IRC-Galleria

Kui helmee.

Tai kui helmee ois, et ulkon ois jotai lämpöö, et ois jotai mitä vois mehustella mehunkaa mehukesteillä keskuspuistoissa ja -puistikoissa. Vaan kun ei tuolla oo lämmin - takki päälä pitää hengata vaik on toukokuu. Monet kyl sanoo, et ainaha se tommost on tähä aikaa vuodesta, mut emmä sit nii tie. Ois kiva ko ois kivaa, ei se nii säätä kato mut silti sää tuntuu säätävä meiät kaikki paremmalle fiilikselle.

Niinko esmes Belgiassa, josta pyrähdettiin takasin vapunaattona: siellähä oli joka päivä helleraja rikki ja hiki virtas niinko sylki laamalla. Lähin takki auki reissuun ja sain miljoona uutta kokemusta vastikkeeksi sille muutamalle sadalle eurolle mitkä piti uhrata. Vähän niinkon jopa tekis mieli mennä takasin mieluummin ko synkeillä täällä synkässä säässä. Antais ny taivas ees pikkasen aurinkoa eikä kokoaja tuulis tuhat metriä sekunnissa.

Siitä olikin aikaa ko meikä viimeks ulkomaille pääsi. Tuli taas huomattua, et kuipal hirmusest avoimempaa sakki on Keski-Euroopassa tai varmaan ylipäänsä iha misä tahansa muualla ko tääläpäi; nehä nauraa ja halii toisiaa eikä kännissäkää lyö kirveellä selkään. Hassuja ihmisiä, mutta semmoisistahan minä juuri pidän. Oisimpa vielä itekin simmonen.

Ne hullut laitto omenahilloa ranskalaisiin ja minä hullu menin tekemään samoin. En tie kuinka moni puhuu mulle enää vakavissaan, jos väitän, et se härpäke vielä maistus jotenki järkeenkäypältä. Sen sijaan maapähkinävoisalaattimetwurstijuustoleipä ei ollu iha nii hirmusen pal namia. Mut kaikkee pitää kokella, myös leipää jossa on suklaatia ja kaljaa jätskin kanssa. Maassa maan tavalla - Belgiassa suklaan tahtiin nii, et korvistaki tulee ulos kaakaopapuja.

Mää meen ny ja jatkan tarinointia myöhemmin, et kerkeen täsä taas tekemään muutaki ko rutisemaan huonosta säästä ja elämän sisällöttömyyksistä ja muusta niin ihanasta plörölörölööstä.

Teidän,
Massi.

Ps. Tultii muuten ykköseks orkesterikilpailussa sunnuntaina. Turun Sanomat uhras meille melkeen kymmenen lausetta. Iso kiitos siitä.