Np. Adiemus - Song of Tears
Hassua, miten tämmösetki biisit saa miettimää et kui kivaa onkaa ko on kivaa. Adiemuksien soittaminen aikoinaan oli älyttömän kivaa, koska semmosen ison proggiksen loppuunsaattaminen vaatii kuitenki aika ison työn ja yhdessäolemisen joka sitten purkautuu jonkinmoisena hyvien fiiliksien latauksena ko vihdoinkin se esitetään. Miljoona esiintyjää. Tai ei ehkä miljoonaa, mutta monta kuitenkin. Ehdottomia laatuhetkiä harrastusten parissa. Vähä niinko keilailussa junnujen Suomenmestaruuskisojen 32. sija - mahtavaa, eikö?
Jälkimmäiseen tosin tarvittiin aika tavalla tuuria, ensimmäinen hoitusi ihan puhtaasti harjottelemalla eikä sitäkää nii tarvinnu harjotella. Jotenki oon tainnu tavallaan päästä aika helpolla tommosista orkesterijutuista; vaihtoehtosesti en tajua, et mitä niidenki eteen on pitäny tehä. Ehkäpä nykyäänki sais itestää enempi mehuja irti jos löytäis tuon kadotetun tekemisen meiningin.
Np. The Clipse - Virginia
Mua ei vieläkään harmita, et Suomi meni häviämään Kanadalle sen finaalin. Oonkoha mä vihdoinki kyllästyny lätkään vai mitä ihmettä tää on. Kuitenki semisti olin meiningeissä finaalissa ja pääsinhä mää oikeen lehteenki: siellä näkyy kaks kättä ja puol päätä juhlimassa 3-2-kavennusta. Yllättävää ettei juurkaan kukaan oo tullu taputtelemaan selkään, et mitäs se meiän julkkis. Ehkä ois pitäny seistä niinko kaveri. Ehkä ei ois pitäny viettää niin railakasta lauantaita, ni ois jaksanu seistäki. Ehkäpä se lätkä ei silti vaa kiinnosta enää niipal et pitäs seistä.
Tai no mitä, seisoinha mä ko Suomi Venäjän voitti jatkoajalla. Siitä se lauantai sitten varmaan alkoki.
Np. Supersci w/ Remedeeh - A Deuce or an Ace
Töihinki pitäs taas kirmata pual viideks. Onha siihe vielä siis aika pal aikaa. Vähä ehkä turhanki pal: niinko tuosta otsakkeesta vikkelin jo huomaiski, ni tylsää piisaa. Pitäs keksiä jotain älyttömän mielenkiintosta tekemistä. Pokeri vois olla, mut ko se on nyt taas kettuillu pari päivää putkeen, ni eihä simmosta jaksa. Ehkä livenä? Maksaa vaan taas mun budjeteille tällä hetkellä turhan ison siivun - huomasin eilen, ettei tota täpäkkää ny tälle kuulle enää liikaa ole jäljellä. Jos pistäs loput lottoon ja ristis sormet. Tai sit ei.
Np. Tenacious D - Tribute
Reilut pari viikkoa menny matkasta ja vieläkin minä vain halajan takaisin sinne ihanaan lämpöön ja lepposuuteen. Ehkäpä ny kesällä vois tempasta ja mennä käymään jossain, kerran sitä lomaakin on. Mahtaakohan vaan kukaan lähtä mukaan. Juffe? Ei ko se meniki Ouluun ja Kotkaan ja minne ny sanos menevänskää. Käyhä neki mulle, mut ei ne ulkomailla oo. Mut kahen vuoden päästä ny taas pääsis sinne Belgiaanki ni eihä täsä mikää hätä sinänsä ole, muutenki vuodet vierii nykyää nii nopeeta et iha pysähtyy välillä ihmettelemää. Ja sit ei enää jaksa ihmetellä, antaa olla vaan olla.
Ois vaan viikonloppuja sekä kaunista säätä. Tää arki ei jotenkaa oo se mun lempijuttu. Yllättävää.
Uutta Heroesia ja Lostia odotellessa, pitäis olla mielenkiintoset jaksot tulossa.
Namaste!
Teidän,
Massi