IRC-Galleria

Suomalaiset ihmiset ovat pieniä, vähäpätöisiä ihmisiä.
Siksi olinkin niin onnellinen viime viikon maanantaina tietäessäni,
että pääsisin ainakin viikoksi ihanien (epä)normaalien ihmisten joukkoon.
Pakattuani taas tälläkin kerralla tavarani vasta viime hetkellä
lähdimme Nooran kanssa hieman aikataulusta jäljessä kohti
entistä kotikaupunkiani, Tampere Cityä.
Tampereella kävimme pikaisella lounaalla ja harkitsimme kuolemaa.
Se olisi ollut juuri silloin otollista, koska löysimme liikkeen,
jossa myytiin arkkuja 30 prosentin alennuksella.

Päätimme huimasta säästömahdollisuudesta huolimatta elää,
ja suuntasimme suorinta tietä kohti erään halpalentoyhtiön konetta.
Syötyämme koneessa miniatyyrinachoja saavuimme paikkaan, jossa kaikki on sallittua,
London Towniin.
Ensi töikseni yritin ostaa pähkinöitä, mutta minut heitettiin ulos Tescosta.
Lannistuneena hyppäsin Nooran kanssa taksiin ja suuntasin epämääräiselle hotellilleni.

Seuraavana päivänä suuntasimme heti shoppailemaan vaatteita tulevaa iltaa varten.
Pradan kenkäosastolla törmäsin erääseen edesmenneen poikabändin, Bluen, jäseneen.
Valitettavasti se oli juuri se rumin niistä neljästä. Vai oliko niitä viisi?
Löydettyämme täydelliset asut kävimme Soho Squarella lounaalla
ja hetkeä myöhemmin Cavendish Squarella potkimassa puluja.
Käytyämme Harrodsilla pikaisella pakollisella turistikierroksella
ja Ladureé Patisseriessa herkullisilla leivonnaisilla päädyimme
Leicester Squarelle ja huomasimme uuden Harry Potter -elokuvan
ensi-illassa, että Daniel Radcliffella on hyvännäköisiä teinifaneja.
Jätimme kuitenkin sakkolihat rauhaan ja suuntasimme New Young Pony Clubin keikalle.

Keikan jälkeen päätimme yhdessä, että nähtävyyksien sijasta haluamme alkoholia,
joten suuntasimme Nooran ja Chrisin kanssa Trash Palaceen nauttimaan happy hourista.
Yhden hilpeän tunnin jälkeen pöydässämme oli 14 tyhjää lasia, joten päätimme,
että saattaisi olla melko hyvä aika vaihtaa maisemaa.
Otimme vielä yhdet jello shotit ja suuntasimme viereiseen baariin
juomaan halpaa alkoholia suoraan 1,2 litran kannuista pilleillä.
Huomattuamme, että eräs herrasmies kosketteli minua liian innokkaasti
karkasimme hätäuloskäynnin kautta ulos ja suuntasimme läheiseen
pelisaliin kilpailemaan elämästä ja kuolemasta tanssimattopelissä.
Lopulta jouduimme Cheersiin, joka on kopio samannimisen tv-sarjan esittämästä baarista.
Jorasimme erittäin huonon musiikin tahdissa ja tapasimme erittäin paljon meksikolaisia.
Erittäin pitkältä tuntuneen yön jälkeen pääsin viimeinkin aamuseitsemältä nukkumaan.

Keskiviikkona, nukuttuamme pommiin, kävimme kävelyllä sateessa ja lounaalla Chinatownissa.
Jälkiruoaksi ostimme läheisestä leipomosta kakkupaloja ja suuntasimme erääseen puistoon piknikille.
Illalla, shoppailtuamme iltaa varten uusia vaatteita, kävimme katsomassa kaikkien aikojen
parhaan musikaalin, Wickedin, Apollo Theatressa.
Luulin ensin, että minua pidettäisiin todella rahvaana,
koska raahasin oman viinipullon mukanani katsomoon.
Ilokseni huomasin, että monella muullakin oli viinipullo mukana.
Surukseni totesin kuitenkin, että muilla oli mukana pikkupullo viiniä,
jonka he vielä jakoivat molempien vierustoveriensa kanssa.

Ihanan shown ja herkullisen viinin jälkeen kävimme rauhallisella itakävelyllä Thamesin rannalla.
Halusimme kuitenkin jotain hieman vauhdikkaampaa täytettä iltaamme,
joten suuntasimme Heaveniin tanssimaan korokkeille ja pyörimään stripparitangoissa.
Löysimme mahdottoman sokkeloisesta klubista koko ajan uusia huoneita,
joista eräässä tutustuin italialaiseen Ericiin ja levy-yhtiön omistavaan Ericiin.
Minä ja ystäväni Noora lähdimme kyseisten herrasmiesten kanssa yhdessä pois Heavenista,
ajoimme yksisuuntaista katua väärään suuntaan ja menimme Bar Italiaan jatkoille etsimään
Nooralle heteromiestä. Tiedän - ei Lontoossa ole heteromiehiä.

Tapahtumaköyhien yöunien jälkeen suuntasin Nooran kanssa vaateostoksille tulevaa iltaa varten ja Trafalgar Squarella Tour de Francen kunniaksi järjestettyyn tanssishow'hun.
St. James’ Parkissa luulin kuulleeni Amy Winehousen livenä, mutta ilmeisesti se olikin vain cd-soitin, jonka joku oli kantanut mukanaan puistoon.

Pettyneinä kävimme Buckingham Palacen edessä ottamassa Nooralle pakolliset turistikuvat,
jonka jälkeen kävimme lounastamassa sinihomeelta tuoksuvan Thamesin varrella.

Tehtyämme parhaamme näyttääksemme hyvältä
suuntasimme Johnin syntymäpäiväjuhliin Arangiin,
korealaiseen ravintolaan, jonka kaikissa pöydissä oli sisäänrakennettu grilli.
Nautittuamme herkullisista ruoista, jotka kokattiin edessämme ja cocktaileista,
jotka maksettiin puolestamme, sekä australialaisen Izzyn ja slovakialaissyntyisen
kakkuja pelkäävän Martinin räväkästä/omituisesta seurasta,
keittiöstä kannettiin pöytäämme suuri suklaakakku, jossa oli 28 kynttilää.
Lauloimme kaikki yhdessä Happy Birthday -rallatuksen ja Johnin puhallettua kynttilänsä
ja tehtyä toivomuksensa eteeni kannettiin Moët&Chandonia.
Juhliminen on ihanaa.

Vietettyämme ravintolassa tuntikausia suuntasimme Kudosiin muutamille drinkeille.
Chris kutsui valitettavasti mukaamme ystävänsä Silvan,
joka on melkein yhtä mielenkiintoinen kuin märkä aaltopahvi.
Onneksi Silva ei seurannut meitä lähtiessämme Kudosista Lateen,
jossa jorasimme Scoochin tahtiin ja Edric työnsi keltaisiin housuihini jääpaloja.
Nautittuamme liikaa halpoja drinkkejä Latessa suuntasimme Astoriaan,
jossa eräs erittäin ilkeä ja pelottava mies tarjosi minulle juotavaa.

Vietettyäni taas yhden tapahtumaköyhän yön Nooran vieressä
heräsimme väsyneinä perjantai-iltapäivällä ja suuntasimme heti shoppailemaan.
Ostin Tuulialle Hamley'silta Jelly Beanseja, koska tiesin, että en olisi tervetullut takaisin ilman niitä.
Käytyämme illallisella Itsussa, jossa ihanat sushiannokset rullasivat liukuhihnalla edessämme,
kävimme ostamassa Tescosta sinistä vodkaa ja suuntasimme Soho Squarelle
juomaan jälkiruokaamme ja sytyttelemään kanssajuhlijoidemme laittomia savukkeita.
Sen jälkeen kun meidät heitettiin ulos kyseiseltä puistoaukiolta
istuskelimme Sohossa katukivetyksellä ja joimme sinistä vodkaamme.
Ihmiset saattoivat luulla, että olimme kodittomia, sillä jalkoihimme heitettiin kolikkoja.
Onneksi eräs mies antoi minulle myös pullon valkoviiniä ja eräs nainen saippuakuplalaitteen.

Törmättyäni kivuliaan hyvännäköiseen irc-galleria-tuttavuuteen Tottenham Court Roadilla
suuntasin Nooran kanssa lempiyökerhoomme juomaan viiden punnan kannuja.
Muutamien (lue: liian monien) kannujen jälkeen suuntasimme
hieman sekalaisin tuntein varustettuna Canvasin rollerdisco-iltaan.
Rullaluisteluhelvetin jälkeen suuntasimme Scalan Popstarz-iltaan,
jossa sain valitettavasti selville, että kaikki italialaiset eivät osaa suudella.
Tapasin myös Lego-Davidin - erään edellämainitun puiston pössyttelijöistä -
joka saattoi minut miesten huoneeseen, sekä erään hullun lesbon, joka puhui suomea.
Illan päätteeksi hypin aitojen yli saadakseni vettä.

Lauantaina suuntasimme Nooran kanssa tuloksettoman shoppailukierroksen jälkeen
Notting Hilliin Portobello Roadin markkinoille kummastelemaan rumia antiikkiesineitä.
Vietettyämme suuren osan kauniista kesäpäivästä Soho Squarella
suuntasimme viimeisen iltamme kunniaksi illalliselle Kaslikiin,
marokkolaiseen ravintolaan, joka on viimeiseen asti täydellisen marokkolaisesti sisustettu
ja josta saa maailman parasta valkosipulikastiketta ja maailman huonointa viiniä.

Ihanan illallisen jälkeen suuntasimme taas kerran lempiklubiimme viiden punnan kannuja kumoamaan.
Tuhlattuamme viimeiset puntamme alkoholiin tapasimme brittiläisen Michaelin,
joka osti meille loppuillan ajan niin paljon kannuja kuin ihminen vain voi toivoa.
N (nimi sensuroitu) kokeili illan aikana vessamiestä, kukkamiestä ja ovimiestä,
kun taas minä vietin "laatuaikaa" Nooran löytämän Ashin kanssa,
Ashin "kalifornialaisen" ystävän kanssa, jonka nimeä en muista ja joka oli kotoisin Lontoosta
sekä erään Samin, joka oli ennenaikaisen iloinen nähdessään minut.
Törmäsin illan aikana myös erääseen henkilöön,
joka omien sanojensa mukaan nauttii nenäfetissistään
ja pyysi saada koskettaa ja purra nenääni. Suostuin.
Yökerhon suljettua ovensa olisin halunnut lähteä jatkoille,
mutta Noora kielsi minulta suuret juhlat ja pakotti nukkumaan.

Seuraavana aamuna olin kiitollinen siitä, etten ollut päätynyt jatkoille,
sillä suuntasimme jo aamunkoiton aikoihin aidolle englantilaiselle aamupalalle.
Aamupalan jälkeen puhaltelin saippuakuplia ja katsoin Hollyoaksia.
Sitten suuntasin Soho Squarelle lounaalle Samin kanssa.
Hän oli luvannut kokata minulle, mutta sain erittäin nopeasti selville,
että hän oli luistanut velvollisuuksistaan ja ostanut valmisruokia.

Hiljaisen piknikin jälkeen suuntasin Nooran kanssa lentokentälle ja palasin takaisin Suomeen.
En haluaisi olla täällä.