IRC-Galleria

Särkyneitä ovat ajatukseni.
Särkyneitä haaveeni.
Unissani vain voin olla kanssasi.
Unissani painautua viereesi.
Ikävöin sinua kovasti.
Ikävöin sinua liikaa.
Et koskaan sanonut mitään.
Et edes hyvästi.
Siksi olen jumissa.
Siksi olen lukossa.


Taas päivä jolloin olen surullinen. En ole nukkunut juuri lainkaan ja nekin unet joita näin... *huokaus* Tuntuu etten saa mistään otetta. Ajatukseni kulkevat samaa loputonta rataa. Haluaisin nähdä hänet taas. Sen tutun hymyn ja ne kädet, ne tutut kengät ja jutut... Kaiken sen minkä jätin taakse, kun polkaisin autooni kaasua ja laitoin sisään ykkösen. Lähdin pois, kuten toivoit. Nyt tuntuu, että kuolen ikävään. Tai kenties olen kuollut jo ja nämä kyyneleet joita itken vuoksesi ovat vain kuolleita ajatuksia sisältäni.

Taidan rakastaa häntä.

Tai sitten en vain osaa tulkita kaipuutani. Tapahtui liian paljon, liian nopeasti. Hukkasin pääni ja järkeni, se tuntui niin oikealta. Sitten menetin sen, jota eniten olen halunnut ja eniten toivonut. Se oli raskasta. Sinä et sanonut mitään. Tein matkan itseeni ja kadotin sinut. Oli pakko mennä, sillä sisälläni oli niin valtaisa aukko, tyhjiö. Kuitenkin tulin takaisin, mutta sinä et ollutkaan enää samanlainen. Sinä olit muuttunut. Joko unohtanut tai sitten... En tiedä mitä tapahtui sinulle. Tiedän vain mitä minulle tapahtui.

Yritin korjata asioita. Tein eteesi paljon. Tekisin enemmänkin, mutta sanoit ei. Nyt tuntuu, että menetän sinut kokonaan. Luisut luotani, mutta siltikään et sano mitään. Vaikka jakaisit vuoteesi toisen kanssa, et kertoisi minulle. Vaikka maailma antaisi sinulle kauneimman rakkauden, et kertoisi siitä minulle... Olet hiljaa. Olet vaiti. Ja kaikkeen sinun hiljaisuuteen minä hukun, tukehdun.

*huokaus* Oli kai pakko purkaa vähän asioita pois sisältään! Sydän sanoi poks poks... Ja sen sirpaleita en jaksa enää kerätä. Olkoon siellä. Polkeutukoon maahan ja kadotkoon iäksi. En kaipaa sydäntäni, olenhan jo muutenkin puoli kuollut ja luovuttanut....