IRC-Galleria

No niinpä. pitää taas kai vähän kirjoittaa kaikesta iloisesta ja kauniista. nyt kun vielä muistaa jotenkin mitä on tullut tehtyä. Ei välttämättä paras hetki kirjoittaa kun laskuhumala yrittää sekoittaa ajatukset täysin. joku voisi kuvitella minua juopoksi. paskat. yhdelle menin. myöhemmin vain täytin ensimmäistä. teekkarin arki vaatii vastapainoa.
Ensiksi siis käyn käsiksi viikonloppuun. ei muistikatkoja. lauantaina pääsin taas pitkästä aikaa tapaamaan isäni kavereita. olin ratketa riemusta. eristäydyin huoneeseeni. jossain vaiheessa iltaa (ilmeisesti varsin myöhään, sillä kaljasta oltiin jo siirrytty viskiin.) lähdin tiedustelemaan keittiöön vain löytääkseni korillisen täynnä sanoinkuvaamattoman kauniita kimaltelevia lasipulloja. tästä se täysi riemu sitten repesikin. puolilta öin sain kaikkien ideoiden kummisedän. hienon ilman ja pääni äkillisen toimintahäiriön inspiroimana keksin pyytää ystäväni pulkkamäkeen keskellä yötä. matkaeväs oli tietenkin tarpeen ehkäisemään salakavalasti vaanivaa nestehukkaa ja hyytävää kylmyyttä. ja kuten arvata saattaa, ulkopuolisen inspiraationlähteen ansiosta tuli keksittyä kaikkea hienoa.
Isänpäivän aamu koitti ja minut potkittiin julmasti muutaman tunnin uniltani ylös onnittelemaan isääni. ei tosin pidä valittaa. omapa oli taas valintani, ja isä on kuitenkin tärkeä henkilö ja kova jätkä. tämä päivä jatkui väsyneesti, enkä oikein muistakaan siitä sen enempää. joten antaa olla.
Maanantaihin osasin varautua jo etukäteen. onneksi niin. oli vuoro kiltani järjestämälle herrain saunalle. ah. pelkästään hikisiä alastomia mieihä ja rivoja juttuja. tätä sitä onkin jo odotettu. lukittujen ovien takana. ilta sujui saunoessa ja keskittyessä itse asiaan. en aio kertoa kaikkia likaisia yksityiskohtia. hyi teitä!
Alkaa vähitellen jo väsyttää kirjoittaminen. hirveästi tekstiä. auttakaa nyt joku! onneksi enää loput jäljellä.
Seuraava päivä meni erittäin rauhallisesti. ainakin neljään asti, jolloin nousin vihdoin sängystä. ja kyllä... jätin luennot kärsivällisemmille tältä päivältä. mutta illalla kesken rattoisan tiskaamisen jouduin kiireesti lähtemään sovittuun tapaamiseen, josta olin jo valmiiksi myöhässä. ja heti sieltä päästyäni lähdin leikkimään snorkkelileikkejä uimahalliin. jees.
Vihdoinkin viimeinen päivä. tämähän käy melkein työstä. saatte kyllä pian alkaa pulittamaan sievoisia summia tämän hourailun lukemisesta. tänään siis heräsin poikkeuksellisesti jo puoli seitsemältä. aivan. hämmästyin itsekin. ensimmäinen luento meni hyvin. matematiikkaa. mmm... sen jälkeen alkoi orastava vitutus kun pääsimme ryhmässä miettimään matematiikan laskuharjoitusta. kahden ja puolen tunnin kiroilun ja hysterian jälkeen hajosimme täysin laskarin kuuteen tehtävään, joista saimme valmiiksi vain yhden b) -kohdan kaiken sen vaivan jälkeen. vähempikin vituttaisi. tämä hajoaminen johti lopulta dipolin alakerran anniskeluravintolaan tuopin ja pelikorttien ääreen. tällä kertaa jätimme luvut omaan arvoonsa ja tyydyimme tutkimaan tuopin pohjaa.
Tänne sitä sitten taas tuli tultua. yllättävän raskas päivä suoltaa näin paljon tällaista paskaa. tekstin määrä pelottavasti jatkaa kerta kerralta kasvamistaan. älytöntä. suukkoja ja haleja jos tänne asti pääsitte. (ei, ette te karvaiset sedät). päästän teidät pahasta. kiitos ja anteeksi!