IRC-Galleria

Voi luoja! En muista milloin viimeksi olen ollut näin onnellinen. Eipä tiennyt tyttö perjantaina kirjoittaessaan "ei mikään hauska viikonloppu"-tekstinsä, kuinka hauskaksi ja ihanaksi kaikki lopulta kääntyisikään. Töissä oli kiirettä, mutta kivaa, se pitänee paikkansa.
Illalla tapahtumat saivatkin sitten sen uskomattoman käänteensä: eräs tosi kätevä poika kävi katsomassa meidän perintöpesukonetta ja korjasi vian kädenkäänteessä. Virtanappihan se vaan vähän temppuili. Vitsi, on se ihanaa, että tuollaisia poikia vielä on tässä maailmassa. Kyllä pojat sitten osaavatkin olla hyödyllisiä, vaikka ei heti uskoisi! "Rukoilkaamme kaikkia maailman jumalia", minä julistin pesukoneen ääressä, kun ko. poika aloitti koneen katsastamisen. Kiitos siis kaikille niille, joiden ansioista T sai eilen puhtaat valkoiset (oikeasti punertavat) lakanat ja minä tänään Bio Luvililta tuoksuvat sukat jalkaani. Kiitos kiitos kiitos kiitos!

Niin ja sitten se kouluruoka-asia, vaikka tuntuukin hieman tylsältä lähteä lätisemään tuollaisen megaspektaakkelimaisen jutun jälkeen koulumurkinan ihanuudesta. Tämä nyt vaan on fakta: mulla on aina ikävä kouluruokaa. Kunnon ruokaa. Aliarvostettuja kumiperunoita ja nakkikastiketta, lindströmin- ja merimiehenpihvejä. Joka kerta, kun viikon karkki- ja sipsiputken jälkeen pääsen koululle syömään, minut valtaa niin hyvä tunne! Olen onneni kukkuloilla, kun näen tarjottimellani lautasellisen riisiä, kanakastiketta, pikkuisen salaattia, vesi- ja mehulasin, pari viipaletta tuoretta leipää. Siinä mieli lepää ja sydän saa uutta voimaa. I´m lovin´it! Se tunne kun saa mahansa täyteen kunnon ruuasta on aivan jotain mahtavaa! Ah, niin ihanaa! Kun saa kunnon ruokaa, tuntuu kuin alkaisi nähdäkin paremmin: aa, tältäkö tämä maailma näyttääkin! "Hyvä ruoka, parempi mieli." Kyllä ovat mainosmiehet tienneet mistä puhuvat.

Muille en tänään oodeja sitten jaksakaan kirjoitella.