Otsakkeen biusavalinnan tahdissa ko päätä nyökyttää, ni se meinaa irrota muusta ruumiista. Aika pelottavaa ja samalla himpeen siistiä.
Viimeaikoina on muutenkin tullu ajoittan fiilaroitua ihmeellistä musiikkia - lähinnä ajatellen omaa makuani. Vielä kummallisempaa on uudelleen henkiinherännyt viettini soitella kitaraa. Kummallista siitä tekee lähinnä se tosiasia, etten ole mikään virtuoosi ja hyvä ko edes normisoinnut osaan siitä vempeleestä taikoa. Siksi aikoinaan tuo puinen rakkine lensi kauniissa kaaressa nurkkaan ja minä seurasin perässä murjottamaan. Kaikista ei tosin voi tulla Tahvo Riisejä, mutta en minä hetkeäkään moiseen paskaan ole edes uskonut.
Nälkä kurnii ja jääkaapissa on ruokaa. Ei tartte olla mikään suuri tiedemies löytääkseen näiden kahden asian yhteyden; silti istun tässä tietsikalla taas saamatta aikaan yhtikäs mitään. Tai soitinhan sentään jonnei ammatin- ja koulutusvalintaspessulle sopiakseni ajan pääni syväluotakseen: opiskelupaikka on niin hirmuisen vaikea keksiä. Tosin ei kannata muutenkaan olla noin älyttömän itsevarma, koska tuskin mihinkään mestaan ovet paukkuen sisään edes mennään. Alkaa aika olemaan kortilla. Tartteen persiillepotkijan. Soita 0800-LAMASSI (vain ppm).
Pian pitää rientää töihinki. Herkulliset einesvätkätykset mikroon ja menoks sanos laama lenoks. ->
Massi
Ps. Kiitos Juffelle hienoista uusista piktuureista. Hän saa ruman näyttämään yhtä rumalta ko ennenki, mutta silti se rumuus on tyylikkäämpää kuin ennen. Enkä tarkoita nyt suinkaan muokkaamistaitojaan, vaan naamataulua joka kuvissa esiintyy.