Hiljaa, hiljaa, hiljaa.
Minä en ikinä enää halua puhua sinulle.
Eikä yhtään painollista tavua
koko lauseessa
yhtään painoarvoa.
Vääntää rautalangasta,
puristaa kitkeriä, väkinäisiä sanoja
ulos.
Pakko puhua
pakko sanoa
pakko esittää
pakko sanoa moi.
Kymmenentuhatta talvea yritin
löytää jotakin lovea, koloa, reikää
laudanrakoa.
Minä jauhoin, minä kauhoin
paskaa, vettä
vitun paskaista vettä.
Eikä vastineeksi edes yhtä
pilaantunutta tomaattia naamalle.
Eikö edes ala ärsyttää,
eikö hiukkaakaan ota päähän.
Ei mitään
reaktiota.
Hiljaa, hiljaa, hiljaa.
Haluatko sinä, että minä en enää ikinä puhu sinulle ?