IRC-Galleria

Kaadoin viime viikon maanantaina lasillisen vettä Eki-nimisen miehen housuille.
Se oli minusta huvittavaa. Eki ei ollut samaa mieltä.

Tiistaina, opiskeltuani Sallan kanssa italiaa, kävin Tuulian kanssa
herkullisella lounaalla ja annoin hänelle tuliaisia, kissa-aiheisia tuliaisia.
Tuulia vihaa kissoja.

Illalla olin suunnitellut kokoontuvani ystävieni kanssa viettämään Halloweenia,
mutta raivoisa lumimyrsky aiheutti sen, että suurin osa "ystävistäni"
jättivät saapumatta - vietin Halloweenin Nooran ja Ellun kanssa,
sipulirenkaita syöden ja pelottavan suuria tisuja kauhistellen.

Keskiviikkona lähdin jo ennen aamunkoittoa Ellun ja Nooran kanssa Helsinkiin.
Olisin halunnut käydä katsomassa Hel Looks -näyttelyn Jugendsalissa,
mutta seuralaiseni halusivat tietenkin ruokaa.
Menimme siis syömään.

Santa Fé:ssä nautitun uskomattoman maukkaan lounaan jälkeen
olisimme halunneet rentoutua viihtyisässä Johto-kahvilassa,
mutta Yleisradio oli päättänyt ihan vain meidän kiusaksemme
kuvata jonkinlaista televisio-ohjelmaa juuri silloin, juuri siellä.
Emme siis rentoutuneet ollenkaan.

Päivän päätteeksi yritimme tunkeutua Studia-messujen VIP-alueelle
ilmaisen viinan bileisiin, mutta se ei onnistunut alkuunkaan.
Lähdimme siis takaisin kotiin.

Paluumatkalla linja-autossa minulle tarjottiin seksiä.
Otin tarjouksen vastaan, mutta tutustuin silti City-lehden deittipalstan tarjontaan.


Seuraavana päivänä söin lounasta Tuulian kanssa, mutta ruoassani oli tilliä.
Se oli kamalaa, koska väitän yleensä kaikille, että olen allerginen tillille,
vaikka oikeasti en vain pidä tillin mausta, ja nyt kun en saanut allergista reaktiota,
Tuulia varmaankin arvasi, etten oikeasti ole allerginen tillille.

Tilli-välikohtauksen jälkeen katsoin Ellun, Sallan ja Nooran kanssa musikaalin,
jossa laulettiin kaikki vuorosanat, aivan kaikki vuorosanat.
Elokuvan loputtua kukaan ei enää laulanut.


Olen onnellinen siitä, että minulla oli taas syntymäpäivä.
Ennen tätä minulla ei ole pitkään aikaan ollut syntymäpäivä.
Syntymäpäivät ovat ihania, koska silloin juhlitaan ainoastaan minua,
minä saan olla kaiken huomion jakamattomana keskipisteenä.
Samasta syystä rakastan myös Vappua ja Guy Fawkesin päivää.

Perjantaina nautin Tuulian, Jeren, Ellun, Nooran ja Sallan kanssa
seitsemän ruokalajin italialaisen illallisen syntymäpäiväni kunniaksi.

Lauantaina järjestin pienimuotoiset ja kosteat kotipippalot läheisten ystävieni kesken.
Liian monien Tequila-shottien jälkeen löysin itseni Suomen suurimmasta Onnelasta,
jossa Terhi pakotti minut tanssimaan pöydillä pilkkuun asti. Kamalaa.

Viideltä aamulla, käveltyäni 35 minuttia kotiin, huomasin, että olin lukinnut itseni ulos.
Kävelin 35 minuuttia Tuulian ja Jeren luo, toivoen, että voisin viettää yön heidän sohvallaan.
Kännykkäni akku loppui juuri silloin, kun olisin sitä eniten tarvinnut,
joten jouduin kiipeämään paloportaita pitkin koputtelemaan heidän ikkunaansa.

Tuulia olisi halunnut soittaa poliisille, mutta Jere päästi minut onneksi heille yöpymään.


Sunnuntaina, suoritettuani pikasiivouksen, nautin kakkukahvit sukulaisteni kanssa.
Eräs 8-vuotias sukulaispoikani kertoi minulle, että näytän todella vanhalta.
Ehkä minun kannattaisi ostaa syntymäpäivälahjarahoillani silmänympärysvoidetta.
Loput voisin pistää eläkerahastoon.

Sunnuntai-illalla kävin äitini kanssa Rauman Kaupunginteatterissa
katsomassa humoristista musikaalia itsemurhasta.
Ei se ollut ollenkaan niin hilpeä kuin luulin.

Voidaan sanoa, että persoonassani ja käyttäytymisessäni on tiettyjä selkeitä tunnusmerkkejä.
Voidaan jopa sanoa, että minut tunnetaan näistä tunnusmerkeistä.
Yksi asia, mistä kuitenkaan en ole tunnettu, on huolellisuus.
Toinen on asioiden suunnittelu.
Kolmas on ajankäytön hallinta.

Huomasin heikkouteni edellä mainituissa osa-alueissa taas kerran
juuri ennen taannoista lähtöäni rentouttavalle ulkomaanmatkalle.
Hyväntahtoisesta, mutta ajatuksen tasolle jääneestä, suunnittelusta huolimatta
sain pakattua vähäiset matkatavarani pieneen punaiseen laukkuuni vasta minuutteja ennen kuin lähdin matkakumppanini kanssa ajamaan kohti matkamme ensimmäistä etappia, Turkua.


Ihmiset, jotka tuntevat minut, tietävät, että huumorintajuni on ajoittain erittäin omalaatuinen.
Ihmiset, jotka tuntevat minut, yrittävät useimmiten ymmärtää minua ja huumorintajuani.
Nämä ihmiset toivottavasti myös ymmärtävät, miksi osallistuin Viking Linen
loistokkaalla aluksella saksalaisen kulttuurin - lederhoseneiden ja wienershnitzeleiden - huipentuman, Oktoberfestin, kunniaksi järjestettyyn oluenjuontikisaan.

En aio pyytää tekoani anteeksi, en häpeä tekoani, mutta en ole siitä ylpeäkään.

Oluenjuontikisan jälkeen nautitun mahtipontisen illallisen jälkeen suuntasin
matkakumppanini kanssa Gamla Stanin kautta Tukholman eläväiseen keskustaan.
Pimeä, kostea Tukholma tuoksui auringon laskeuduttua aivan Lontoolta.
Kaikki tuoksut, äänet ja värit toivat mieleeni kuumat ja kiihkeät kesäyöt Lontoossa.


Halusimme tehdä Tukholmassa jotain ainutlaatuista ja aitoa, emme vain kiertää nähtävyyksiä.
Kävimme siis 7-Elevenissä juomassa slushiet ja syömässä yllättävän mausteiset kuumat koirat.
Kolmelta yöllä kävimme McDonaldsissa yöpalalla.

Muutamaa tuntia myöhemmin saimmekin jo eteemme epämääräistä ruokaa lentokoneessa,
joka oli täynnä kiihkeitä ruotsalaisnuoria matkalla kohti ikuista kaupunkia, Roomaa.

Sunnuntaina aamunkoiton aikaan saavuimme vihdoin Italiaan, Roomaan.
Hyppäsimme lentokentältä taksiin, joka näytti aivan lampaiden kuljetusautolta.
Ja siltä se kyllä haisikin. Ehkä se olikin sellainen.

Piipahdettuamme hotellilla kävimme Anagninan markkinoilla, jotka olivat kamalat.
Markkinoiden jälkeen kävimme ihanalla, ylihinnoitetulla, lounaalla Gran Caffè Romassa.
Istuessani tyylikkään bistron terassilla katsellen nunnien ajavan ohi Vespoillaan,
tunsin jokaisen vartaloni lihaksen rentoutuvan. Ympärilläni oli elämää.

Lounaan jälkeen Espanjalaisten rappusten kupeessa koin uuden onnellisuuden aallon
imiessäni sisään suurkaupungin moninaisia ääniä ja tuoksuja.
Valitettavasti onnellisuuteni ei kestänyt kauaa.

Tapahtui aivan kuten elämässä aina - ei hyvää ilman pahaa.
Juuri kun luulin, että kaikki oli täydellistä, pahin mahdollinen tapahtui, pahin pelkoni toteutui.
Klovniksi pukeutunut mies hyökkäsi kimppuuni Piazza di Spagnalla.
(hän osoitti minua muovisella kukalla ja tanssahteli omituisesti)
Mikään ei ole pelottavampaa kuin klovnit.

Toivuttuani tästä kamalasta hyökkäyksestä, halusin palkita itseni urheudestani.
Kävin maailman toiseksi parhaassa gelateriassa,
jossa minulle suositeltiin bacio-nimistä jäätelöä, eli suudelmaa.
Italialainen suudelma maistui kirsikoille ja herkulliselle maapähkinävoille.

Seuraavana listassani vauhdikkaalla nähtävyyskierroksella oli yksi maailman
ehdottomasti tunnetuimmista nähtävyyksistä, Fontana di Trevi, joka on esitetty
uskomattoman kauniisti lukemattomia kertoja taiteessa ja elokuvissa,
kuten esimerkiksi klassikkoelokuvissa La Dolce Vita ja The Lizzie McGuire Movie.

Tuntikausia kestäneen nähtävyyskierroksen jälkeen yleensä niin pirteä matkakumppanini nukahti Pantheonin rappusille, joten päätimme lähteä hotellille lepäämään hetkeksi.

Hotellimme sijaitsi kaukana Rooman keskustan vilinästä,
idyllisessä ympäristössä oliivipuiden ja viinirypäleviljelmien keskellä.
Rentouduttuani erittäin pitkään erittäin kuumassa vaahtokylvyssä,
törmäsin hotellini puutarhassa mieheen, joka soitti puolityhjiä vesilaseja samanlaisesti
kuin Sandra Bullock Oscarin arvoisessa suorituksessaan elokuvassa Miss Kovis.

Hotellimme saattaa kuulostaa kuin unelmalta, mutta totuus on toinen.
Kärsimme koko matkan ajan varastelevista hotellisiivoojista.

Hotellisiivoojat ovat melkein yhtä epäluotettavaa väkeä kuin postin työntekijät.

Rentouttavan illan jälkeen haaveilin rentouttavista yöunista,
mutta sain nopeasti huomata, ettei koskaan kannata toivoa liikoja.
Ilmeisesti Italiassa vietetään lokakuun 22. päivänä jonkinlaista juhlapäivää,
sillä hotellimme ulkopuolella räjäytettiin ilotulitteita ja ihmiset lauloivat kaduilla aamuun asti.

En tiedä, mistä he lauloivat, koska en puhu italiaa, mutta he saattoivat
laulaa kissoista, jotka ovat kuolleet kohdunkaulan syöpään.


Huonosti nukutun yön ja epämiellyttävän aamiaisen jälkeen ollessani metrossa mies,
jonka haaroväli oli kasvojeni kohdalla, alkoi kosketella itseään samalla kun hän tuijotti minua.

Metrosta poistuttuani kävin kiertelemässä Villa Borghesessa ja sitä ympäröivissä puistoissa.
Näin paljon jonkinlaisia vanhoja kiviröykkiöitä, mutta en tiedä, olivatko ne merkittäviä kiviä.

Puistossa nautitun piknik-lounaan jälkeen kiersimme Rooman eläintarhassa
innokkaammin, kuin tuhannet lapsiperheet, kunnes meidän oli pakko lähteä,
koska minä pelkäsin eläintarhan kaloja liikaa.
Ne tuijottivat minua.

Tapahtumaköyhän ostosreissun jälkeen suuntasimme hotellille tekemään itsestämme nättejä.
Illalla menimme loistokkaalle illalliselle, jonka aikana matkakumppanini järjesti kohtauksen.

Kyseenalaisen, mutta huvittavan, illallisen jälkeen huomasin, että liiallisella viinin nauttimisella on vakavia sivuvaikutuksia: olin unohtanut napittaa housuni kiinni.
Vieressäni metrossa seisseet lapset ja nunna sekä transseksuaali mies
katsoivat minua oudosti kun yritin huomaamattomasti napittaa sepalustani.
Ilmeisesti osaan aina olla joukon omituisin yksilö.

Seuraavana aamuna suuntasimme Vatikaaniin.
Matkakumppanilleni on vuosia sitten annettu porttikielto kyseiseen valtioon,
mutta selvästikään paavin vartijat eivät pidä tarkkaa kirjaa valtion vihollisista,
sillä pääsimme molemmat ongelmitta sisälle maailman pienimpään valtioon.
Otimme muutaman kuvan ja lähdimme pois, siellä oli tylsää.

Vatikaanin jälkeen kävimme Castel Sant Angelin juurella pikaisella lounaalla.
Mauttoman lounaan jälkeen ostin humoristisia tuliaisia huumorintajuttomille ystävilleni.
Aivan, minulla on ystäviä.

Tapahtumarikkaan ostosreissun jälkeen istahdimme Piazza Navonalla iltapäiväteelle.
Sen jälkeen suuntasimme Espanjalaisille rappusille nauttimaan ilta-auringosta.
Illalla, vietettyäni hetken hotellimme suihkulähteellä, menin taas kylpyyn.

Aamulla, pikaisen aamupalan jälkeen, suuntasimme Colosseumille.
Otimme pakolliset "olin Roomassa"-kuvat ja lähdimme pois.

Lounaalla Il Chiantissa viereiseen pöytään istui mukavalta vaikuttanut pariskunta.
Kyseinen Oklahomalais-pariskunta yritti käännyttää minua kulttiuskontoonsa ja
pariskunnan naisellisempi osapuoli sanoi minua kauniiksi ja ennusti,
että minä olen uusi messias, jonka tehtävä on "yhdistää kansat".
Ilmoitettuani naiselle, etten aio yhdistää ketään, enkä liittyä hänen kulttiinsa,
hän lupasi rukoilla puolestani ja ilmoitti minulle, että Kiina tuhoutuu seitsemän vuoden päästä.

Ahdistavan, mutta herkullisen, lounaan jälkeen kävimme jäätelöllä
Il Gelato di San Crispinossa, maailman parhaassa gelateriassa. (ainakin Googlen mukaan)
Jäätelöni maistui pistaasipähkinöille ja banaaniesanssille.

Jäätelön jälkeen kiersimme tunkkaisia antiikkiliikkeitä, metsästimme H&M:ää,
ja kävimme Piazza del Popololla istumassa linnun ulosteen päälle.

Sunnittelin keskiviikkona villiä klubi-iltaa, mutta sairastuttuani pahasti flunssaan,
tyydyin katsomaan italialaista MTV:tä ja syömään karamelisoitua paukkumaissia.
Kuulin illan aikana aivan liikaa surullisia italialaisia lauluja,
enkä edes tiedä, mistä niissä laulettiin, koska en puhu italiaa.
Ehkä niissä laulettiin kissoista, jotka ovat kuolleet kohdunkaulan syöpään.

Seuraavana päivänä teimme liian pitkän kierroksen Rooman lähiöissä.
Sen jälkeen söin kitalakeen tarttuvan leivonnaisen ja join lämmintä olutta.

Päivämme jatkui Piazzojen, kapeiden kujien ja nopeiden Vespojen ympäröimänä.
Minusta alkoi tuntua, että Rooma oli nyt nähty, olin jo täysin valmis lähtemään kotiin.
Juuri kun ehdin kyllästyä, löysin itseni keskeltä erästä aukiota,
näyttämässä typerältä italialaisessa televisiossa,
satojen yli-innokkaiden lehtikuvaajien edessä.
Luulen, että tämä liittyi jotenkin Rooman filmifestivaaleihin,
joista minä olin tapahtumahetkellä täysin tietämätön.
Kuulemma Nicole Kidman ja Leonardo DiCaprio olivat paikalla.

Hetkeä myöhemmin, tiivistunnelmaisessa ruuhka-ajan metrossa,
torstai-päivässäni tapahtui taas jotain mielenkiintoista:
minut yritettiin raiskata metrossa.
Minusta se oli lähinnä huvittavaa.

Mukavalta vaikuttanut, ja erittäin kohtelias, italialainen nuorimies
asettui tiukasti taakseni metron käytävällä ja alkoi hieroa itseään minua vasten.
Ensin en ymmärtänyt ollenkaan, mistä oli kyse, mutta tunnettuani
hänen 'esineensä' sykkivän innokkasti lonkkaluuni kohdalla, järkytyin.
En tiennyt, pitäisikö minun huutaa, itkeä vai lyödä miestä.
Lopulta päätin kuitenkin antaa hänelle hänen ilonsa.
Jos hän ei sitä muualta saa, mikäs siinä sitten.
Saatuaan hommat valmiiksi mies sanoi "grazie" ja poistui junasta.

Viimeisenä iltanamme Roomassa, olosuhteiden pakosta,
hylkäsimme suunnitelmamme loistokkaasta illasta Rooman keskustassa
ja suuntasimme sen sijasta Rooman sydämeen - lähiöihin - illalliselle
muovipöytäliinojen nimiin vannovaan Pippo's Pizza -nimiseen ravintolaan.
Minun ei varmaankaan tarvitse sanoa mitään muuta.

Perjantai-illalla Tukholmassa yritin esitellä uuden, tyylikkäämmän imagoni,
mutta vallitseva hirmumyrsky vaikeutti projektiani.
Saatuamme selville, että emme pääse lentämällä Tukholmasta pois,
suuntasimme taas Viking Linen terminaaliin.
Laivaan päästyäni söin cous cousia ja näin vanhan ihmisen,
joka oli luultavasti kuollut laivan tanssiravintolaan,
Eini & Boogien esiintyessä räväkästi lavalla.


Yleensä palaan matkoilta väsyneenä ja elämääni pettyneenä,
mutta nyt joudun myöntämään, että tämä oli kokonaisuudessaan ihan onnistunut reissu,
siitä huolimatta, että en noudattanut erään metroaseman wc:n seinällä lukenutta ohjetta,
jossa suositeltiin seksuaalista yhdyntää Lenny-nimisen herran kanssa.



Suomessa palasin nopeasti arkeen, kävin Ellun kanssa syömässä maailman parasta pizzaa,
ja rakastuin uudelleen MTV:n tositv-sarjaan 'The Virgin Diaries',
jossa brittinuoret pyrkivät aktiivisesti pääsemään eroon neitsyydestään.

Yöllä, siirtäessäni kelloani talviaikaan, huomasin, että ulkona satoi lunta.
Vedin äkkiä takin päälleni ja juoksin ulos nauttimaan tämän talven ensilumesta.
Seisoin keskellä autiota tietä, tuhansien ainutlaatuisten lumihiutaleiden ympäröimänä.
Talvi tuli aikaisin tänä vuonna.

Viime viikon keskiviikkona, oltuani yhden päivän ajan etsintäkuulutettuna,
poikkesin yllättäen rakkaan ystäväni Tuulian luona.
Perinteeksi muodostuneiden tapojemme mukaan söimme ruokaa
ja haukuimme ja pilkkasimme muita, lähinnä vähemmistöjä.
Tällä kertaa pilkkamme keskittyi suurimmalta osin Setan toimintaan.

Illalla, kun eräs toinen ystäväni sanoi, että käyttäytymisemme on erittäin
kauhistuttavaa ja rasistista, aloin pohtia, miksi muut saavat syrjiä
minun ja Tuulian ahkeralla työllä hankittuja mielipiteitä.
Eikö se itsessään ole jo rasismia?
Kyllä minusta.

Torstaina en pilkannut ketään. Paitsi Hugh Grantia.
Katsoin Sallan kanssa todella huonon elokuvan.

Perjantai-aamulla heräsin onnellisena ja tyytyväisenä,
ja muistaakseni ilmakin oli erittäin kaunis.
Ainakin jos on poltellut niin paljon kuin minä silloin.

Taija ehdotti minulle päiväkännejä, ja huolestuin itsekin siitä,
miten helpolla minut saa houkuteltua tällaisiin toimintoihin.
Osallistuimme erään kunnianarvoisan laitoksen 125-vuotisjuhlien kunniaksi
järjestettyihin 50-luvun teemapippaloihin, pukeuduin jopa teeman mukaisesti.
Valitettavasti olin saattanut ymmärtää teeman väärin.

Juhlan päätteeksi katsoin Sallan kanssa vauhdikkaan musiikki- ja tanssishown.
Salla puhui taukoamatta huolestuttavasta pakkomielteestään Harrison Fordia kohtaan.

Perjantai 13. illan lopulla kuuntelin Tuulian, Jeren ja Jeren veljen kanssa Ceebrolisticsia
ja luin suomalaisen osaamisen huipentumaa, 7 Päivää -lehteä.
Nyt minäkin tiedän, että Viivi Avellán on joskus tanssinut pöydällä,
ja Jack Nicholson mainostaa uusia innovatiivisia hieromasauvoja.
Kiitos 7 Päivää -lehti!

Kävellessäni yöllä täysikuun valossa kotiin, aloin muistella vuoden 2005 kesää.
Se oli elämäni hienoin kesä, ja voin kiittää siitä vain yhtä ihanaa ihmistä,
joka opetti minulle, miten elämästä voi nauttia.
Olen hänelle elämäni velkaa.


Lauantaina Ellu ja Noora saapuivat luokseni pokeri-iltaan.
Kukaan meistä ei osannut pelata pokeria, joten ilta sujui suunnitelmien mukaan.

Sunnuntaina, syötyäni aamupalaksi Ellun tekemiä herkullisia leivonnaisia,
lähdin kirpeänraikkaaseen syysilmaan kävelemään tuntikausiksi.
En ole koskaan nähnyt taivasta niin sinisenä.

Maanantaina vietin pitkästä aikaa äitini kanssa rattoisan iltapäivän.
Kiersimme asuntoesittelyitä ja pilkkasimme ihmisten sisustusratkaisuja.

Tiistaina aloitin palomiehen urani lupaavasti Ellun ja Nooran kanssa.
Sammutimme tulipaloja Rauman paloasemalla, likaisten ja hikisten palomiesten kanssa.
Petyin hieman huomatessani, että kyseisellä paloasemalla ei ole
sellaista stripparitankoa, joita kaikissa elokuvissa ja tv-sarjoissa
- jotka Ellun mukaan ovat totta - aina suureellisesti kuvataan.


Keskiviikkona, vietettyäni elämäni ihanimman vapaapäivän,
järjestin loistavasti onnistuneet intialais-aiheiset illalliskutsut.
Minä, Tuulia, Ellu, Salla ja Noora söimme uskomattoman maukasta ruokaa
ja puhuimme juuri niistä asioista, joista ei seurassa kannattaisi puhua:
uskonnosta, politiikasta ja rahasta.

Kuulemma näistä asioista puhuttaessa ei voi välttää sitä, että loukkaa jonkun tunteita.


Tuulia pyysi illallisen aikana minua seisomaan alttarilla hänen häissään.
Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitään niin ihanaa.


Seuraavana aamuna lähtiessäni Juulian kanssa ajamaan Turkuun
oloni oli rehellisesti sanottuna kaukana ihanasta.
Saatoin juoda lasillisen tai kaksi liikaa viiniä illallisella.

En silti tappanut ketään heikentyneen ajotaitoni seurauksena,
vaikka joku saattaakin niin väittää. Kaikkea ei kannata uskoa.

Kehitin Turussa itselleni uuden mielipiteen: ihmiset, jotka käyttävät päähineitä
ja ihmiset, jotka täyttävät urheilujuomapullon vedellä ja kehtaavat vielä juoda siitä,
ovat täysin poikkeuksetta itsekeskeisiä tärkeilijöitä.

Turussa törmäsin myös tämän vuoden vallitsevaan Miss Suomeen, joka rikkoi Suomen lakia.

Palasin pikaisen piipahduksen jälkeen nopeasti Raumalle,
mutta muutamaa tuntia myöhemmin lähdinkin takaisin Turkuun,
tällä kertaa Ellun, Sallan ja Nooran kanssa.

Stockan edustalla törmäsin sattumalta Merviin.

Säkenöivän jälleennäkemisen jälkeen kävin Ellun, Nooran ja Sallan kanssa
kuuntelemassa Turun filharmonisen orkesterin kymmenennen sinfonian.
Harrison Fordkin oli siellä. Hänelle annettiin kukkia. Salla oli onnellinen.

Googleta hakusanoilla: "(Nimesi) on" (esim. "Matti on") ja kopioi viestiin 15 ensimmäistä tulosta.
Näin saat tietää itsestäsi jotain mitä et ole vielä tiennyt.
Muistakaa laittaa hakusanaan lainausmerkit mukaan tai muuten ei tule mitään.


Jerry on lasten suosima piirrossarja

Jerry on stand up -koomikko

Jerry on syntynyt Saksassa

Jerry on riemastuttava ja harmittoman hauska

Jerry on tehnyt havaintonsa keskellä Helsinkiä

Jerry on päättänyt selvittää murhan hinnalla millä hyvänsä

Jerry on huumeidenkäyttäjä

Jerry on tyhjä taulu

Jerry on kadonnut

Jerry on tyttöystäväni kissa

Jerry löydettiin huonokuntoisena

Jerry on häijy

Jerry on 5-7-vuotias poika

Jerry on komean kokoinen ja arvokas ilmestys

Jerry on liian ilkeä

Tiesin tämä kaiken jo ennen tätä "testiä".

Ihmiset syövät todella usein.
Useimmat ystävistäni syövät lähes joka päivä.
Siitä johtuen järjestinkin viime viikon maanantaina
ystävieni kanssa pienimuotoiset - mutta railakkaat - illalliskutsut,
joissa tarjottiin juomien lisäksi myös erittäin maukasta ruokaa.

Nautittuamme herkullista meksikolaista ruokaa ja hieman kuplivaa,
murtauduimme lähellä sijaitsevan pursiseuran tiloihin.
Meidät heitettiin valitettavan vauhdikkaasti ulos.

Illan päätteeksi Salla ja hänen miesystävänsä Juuso saapuivat paikalle,
ilmeisesti ruoan perässä, mutta emme antaneet heille ravintoa.


Seuraavana aamuna kahdeksalta lähdin Nikon kanssa ajamaan Huittisiin.
Onneksi veressäni oli silloin vielä sen verran alkoholia,
etten täysin käsittänyt, mihin olin menossa.
Voisin tietenkin kertoa, mitä teimme Huittisissa,
mutta minusta elämässä pitää olla hieman mysteeriä.


Keskiviikkona - palattuani Raumalle - sain huomata,
että ajaudun tiettyjen ihmisten seurassa aina eriskummallisiin tilanteisiin.
Tällä kertaa jouduin erään herrasmiehen kanssa muun muassa ränsistyneen
sataman varastorakennuksen katolle ja epämääräisiin kalastuskilpailuihin.

Illalla palasin erikoisen päiväni jälkeen vanhoihin rutiineihini ja söin Tuulian kanssa pizzaa.
Tuulia löysi Demi-lehdestä apokalyptisiä profetioita ja minä muistelin villiä nuoruuttani.

Torstaina aloittaessani opinnot uudessa opinahjossa - tavallaan - aloin pohtia kissoja.
En ole ainakaan vielä päässyt selkeään lopputulokseen pohdinnoissani.


Perjantaina riisuin hetkeksi filosofin hattuni ja panin päähäni
"tiedän jotain taiteesta"-lätsäni, käydessäni Ellun ja Nooran kanssa
katsomassa modernin taiteen performanssia, joka käsitteli olemassaoloa.

Hetkeä myöhemmin näin kammottavan Dynastia-kampauksen omaavan
naisen laulavan itsekseen uudelleen ja uudelleen "I'm a coffee pot".
Luonnollisesti voisi luulla, että tämä nainen oli osa edellämainittua performanssia.
Hän ei kuitenkaan ollut.


Perjantai-illalla, uskomattoman kauniin syyspäivän jälkeen,
menin Sallan, Tuulian ja Jeren kanssa loistokkaalle illalliselle.
Pitkän illallisen ja omalaatuisten keskusteluiden jälkeen
suuntasimme koko joukon voimin suurelle aallonmurtajalle,
jonka ääreltä löytyvät kuulemma Rauman rannikon suurimmat aallot.

Täysikuun hohtaessa kauniisti peilityynen meren pinnalla
ja aavan meren pauhatessa rauhallisesti yön pimeydessä
oli helppo ymmärtää, miksi kyseinen paikka on
Rauman nuorison keskuudessa suosittu kutemispaikka.

Saatuamme tarpeeksi pienten Ford Escortien sivuikkunoista sojottavista
hikisistä jaloista ja "Titanic-käsi" -efektistä, lähdimme pois.


Lauantaina omituinen olemassaoloni jatkui äitini kanssa nautitun lounaan
ja raikkaassa sateessa tehdyn pitkän kävelylenkin merkeissä.
Kävelyretkeni jälkeen kävin kuumassa suihkussa, puin päälleni mukavat vaatteet,
keitin itselleni kirsikkateetä ja katsoin sosiaaliporno-ohjelmaa televisiosta.

Sunnuntaina minun oli tarkoitus lähteä Ellun kanssa illalliselle, mutta hän teki minulle oharit.
Join taas kerran lisää kirsikkateetä ja katsoin huonoja televisio-ohjelmia.

Totesin, että minusta on todellakin tullut vanha ja tylsä ihminen.
Minun on nyt paras mennä ostamaan silmänympärysvoidetta,
ja huomenna käyn pankissa keskustelemassa eläkerahastostani.


Maanantaina minua ja Ellua yritettiin virheellisesti houkutella mukaan mielenosoitukseen.
Päätimme yksimielisesti, että aktivisti-vuotemme ovat ohittaneet meidät jo aikoja sitten,
ja menimme suoraan aikaiselle illalliselle, eläkeläisten joukkoon.
Emme sentään tilanneet uuniperunoita.

Söimme meksikolaistyylisessä italialaisessa ravintolassa niin hyvää ruokaa,
että tunsin jopa hieman syyllisyyttä lähtiessäni ravintolasta maksamatta laskua.

Viime viikon tiistaina puin ylleni paidan, jota olen käyttänyt jo 12-vuotiaana
ja kävin Tuijan väsyneen koiran kanssa kävelyllä. Tuijakin oli mukana.

Keskiviikkona syötyäni aamupalaa Sallalla suuntasin
samaisen Sallan kanssa Rauman ainoan toivomuslähteen luo.
Ilmeisesti kukaan muu ei elättele toiveita siitä,
että kyseinen suihkulähde toteuttaisi heidän haaveensa.
En välittänyt muista, vaan heitin kolikon olkani yli lähteeseen.
Vielä toiveeni ei ole toteutunut.

Temppuni epäonnistumisesta lannistuneena yritin samaa seuraavana päivänä uudelleen,
tällä kertaa Tuijan kanssa Suomen korkeakulttuurin keskuksessa, Raisiossa.
Toiveeni ei ole vieläkään toteutunut.

Olimme Tuijan kanssa erittäin vaikuttuneita Raisiosta tehtyämme
lyhyen ja tehokkaan kävelyretken kaikkien Raision suurimpien nähtävyyksien ohi.
Raisiossa oleskelu oli hyvin samantapaista, kuin ulkomailla oleskelu:
kaikki paikalliset puhuivat omituista kieltä ja kaikkialla haisi merkilliselle.

Muistimme olevamme yhä Suomessa vasta silloin,
kun näimme eräässä kahvilassa Lordi-leivonnaisia.


Nautittuamme paikallisesta tarjonnasta siirryimme Tuijan kanssa Turkuun.
Hetkeä myöhemmin Tuija oli kadonnut, ja minä olin hänen hulvattoman
iso-/pikkusiskonsa Mervin kanssa Silja Linen viehättävässä risteilyaluksessa.

Laivassa joimme pistävän makuista viiniä ja saimme
käytännön esimerkin sanonnasta "va va voom".
Tunteja myöhemmin näimme cowboy-show'n
ja joimme siideriä muovisesta ämpäristä.

Useita tunteja myöhemmin piilouduimme laivan yökerhossa pöydän alle
huomatessamme, että kaikki muut matkustajat rakastivat
Bass Hunterin tekemää ruotsinkielistä laulua,
joka on ilmeisesti tällä hetkellä todella suosittu.
Me emme siitä niinkään pitäneet.

Kuunneltuamme kun lähes 300 erittäin juopunutta ihmistä lauloi
kyseisen laulun tahdissa, huomasimme, että kanssamatkustajillamme oli
lähes yhtä paljon persoonallisuutta kuin kolmella lyijykynällä.
Vetäydyimme siis hyttiimme juomaan halpaa skumppaa,
laulamaan ja tanssimaan, sekä ylianalysoimaan kaikkea.


Aamulla saavuimme jo ennen auringonnousua pitkästä aikaa sivistyksen pariin, Tukholmaan.
Tämä oli ensimmäinen kerta post-London kun kumpikaan meistä on ollut aidossa kaupungissa.


Ihanan epäterveellisen aamupalan jälkeen kiersimme koko aamupäivän sisustusliikkeissä.
Syötyämme liikaa jäätelöä Stashissa - hyvä on, Minä söin liikaa jäätelöä - olisimme menneet elokuviin, mutta valitettavasti jouduimme luopumaan unelmastamme.

Tyydyimme siis istumaan auringossa kauniin vesistön äärellä katsoen ihmisiä.
Jostain syystä kaikki ympärillämme pyörineet ihmiset näyttivät portugalilaisilta.
Onneksi unohdin muut Mervin piirrettyä minulle matemaattisia kaavoja,
joita hän hyödynsi samanaikaisesti huumorissaan.
Se oli ihanaa.

Superlatiivisen päivän jälkeen jouduimme valitettavasti
palaamaan pinnallisen sivistyksen parista tylsään kotimaahamme.


Paluumatkallamme laivalla oli paljon villejä ruotsalaisia ja 70's Disco -teemailta.
Minä ja Mervi istuimme koko illan laivan lattialla ilman kenkiä ja puhuimme ongelmistamme.
Tulimme siihen tulokseen, että niitä löytyy.


Lauantaina, selviydyttyäni lyhyestä ulkomaanmatkasta, kokkasin Tuulian kanssa
herkullisen sushi-illallisen (Tuulia kokkasi ja minä luin sisustuslehtiä) ja join
herkullista banaaniesanssin makuista alkoholijuomaa.
Viimeinkin yhteiskuntamme päättäjät ovat ymmärtäneet,
että kansa rakastaa banaaniesanssia.

HEVARI
[ ] Onko sinulla pitkät hiukset? - Ei minulla kyllä ole.
[ ] Pidätkö kaljasta? - En minä kyllä pidä.
[ ] Oletko moshaaja? - Tarkoittaako se sitä kun heilutetaan hiuksia? En ole.
[ ] Etkö usko Jumalaan? - Tämä on vaikea kysymys, kun ei tarkenneta, mistä jumalasta on kyse.
[ ] Onko sinulla pentagrammi jossakin vaattessa tms.? - Ei todellakaan.
[ ] Omistatko piikkejä? - Pelkään piikkejä.
[ ] Osaatko soittaa kitaraa? - Välillä valehtelen, että osaan.
[x] Osaatko karjua? - Grr.
[ ] Omistatko saappaat? - Haluaisin hankkia bootsit.
[ ] Kuunteletko heviä? - En.
Yhteensä: 1

GOOTTI
[ ] Käytätkö mustaa kajaalia? - Meikkaan todella harvoin itseäni.
[x] Onko suurin osa pukeutumisestasi tummaa? - Mustaa lähinnä.
[ ] Ajatteletko usein kuolemaa? - Olen tottunut ajatukseen, mutta en ajattele useinkaan.
[ ] Haluatko kuolla? - Haluan elää.
[ ] Tunnetko haluavasi kuolla? - Hmmp. En.
[ ] Oletko sosiaalisesti olematon? - Miksi kaikki kysyvät tätä minulta?
[x] Oletko kalpea? - En pidä auringonotosta.
[ ] Pidätkö Hot Topicista? - En ole tutustunut kyseiseen elokuvaan/bändiin/...
[x] Pidätkö Tim Burtonin leffoista? - Pidän. Varsinkin Big Fish on loistava. Mervi, katso se.
[x] Oletko ilkeä? - Kuulemma, jos Siwan idioottiin kassaneitiin on uskomista.
Yhteensä: 4

SKEITTARI/PUNKKARI
[ ] Osaatko skeitata? - Kerran Halloweenina yritin, kun olin pukeutunut Antti Tuiskuksi. Kaaduin.
[ ] Käytätkö skeittikenkiä? - Pitäisikö minun käyttää niitä?
[x] Teetkö typeriä juttuja kavereidesi kanssa? - Joidenkin mielestä varmaankin.
[x] Oletko joutunut tekemisiin poliisin kanssa? - Minusta täysin riippumattomista syistä.
[ ] Katsotko X-gameseja? - En pidä peliohjelmista.
[ ] Onko sinulla läväreitä muualla kuin korvissa? - Ei, mutta haluaisin kieleeni lävistyksen.
[x] Pidätkö/onko sinulla mohawk? - Tavallaan välillä.
[x] Käytätkö bändi-paitoja? - Käytän sopivissa tilanteissa, harvoin.
[x] Oletko kutsunut jotakuta teeskentelijäksi (feikiksi) lähiaikoina? - Olen.
Yhteensä: 5

PISSIS
[ ] Käytätkö sanaa "niinku"? - Voin ylpeänä sanoa, että EN KÄYTÄ kyseistä ilmaisua.
[ ] Shoppailetko Onlyssa/Vero Modassa/muussa vastaavassa? - Ehkä jos olisin nainen.
[x] Pelkäätkö gootteja? - Kyllä, jos he uhkailevat minua jotenkin pelottavasti.
[ ] Kikatatko paljon? - En ainakaan myönnä.
[ ] Katsotko O.C:tä? - En ainakaan myönnä.
[x] Pidätkö popista? - No tämä on ehkä pakko myöntää.
[ ] Ryyppäätkö/poltatko? - En, mutta juon alkoholia ajoittain.
[x] Halailetko ystäviäsi? - Aina kun saan siihen mahdollisuuden.
Yhteensä: 3

HIPPI
[ ] Onko sinulla pitkät hiukset? - Mielestäni vastasin tähän kysymykseen jo kerran.
[ ] Omistatko batiikki-värjätyn vaatekappaleen? - En.
[ ] Haluatko pelastaa eläimet? - Miltä vaaralta?
[x] Onko sota mielestäsi turhaa? - On.
[ ] Pidätkö klassisesta rokista? - Mitä on klassinen rock?
[x] Oletko ikinä osallistunut protestiin? - Olen, mutta vahingossa.
[ ] Oletko ikinä saanut yhtäkkistä mielihalua halata puuta? - En, mutta halasin sitä silti.
[ ] Onko mielestäsi hauskaa istua ringissä ja laulaa yhden soittaessa kitaraa? - Ystäväni Tuulia yrittää aina saada minua mukaan yhteislaulutilaisuuksiin, mutta en vielä ole innostunut.
[x] Ajatko/haluaisitko ajaa Kuplalla? - Kyllä.
Yhteensä: 3

RÄPPÄRI
[ ] Käyttäydytkö räppärimäisesti? - En tietääkseni.
[ ] Käytätkö yli-suuria vaatteita? - En ainakaan suunnitelmallisesti.
[ ] Pidätkö räpistä? - En.
[ ] Oliko Tupac maailman mahtavin räppäri? - En osaa edes sanoa tähän mitään nokkelaa.
[x]Pidätkö afroista? - Naisilla kyllä.
[ ] Käytätkö räppäreiden käsimerkkejä/puhut "räppärikieltä"? - En.
[x] Pidätkö tanssimisesta? - Rakastan tanssimista.
[x] Omistatko yli 40 cd:tä? - Minulla on paljon cd-levyjä.
[ ] Oletko tummaihoinen? - En.
Yhteensä: 3

EMO:
[x] Itketkö usein? - Kyllä.
[x] Käytätkö hupputakkeja? - Tänäänkin minulla on huppu.
[ ] Kuunteletko emoa? - En tiedä, mitä se on. Mitä se on?
[x] Eivätkö ihmiset ymmärrä sinua? - En ymmärrä, miksi minua ei ymmärretä.
[ ] Kirjoitatko runoja? - En oikeastaan.
[x] Oletko värjännyt hiuksesi mustiksi? - Olen joskus, sinimustiksi.
[x] Leikkaatko itse hiuksiasi? - Välillä kun parturi pelottaa liikaa.
[x] Tunnetko itsesi usein yksinäiseksi? - Vain jos olen yksin. Tai keskellä väkijoukkoa.
[ ] Oletko itsetuhoinen? - En.
Yhteensä: 6

NÖRTTI
[ ] Käytätkö silmälaseja? - En, vaikka sellaiset aikoinaan hankinkin.
[x] Saatko hyviä arvosanoja? - Ajoittain.
[ ] Käytätkö astma-piippua tms.? - Minulla ei ole astmaa.
[ ] Työnnätkö kyniä paidantaskuihisi? - Yleensä en, nyt taskustani löytyy kolme lyijykynää.
[ ] Valitseeko äitisi vaatteesi? - Ei.
[ ] Oletko usein koneella? - En oikeastaan.
[ ] Kiusataanko sinua usein? - No välillä isot pojat kiusaa.
[x] Odotatko innolla kouluun pääsyä? - Välillä kyllä, kun käyn siellä niin harvoin.
[ ] Oletko ujo vastapuolisen sukupuolen läsnäollessa? - En oikeastaan.
[ ] Pelaatko videopelejä? - Minulla ei ole videopelejä.
Yhteensä: 2

Hevari: 1
Gootti: 4
Skeittari/Punkkari: 5
Pissis: 3
Hippi: 3
Räppäri: 3
Emo: 6
Nörtti: 2

Olen Emo, enkä edes tiedä, mitä se tarkoittaa.

Suurinpiirtein viikko sitten entinen työnantajani soitti minulle
kutsuakseen minut järjestämiinsä juhliin.
Vasta puhelun lppupuolella hän vihjaisi,
että tehtäväni juhlissa olisi tarjoilla vieraille juotavia.
Ilmoitin, että jos minua ei kutsuttaisi paikalle vieraana,
en aikoisi kyseisessä juhlassa näyttäytyä ollenkaan.

Onneksi entinen työnantajani suostui ehtoihini.
Keskiviikkona suuntasin Ellun kanssa juhliin,
joissa valtaosa osanottajista oli ylittänyt keski-iän jo 90-luvulla.

Tyhjensimme Ellun kanssa skumppapullon, tusinan viinipulloja,
kymmenen litran boolimaljan sekä takahuoneesta löytämäni viinapullon.
Tarjoilun tyrehdyttyä siirryimme elämässämme eteenpäin.

Lähtiessäni juhlista ajattelin ylpeänä, että en ollut edes nolannut itseäni tällä kertaa.
Seuraavana aamuna huomasin, että olin jättänyt kenkäni juhlapaikkaan.


Perjantaiyönä näin kammottavaa unta:
Oli kuuma, pimeä yö. Täysikuu möllötti taivaalla.
Musiikki pauhasi ja ihmiset tanssivat.
Yhtäkkiä Los Del Rio -yhtyeen iljakkaat vanhat miehet
ilmestyivät kuin tyhjästä ja opettivat minua tanssimaan riehakasta
"Macarena-tanssia", jonka he myöhemmin tekivät maailmanlaajuisesti tunnetuksi.
Kamalin hetki oli se, kun heräsin ja muistin, että tämä tapahtui oikeasti.


Lauantaina ollessani Ellun kanssa illallisella sain kuulla,
että Karpolla on Asiaa -ohjelman Hannu Karpoon on iskenyt salama.
Nyt on Karpolla toden teolla asiaa.

Sunnuntaina olisin halunnut mennä katsomaan Tchaikovski-balettiryhmän näytöstä,
mutta jouduin valitettavasti tyytymään tunteja kestäneeseen ulkomaanmatkan varaamiseen.

Maanantaina vietin uskomattoman hauskaa koti-iltaa,
kunnes lopulta huomasin, että makasin yksin kotona
ja nauroin vitseille, joita äänet pääni sisällä kertoivat.

Katsoin viime keskiviikkona televisiota ja söin herkullista ruokaa.
Moni saattaisi ajatella, että tämä ei kuulosta mitenkään merkittävältä.
Yleensä se ei olisikaan.

Tällä kertaa tapahtui kuitenkin niin, että nautittuani herkullisesta ruoastani
eräs huonosti pukeutunut mies ilmestyi televisiooni ja kertoi minulle
laihtuneensa Internet-laihdutusohjelman avulla 13 kiloa.
Miehen kerrottua asiansa monotoninen naisääni kehotti minuakin laihduttamaan netissä.
Täällä sitä sitten ollaan.


Aloitettuani torstai-aamuni lyhyellä mutta mielenkiintoisella ajelulla
Rauman julkisen liikenteen kyydissä suuntasin Rauman käräjäoikeuteen.
Pitkäveteisen oikeudenkäynnin jälkeen huomasin, että ihmiset jotka
näyttävät mielenkiintoisilta, eivät välttämättä aina ole mielenkiintoisia.

Ymmärrettyäni, että olen yhä liian nuori tapailemaan itseäni nuorempia ihmisiä
ajauduin epämääräisiin block partyihin, joissa soitettiin Modern Talkingia.
Tanssin ihan vähän.

Perjantaina kävin Terhin, Tuulian ja Jeren kanssa kahvilla.
Tuulia esitteli meille uskomattoman kauniin vihkisormuksensa,
mutta valitettavasti lehtikuvaajien kameroiden salamavalot
karkottivat meidät kahvilasta nopeasti.

Illalla vietimme ratkiriemukasta leffailtaa Tuulian ja Jeren luona.
Terhi nukahti kesken leffan, ja minä päätin, että jos olisin sarjamurhaaja,
omistaisin mitä todennäköisimmin kirkkaan punaisen pick up -lava-auton.

Illan päätteeksi minä, Tuulia ja Jere suuntasimme eräälle rannalle,
jota en välttämättä olisi aiemmin kuvaillut kauniiksi.
Tällä kertaa kaikki oli toisin.

Kuu ja tuhannet tähdet kimaltelivat lumoavasti samettisen mustalla taivaalla,
pehmeä sumu leijui rauhallisesti kirkkaan veden päällä,
lähellä olevien talojen valot heijastuivat veden pinnasta
ja pirstoutuivat tuhansiksi valonsäikeiksi pimeään yöhön.
Syksyn kavaltamat puut olivat pudottaneet jo
suuren osan lehdistään ja ilma oli huurteisen kylmä.
Oli ihana ilta.


Lauantaina keräsin rohkeuteni ja vein taannoisella laivareissulla
rikkoutuneen kamerani takuukorjaukseen.
Väitin, etten ole kaatanut kameran päälle alkoholia.

Sen jälkeen Ellu pakotti minut tapahtumaan, jonka nimi on Silakkamarkkinat.
Nopeasti läpikoluttujen maalaismarkkinoiden jälkeen menimme pitkälle kävelylle
Unescon maailmanperintökohteen nimityksenkin ansainneeseen Gamla Raumoon.

Olimme suunnitelleet riehakasta lauantai-iltaa,
mutta Tuijan tehtyä meille oharit päädyimmekin
rähjäisen urheilukentän reunalle istuskelemaan.

En tiedä, miksi, mutta kaikki ympärilläni näyttää nyt kauniimmalta kuin aiemmin.
Tuntuu kuin näkisin kaiken taas ensimmäistä kertaa.
Jokapäiväiset asiatkin näyttävät silmissäni kauniilta.
Huomaan ympärilläni kauniita omenapuita, jotka ovat sirotelleet lehtiään vehreälle nurmikolle.
Huomaan vaahterapuita, joiden lehdet ovat syysiltojen aikana muuttunet palavan punaisiksi.
Ehkä tieto siitä, että aikani Raumalla on kohta ohi auttaa minua näkemään asiat aidommin.
Tämä on hienoa.

Huomattuani eräänä täysin tavanomaisena torstaina
että minua alkoi hieman huikoa, päätin tehdä asialle jotain.
Ostin myslipatukan.
En uskonut, että tästä päätöksestä koituisi minkäänlaisia ongelmia,
patukkaahan väitettiin jopa terveelliseksi.


Kyseinen patukka maistui lapsuuteni hoitotädiltä, Inkeriltä.
En enää koskaan pane patukkaa suuhuni.


Patukan pistävä ja tunkkainen maku toi mieleeni
tukahdutettuja muistoja vuosikymmenten takaa.
Ollessani yhä viaton ja vilpitön kuusivuotias pikkupoika
kiltin Inkerin hoidossa, tutustuin erääseen toiseen pikkupoikaan.
En muista enää hänen nimeään.

Ilmeisesti tämä poika ei ollut kovin miellyttävä ihminen,
sillä hänen isänsä - joka toi minulle karamelleja tai mehujäätä
aina poikaansa hakiessaan - piti minusta paljon enemmän kuin omasta pojastaan.
En kylläkään ole ollenkaan yllättynyt hänen valinnastaan.
Olen ihana.

Minun ja kauhukakaran isän välille muodostui todella vahva side,
ja olinkin murtunut kuullessani, että ikioma "sugar daddyni"
ei tulisi enää koskaan hakemaan poikaansa Inkerin luota,
koska Inkeri oli antanut kyseiselle kakaralle porttikiellon hoitokodistaan
sen jälkeen kun poika oli purrut minua toistuvasti.

Ehkä vielä joskus löydän itselleni uuden "sokeri-isukin".


Perjantai-illalla söin loistavan sushi-illallisen, jonka itse valmistin, Tuulian ja Jeren kanssa.
Itseään niin viattomaksi väittävä pariskunta yritti juottaa minut juovuksiin,
selkeästi säädyttömät taka-ajatukset mielessään.
Onneksi pidin pintani ja join vain lasillisen tai kaksi liikaa.

Lauantaina kokkasin mainion intialaisen illallisen ja leivoin kakun.
Minulla on jonkinlainen kotirouva-syndrooma.
Pelottavaa.

Onneksi sisäinen kotirouvani kuoli - tai ainakin otti pienet nokoset - lauantai-illalla,
kun suuntasin Iidan järjestämille syntymäpäiväkutsuille.
Juotuani punaviiniä muovituopista ja tavattuani paljon vanhoja kasvoja
suuntasin Terhin kanssa yölliselle juustokakulle.

Sunnuntaina sain viimeinkin järjesteltyä vanhat valokuvani albumeihin,
ja maanantaina myöhästyin eräästä todella tärkeästä tapaamisesta.
Tänään Salla kertoi minulle, että meissä kaikissa asuu pieni merileijona.