Ihanaa lomailla maailman parhaassa seurassa - itsensä kanssa.
Tänään olenkin ottanut kaiken ilon irti itseni kanssa lomailusta, siitä huolimatta,
että kävin Laitilassa. Kävin isäpappaa moikkaamassa siellä.
Isukin kanssa katsottiin sitten Stanley Kubrickin Hohto ja käytiin syömässä Laitilan hienoimmassa ravintolassa. (Laitilassa käyneet ymmärtävät tekstissä ilmenevän sarkasmin)
Olisin lähtenyt Laitilasta karkuun jo nopeammin, mutta seistessäni Laitilan linja-autoasemalla, huomasin, että Raumalle ajava bussi ei vaivautunutkaan pysähtymään kohdallani,
vaan porhalsi vain röyhkeästi suoraan ohitseni.
Onneksi pääsin Suomen Mielenterveysseuran Aluetoimistolle lämmittelemään seuraavaa vuoroa odotellessani, muuten olisin ollut täysin sininen. Kamala keli ulkona.
Nyt olenkin sitten taas iki-ihanalla Raumalla, valmiina viettämään rauhallista koti-iltaa pakatessani tavaroita huomenna alkavaa Helsingin reissuani varten.
Jotenkin tekisi mieli laajentaa Suomen kiertuetta vielä muihinkin kaupunkeihin, mutta muualta on ollut niin vähän kysyntää, että saatan joutua tyytymään vain Helsingin ja Rauman väliin.
Vain hullu ihminen mainitsisi rakkauden ja hevoset samassa lauseessa.