Olen haudannut itseni. Sen pienen kipinän joka sammui minussa eilen. Kuutamo sonaatin soidessa, sai paikkansa mieleni syövereissä, se joka olen. On enää kuoret. Ja hyvä niin. Enää en tunne mitään. En kipua, en iloa ja ennenkaikkea en surua. Kukat alkaa lakastumaan aikanaan. Ja tyhjät silmäni jatkavat elämää. Näin sen kuuluukin mennä. Olen elossa, mutta sisukseni sai rauhan.
Kirjoitin sille laulun...
Se soi siellä missä oikea minäni nykyisin vaeltaa. Ehkä jonakin päivänä osaan vielä nauraa tai edes hymyillä. Onhan mahdollista, että kuorellani on oppimisen kyky. Mutta olen varma siitä, että minun on parempi näin. Mieleni maisemassa nukkuu nyt molemmat vierekkäin... Minä ja hän jota en koskaan saanut tavata. Hän joka minulta vietiin.
Joten soikoon ilon pasuunat, nyt siitäkin saatanasta ja piruparasta päästiin eroon.
* Tyhjin kuorin huomista tervehtii*
~Mangobus~