IRC-Galleria

Tältä siis tuntuu, kun saavuttaa numeraalisen aikuisuuden. Sanoinkuvailtuna, en huomaa itsessäni mitään uutta tai outoa. Olen aivan se sama tyttö, joka olin viikko sitten, vuosi sitten tai syntyessäni. Tieto määrä ja ajatukset elämästä ovat karttuneet ja olen varma, että olen oman elämäni ekspertti.

Se, että vaikka kuinka olisin ekspertti, ei tee minustakaan täydellistä. Aina on jotain mitä hioa. Aina on jotain jossa voi onnistua vielä hieman paremmin. Eräs elämän tarkoituksista voikin olla se, että pyrkii toteuttamaan itseään ja unelmiaan nostamalla piirun verran rimaa ylemmäs.

Omani on aivan liian korkealla. Vaikka tiedän, ettei täydellistä ole, haluaisin se olla. Liikaa ja liian raakoja ja vaativia tavoitteita polulleni olen ripotellut. Jonain päivänä ehkä kyllästyn säätelemään elämääni ja voin olla vapaa kahleista.

Eräänlaisen vapauden olen kai jo saavuttanut; virallisesti vapaa menemään ja tulemaan. Viikonloppuni oli upeutta pullollaan. Erityisesti sitä. Olisin silti voinut kuunnella äidin neuvoa ja ottaa pienen hetken aikaa itselleni. Ehkäpä en sitten olisi aivan näin väsynyt pieni aikuinen.