IRC-Galleria

Näin sunnuntaina on ihan paikallaan koota ajatuksia.

Ihmeellistä kyllä, mutta mulla on ihan hyvä olo - tai enhän mää nyt eilen enää paljoa juonutkaan alkomahoolia, mutta tarkotus oli olla kokonaan kolalinjalla. Tuli vaa paremmat fiilikset joskus puolenyön aikoihin ni mikäs siinä kesän kunniaks sitte oluita siemaillessa. Kohtuus kuitenki kaikessa. Kiitos kohtuudelle siitä, että taisin olla selvänä jo ko tulin himaan joskus enne viittä.

Perjantai se vasta mielenkiintonen päivä oliki, varsinkin ko mitään varsinaisen mielenkiintosta ei edes tapahtunu. Sain nukutuks ihan kivanmittasen yön ennen juhannusaattoa ja töissä riitti taas energiaa hymyillä kaikille niille ihanille asiakkaille, jotka tulee vähän ennen yhtä hypermarkettiin ostamaan kolme kärryllistä makkaraa ja kaljaa. Jotenkin vain töitä tekee paremmalla fiiliksellä, ko on se porkkana odottamassa.

Työpäivä päättyski mahtavasti, ko viskasin kilon mansikkahilloa metrin asiakkaan päästä ohi suoraan työkaverin käsien välistä lattialle. Tottahan se siihen ny levis; pistetään juhannuksen piikkiin. Näytti varmasti hyvältä valvontakameroissa ja ihmisillä ainaski oli hauskaa ko pääsin leikkimää siivoojaa vielä kakskytkolme yli yks. Mansikkahillo on muuten aika tahmasta käsissä, harvemmin käytän.

Tarkotus oli ehtiä kahden lautalle Vepsään, ja ehditiinhä me työkaverin kanssa jokirantaan kymmenisen minuuttia enne ko lautan oli määrä lähteä. Ja lähtihän se hiaman jopa myöhässä. Kuinka mahtava onkaan fiilis istuskella meren äärellä kauniina kesäpäivänä kylmää juomaa siemaillen matkalla saareen! Varsinkin, ko kymmenen ihmistä ennen meidän vuoroa jono pistetään poikki ja ilmotetaan, että seuraava - ja viimeinen - paatti Danten kesähelvettiin lähtee kolmen tunnin päästä. Teki mieli näyttää keskimmäistä sormea niille omahyväisesti hymyileville onnekkaille kakkiaisille, niille, jotka mahdollisesti tunti sitten kävi multa ostamassa grillipossunsa ja joiden takia minä itse en kerenny jonottamaan tarpeeksi ajoissa. Hyvää juhannusta vain.

Turha angstata: kolme tuntia istuskellen ja hengaillen meni yllättävän nopeasti. Kaks aina istus vahtimassa kamoja ja yks haki lähimmästä aukiolevasta kioskista lisää kylmää kaljaa. Viideltä sitten istuttiinkin jo ilosissa tunnelmissa lautalla ja tunnin päästä tunnuslaulu kajahti määränpäästä, "vaarilla on saari, se oma saari on". Muu jengi oli jo aika tinassa ko perille päästiin, mutta sehän on vain hyvää tunnelmaa.

Tuli sitten aattona saunottua ja heitettyä talviturkkikin poies. Ja kui kylmää merivesi onkaan, hyi helkutti. Mut sauna oli bueno, mukavan kosteet löylyt ja melki mikään ei voita kuuman saunan ja kylmän juoman kombinaatiota. Paitsi ehkä..

Istuskeltiin kallioilla, grillattiin hyvää sapuskia, juotiin kaljaa ja tequilaa ja bacardia ja viskiä ja mitä vaan eteen tuli. Reilun kaupan banaanikalja oli mielenkiintonen uutuus, Kriekki maistus kanssa ihan hyvältä kesäsessä säässä ja lappari ny oli lapparia - ei sillä väliä mitä juo kuhan jano ei tuu, kuhan muistaa pitää jonkun tolkun tietenki hommassa mukana. Ja hyvinhän se pysys. Polvi tosin on pikkasen kipeenä, ko Juffe veti liukkarilla jalisottelussa meikän maihin. Myöskään käteen räjähtäny kaljapullo ei ehkä ollu ihan niitä illan kohokohtia, mut tulipahan ainaskin todistettua seki legenda. Tai räjähteleehän niitä harva se päivä kaupassa kesäsin, mut harvemmin nyt kenenkään käteen.

Meidän teltta näyttiki sitten lähinnä Bodomin murhatutkimusten uudelleenlavastamiselta yön jälkeen. Vaikka meidän oma sairaanhoitajaystävämme tekikin hienon siteen mulle käteen kännissä keskellä yötä, ni oliha mun villien yöunien aiheuttama kieriminen irrottanu sen aamuun mennessä ja käsi vuotanu pikkasen lisää pirteen punasta nestettä sinne ja tänne. Myös katossa ollu reikä ei ollu ehkä ihan suunnitelmien mukanen - työkaveri tuli telttaan yllätysvisiitille keskellä yötä, luonnollisesti katon kautta. Meni roskiin sitte seki teltta.

Päästiin eilen saaresta poies kuuden lautalla. Pikanen visiitti himaan suihkuilemaan ja vaihtamaan puhdasta palttoota päälle ja sitten kaupunkiin toteamaan, kuinka hiljasta siellä voi ollakaan juhannuspäivänä. Yllättävää? Ei, mutta silti piti uskotella itsellensä, että edes joku cityihminenki viettäs keskikesän riemukekkereitä. Mentiin Juffen kanssa Börsiin syömään häränpiffit ja creme brüleet, joiden jälkeen sitten maistus taas kaljakin. Lynkkyiltiin valomerkkiin saakka muiden epätoivoisten kaupunkijuhannustelijoiden kanssa ja lähdettiin Cityn kautta kävelyretkelle ja siitä himaan nukkumaan. Vois useemminkin juoda kaljaa ja kokista sekasin, koska hauskempaahan toi oli ko simmonen semisekava örveltäminen. Tosin juttu oli väsynyttä. Yllättävää? Ei.

Tänään mennään varmaan leffaan. Ja ajattelin käydä, näin kesäloman alkamisen kunniaksi, työpaikalla. Mahtaa ne kivittää mut saman tien sieltä ulos, mut minkäs teet, ko jääkaappiin jäi kilo makkaraa, purkki maissia ja purkki fetaa. Pitäähän ne nyt poies syödä ennenko pilalle menee. Ja käydä tietenki jakamassa myötätuntoa niille, jotka on joutunu tänään töihin. Ne tosin tuskin haluaa sitä. Ehkäpä käyn ostamassa lätkäveskarin varustesetin ensiksi jostakin; säätiedotuksessa taidettiin puhua jotakin lentävistä hillopurkeista myös sunnuntain kohdalla.

Np. Dj Massa Li - Laurititled (77.54) eli kaikki rumat kesäset tanssibiisit yhteenmiksattuna. Ehdotonta herkkua.

Hauskaa juhannusta!

Teidän,
Massi

Np. Adiemus - Song of Tears

Hassua, miten tämmösetki biisit saa miettimää et kui kivaa onkaa ko on kivaa. Adiemuksien soittaminen aikoinaan oli älyttömän kivaa, koska semmosen ison proggiksen loppuunsaattaminen vaatii kuitenki aika ison työn ja yhdessäolemisen joka sitten purkautuu jonkinmoisena hyvien fiiliksien latauksena ko vihdoinkin se esitetään. Miljoona esiintyjää. Tai ei ehkä miljoonaa, mutta monta kuitenkin. Ehdottomia laatuhetkiä harrastusten parissa. Vähä niinko keilailussa junnujen Suomenmestaruuskisojen 32. sija - mahtavaa, eikö?

Jälkimmäiseen tosin tarvittiin aika tavalla tuuria, ensimmäinen hoitusi ihan puhtaasti harjottelemalla eikä sitäkää nii tarvinnu harjotella. Jotenki oon tainnu tavallaan päästä aika helpolla tommosista orkesterijutuista; vaihtoehtosesti en tajua, et mitä niidenki eteen on pitäny tehä. Ehkäpä nykyäänki sais itestää enempi mehuja irti jos löytäis tuon kadotetun tekemisen meiningin.

Np. The Clipse - Virginia

Mua ei vieläkään harmita, et Suomi meni häviämään Kanadalle sen finaalin. Oonkoha mä vihdoinki kyllästyny lätkään vai mitä ihmettä tää on. Kuitenki semisti olin meiningeissä finaalissa ja pääsinhä mää oikeen lehteenki: siellä näkyy kaks kättä ja puol päätä juhlimassa 3-2-kavennusta. Yllättävää ettei juurkaan kukaan oo tullu taputtelemaan selkään, et mitäs se meiän julkkis. Ehkä ois pitäny seistä niinko kaveri. Ehkä ei ois pitäny viettää niin railakasta lauantaita, ni ois jaksanu seistäki. Ehkäpä se lätkä ei silti vaa kiinnosta enää niipal et pitäs seistä.

Tai no mitä, seisoinha mä ko Suomi Venäjän voitti jatkoajalla. Siitä se lauantai sitten varmaan alkoki.

Np. Supersci w/ Remedeeh - A Deuce or an Ace

Töihinki pitäs taas kirmata pual viideks. Onha siihe vielä siis aika pal aikaa. Vähä ehkä turhanki pal: niinko tuosta otsakkeesta vikkelin jo huomaiski, ni tylsää piisaa. Pitäs keksiä jotain älyttömän mielenkiintosta tekemistä. Pokeri vois olla, mut ko se on nyt taas kettuillu pari päivää putkeen, ni eihä simmosta jaksa. Ehkä livenä? Maksaa vaan taas mun budjeteille tällä hetkellä turhan ison siivun - huomasin eilen, ettei tota täpäkkää ny tälle kuulle enää liikaa ole jäljellä. Jos pistäs loput lottoon ja ristis sormet. Tai sit ei.

Np. Tenacious D - Tribute

Reilut pari viikkoa menny matkasta ja vieläkin minä vain halajan takaisin sinne ihanaan lämpöön ja lepposuuteen. Ehkäpä ny kesällä vois tempasta ja mennä käymään jossain, kerran sitä lomaakin on. Mahtaakohan vaan kukaan lähtä mukaan. Juffe? Ei ko se meniki Ouluun ja Kotkaan ja minne ny sanos menevänskää. Käyhä neki mulle, mut ei ne ulkomailla oo. Mut kahen vuoden päästä ny taas pääsis sinne Belgiaanki ni eihä täsä mikää hätä sinänsä ole, muutenki vuodet vierii nykyää nii nopeeta et iha pysähtyy välillä ihmettelemää. Ja sit ei enää jaksa ihmetellä, antaa olla vaan olla.

Ois vaan viikonloppuja sekä kaunista säätä. Tää arki ei jotenkaa oo se mun lempijuttu. Yllättävää.

Uutta Heroesia ja Lostia odotellessa, pitäis olla mielenkiintoset jaksot tulossa.

Namaste!

Teidän,
Massi

Tulipas huono teksti tänään töissä. Teksti se on silti huonokin.

Tunnit valuu hitaasti,
minuutit liukuesteineen
kuin rollaattori
ja renkaissa hiekkaa.

Sekuntikaupalla kuluu
sekunteja kaupalla;
tuhansittain ylituotettuja tuotteita
kaupan taas.

Porkkanapihvejä sekä
hermoraastetta.

Kuka voisi kellot
käynnistää
ja aikaa edistää?

Jonot kasvaa ja
järki seisoo -
aika ei lennä,
ihan epistä!

Plääh.

Teidän,
Massi

Siis mitä ja enne kaikkea miksi?

Miksi meiän pitää avata kaupat nyt ja pitää ovet kuitenki säpissä enssunnuntaina? Mikä järki täsä on? Ei sielä kuitenkaa kukaan käy. Tai ehkäpä meikällä on oma lehmä ja pääsykokeet ojassa eikä hirmusest huvittais mennä tänää töihin pyörittelemään peukaloita.

Olkoot. Pian on menny jo viikko reissusta ja alkaaha tää arkiki taas maistumaan arjelta. Mut mitäpäs hätiä mitiä - mennää kuulemma kahen vuoden päästä taas käymään Belgiassa. Kui nättii! Määki pääsen viäl messii vaik olenki jo aikamoine seniori sillon. Kui nättii!

Olin eilen baarissa. Ei pitäny kyllä mennä, mut alko olee tylsää istuskella täsä koneella ni mikäs siin sit ko kukaa muukaa ei ollu menossa mihinkää. Miksen mä voi saada bilefiiliksiä sillon ko tapahtuu oikeesti jotai? Kylhä nyt jotai seuraa sai ko soitti melki koko puhelinluettelon taas läpitte, mut onkai se jo aika epätoivosta.

Maistatin eilen perheelle belgialaisia bisselajikkeita, tosin ei alkosta ny niin hirmusta kavalkadia mukaan tarttunu. Niitä nokuja: Leffeä, Kriekiä, Duvelia. Hyviä ovat, mutta parhaat tulee edelleenki Tsekeistä sanon mää. Tuli eile maisteltua suomalaisiaki olusia, jotka yllättäen maistus aivan samalta ko ennenki. Kuka oiskaa arvannu.

Menipäs tääki ny taas tylsäks pölötykseks. Heippis tältä kertaa!

Teidän,
Massi

Kui helmee.

Tai kui helmee ois, et ulkon ois jotai lämpöö, et ois jotai mitä vois mehustella mehunkaa mehukesteillä keskuspuistoissa ja -puistikoissa. Vaan kun ei tuolla oo lämmin - takki päälä pitää hengata vaik on toukokuu. Monet kyl sanoo, et ainaha se tommost on tähä aikaa vuodesta, mut emmä sit nii tie. Ois kiva ko ois kivaa, ei se nii säätä kato mut silti sää tuntuu säätävä meiät kaikki paremmalle fiilikselle.

Niinko esmes Belgiassa, josta pyrähdettiin takasin vapunaattona: siellähä oli joka päivä helleraja rikki ja hiki virtas niinko sylki laamalla. Lähin takki auki reissuun ja sain miljoona uutta kokemusta vastikkeeksi sille muutamalle sadalle eurolle mitkä piti uhrata. Vähän niinkon jopa tekis mieli mennä takasin mieluummin ko synkeillä täällä synkässä säässä. Antais ny taivas ees pikkasen aurinkoa eikä kokoaja tuulis tuhat metriä sekunnissa.

Siitä olikin aikaa ko meikä viimeks ulkomaille pääsi. Tuli taas huomattua, et kuipal hirmusest avoimempaa sakki on Keski-Euroopassa tai varmaan ylipäänsä iha misä tahansa muualla ko tääläpäi; nehä nauraa ja halii toisiaa eikä kännissäkää lyö kirveellä selkään. Hassuja ihmisiä, mutta semmoisistahan minä juuri pidän. Oisimpa vielä itekin simmonen.

Ne hullut laitto omenahilloa ranskalaisiin ja minä hullu menin tekemään samoin. En tie kuinka moni puhuu mulle enää vakavissaan, jos väitän, et se härpäke vielä maistus jotenki järkeenkäypältä. Sen sijaan maapähkinävoisalaattimetwurstijuustoleipä ei ollu iha nii hirmusen pal namia. Mut kaikkee pitää kokella, myös leipää jossa on suklaatia ja kaljaa jätskin kanssa. Maassa maan tavalla - Belgiassa suklaan tahtiin nii, et korvistaki tulee ulos kaakaopapuja.

Mää meen ny ja jatkan tarinointia myöhemmin, et kerkeen täsä taas tekemään muutaki ko rutisemaan huonosta säästä ja elämän sisällöttömyyksistä ja muusta niin ihanasta plörölörölööstä.

Teidän,
Massi.

Ps. Tultii muuten ykköseks orkesterikilpailussa sunnuntaina. Turun Sanomat uhras meille melkeen kymmenen lausetta. Iso kiitos siitä.

Kesä hei tulee!

Ja näemmä talviki taas, ko ainaski auton ikkunat oli aamulla jäässä. Ja kylmähä tuolla oli nytkin kotiin tulla.

Mut onneks on kesäset popit, niinko otsikkoki kertoo. Tulis vaa ne nurtsikelit et pääsis ksillaa ja tsillaa ja tillantillaan ilta-aurinkoon. Voi poijat et jepjep.

Muutenki on nyt ollu ihmeen hyvät fiilikset. Eikä se johdu ees siitä tärpättipaketista mitä tänää puolpakosta duunissa haistelin. Olin jo ilonen enne sitä.

Oltiin risteilemässäki työporukalla. Meikä pääs kylläki mukaan vasta viitisen tuntia enne lähtöä, mut sehä teki vaa reissusta jännemmän. Jännää oli myös kuinka hyvin pystyin kieltämään itseäni olemasta ihan tapissa ja Da Vintsinä. Tämähän lienee ihan hyvä suunta, ko kuitenki oli hauskaa ja oon näemmä oppinu puhumaanki ihmisille :>

Kesää odotellessa!

Teidän,

Massi

Huomenna on Snooppelin keikka helsingissä. Huomenna lienee siis kivaa.

Tänään tuli uusi tukka. Sekin oli yllättävän kivaa.

Toivottavasti tämä muutenkin kääntyisi tästä kivaksi. Kiva on kivampaa ko tyhmä.

Teidän,

Massi

Minulla on yksinäistä.

Ehkäpä se on ympäröivä maailma. Ehkäpä se on nukkuva kämppis. Ehkäpä on hassua olla taas pitkästä aikaa omassa himassa. Ehkäpä olen vain omituinen. Ehkäpä tämä talvi alkaa jo risoa. Ehkäpä se on myös sunnuntai. Ehkäpä ehkäpä ehkäpä.

Olisi todella kivaa, jos
- ei tarvitsisi katsoa tuota jalkapallomatsia yksin
- jaksaisin huomenna pitkästä aikaa olla töissä
- löytäisin jotakin piristävää elämääni
- löytäisin jonkun piristäjän elämääni
- löytäisin piristäviä. Tai ehkei sittenkään niitä.

Ehkäpä kaikki muuttuu paremmaksi - huomenna voi olla parempi päivä, tosin ei tässäkään mitään vikaa ole ollut. Paitsi nyt tietenkin tällä hetkellä juurikin par'aikaa.

Millon meikästä on tullu tämmönen seurankipeä pölö? Minusta, ujosta ihmisestä?

Vaimo ois komee juttu. Säätiedotus kuitenki meinas, et kevät ei ala vielä ensviikolla. Se on tyhmää.

Kohti parempaa,

Massi :)

Tein tänään töissä runon. Näin se kuuluu:

Kilinää kassassa
ko vilinä massassa yltyy.
Sekoittaa pasmansa
ken mihinkään kyltyy -
kymmenen per talous!
Lyödäänkö yhteen
hynttyyt?

Sikiää narkoosit,
lailla kipinän syttyy
tarve kipittää markettiin;
kaikkeen ne pystyy.

Hiki pääs osaansa
vihdoin piripää tyytyy.

Vaan silmässään
hirmuisin myrskykin tyyntyy:
auta armias Actimel -
kansamme uudestisyntyy!

Tänään tulee uutta tekstiä. Tuntuu ihan siltä.

Edit.

Eipäs tullutkaan. Meni niin myöhään Prisonia ja Heroesia kattellessa, että ny kutsuu unimaailma.

Toivottavasti en tänä yönä näe unta koiliperhosista. Mitä sitten ovatkaan.

Lauri