Toivottavasti kaikilla on ollut hyvä tai vähintäänkin rento viikonloppu! Tällä kertaa päätin ottaa käsittelyyn suomen ja ruotsin kamppailun valtakielen asemasta. Se sijoittui Venäjän vallan loppupuoliskolle sekä itsenäisyyden alkuvuosiin. Jo 1840-luvulla syntyi suhteellisen radikaali fennomania-liike, joka sai alkusysäyksensä yliopistopiireistä. Fennomaanien pyrkimyksenä oli nostaa suomalaisuus suomen kielen kautta maassamme hallitsevaan asemaan. 1870-luvulla tapeltiin ihan reippaasti valtiopäivillä suomenkielisten oppilaitosten asemasta, kun fennomaanit vaativat suomenkielisten oppikoulujen lisäämistä, mitä ruotsinmieliset svekomaanit ja ruotsinkielinen hallitus vastustivat. Ratkaisuna oli, että ruvettiin perustamaan yksityisiä suomenkielisiä kouluja.
Kielikiista mutkistui ensimmäisen sortokauden aikana, kun vuonna 1900 annettu kielimanifesti nosti merkittävästi venäjän kielen arvovaltaa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Itse asiassa sen tarkoituksena oli kymmenen vuoden kuluessa kokonaan korvata suomi ja ruotsi hallinnossa ja oikeuslaitoksessa venäjällä. Onneksi tämä projekti päättyi yhdessä ekan sortokauden kanssa 1905. Seuraavana vuonna perustettiin puolestaan Ruotsalainen kansanpuolue, eli ikää sillä on 111 vuotta! Onnea vaan sinnekin.
Tunteet kuumenivat taas itsenäisyyden koittaessa. Vuoden 1919 hallitusmuodossa Suomessa todetaan olevan kaksi kansalliskieltä, ja varmaan parempi ettei kumpikaan näistä ollut venäjä. Sekä fennomaanit että svekomaanit joutuivat joustamaan. Suomenmieliset eivät saaneet kammettua ruotsia vähemmistökielen asemaan, jollainen nykyään on esim. saamen kielellä paikoin Lapissa. Ruotsinmieliset saivat luopua ajatuksesta itsehallinnollisesta ruotsinkielisestä alueesta, siis Ahvenanmaan lisäksi. Ahvenanmaalaisethan kirjoittivat muuten oikein adressin Ruotsin kuninkaalle, jossa he pyysivät pääsevänsä osaksi hänen valtakuntaansa. Tämä olisi toki Ruotsille kelvannut, mutta Kansainliitto päätti toisin. Onneksi ei tullut sotaa Ruotsia vastaan heti sisällissodan jälkeen!
Totuttuun tapaan tästä pääset yhteisöömme