IRC-Galleria

Pikkukiviä kengänpohjissa
ja pikkukiviä piilossa
röpelöhaavassa rupikuoressa.

Hiertää
ja kaapii kuoppaa
kantapäähän.
Märkii ja tulehtuu,
sinertyy ja homehtuu.

Pitää istua lumiselle penkille
ja ottaa kenkä pois.
Penkki vetistelee,
sen murheet vuotaa syiden läpi.

Syy-seuraussuhteessa
yliantelias takapuoli
tasaa
lämpöenergiaa.

Pitää kolata
kengänpohjan sivupolut.
Sorkkia, nyppiä, ronkkia
pikkukiviä risteyksistä ja salaojista.


Tyytyväisyystakuuta ei koskaan luvattu.
Ei ole mahdollista pysäyttää
pikkukivien kansainvaellusta
ainakaan
ilman vakuutusta.

Pikkukivien luokkataistelussa
kivitetään naiset, lapset
ja häviäjät.
Ne joilla on likaa kynsien alla
mädättävät kaiken ympärillä.

Sinertää ja saastuu.
Ja silloin pellot värjäytyy purppuraksi,
virrat violetiksi.

Eikä enää ole ketään
pystyttämässä ristejä
hautaröykkiöille
ja viemässä
sinikelloja ja puna-apiloita
muistomerkeille.

Elämä pukeutuu, riisuutuu
ja vie kiviset kengät vaatekeräykseen.
Purppura lakastuu,
violetti varisee.

Pikkukiviä puistotiellä ja
pikkukiviä lavuaarissa
kolinaäänenä kaikukierteenä.