IRC-Galleria

Suomalaiset ihmiset ovat pieniä, vähäpätöisiä ihmisiä.
Siksi olinkin niin onnellinen viime viikon maanantaina tietäessäni,
että pääsisin ainakin viikoksi ihanien (epä)normaalien ihmisten joukkoon.
Pakattuani taas tälläkin kerralla tavarani vasta viime hetkellä
lähdimme Nooran kanssa hieman aikataulusta jäljessä kohti
entistä kotikaupunkiani, Tampere Cityä.
Tampereella kävimme pikaisella lounaalla ja harkitsimme kuolemaa.
Se olisi ollut juuri silloin otollista, koska löysimme liikkeen,
jossa myytiin arkkuja 30 prosentin alennuksella.

Päätimme huimasta säästömahdollisuudesta huolimatta elää,
ja suuntasimme suorinta tietä kohti erään halpalentoyhtiön konetta.
Syötyämme koneessa miniatyyrinachoja saavuimme paikkaan, jossa kaikki on sallittua,
London Towniin.
Ensi töikseni yritin ostaa pähkinöitä, mutta minut heitettiin ulos Tescosta.
Lannistuneena hyppäsin Nooran kanssa taksiin ja suuntasin epämääräiselle hotellilleni.

Seuraavana päivänä suuntasimme heti shoppailemaan vaatteita tulevaa iltaa varten.
Pradan kenkäosastolla törmäsin erääseen edesmenneen poikabändin, Bluen, jäseneen.
Valitettavasti se oli juuri se rumin niistä neljästä. Vai oliko niitä viisi?
Löydettyämme täydelliset asut kävimme Soho Squarella lounaalla
ja hetkeä myöhemmin Cavendish Squarella potkimassa puluja.
Käytyämme Harrodsilla pikaisella pakollisella turistikierroksella
ja Ladureé Patisseriessa herkullisilla leivonnaisilla päädyimme
Leicester Squarelle ja huomasimme uuden Harry Potter -elokuvan
ensi-illassa, että Daniel Radcliffella on hyvännäköisiä teinifaneja.
Jätimme kuitenkin sakkolihat rauhaan ja suuntasimme New Young Pony Clubin keikalle.

Keikan jälkeen päätimme yhdessä, että nähtävyyksien sijasta haluamme alkoholia,
joten suuntasimme Nooran ja Chrisin kanssa Trash Palaceen nauttimaan happy hourista.
Yhden hilpeän tunnin jälkeen pöydässämme oli 14 tyhjää lasia, joten päätimme,
että saattaisi olla melko hyvä aika vaihtaa maisemaa.
Otimme vielä yhdet jello shotit ja suuntasimme viereiseen baariin
juomaan halpaa alkoholia suoraan 1,2 litran kannuista pilleillä.
Huomattuamme, että eräs herrasmies kosketteli minua liian innokkaasti
karkasimme hätäuloskäynnin kautta ulos ja suuntasimme läheiseen
pelisaliin kilpailemaan elämästä ja kuolemasta tanssimattopelissä.
Lopulta jouduimme Cheersiin, joka on kopio samannimisen tv-sarjan esittämästä baarista.
Jorasimme erittäin huonon musiikin tahdissa ja tapasimme erittäin paljon meksikolaisia.
Erittäin pitkältä tuntuneen yön jälkeen pääsin viimeinkin aamuseitsemältä nukkumaan.

Keskiviikkona, nukuttuamme pommiin, kävimme kävelyllä sateessa ja lounaalla Chinatownissa.
Jälkiruoaksi ostimme läheisestä leipomosta kakkupaloja ja suuntasimme erääseen puistoon piknikille.
Illalla, shoppailtuamme iltaa varten uusia vaatteita, kävimme katsomassa kaikkien aikojen
parhaan musikaalin, Wickedin, Apollo Theatressa.
Luulin ensin, että minua pidettäisiin todella rahvaana,
koska raahasin oman viinipullon mukanani katsomoon.
Ilokseni huomasin, että monella muullakin oli viinipullo mukana.
Surukseni totesin kuitenkin, että muilla oli mukana pikkupullo viiniä,
jonka he vielä jakoivat molempien vierustoveriensa kanssa.

Ihanan shown ja herkullisen viinin jälkeen kävimme rauhallisella itakävelyllä Thamesin rannalla.
Halusimme kuitenkin jotain hieman vauhdikkaampaa täytettä iltaamme,
joten suuntasimme Heaveniin tanssimaan korokkeille ja pyörimään stripparitangoissa.
Löysimme mahdottoman sokkeloisesta klubista koko ajan uusia huoneita,
joista eräässä tutustuin italialaiseen Ericiin ja levy-yhtiön omistavaan Ericiin.
Minä ja ystäväni Noora lähdimme kyseisten herrasmiesten kanssa yhdessä pois Heavenista,
ajoimme yksisuuntaista katua väärään suuntaan ja menimme Bar Italiaan jatkoille etsimään
Nooralle heteromiestä. Tiedän - ei Lontoossa ole heteromiehiä.

Tapahtumaköyhien yöunien jälkeen suuntasin Nooran kanssa vaateostoksille tulevaa iltaa varten ja Trafalgar Squarella Tour de Francen kunniaksi järjestettyyn tanssishow'hun.
St. James’ Parkissa luulin kuulleeni Amy Winehousen livenä, mutta ilmeisesti se olikin vain cd-soitin, jonka joku oli kantanut mukanaan puistoon.

Pettyneinä kävimme Buckingham Palacen edessä ottamassa Nooralle pakolliset turistikuvat,
jonka jälkeen kävimme lounastamassa sinihomeelta tuoksuvan Thamesin varrella.

Tehtyämme parhaamme näyttääksemme hyvältä
suuntasimme Johnin syntymäpäiväjuhliin Arangiin,
korealaiseen ravintolaan, jonka kaikissa pöydissä oli sisäänrakennettu grilli.
Nautittuamme herkullisista ruoista, jotka kokattiin edessämme ja cocktaileista,
jotka maksettiin puolestamme, sekä australialaisen Izzyn ja slovakialaissyntyisen
kakkuja pelkäävän Martinin räväkästä/omituisesta seurasta,
keittiöstä kannettiin pöytäämme suuri suklaakakku, jossa oli 28 kynttilää.
Lauloimme kaikki yhdessä Happy Birthday -rallatuksen ja Johnin puhallettua kynttilänsä
ja tehtyä toivomuksensa eteeni kannettiin Moët&Chandonia.
Juhliminen on ihanaa.

Vietettyämme ravintolassa tuntikausia suuntasimme Kudosiin muutamille drinkeille.
Chris kutsui valitettavasti mukaamme ystävänsä Silvan,
joka on melkein yhtä mielenkiintoinen kuin märkä aaltopahvi.
Onneksi Silva ei seurannut meitä lähtiessämme Kudosista Lateen,
jossa jorasimme Scoochin tahtiin ja Edric työnsi keltaisiin housuihini jääpaloja.
Nautittuamme liikaa halpoja drinkkejä Latessa suuntasimme Astoriaan,
jossa eräs erittäin ilkeä ja pelottava mies tarjosi minulle juotavaa.

Vietettyäni taas yhden tapahtumaköyhän yön Nooran vieressä
heräsimme väsyneinä perjantai-iltapäivällä ja suuntasimme heti shoppailemaan.
Ostin Tuulialle Hamley'silta Jelly Beanseja, koska tiesin, että en olisi tervetullut takaisin ilman niitä.
Käytyämme illallisella Itsussa, jossa ihanat sushiannokset rullasivat liukuhihnalla edessämme,
kävimme ostamassa Tescosta sinistä vodkaa ja suuntasimme Soho Squarelle
juomaan jälkiruokaamme ja sytyttelemään kanssajuhlijoidemme laittomia savukkeita.
Sen jälkeen kun meidät heitettiin ulos kyseiseltä puistoaukiolta
istuskelimme Sohossa katukivetyksellä ja joimme sinistä vodkaamme.
Ihmiset saattoivat luulla, että olimme kodittomia, sillä jalkoihimme heitettiin kolikkoja.
Onneksi eräs mies antoi minulle myös pullon valkoviiniä ja eräs nainen saippuakuplalaitteen.

Törmättyäni kivuliaan hyvännäköiseen irc-galleria-tuttavuuteen Tottenham Court Roadilla
suuntasin Nooran kanssa lempiyökerhoomme juomaan viiden punnan kannuja.
Muutamien (lue: liian monien) kannujen jälkeen suuntasimme
hieman sekalaisin tuntein varustettuna Canvasin rollerdisco-iltaan.
Rullaluisteluhelvetin jälkeen suuntasimme Scalan Popstarz-iltaan,
jossa sain valitettavasti selville, että kaikki italialaiset eivät osaa suudella.
Tapasin myös Lego-Davidin - erään edellämainitun puiston pössyttelijöistä -
joka saattoi minut miesten huoneeseen, sekä erään hullun lesbon, joka puhui suomea.
Illan päätteeksi hypin aitojen yli saadakseni vettä.

Lauantaina suuntasimme Nooran kanssa tuloksettoman shoppailukierroksen jälkeen
Notting Hilliin Portobello Roadin markkinoille kummastelemaan rumia antiikkiesineitä.
Vietettyämme suuren osan kauniista kesäpäivästä Soho Squarella
suuntasimme viimeisen iltamme kunniaksi illalliselle Kaslikiin,
marokkolaiseen ravintolaan, joka on viimeiseen asti täydellisen marokkolaisesti sisustettu
ja josta saa maailman parasta valkosipulikastiketta ja maailman huonointa viiniä.

Ihanan illallisen jälkeen suuntasimme taas kerran lempiklubiimme viiden punnan kannuja kumoamaan.
Tuhlattuamme viimeiset puntamme alkoholiin tapasimme brittiläisen Michaelin,
joka osti meille loppuillan ajan niin paljon kannuja kuin ihminen vain voi toivoa.
N (nimi sensuroitu) kokeili illan aikana vessamiestä, kukkamiestä ja ovimiestä,
kun taas minä vietin "laatuaikaa" Nooran löytämän Ashin kanssa,
Ashin "kalifornialaisen" ystävän kanssa, jonka nimeä en muista ja joka oli kotoisin Lontoosta
sekä erään Samin, joka oli ennenaikaisen iloinen nähdessään minut.
Törmäsin illan aikana myös erääseen henkilöön,
joka omien sanojensa mukaan nauttii nenäfetissistään
ja pyysi saada koskettaa ja purra nenääni. Suostuin.
Yökerhon suljettua ovensa olisin halunnut lähteä jatkoille,
mutta Noora kielsi minulta suuret juhlat ja pakotti nukkumaan.

Seuraavana aamuna olin kiitollinen siitä, etten ollut päätynyt jatkoille,
sillä suuntasimme jo aamunkoiton aikoihin aidolle englantilaiselle aamupalalle.
Aamupalan jälkeen puhaltelin saippuakuplia ja katsoin Hollyoaksia.
Sitten suuntasin Soho Squarelle lounaalle Samin kanssa.
Hän oli luvannut kokata minulle, mutta sain erittäin nopeasti selville,
että hän oli luistanut velvollisuuksistaan ja ostanut valmisruokia.

Hiljaisen piknikin jälkeen suuntasin Nooran kanssa lentokentälle ja palasin takaisin Suomeen.
En haluaisi olla täällä.

En ole oikeastaan vieläkään ehtinyt nukkua laadukkaita yöunia.
En myöskään muista, koska olen viimeksi ehtinyt siivota tai peseytyä.
Luulen - tai ainakin toivon - että olin kuitenkin kohtuullisen puhtaan näköinen
keskiviikkona käydessäni rämäpäisen joukon kanssa lounaalla.
Lounastapaamiseni jälkeen suuntasin Taijan kanssa Bistroon jälkiruoalle.
Vietettyäni neljä epämiellyttävää tuntia töissä suuntasin Nooran kanssa "lasillisille".
Tilanne saattoi karata käsistä ensimmäisten shottien jälkeen ja
tuhlasin taas kerran pienen omaisuuden alkoholiin.
Onneksi kesällä saa kuulemma alkoholisoitua.

Torstaina minun oli tarkoitus tavata Ellu, tavata Noora, käydä illallisella Taijan kanssa,
mutta epämääräisten kiireideni vuoksi jouduin perumaan kaikki suunnitelmani.

Perjantaina, pitkän työpäivän jälkeen, kävin vuokraamassa elokuvan,
ostin karamelleja ja colaa ja hain lähipizzeriastani herkullisen pizzan.
Sitten vietin perjantai-iltani yksin. Se oli yllättävän ihanaa.

Lauantaina helpotin rankkaa työpäivääni saapumalla tunnin myöhässä,
pitämällä pitkän ruokatunnin ja lähtemällä puolitoista tuntia määrättyä aiemmin.
Nautittuani muutaman ystävän kanssa viinistä ja skumpasta luonani
päädyin Minnan sekä Ellun ja Sallan kanssa paikalliseen yökerhoon.
Joimme tequilaa limen kanssa, minä kannoin tarjottimellisia juomia pöytään,
loppuillasta koimme hieman inhimillistä draamaa ja minä tanssin
(melkein) ensimmäistä kertaa elämässäni viimeiset hitaat.
Kotimatkalla törmäsin Nooraan, joka oli matkalla kotiin töistä.
Aivan.

Sunnuntaina en olisi ollenkaan halunnut mennä töihin,
mutta lopulta huomasinkin, että viimeinen työpäiväni
ennen kesälomani jatko-osaa oli melko miellyttävä.
Eräs teatterin lapsinäyttelijöistä halusi saamillaan viikkorahoilla ostaa minulle jäätelön,
ja - vaikken lapsista pidäkään - tämä kyseinen lapsi voitti kuitenkin sydämeni.
Tiedän, olen halpa. Kaikille halukkaille tiedoksi: pelkkä jäätelötuuttikin riittää.

Tapahtumarikkaan työpäiväni jälkeen Noora kutsui itsensä luokseni.
Katsoimme Ostos-tv:tä, söimme muffinseja sekä kylmää pizzaa
ja joimme greippilimua ja colaa juorutessamme ystävistämme.


Koko kesäkuun ajan minulla on ollut sellainen tunne,
että kesä valuu sormieni läpi ja juoksee minulta karkuun.
Heinäkuun ensimmäisenä päivänä ymmärsin kuitenkin,
että kesä syntyy niistä pienistä jokapäiväisistä asioista,
joita minunkin kesäni on täynnä: juostessa runsaslehtisen puun katveeseen
kesäiseltä sadekuurolta turvaan, huomatessa ensimmäistä kertaa joitain piirteitä ystävissä, jotka on luullut tunteneensa jo vuosia, huomatessa uusia piirteitä ihmisissä, joihin on juuri tutustunut,
ajaessa autolla ylinopeutta valoisana kesäyönä kaikkien auton ikkunoiden
ollessa auki ja syreenien sävyttäessä ilmaa hurmiollisella tuoksullaan.
Ehkä tämä onkin ihan hyvä kesä.

En löytänyt itselleni ollenkaan Juhannusheilaa,
mutta minulla oli silti oikein viihtyisä Juhannus.

Torstaina Juuso haki minut kotoa heti aamulla luokseen etkoille.
Kokkailtuamme pelottavaa ruokaa ja juotuamme hieman skumpaa
suuntasimme tilataksilla festareille, siitä huolimatta, että meille väitettiin,
että festareiden sijasta Raumalla alkavatkin mittavat tietyöt.
Festarialueelle päästyämme poseerasin Jeesus-bussin ja puhallettavan Barbarinon kanssa
sekä löysin seurueelleni pippalot leirintäalueelta ja suutelin puutarhatonttua.
Tiktakin keikalla takamustani kosketeltiin epäsopivasti ja törmäsin irc-galleriasta tuttuihin urpoihin.

Aleksin hypättyä benji-hypyn aamun pikkutunneilla suuntasin
entiseen kotiini nukkumaan huonosti ja lyhyesti.


Perjantaina, nautittuani Ellun ja Sallan kanssa nestemäisen aamupalan,
kävimme Sunrise Avenuen keikalla yllättymässä siitä, että ihmiset pitivät kyseisestä bändistä.
Illemmalla testasimme Elastisen keikalla kuinka monta fisua kannattaa kumota yhdessä illassa.
Antti Tuiskun keikalla hyppäsin Aleksin olkapäille - syystä, joka on minulle yhä hieman epäselvä -
ja lopputuloksena sitten rakkaimmat housuni repesivät takamuksesta.
Hetkeä myöhemmin matkapuhelimeni meni lonkeroon ja lopetti toimintansa.

Huomattuamme Mervin kanssa ettemme onneksi sovi festarikansan joukkoon
päädyin kritisoimaan The Rasmuksen keikkaa läheiseltä anniskelualueelta.
Apulannan keikkaa taisin käydä kritisoimassa hieman lähempää.
Pamela Andersonin tissit kävivät myös jossain vaiheessa lavalla, innostaen Sallan hurmokseen.

Juhannusaattoni, yötön yöni, päättyi siihen kun pukeuduimme Aleksin kanssa
Caribia-baarissa naisten vaatteisiin ja minä jäin melkein ambulanssin alle.
Onneksi apu olisi sentään ollut lähellä.

Päädyttyäni yllättävään paikkaan yöpymään olisin mennyt jo neljän aikoihin nukkumaan,
mutta valitettavasti idiootti naapuri kuunteli Sunrise Avenueta
erittäin korkealla äänenvoimakkuudella aamuun asti.

Seuraavana aamuna juopottelin Ellun kanssa liikenneympyrän keskellä
ja minua ammuttiin erittäin suurella vesipyssyllä.
Löydettyämme Sallan ja Nooran suuntasimme yhdessä
Dannyn keikalle kokemaan valitettavan suurta myötähäpeää.

Illalla koin oman Juhannukseni huippuhetken Maija Vilkkumaan loistavalla keikalla,
jota seurasi melkein yhtä innostava PMMP:n keikka, jonka aikana
ihmettelin Nooran kanssa kaksosia, jotka eivät olleet toisilleen sukua.
Suudeltuani kahta varattua ihmistä yritin tilata punaviiniä, mutta sainkin mukillisen tequilaa.
Jorailtuamme juhlien loppuun asti päädyin Nooran kanssa vantaalaisten jatkoihin.
Valitettavasti vantaalaiset - ja Noora - väsähtivät nopeasti,
joten minun oli pakko lähteä etsimään uusia jatkoja.

Päädyinkin maailman parhaisiin jatkoihin.
Löysin jatkot, joissa oli ilmaista ruokaa ja juomaa,
oma dj, liekinsyöksentää ja vaarallisia tilanteita.
Hävisin vedonlyönnin pelottavalle Juhalle omituisen lacrosse-pelaajan ja meikkaavan miehen takia.
Kompensoin kivuliasta häviötäni tanssimalla auton katolla
ja ostamalla lisää juotavaa heti kun kauppa aukesi aamulla.
Puoleltapäivin lähdin jatkoilta kahden tapaamani espoolaisen kanssa ja suuntasin
Citymarketin oven taa jonottamaan päästäksemme ostamaan lisää juotavaa.

Istuskeltuamme Rauman Linja-autoaseman läheisellä nurmikkoalueella
suunnittelin nukkumaanmenoa, mutta onneksi espoolaiset ostivat minut matkamuistoksi.
Bussimatkalla tapasimme muun muassa pahanhajuisen
oletettavan lääkisopiskelijan ja joimme hänen juomansa.
Espoossa jatkoistamme tulivat etkot ja aloimme valmistautua Helsingin yöhön siirtymistä.
Kultahippuja sisältävän skumpan jälkeen joimme hieman kaikkea muuta,
mitä uuden espoolaisen ystäväni kartanosta löytyi.

Biletaksissamme joimme ehkä hieman liikaa matkiksia, sillä nuori taksikuskimmekin nauroi meille.
DTM:ssä tapasin naisen, joka juotti minulle fisuja ja yritti parittaa minua isoveljelleen.
Kyllästyttyämme DTM:ään piipahdimme Lostarissa ja melkein jopa Swengissä.
Jaoin illan aikana numeroani kaikille, jotka sen huolivat.
Teko, jota sain katua seuraavana päivänä.

Huomattuamme, että on aika lopettaa juhlinta väliaikaisesti otimme biletaksin espooseen
ja suunnittelimme alastonuintia ja alastonta golfin pelaamista,
mutta päädyimme onneksi nukkumaan, ainakin hetkeksi.

Kello 6.40 heräsin siihen, kun espoolainen Emmi lähti töihin.
Toivuttuamme hetken suuntasin toisen espoolaisen, Tiinan, kanssa vapaapäivämme kunniaksi
Quentin Tarantinon uuden elokuvan aamunäytökseen ja sieltä erääseen huvipuistoon
huonoon maailmanpyörään pelkäämään henkemme edestä.

Shoppailtuani tehokkaaasti kävin Kian kanssa Santa Féssä syömässä ihanaa ruokaa.
Jälkiruoalle suuntasimme Coffee Houseen Kepan ja Mosan kera.
Huomattuani, että Helsingissä naiset ovat aivan omaa rotuaan
suuntasin valitettavasti takaisin Raumalle.
Astuessani ulos dösästä Raumalla suunnittelin, että menisin nukkumaan,
mutta päädyinkin Nooran ja 11 italialaisen miehen kanssa hotellipippaloihin
nauttimaan viiden ruokalajin illallisesta ja liian suurista määristä alkoholia kynttilänvalossa
Fellinin kuuluisimman klassikkoelokuvan pyöriessä äänettömänä taustalla.
Sain selville, että en pidä vermouthista ja jonkun rintaliivit saattoivat kadota illan aikana.
Juhlien jatkuttua aamuun asti kävin Nooran kanssa hotellin aamupalalla
ja soittelin ystävilleni, jotka olivat juuri menossa töihin.

Torkahdettuani hetkeksi minulle soitettiin töistä ja ilmoitettiin, että minun pitäisi jo olla siellä.
Saavuttuani töihin tänään pari tuntia myöhässä, kerroin lapsille, että ilmapallot ovat karkkia.
Tuskallisen pitkän työpäivän jälkeen vietin kauniin hetken Sallan ja Ellun kanssa
ja nyt taidan pitkästä aikaa mennä nukkumaan.

Kärsittyäni sunnuntaina läpi tuskaisen kymmenen tunnin työpäivän
maailmanhistorian pahimmassa krapulassa elämäni helpottui huomattavasti: minulla alkoi loma.
Maanantaina lähdinkin kesälomani kunniaksi Ellun kanssa kävelylle.
Törmättyämme sattumalta tuoreeseen rouvaan päädyimme
ihailemaan ja vihailemaan Tuulian ja Jeren häälahjoja.

Tiistaina järjestin spontaanit grillijuhlat lapsuudenkodissani.
Tällä kertaa sain jopa grillin syttymään, vahingossa.
Herkullisen kesäruoan ja muutaman viinilasillisen jälkeen
väsähdin aivan täysin, joten peruimme Nooran kanssa
suunnittelemamme matkan paikalliseen juottolaan.

Keskiviikkona, syötyäni aamupalaksi grillikesteiltä yli jäänyttä raparperitorttua,
suuntasin Sallan työpaikalle ilkkumaan työtä tekevää ystävääni.
Iltapäivällä sovimme mahdolliset erimielisyytemme ja kävimme yhdessä Alkossa.

Harkitsin, että olisin siivonnut tänään,
jos vaikka tuo Juhannusheilan kotiin,
mutta en taida enää jaksaa.

Toivottavasti mahdollinen Juhannusheilani ei paheksu hallittua kaaostani.

Viime viikon sunnuntaina, ollessani Rauman kesäteatterilla ovimiehenä
tapasin erään ohjaajan, joka tarjosi minulle roolia tulevassa näytelmässään.
Valitettavasti jouduin kieltäytymään aiempien sitoutumisteni vuoksi.
Töistä karkasin Taijan kanssa lasillisille, keskustelemaan alastonkuvista.

Maanantaina Sallan takamuksesta tuli Internet-kuuluisuus
ja minä yritin auttaa itsemurhahaluista työkaveriani.
Hänen yrityksensä eivät vain onnistuneet.

Tiistaina ollessani lounaalla Terhin kanssa huomasin, että osaan rimmata.
Onnittelin itseäni uudesta taidosta shoppailemalla niin paljon kuin pystyin.

Keskiviikkona join greippilimua ja katsoin Youtubesta kaikki mahdolliset
David Hasselhoffiin liittyvät videot. En tiedä, miksi.

Torstaina, koettuani epätoivoiset lounastreffit Sallan kanssa,
suuntasin Taijan kanssa ulkoilmaan ottamaan kuvia minusta.
Illalla töissä sain kuulla, että minut oli löydetty irc-galleriasta.
Samana iltana sain myös huomata, että työnteko ulkona on kamalaa.
Väistellessäni salamaniskuja kesäteatterilla yritin pitää kiinni
anniskelualueen teltoista, jotka olivat lähdössä lentoon myrskytuulen mukana.
Sitten alkoi sataa rakeita.
Rakeita! Kesäkuussa!
Ja silti minulle paasataan joka päivä ilmaston lämpenemisestä.
Heti huomenna käyn ostamassa halpishiuslakkaa ja suihkutan sitä ilmakehään.

Perjantaina valmistauduin onneksi työpäivään hieman paremmin: otin omat viinat mukaan.
Aloiteltuani iltaani työpaikallani suuntasin lentoemoksi pukeutuneen Sallan kanssa
paikalliseen yökerhoon juomaan shotteja ja tekemään lentoemotanssia.
Ilta loppui siihen kun olin jostain syystä auton takakontissa Juuson kanssa.


Lauantaina Tuulia ja Jere menivät naimisiin.
Minä ja Ellu yritimme molemmat pidätellä kyyneliä
nähdessämme Tuulian kävelevän hehkuvan kauniina kohti alttaria.
Jos Tuulia ei olisi aikoinaan sanonut minulle, että nähtyään minun itkevän
hän ei voisi enää koskaan kunnioittaa minua, olisin itkenyt.

Toisaalta, Tuulia on joskus myös sanonut tietävänsä, että dinosaurukset elävät yhä.

Uskomattoman kauniin vihkiseremonian jälkeen siirryimme hienoon juhlapaikkaan,
jossa sain ihailla täydellisen tyylikkäitä kattauksia ja ihanan herkullista ruokaa.
Annoimme hääparille lahjaksi kuumailmapallolennon kuohuviineineen
ja minä pidin - ainakin omasta mielestäni - sydämellisen ja rehellisen puheenkin.

Kävin myös tanssittamassa Ellun ja Jonnan lisäksi morsianta ja morsiamen äitiä,
joka oli aiemmin samana päivänä kyseenalaistanut lukutaitoni ja huijannut minua seuraleikissä.
Kaikki meni aivan ihanasti, kunnes konjakit tuotiin pöytään.
Tyhjennettyäni Aleksin kanssa liian monta konjakki- ja Amarettopulloa
suuntasimme suurella joukolla Onnelaan juomaan liikaa tequilaa.
Saatoin nolata itseni Tuijan edessä. Anteeksi.

Tänään aamulla heräsin morsiamen veljen vierestä ja jouduin heti suuntaamaan töihin.
Saapuessani hieman myöhässä töihin eräs teatterin lapsinäyttelijöistä
kysyi minulta "Miksi sä näytät tuollaiselta?", aidosti huolestuneena hyvinvoinnistani.
Niin, miksi minä näytän tällaiselta?

http://www.youtube.com/watch?v=2Nwly8f2QHU&mode=related&search=

Tämä video pelasti elämäni.

Naapurini saattaa pitää minua hulluna, koska katselen David Hasselhoffin
musiikkivideoita erittäin korkealla äänenvoimakkuudella aamuyöllä.
Toisaalta, naapurini on idiootti.

David Hasselhoff - Jump in My Car
http://www.youtube.com/watch?v=pgX-hiQdfFw

David Hasselhoff - Secret Agent Man
http://www.youtube.com/watch?v=lKuQXGrFSQ0&mode=related&search=

David Hasselhoff - Hooked On a Feeling
http://www.youtube.com/watch?v=PJQVlVHsFF8&mode=related&search=

David Hasselhoff - Wings of Tenderness
http://www.youtube.com/watch?v=tdhAj3-nHOM&mode=related&search=

David Hasselhoff - Our First Night Together
http://www.youtube.com/watch?v=FBMD4oWdB2g&mode=related&search=

David Hasselhoff - Looking For Freedom
http://www.youtube.com/watch?v=Cejq10jZ0kQ&mode=related&search=

David Hasselhoff (featuring Vilkkuvaloin varustettu nahkarotsi) - Looking For Freedom
[live at the Berlin Wall] http://www.youtube.com/watch?v=NxAd2sHtMf0&mode=related&search=

David Hasselhoff - Crazy for You
http://www.youtube.com/watch?v=7vNsDhFaKUk&mode=related&search=

David Hasselhoff - Du [Live/Lip Sync]
http://www.youtube.com/watch?v=HKh2CI6T_c0&mode=related&search=

David Hasselhoff - Christmas Song Potpourri
http://www.ragrap.com/index.php/david-hasselhoff-videos/hoffy-holidays/

Rakastan kaikenlaisia juhlia, mutta valitettavasti ihanillakin asioilla on varjopuolensa.
Valmistujaisillani oli sellainen varjopuoli, että jouduin seuraavan viikon ajan
syömään Amaretto-kakkua aamupalaksi, iltapalaksi, illalliseksi, lounaaksi ja välipalaksi.
Onneksi Salla on ystäväni - hän auttoi minua syömällä yhden kakun.

Tiistaina päätin hylätä vanhentuneet kakun jämät ja suuntasin
Ellun kanssa siidereille Rauman (oletettavasti) hienoimmalle rannalle.
Samana päivänä Mervi huomautti minulle alkoholinkäytöstäni.
Toivottavasti en ole ainoa, joka näkee tilanteen ironian.

Keskiviikkona, oltuani selvä jo vuorokauden, huomasin, että vallastakin voi humaltua.
Aloitin nimittäin uuden työnkuvan, teatterin ovimiehenä.
Saatuani täydet valtuudet käännyttää pois kaikki sellaiset ihmiset, joita en halua
päästää yleisöön, tunnen itseni entistä enemmän maailmankaikkeuden kuninkaaksi.

Palasin takaisin maanpinnalle vasta torstaina, kun erään näyttelijän adhd-poika
hakkasi minua käsilaukullaan ja tökki minua jonkinlaisella kepillä.
Itkin hieman ja sitten lähdin kotiin.

Perjantaina etsin lohtua äitini luota.
Söimme, kunnes olimme liian täynnä ja sitten söimme vielä hieman lisää.
Monet saattavat pitää kauhistuttavana ajatusta, että jotkut ahmivat liikaa
toisten nähdessä nälkää, mutta maailmanparantajat, älkää huolehtiko -
otimme kuvia itsestämme syömässä ruokaa, joita voimme vastaisuudessa
näyttää nälkäisille ihmisille. Tiedän, olen hyvä ihminen. Olen paras ihminen.

Illalla, teatterin shampanjantäyteisten ensi-iltajuhlien jälkeen
suuntasin Nooran kanssa paikalliseen yökerhoon lasillisille.

Lauantaina päädyin Sallan ja Nooran kanssa alternative-musiikkifestareille.
Yllätyin siitä, että oikeasti pidin festareiden esiintyjistä lähes poikkeuksetta.
Otimme Sallan kanssa alapääyhteiskuvia, koska minulla oli hienot sukat
ja minä näin jotain ihanan huvittavaa/pelottavaa.

Backstagen huonon laadun vuoksi suuntasin vaihtoehtoismusiikin loputtua
Jennin ja Darian kanssa Onnelaan katsomaan ja - valitettavasti -
kuuntelemaan Karaoken MM-kisoja.

Tänään söin pähkinöitä aamupalaksi ja nyt joudun koko päiväksi töihin.
Inhottavaa.

Olen yrittänyt muuttaa imagoani sellaiseksi, että ihmiset uskoisivat,
että en oikeasti juhli liikaa, ja että elämässäni on muutakin sisältöä.
Suunnittelemani muutokset saivat kuitenkin odottaa keskiviikkona
kun Taija huijasi minut mukaansa paikalliseen yökerhoon.
Siellä ihailimme ja kauhistelimme miestä, jonka lantio liikehti luonnottomasti.
Puhuimme myös virolaisten vierailijoiden kanssa oluesta ja puolalaisista säkkituoleista.
Iltaani piristi myös se, että eräs nainen kosketteli tuhmaa paikkaani ja kaatui naamalleen.

Seuraavana iltana, laiskan työpäivän ja tapahtumaköyhän iltapäivän jälkeen
vietin iltaa erittäin surkuhupaisissa merkeissä.

Herätessäni perjantai-aamulla huomasin, että kesä on viimein saapunut luokseni.
Aloitin kesäkuuni imuroimalla kämppäni ja tekemällä muutaman tunnin töitä.
Töistä lähdettyäni, ajaessani ylinopeutta kaikkien auton ikkunoiden ollessa auki
huomasin, että huomasin kaiken ympärilläni olevan nyt paremmin.
Lämpimän tuulen mukanaan tuomat äänet ja tuoksut, vaahterapuiden lehdet,
jotka ovat samanaikaisesti vaalean ja syvän vihreitä, omituiset ihmiset,
jotka ovat päättäneet verhota itsensä varpaista kaulaan denimiin.
Niin, ehkä aivan kaikkea ei tarvitsisikaan huomata.
Vietin perjantaina myös aivan liikaa aikaa isäni kanssa,
sillä hän ystävällisesti kutsui itsensä minun luokseni yöpymään.
Vietettyäni yhden illan hänen kanssaan kaikki kysymykset siitä,
miksi minusta on tullut tällainen löysivät vastauksensa.
Minun oli siis pakko lähteä Nooran kanssa Onnelaan juomaan ilmaista alkoholia.

Seuraavana aamuna huomasin, että se saattoi olla virhe.

Tuhlattuani elämästäni kolme tuntia puuduttavan pitkissä lakkiaisissa
korkkasin shamppanjapullon, sytytin sikarin ja vastaanotin ihailijoiltani kukkia ja rahaa.

Illalla juhlin valmistujaisiani Rauman entisellä Kaupunginteatterilla,
uskomattoman hienossa kellaritilassa, jossa on musta katto, musta lattia, mustat seinät.
Railakkaat Italia-teeman omanneet pippaloni saattoivat päättyä siihen,
että poliisit tulivat paikalle ja kaksi ihmistä piti kantaa pois,
koska he olivat juoneet liikaa viiniä, skumppaa ja boolia,
mutta olin onneksi itsekin juonut päivän ja illan aikana niin paljon, etten huomannut mitään.
Illan päätteeksi käväisin Sallan kanssa Onnelassa.
Taisimme tanssia hieman, saatoin jopa piipahtaa miesten huoneessa.
Ainut, mikä on varmaa, on se, että join useamman tequilashotin putkeen
Tuulian pikkuveljen kanssa ja jälkiruoaksi Tuijan kanssa minttushotteja.
Ehdin myös metsästää mörköjä Mervin kanssa ja tavata paljon tuttuja
sekä kauhistella ihmisiä, joilla oli rumat valkoiset lätsät päässään,
kunnes huomasin, että itsellänikin oli sellainen päässäni.
Hmmp.

Tänään herätessäni olin luultavasti yhä humalassa
ja huomasin, että olohuoneeni sohvapöytä oli kadonnut.
Löydettyäni pöytäni viiden kilometrin päässä kodistani
söin juhlista jäänyttä amarettokakkua ja mansikoita
sekä ihailin saamiani lahjoja, jotka ovat lähes poikkeuksetta yllättävän hienoja.
Eikä minun tarvinnut edes tehdä mitään niiden eteen.

Nauran usein ihmisille, joiden pukeutuminen ei miellytä minua,
mutta en ole koskaan itse joutunut samankaltaisen pilkan kohteeksi.
Ainakaan ennen viime viikon torstaita.
Työkaverini nauroivat minulle, koska kannoin puutavaraa Rauman kesäteatterille
merinovillaneuleessa ja räätälöidyssä cashmere-bleiserissä.
Samana päivänä sain myös tietää, että työkaverini
ovat päättäneet antaa minulle lempinimen: Jermu.
En pidä siitä.

Perjantaina huomasin, että minulle oli annettu uusi lempinimi: Jee-mies.
Toisaalta, minua kutsuttiin myös Jereksi, joten on mahdollista,
että he ovat yksinkertaisesti unohtaneet ihanan nimeni.
Se on Jerry.
Katkerana nimeeni kohdistuneesta loukkauksesta jouduin
pystyttämään taidenäyttelyä, jonka avajaiset olivat samana iltana
sekä välttelemään yli-innokkaita lehtikuvaajia.
Keskusteltuani erään taiteilijan kanssa kubismin kuolemasta
jätin taidenäyttelyn avajaiset ja työpaikkani pippalot väliin
ja suuntasin Terhin, Kaisan ja Ellun kanssa suunnittelemaan Tuulian polttareita.

Lauantaina suuntasinkin heti herättyäni Alkon kautta kauneimmalle tietämälleni mökille
valmistelemaan kyseistä mökkiä morsiamen saapumista varten.
Vietimme ihanan illan meren rannalla, grillasimme hyvää ruokaa,
joimme kollektiivisesti liikaa viiniä ja skumppaa ja pompimme trampoliinilla.
Saunomisen ja uinnin - en osallistunut kumpaankaan, syistä, jotka minulle läheiset ihmiset ymmärtävät varsin hyvin - jälkeen joimme liian terästettyä minttukaakaota ja paahdoimme vaahtokarkkeja takkatulessa, jonka syttymiseen minulla oli osuutta, ainakin hieman.
Valitettavasti kauneushoidoilla ja maratonillakin höystetty polttaripäivä johti siihen,
että päädyimme tilataksilla metsän keskeltä Rauman Onnelaan juomaan lisää skumpaa.
Hetken tanssittuamme päätimme lähteä uimaan, mutta päästyämme rannalle
tyydyimme ihailemaan auringonnousua ja keskustelemaan omituisista asioista.

Sunnuntaina olin todella väsynyt - olinhan päässyt kotiin vasta kuudelta aamulla -
mutta lähdin silti kävelemään yli kymmenen kilometrin matkan mökille Ellun kanssa.
Onneksi nautittuani virvoitusjuoman Johannan kanssa sain kyydin takaisin kaupunkiin.

Maanantaina, yhä rankan viikonlopun uuvuttamana - minusta on tullut vanha, tai laiska -
en tehnyt muuta kuin söin kanelikeksejä ja pähkinöitä.
Tiistaina taistelin uuden tietokoneeni ja sen erinäisten johtojen kanssa.
Minä voitin.

Tänään töissä rikoin lippuluukun, tarkoituksenmukaisesti,
ja sain testata kymmenien metrien korkeudessa roikkuvia vaijereita,
joista teatterin näyttelijät tulevat vastaisuudessa roikkumaan.
Vaativin työtehtäväni oli sellaisen onnittelukortin löytäminen, joka ei olisi mauton.

Äsken varasin Nooran kanssa lennot Lontooseen.