Talven ihmemaa on olemassa. Katson ulos keittiön ikkunasta ja näen kuinka aurinko leikkii lumen kanssa, saaden sen näyttämään säihkyvältä. Ulkona kävellessään voi tuntea, kuinka pakkanen puree nenääsi, kuumottaa korviasi ja saa posket hehkumaan suloista punaansa.
Jos jokainen päivä voisi olla satumaa päivä, en haluaisi talven loppuvan koskaan. Satumaa on turvallinen paikka elää. Mikään paha ei pääse sinne. Todellisuus on valitettavasti jotain muuta. Mutta miksi murehtia sitä nyt? Voisin jatkaa luonnon ihastelua ja raapustaa kirjeen jollekin ihanalle ystävälleni. Ehkä niin voisin piristää jonkun toisen päivää.