IRC-Galleria

Hiljaa, hiljaa, hiljaa.
Minä en ikinä enää halua puhua sinulle.

Eikä yhtään painollista tavua
koko lauseessa
yhtään painoarvoa.

Vääntää rautalangasta,
puristaa kitkeriä, väkinäisiä sanoja
ulos.

Pakko puhua
pakko sanoa
pakko esittää
pakko sanoa moi.

Kymmenentuhatta talvea yritin
löytää jotakin lovea, koloa, reikää
laudanrakoa.
Minä jauhoin, minä kauhoin
paskaa, vettä
vitun paskaista vettä.

Eikä vastineeksi edes yhtä
pilaantunutta tomaattia naamalle.
Eikö edes ala ärsyttää,
eikö hiukkaakaan ota päähän.
Ei mitään
reaktiota.

Hiljaa, hiljaa, hiljaa.
Haluatko sinä, että minä en enää ikinä puhu sinulle ?

Videovuokraamon tyttö, älä ikinä mene pois
Videovuokraamon tyttö, älä ikinä mene pois
Ilman sinua, videovuokraamon tyttö, kaupunki tylsempi ois.

---

Mul on tyhjä takki
olen laahustanut rännässä.

---

Videovuokraamon tyttö, älä ikinä mene pois
Ei.

Jumantsuka.
Tässä ihan litistyy ja rutistuu ja lätistyy.
Mutta silti myöskin ihastuu.
Jotkut on niin järkyttävän taiteilijoita. ja isoja ja julkkiksia ja sellasia jotka ei välitä vaan välittää vaan niin. Ja ne tekee niitten unelmat ja keksii uusia kun vanhat sitten kuihtuu. Ja niitten elämä on niin helvetin helvetin hippeilyä ja yhtä maailmanpyörää vaan. Ja sit oksennetaan hattaran ja jäätelön jälkeen penkin taakse.
Ja no oook myönnän oon myös ehk aika kateellinen joskus. Ja sit en osaakaan myöskään olla. Ne vaan luulee kaikki vaan luulee jos liikaa luulee ni sit on vaan luulija ja luulosairas ja ei oo oikeesti sitä mitä luulee niin.
Mut on ne hyviä. Luvattoman hyviä. Miksi niille on suotu järjetön rajaton taide-elämä ja suuret kyvyt ja lahjakkuutta yli äyräiden.
Toisten äidin ja isät ja kaikki on suuria taiteilijoita ja paskoja ja kaikkea ja dramaattista elämää. Ja toisilla on kalastajia. Ja nekin on suuria taiteilijoita ne kalastajat, ehkä suurimpia. Ja sitten mun isän tauluissa on röntgenkuvia ja pilviä ja maisemakuvia samassa. Ja sellasia mitä mä en ymmärrä. Tai ainakin oletusarvona en ymmärrä.
Karsee pissahätä ja tekee mieli leipää, mut on vaan jotain harmaanvärisiä sämpylöitä. Jäystä nyt sitten niitä niin.
Newton joo. Sillä oli hirveän rumat hiukset. Hehkulamppuja pään päällä niinkun Aku Ankassa.
Ahe ehe hee.
Joshua Radin ja pain pain pain.
Harmaaturkkinen orava. Miksi sillä on vieläkin harmaa turkki ? Eikö jo ollut kesä ?
Vessapakko. Litisee repeää lotinaatotinaa roinaa liikaa.

Hymy ihastus aavs sydän sydän sydän.

Kuuluu Amelie-osastoon. Tiedän sen jo. Tulee hassun hyvä olo ja kuplapäivä.

<3

Saat vanhan kartan ja taskunauriin.
Lähde kääntöpiirille Kauriin,
mene Tongaan.

---

Pätkä jostakin runokirjasta aikojen takaa.
Oi.

Sydän-parka,
kuin liian isoksi kasvanut jalka,
jota ihminen epätoivoisesti yrittää tunkea liian pienen kenkään.
Puristava tunne.
Täällä kärsitään, se huutaa.
Mutta ihminen ei usko,
että kengät ovat liian pienet.

---

Minä en osaa enää
kirjoittaa tarinoita.
Runotkin painuvat unholaan.
Valonnopeuden matkalaisina.
Mustiin aukkoihin,
päässäni.
Voi pyhä lamppu.
Kello keskiyö
ja minä, ihminen istun.
Istua jökötän.
Sormet leikkivät turhaan lyijykynän pätkällä.
Naputtavat kadotettuja sanoja näppäimistöllä.
Kirjaimet piiloutuivat.
Miten voisinkaan,
muodostaa sanoja,
ilman kirjaimia.
Yrittää nyt koota palapeliä,
vaikka kaikki palat on äiti heittänyt jo vuosia sitten takapihan roskikseen.
Mitä hulluutta.
Äsken harhaileva katseeni osui kahteen sanaan,
jotka olin kauan sitten jo unohtanut.
Mutta nyt,
nyt ne muistuivat puolikkaassa hetkessä mieleen
ja tuntuivat niin hassun tutuilta.
Oikea de ja vu,
minä ajattelin
ja tuntui haikealta
muistaa ne sanat.

Vielä on mariannesuklaata jäljellä.
Täällä minä siellä sinä
läskistymässä.
Minä pidän sinun huonoista kappaleista.

Jännittikö sua silloin
silloin penkillä
kuohujen kylmällä penkillä.

Minun olo on kuin tämä sää.
Tuulinen, kylmä ja lumeton.

Onko minusta sinulle
muuhun kuin patistamaan.

Tuntuuko koskaan,
että pakahduttaa.
Minun vieressä
ja silloin minua pakahduttaa.
Se tulee hyökyaaltona
palaa vuorovetenä.
Yli ali läpi ympäri.

Ehkä meistä tulee köyhiä.
Kulunut tyynyliina, makaronia
ja purkki kaupan halvinta ketsuppia.

Aamuisin lapset katsovat taotaoa.
Meillä on ne videolla,
ja meidän videot toimivat vielä.
Niillä muilla
dvdt ja bluerayt
roskiksessa
viskattuna kaatopaikan hautakammioihin.

Minun olo on kuin tämä sää.
Tuulinen, kylmä ja lumeton.

Sinä sanot,
kaikki tulee rumaksi.
Aurinko ruma aurinko.
Minulla
kovasti on jo ikävä.
Ikävä minun kevättä
ja kasvua.
Siellä on kesämaan keinut
ja aamun aurinkoiset keittiöt.

Sinä olet täällä
minä siellä
hiekkaa lattialla.

Keskiviikko 04.02.2009

19:57
Hum.

Paikka on ahdistava.
Ja pakkomielle ällöttävä.
Tulevat viikot epämielyttäviä.
Ja lähimenneisyyden maut vastenmieliä.

---

Me nauretaan
nauretaan vaan.
Likainen tyyny on leikelty
saksittu on leikitty.
Ivanaurua kauhotaan
kauhotaan taas.
Viskaus tulikuumaa teetä
huti punatuliseen niskaan.
Ilakointi-iltamissa
vahingonilon tahdissa
tahdissa
me nauretaan.

---

Kliseisessä koukussa pyydyksenä
peruuttamaton metamorfoosi.
Entä aivovaltimon tukkeuma
rikki ruosteisella haarukalla.

---

Tra la lal la laa.
Maistuu pahvilta.
lal lei la laa.
Tuoksuu suolalta.
ram pam papam.
Tuntuu turhalta.
ha aela loi.

---

Rakko on mennyt rikki
ja silmät puhkaistut.

---

Röstiperunoita
rievää
rahkaa
riistaeläintä
rullakebabia
rihmasientä
pahkasikaa
riisipiirakoita
raastetta
reikäleipiä
ristikkoperunoita
ravioleja
rehua.

---

Teippiä
korviin ja suuhun
ruskeata
liimapintaista
korviin ja suuhun.

---

Aika rumaa
aika negatiivista
negatiiviminuus.
Ryhdistäytyy
ja murenee.
Ne kutittaa
paidan sisässä.

Lauantai 03.01.2009

14:55
Heio.

Harras pyyntöni:
Profetoi todennäköisyyksin ja tilastoin.
Milloin karisee
ja kaikki karisee.

Tahtomattaankin.

Pettyneiden hämyhelmoista
tulet
ja tulet lähelle.
Potkimaan huurteista runkoa.

Vuorotellen.

Ohuina hetkinä
katkot jäätyneet oksat.
Katkot niin että
narskuu ja ratisee.

Leikitään.

Käyttööntarkoitettu.
Kyllä sinä tiedät,
ihan varmastikin kyllä todellakin tiedät
mikä käyttötarkoitus on.

Tuluksilla.

Savun haju
tarraa lujaa kiinni.
Revit tuohesta suikaleita,
leikkaat kaarnasta kolmioita.

Kaskimetsässä.

Maanantai 29.12.2008

23:36
Tänään söin liikaa.

Mun korvaan sattuu, kun nieleksin.
Ja muutenkin aika on hukassa.
Tykkään rakkaus-tunteesta.
Aamulla huurre oli kovin kaunista.
Mutta en jaksanut enkä edes osaisikaan sitä valokuvata.
Näytän väsyneeltä ja rumalta tänään.
Mutta ei se nyt haittaa, kun olen kotona.
Tosin olin kyllä poissa kotoakin.
Mutta ei se silti haitannut.
On ärsyttävää, kun hiukset on sähköiset ja likaiset.
Tosi epämukava yhdistelmä.
On paljon erilaisia rakkauksia.
Löydän niitä eri paikoista ja ajoista.
Se on kivaa.
Meidän pihan lumiukossa on ruohoa joka puolella.
Varmaan siksi, kun lunta on lumiukkoihin himpun verran liian vähän.
Ollaan otettu siskon kanssa näköjään varaslähdöt lumiukkoihin.
Ja on kyllä niinkin, että lumi on tänä vuonna vähän hidastelija.
En ikinä ymmärrä, kuinka tarvitsen ihmisiä.
Se on sellanen unohdettu itsestäänselvyys.
Ihan epäkäytännöllistä ja epäreilua.
Kotona syön aina liikaa leipää.
Eikä se oo hyvä juttu.
Oon koittanut syödä klementiinejä ja kiivejä.
Ja on mulla ennenkin ollut klementiinikausia.
Heippa nyt.
Ja jk. Voisitteko sanoo, jos löydätte mun ajantajun.
Se on vieläkin hukassa, vaikka oon yrittänyt etsiäkin jo.
Ainakin vähän oon yrittänyt.
Tosin en oo kyllä ihan varma, et valehtelenko nyt.
Saatan puolivahingossa tehdä niin.

---

Tiistai 30.12.2008

23:51
Ja heippa.

<3

---

23:40
Iltalaulu.

Tänään ei ole mun päivä itkeä.

Pikku äiti.
Mä lupaan.
Aina.

Tänään ymmärrän sua.
Ja ymmärsin jo eilenkin ja viime torstaina.
Kerään sunkin palapelin kokoon.

Sä luit mulle Peppi Pitkätossua ja Melukylän lapsia.
Muistan aina.
Istuttiin siskon kanssa kirjastossa.
Katselin niitä kirjahyllyjä, kun ne oli niin isoja.
Ja kuuntelin silti.

Ja muistan senkin, kun istuttiin tyhjässä keittiössä.
Siellä oltiin enää vain me ja jääkaappi.
Oli tyhjää ja valoisaa, kun me syötiin viimeisiä makkaroita siellä.

Sun silmät on tänään ihan siniset.
Ja tunnistan itseäni susta.
Maailma lahjoittaa sulle vaan luunappeja.

Sä olet vahva tänään.
Ja aina.

Enkä koskaan aio unohtaa sua.