IRC-Galleria

Päivien päivää. viimeksi sorruin kirjoittamaan määrää laadun sijasta. paska päivä. en ajatellut tehdä sitä virhettä uudestaan, vaikka juttua riittäisi hautaan asti. elämä on yhtä näytelmää, mutta miksi vitussa minä joudun aina esittämään vihannesta.
Turha varmaan kertoa, että viikonloppuna ei taaskaan pystynyt välttymään alkoholilta. se perkele aina onnistuu salakavalasti siirtymään kurkkuun. ja vaikka minun ei tietenkään tekisikään yhtään mieli, niin hukkumiskuoleman välttämiseksi on pakko nielaista. sainkin ensimmäisen kerran kokea miltä tuntuu desinfioida äänihuulet parilla desillä kirkasta.
Tänäviikonloppuna vältin järjettömät pikkutyttöjen kuskaukset vain suostuakseni lopulta veljelleni kuskiksi, koska olin päättänyt lompakkoni tuskaisista huudoista viisastuneena olla juomatta. paljoa. niinhän siinä sitten kävi, että menin autolla baariin odottelemaan soittoa.
Eilinen päivä menikin taas aivan loistavasti. iltapäivällä oli matematiikan välikoe, joten luin tietenkin koko aamupäivän, koska en ollut ehtinyt aikasemmin aloittaa kaikenlaisen muun kiireen takia. tai, no niin... mutta kuitenkin. arvaatte varmasti itsekin että eihän siitä taaskaan täysiä pisteitä saalisteta. mutta ei sen takia pidä stressata.
Olin vasta illalla kotona ja oli pyykinpesun aika. ensimmäistä kertaa. pelottavalla isolla koneella. ja pesemisen olin jättänyt aivan pesuvuoroni viimehetkille. keräsin pyykkini ja loikin vihellellen kellarin pesutupaan parin euron pesumaksuni kanssa. tavasin hetken ohjeita ja kun vihdoin tungin rahani vempeleen syövereihin, niin se iloisesti napsuen imaisi ne sisäänsä ja suureksi hämmästyksekseni mitään ei tapahtunut. rahastimen näyttö näytti yhä pyöreää nollaa. vannon kuulleeni koneen nauravan minulle. menin täysin paniikkiin. siinä meni viimeiset kolikot. poukkoilin hetken ympäri taloa ennen kuin sattumalta törmäsin talonmiehen vaimoon, joka rauhoittavasti päätäni silittäen tarjosi minulle menettämiäni rahoja. vihdoin pääsin tunkemaan kemialliset aseeni pesurumpuun.
Myöhemmin ihmettelin miksi vatsani kilpaili äänekkyydessään Wirtasen Tonin kanssa. lopulta tajusin kömpiä jääkaapille, vain todetakseni, että ainoa "syömäkelpoinen" tuote oli muutamia päiviä sitten vanhaksi mennyt jauheliha. nostattaa vieläkin veden kielelle. en halua muistella sitä yhtään kauempaa.
Tänään olikin taas virallinen lepopäiväni, kun nukuin luentojen sijasta kotona.
Tässä kaikki tältä erää. pakenen paikalta. Stay tuned, niinkuin lontooksi sanotaan.