IRC-Galleria

Kävin tänään todella "viihtyisässä" ravintolassa lounaalla.
Celine Dionin 'My Heart Will Go On' soi siellä uudelleen ja uudelleen ja kaksi vanhahkoa miestä puhuivat eläkepäiviensä tuomista ongelmista.
Onhan se kamalaa kun rahaa ei riitä mihinkään ja kihtikin vaivaa.

Tämä kyseinen tiistai ei ole ehtinyt edetä vielä edes pitkälle, mutta paljon on tapahtunut.
Sain selville mieltäni painaneen mysteerin.

Doinks. Näin muuten kamalaa painajaista viime yönä: "rakastetun viihdeartistin" Dannyn perseestä. En ole nukkunut öisin rauhassa enää sen jälkeen kun kesällä näin Dannyn perseen paljaana Ploosarfest05 -tapahtumassa...
Elämä on rankkaa.

Olen Sanaton.


Kuulin tänään David Hasselhoffin version La Isla Bonita -biisistä.
Se oli... ...mielenkiintoinen.
Mulle tapahtui tänään paljon muutakin, mutta tämän rinnalla kaikki muu vaikuttaa niin turhalta.
My Life Will Never Be The Same Again

Huh. Mulla on ollut aivan suunnattomia vieroitusoireita kun en oo päässyt koneelle moneen päivään. Tekis mieli väittää että se johtuu siitä, että mulla olis omassa elämässäni ollut niin vauhdikasta ja villiä aikaa, mutta Ei.
(tai no ettehän te tiedä, mitä mä olen viimeisen viikon aikana puuhaillut - nythän mä voin valehdella mitä vain... Valehtelu kannattaa aina.)
Mutta jos rehellisesti puhutaan, en ole tehnyt muuta kuin nukkunut ja syönyt, ja sitten nukkunut vähän lisää.
Sitä se loma teettää.

Nyt mun täytyy kyllä ryhtyä paljon aktiivisemmaksi.
Mä aloitan tekemällä joukon ilkeämielisiä käytännön piloja ystävilleni.
Haha.

Eilinen oli kyllä erittäin "antoisa" ilta.
Vuosi 2005 hyvästeltiin tyylillä, ja vuosi 2006 otettiin vastaan pirteänä.

Aloiteltiin iltaa eilen Ellun kanssa kahdestaan lukemalla itsetyydytys.orgin mielenkiintoisia "romanssinovelleja" ja tyhjentämällä skumppapulloja.
Täti tykkää.
Ajan kuluessa silti kyllästyttiin kahdenkeskiseen hauskanpitoomme, ja lähdettiin jakamaan iloamme muidenkin juhlijoiden kanssa.
(oikea syy oli se, että meillä ei itsellämme ollut enempää juotavaa.)
Onneksi löydettiin oikein anteliasta seuraa.

Sekunteja ennen keskiyötä jännitys juhlijoiden keskuudessa kasvoi enemmän kuin itsensäpaljastelijan kalu lääkärintutkimuksessa.
Vuosi vaihtui omalla kohdallani Rauman Keskuspuistossa. Skumppaa ei enää siinä vaiheessa ollut, mutta uudenvuoden suudelman sain.
Ja kaksoset keltaisissa paidoissa suuttuivat mulle kun ammuin viattomia ihmisiä heidän raketeillaan. Anteeksi.

Noh, nyt on sitten vuosi 2006.
Tästä vuodesta tulee edellistäkin parempi. Toivottavasti.

Eilen kun riennoiltani ehdin, katsoin Pedro Almodóvarin La Mala Educatiónin.
Se oli todella hyvä.
Ainakin siinä oli runsaasti miehistä alastomuutta.
Kerrankin elokuva, jonka aikana ei tarvinnut koko ajan kysyä "Miksei tässä ole enempää alastomia miehiä?"... Hymiö.

Tänään sitten heräsin suurin odotuksin uudenvuoden aattoon.
Korkkasin aamupalaksi pullon kuohuviiniä ja siitähän se juhla alkoi.

Nyt taidan käydä suihkun puolella lauleskelemassa hiukan Kikkaa ja sen jälkeen onkin sitten pakko juhlia. Onneksi skumppaa on vielä paljon...

Gott nytt år!

En osaa sanoa mitään muuta saksaksi.
Mutta kyllä tuollakin pitkälle pääsee...

Tänään on sitten vuoden 2005 viimeinen perjantai.
Näitä päiviä ei saa takaisin enää koskaan.
Toivottavasti osaamme kaikki elää niin ettei koskaan tarvitse katua.

Mä olen valitettavasti nyt käsittänyt yhden elämän suurimmista realiteeteista:
mun on pakko hankkia töitä jos aion säilyttää elintasoni.
Täyspäiväinen opiskelijuus saa nyt jäädä.

Nyt mä lähden nauttimaan vuoden viimeisestä perjantaista.

Mä en ymmärrä miten se on mahdollista että mä onnistun aina nolaamaan itseni.
Onneks mä en jaksa liikaa välittää sellaisista jutuista.
Life is too short.

Terhin viini-iltamat olivat kyllä erittäin hauskat eilen.
Viiniä riitti ja David Hasselhoffin 'La Isla Bonita' soi uudelleen ja uudelleen villiinnyttäen ihmismassat. Hymiö.
Kun viinit alkoivat loppua, suunnattiin Terhiltä sitten Havannaan.
Oli todella mukavaa istuskella siellä kun meidän porukkamme lisäks ihmisiä oli 12.
Eipä ihme ettei jääty loppuun asti.
Noh, ilta jatkui silti vielä pitkään...
Jennu oli ihanan villillä tuulella. On kyllä uskomatonta että niin pienestä ihmisestä voi lähteä niin paljon ääntä.

Tänään on kyllä sen verran kulunut fiilis että taidan löhöillä vain kotona koko päivän.
Näihin säkenöiviin tunnelmiin, heihei.

Sain viime yönä ihanan epä-joululahjan ihanalta Jennulta: DreamCream-body toppingia. Mun "salaisen laatikkoni" tavaramäärä kasvoi taas. Kiitos.
Jooh.
Valvoin sitten kunnialla taas koko yön - katsoin Sex And The Cityn 6. tuotantokautta ja kuuntelin The Crashin Selected Songs -levyn neljä kertaa läpi.
Ymmärsin yhtäkkiä siinä yön pikkutunteina että Best Of The Best -laulu kertoo kahdesta pikkurikollis-oravasta, jotka salakuljettavat huumeita Mexicosta.
Surullinen tarina.

Aloin lopulta nukkua siinä kahdeksan aikoihin aamulla, kun kaikki tavikset rapasivat ikkunoitaan ja lähtivät tekemään mitä ikinä he sitten tekevätkin.
Mua ei kiinnosta - mä nukuin.

Pääsinkin sitten ylös nyt, juuri sopivasti niin että ehdin käydä suihkussa ennen kuin lähden Terhille "viininmaistajaisiin"...

Ja muuten, pieni pyyntö teille, jotka pidätte itseänne ystävänäni - ÄLKÄÄ soittako minulle aamukymmeneltä.
En ole siihen aikaan hereillä.
Ikinä.

Maailmasta tulee silloin paljon parempi paikka.

Kiersin alennusmyyntejä tänään etsien jotain kivaa: löytyi.
Ostin The Crashin Selected Songs -levyn. Täydellinen.

Äsken käytiin Juuson ja Iidan kanssa illallisella Mr. Jonesissa.
Oli hauskaa.
Ja eihän sille mitään voi jos joku syö viattomasti mustikoita ja muuttuu samalla itsekin siniseksi. Se on täysin normaalia.

Pystyykö joku muuten kertomaan minulle, mikä on normaalin ja tavallisen ihmisen ero?

Elämässä oikeasti pääsee helpolla pitkälle, jos vain osaa pyytää anteeksi tarkoittamatta sitä.
Sen takia mä haluaisinkin nyt virallisesti pyytää anteeksi kaikilta, joita olen joskus kohdellut kaltoin.
Anteeksi.

Kävin sitten katsomassa Tuulian kanssa King Kongin tänään.
Oli siinä leffassa ainakin pituutta.
Enkä tarkoita sitä mitenkään irstaassa mielessä.

Sen 190 minuutin aikana ehti paljonkin mietiskellä asioita.
Mä tulin siinä noin puolessavälissä liikkuvaa kuvaa sellaiseen lopputulokseen, että mä olen todella vaikea ihminen.
Ei kannata sekaantua minuun.

Ja juteltiin Tuulian kanssa muuten tänään hedelmöityshoitojen antamisesta homo- ja lesbopareille. Tämä oli jo kolmas kerta kun keskustelin tästä samasta asiasta jonkun kanssa. Tuulia perusteli mielipiteensä asiasta lahjakkaimmin.

Jos te muut, joiden kanssa olen asiasta joskus keskustellut, loukkaannuitte nyt syvästi - anteeksi.
Hymiö.