ja kaikki oli valkoista.
Vihaan lunta.


Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pohdin,
mitkä kirjaimet ovat feminiinisiä ja mitkä maskuliinisia.

Maanantaina luulin viimein, että ymmärrän ihmisiä.
Tai ainakin joitain ihmisiä.

Tiistaina muutin mieleni.

Ymmärsin taas kerran, että vaikka joskus luulisinkin ymmärtäväni,
lopulta ymmärrän, etten olekaan ymmärtänyt ollenkaan.
Ymmärrätkö?