IRC-Galleria

lauantaiaamuna heräsin kamalampana kuin koskaan. vääntäydyin suihkuun ja yritin pestä rumuuden itsestäni siinä kuitenkaan onnistumatta. föönasin hiukset, laitoin jopa ripsiväriä, mutta peilistä tuijotti silti se hirveä haahka, jota niin suuresti vihaan. ystävä tuli pelastamaan minua. huusin hänelle jo ovenraosta että "älä sitten kato mua, näytän ihan järkyttävältä!" lähdettiin kaupungille. mua hävetti olla siinä ja sellaisena - keskellä kauppakatua zombien näköisenä. pitelin ystävän pientä vauvaa sylissäni ja huomasin yhtäkkiä olevani onnellinen ja iloinen. suloinen vauva kompensoi mun rumuutta!

myös sunnuntaina heräsin hirviönä. olin heijastus kaupan lasiovessa, harmaa ja homssuinen. tummat silmäpussit roikkuivat leuan alapuolella, kaksoisleuka jossain navan tuntumassa. mahakipu kupruili ihon alla niin kuin ennenkin. kipu tulee aina uudelleen, se on varmaa. sitä osaa jo odottaa. sitten herää yöllä ja vaikeroi vähän tuskasta. ei niin paljoa, että se kuuluisi naapuriin tai edes viereiseen huoneeseen, muttä hieman kuitenkin.

musta on tuntunut oudolta jo pitempään. elämä on ollut yhtä puurtamista, vaikka en ole tehnyt oikeastaan mitään. eilen kävin kävelyllä toisen ystävän kanssa ja tunnustin hänelle, että vuosi norjassa on ollut mulle raskas. vaikka täällä on ihan samanlaista kuin suomessa niin silti mun on täytynyt ponnistella jotenkin tavallista enemmän. yksinäisyys on aika monta kertaa täyttänyt pienen asuntoni. se on peittänyt mut hentoon vaippaansa, jota ei alussa osaa pelätä. hetken kuluttua hento vaippa muuttuu sementtikerrokseksi. sen alla ei saa henkeä, se lamaannuttaa, estää liikkumasta, hypnotisoi ja tekee apaattiseksi. minä syytän sitä kaikesta.

tosielämän prinsessa ei hymyile. sillä on kiire, eikä sitä huvita. sen hymyt maksaa viisi kruunua kipale, eikä se myy niitä kenelle tahansa. ne pitää ansaita. tosielämän prinsessan bikinit on liian pienet. se ei ole muistanut siistiä bikinirajaansa, koska sitä ei kiinnosta. se ui joen uomassa ja liukastuu märkään kiveen. sen varvas on tulehtunut, mutta se ei jaksa puhdistaa sitä.

mun tekstit on aina samanlaisia, raskaita ja vaikeita.

eräs tuntemani mies on todella ärsyttävä. ajattelin häntä tänään, enkä oikein kyennyt käsittämään hänen ärsyttävyytensä määrää järjelläni.

olen kuulkaa loputtoman väsynyt.

1O persoonafaktaa
1. syntymäpaikka: passissa lukee toholampi
2. hiusten väri: ruskea
3. hiustyyli: polkkatukka?
4. lävistyksiä: korvikset
5. silmien väri: vihree
6. kengän koko: 40
7. mieliala: vaihtelee! joka toinen minsa happyhappyjoyjoy ja joka toinen minsa blääh!
8. tuoksu: tykkään eniten vauvan tuoksusta.
9. lempimusiikki: peruspoppi ja -rokki.
10. oikea vai vasen: oikea
1O asiaa rakkauselämästäsi
1. oletko koskaan ollut rakastunut: siis en
2. uskotko rakkauteen: en
3. oletko suudellut kuukauden sisällä ketään: en
5. onko kukaan särkenyt sinun sydämen: ei
6. voisitko pettää kumppaniasi: täytyis olla aika hankala tilanne, jos niin tekisin. toivoisin että jos esim. mua petetään, siitä sanottaisiin ihan suoraan mulle. jo ennen varsinaista tapahtumaa vois ilmaista, että "musta tuntuu että meillä menee huonosti/en halua olla sun kanssa enää". se on tietenkin vaikeaa, mutta pakkohan se vaan on sanoa.
7. oletko koskaan rakastanut/ihastunut jotain, mutta et ole kertonut tälle: ehkä vähän ihastunut
8. pelkäätkö sitoutumista: joo, koska olen vanhis henkeen ja vereen
9. onko sinulla koskaan ollut salainen ihailija: on pari kertaa.
10. uskotko rakkauteen ensi silmäyksellä: en tietenkään! hah, nää kysymykset alkaa toistaa itseään. eihän kukaan pakota mua kirjoitteleen tyhmiä vastauksia tyhmiin kysymyksiin, mutta...ei kai kukaan normaali aikuinen ihminen usko rakkauteen? :D
1O sitä-sun-tätä
1. rakkaus vai raha: edellisen vastauksen pohjalta lienee pakompi vastata että raha!
2. rakkaus vai ystävyys: ei noista voi valita. mutta rakkaus tietenkin. mutta ystävyyskin on rakkautta. tai ainakin voi olla.
4. yhden yön juttu vai suhde: mulle ei sovi kumpikaan :D
5. tv vai internet: netti
6. pepsi vai cola: cola
7. villit illat baanalla vai rauhalliset illat kotosalla: nuo villit illat baanalla käy kunnon päälle, joten lukitsen rauhalliset koti-illat.
8. värilliset vai musta-valkokuvat: kuriositeettina mustavalkoiset on aivan ihania mutta pitemmän päälle värilliset on kivempia.
9. puhelimitse vai kasvotusten: kasvotusten tietenkin.
10. mese vai sähköposti: ei kumpikaan.
1O oletko-koskaan-asiaa
1. oletko koskaan jäänyt kiinni hiippaillessa ulos: ei ketään oo kiinnostanut mun hiippaillut koskaan. ei sisään eikä ulos.
3. oletko koskaan tehnyt jotain, jota kadut: enpä ikinä!
4. oletko koskaan hypännyt benji-hyppyä: en.
6. oletko koskaan syönyt litraa jäätelöä yhden vuorokauden aikana: en varmaan oo. en oo niin kauhee jätskifani.
7. oletko joskus halunnut toisen niin paljon että sattuu: halunnut toisen niin paljon? hmm. että oikeen sattunut olis? no en.
8. oletko koskaan itkenyt elokuvaa katsoessa: oon.
9. oletko koskaan karannut kotoa: joo, röllilaukku kädessä lähtenyt ovet paukkuen. se oli se mun vakiolause 5-vuotiaana: "mää ainaki muutan pois kotoa!"
10. oletko koskaan kompuroinut ja loukannut itsesi: tietty.
1O jotain-turhanpäivästä asiaa
1. kaipaatko jotakuta tällä hetkellä: kaipaan kovasti.
3. puhutko kenenkään kanssa: puhuin juuri ystävän kanssa syntyjä syviä fäsärin tsätissä. se oli ihanaa.
4. oletko tylsistyny: olen ja paskistunut.
5. oletko saksalainen: en, mut vähän on venäläistä verta.
6. oletko koulussa: en.
7. oletko kynttilöiden polttelija: oikeestaan joo.
8. oletko idiootti: olen.
9. tykkäätkö jostakusta tällä hetkellä: tykkään.
10. kaipaatko jotain tällä hetkellä kovasti: joo, mut en ala luetella että ketä kaikkia.

minun on muistettava kaikki. joka ikinen henkäys, joka ikinen tunne, joka ikinen ajatus tältä ajalta.

olen tutustunut uskomattomiin ihmisiin. sadevaatekaupan omistajaan ja hänen mukavaan vaimoonsa, jotka tervehtivät minua iloisesti aina kun nähdään: "heia finland, åssen går det?" tänään kerroin sadevaatekaupan sedälle, että olen lähdössä kuukauden päästä takaisin suomeen. pettymys heijastui hänen kasvoiltaan, sillä meistä on tullut hyviä ystäviä. hän tiedusteli tietenkin syytä lähtööni, epäili että mulla on joku mies suomessa. kohauttelin harteitani mystisen näköisenä ja kerroin että enimmäkseen ikävöin perhettäni. hän sanoi tietävänsä miltä se tuntuu, on kuulemma työskennellyt ruotsissa pitkiä aikoja ja meinannut kuolla ikävään itsekin. setä vilkaisi kelloaan ja tuumasi, että täytyy jatkaa matkaa, mutta minä lupasin, että vielä me nähdään ennen kuin nostan kytkintä. setä vilkutti heipat, ha det ha det, ja hävisi kulman taakse.

seuraavana esittelyvuorossa voisivat olla vaikkapa pariskunta p ja n sekä heidän suloiset tyttönsä. tapasin nämä ihanuudet (viime kerrasta oli älyttömän pitkä aika) päivällä ja pikkutytöt kipusivat heti syliini ja halusivat halausta. ja niin halusin minäkin! siinä me sitten halailtiin ja vanhin tytöistä alkoi silittää hellästi mun mahaa: "pauliina har en vauva i magen!" samaan virteen liittyivät myös kaksi muuta siskoa. rakastan noiden tyttöjen sekakieltä, se on niin söpöä! ja söpöjä olivat nuo vauvaepäilytkin...p yritti paikata tilannetta: "ei tytöt, ei ihan vielä, kattokaas ku pauliina on niin nuori..." haha, niinpä niin, p, nuorihan minä!

eräänä päivänä törmäsin myös koiransa kadottaneeseen mopoilevaan mieheen. kyseinen herra oli turvautunut menopelinsä apuun metsästäessään koiraparkaansa pitkin kaupunkia. vähän ennen kohtaamistani tämän henkilön kanssa olin kiinnittänyt huomiota pyörätiellä vastaani tulleeseen letkeään koiraeläimeen, joka jolkutteli tien vasemmassa reunassa päämäärätietoisen näköisenä. kun mies sitten pysäytti mopedinsa kohdallani ja kyseli, olenko nähnyt eksynyttä koiraa matkallani, vastasin tietenkin, että mitä luultavimmin olin hetkeä aiemmin katsonut juuri hänen karvaturrinsa ystävällisiin silmiin. olisi kai pitänyt mennä koiran luo ja kysyä mistä se on tullut tai mihin menossa, mutta sitä minä en tehnyt. vieraista koirista ei kuitenkaan koskaan tiedä. ystävällinen pilke silmäkulmassa saattaakin muuttua kulmahampaiksi silmässä. toivon todella että he löysivät toisensa vihjeeni perusteella. tai muuten vain.

puhumattakaan sydänystävästäni m:stä, jonka lainaamalla patjalla nukun, jonka maistuvilla keitoksilla olen useat kerrat täyttänyt kurnivan mahani, jonka pyykkitelineelle ripustan kuivumaan puhtaat pikkuhousuni, joka toi mulle tuoretta ananasta pilkottuna, kun olin tosi sairaana ja tarvitsin tuoretta ananasta pilkottuna! en koskaan unohda vieraanvaraisuutta, jollaista en ollut aiemmin kokenut, enkä lämmintä ystävällisyyttä, joka hoiti koti-ikävääni ja muita haavoja. kuinka voisin kiittää sinua, m?

t, m2, m3, m4, m5, m6, e, e2, s, s2... te ihanat ihmiset, joiden nimiä en viitsi mainita kaiken kansan kuullen! te olette tehneet tästä vuodesta ihan mahtavan!

kristiansand on koti. keltaiset bussit kuljettavat ihmisiä slettheiaan, hellemyriin, lundiin, dyreparkeniin, tinnheiaan ja kaikkialle muualle paitsi sinne missä minä asun. täältä lähteminen tulee olemaan vaikeaa. yhtä vaikeaa kuin repiä sydän irti omasta rinnasta. minun on joskus palattava tänne. pysy paikallasi siihen saakka, markensgate! anna vesimassojesi valua niin kuin aina ennenkin, otra! kannattele ihmisiä vahvana, lundsbro! älä unohda minua, fiskebrygga!

kirjoitin rakkausrunon. se oli punainen ja vihreä. minä olin se punainen, sinä olit vihreä. yhdessä meistä tuli ruskeaa mönjää. se oli rumin rakkausruno, joka koskaan oli kirjoitettu, mutta se oli silti olemassa, eikä sitä voinut enää pyyhkiä pois. on rumillakin rakkausrunoilla oikeus olla ja tulla kirjoitetuksi. runossa ruskea mönjä muuttui yhtäkkiä kauniimmaksi. siinä oli sittenkin taikaa.

50 kysymystä sinulle tärkeästä ihmisestä
1 Koska tapasitte viimeksi? - vähän yli kaks viikkoa sitten.
2 Koska viimeksi itkit hänen läsnäollessaan? - hmmh. nyt en kyllä muista. mut oon itkenyt usein hänen läsnäollessaan.
3 Koska viimeksi suutuit hänelle? - haha, tänään? :D no en ees.
4 Onko sinulla hänen puhelinnumeronsa? - on tietty. tärkeä ihminen on hän!
5 Mitä tekstasit hänelle viimeksi? - rakkaudentunnustuksen. oikeesti! "rakastan sua niiiiin paljon! oot maailman paras! hirvee ikävä!"
6 Mitä hän tekstasi sinulle viimeksi? - ei tullut vastausta ainakaan tuohon viestiin...
7 Milloin teitte yhdessä jotain? - kun olin kesälomalla suomessa. se oli ihanaa!
8 Mitä hän harrastaa? - datailua.
9 Mistä pidät hänen ulkonäössään ja/tai tyylissään? - no se vaan on söpöin ikinä.
10 Milloin tutustuitte? - lokakuussa 1992
11 Millaisia ongelmia hänellä on? HAHAHAHAHAH :D hänen suurin ongelmansa on varmaan hänen isosiskonsa joka on liian ylihuolehtiva.
12 Pidätkö hänen kavereistaan? - tosi paljon. ne on munkin ystäviä.
13 Tiedätkö, mikä on hänen lempiruokansa? - joo, mut se syö niin nopeeta etten ehi ees näkeen. mut se tykkää makaronista. ja tortilloista. ja kaikesta mistä määkin tykkään. savulohesta.
14 Tykkääkö hän suolakurkusta? - tykkää.
15 Noudattaako hän erikoisruokavaliota? - ei. paitsi sillon ku se on mun kans nii me vaan syödään! se on aika erikoista!
16 Juoko hän alkoholia? - ei.
17 Polttaako hän tupakkaa? - ei.
18 Onko hän kokeillut huumeita? - ei.
19 Mistä hän on riippuvainen? - minusta ja koneesta.
20 Oletko suudellut häntä? - no olen pussaillut häntä, mutta en intohimoisesti, sillä hän on siskoni. mutta rakastan häntä maailman eniten.
22 Nähnyt hänest unta? - no tietty!
23 Varastanut häneltä? - joo!
24 Onko sinulla tällä hetkellä ikävä häntä? - ON!
25 Mistä olette riidelleet? - ööö no kaikesta????
26 Kappale, josta molemmat pidätte? - esim. ann bell fell - frost
27 Käyvätkö musamakunne yleisesti ottaen yhteen? - eivät täysin, mutta on meillä yhteisiäkin himoja. hän on enemmän indie-tyyppinen.
28 Koska hän ottaa sinua hermoon? - hyyyyvin monesti ja hyyyyyvin paljon. esim. silloin kun hän ei anna tuumaakaan periksi, vaan on niin jääräpäinen jästi että!
29 Milloin sinun tekisi mieli halata häntä? - aina!
30 Oletko velkaa hänelle? - ei ku hän taitaa olla minulle.
31 Hänen harrastuksensa? - nooo...mitä lestillä nyt voi harrastaa? metsästys?
32 Oletko usein huolissasi hänestä? - oooooleeeen! niin usein että meinaa ihan sydän joskus särkyä!
33 Miten hän tekee itsestään erityisen? - kun meillä vaan synkkaa niin täydellisesti. ainakin joskus. :D
34 Millaista elämäsi olisi ilman häntä? - JUMALAUTA mitä paskaa mun elämä olis.
35 Onko hänellä hyvä yleissivistiys? - joooo, se on koko ajan wikipediassa.
36 Huomaisiko hän kirjoitusvirheen edellisessä kysymyksessä? - huomais.
37 Onko hän kärsivällinen? - EI TASAN! itse neiti kärsimättömyys on hän.
38 Puhuuko hän jotain murretta? - no vähän, mut ei hän mikään murrehirmu ole.
39 Onko hän biseksuaali? - ei.
40 Mikä kappale muistuttaa sinua hänestä? - ann bell fell - frost
41 Puhutteko usein syvällisiä? - voidaan puhua mistä vaan.
42 Oletteko matkustaneet yhdessä? - ollaan!
43 Onko hänellä sisaruksia? - joo, hänellä on tosi ihana sisko!
44 Lemmikkejä? - vili
45 Millaisia arvoja hänellä on? - ihan normaalit suomalaiset arvot.
45 Onko hän hyvä ihminen? - on. tosi hyvä ihminen.
46 Missä hän on hyvä koulussa? - keskitasoa.
47 Mitä hän inhoaa koulussa? - edellinen vastaaja oli vastannut että KOKO PASKAA!! vastaan samoin. :D
48 Mikä hänestä tulee isona /mitä hän aikoo opiskella tai opiskelee?
hän haluais poliisiks tai asianajajaks.
49 Mitä hän on näistä:
Tyttömäinen/naisellinen/poikamainen/miesmäinen/kaunis/komea/söpö/ruma/erikoinen? - tyttömäinen, kaunis, söpö ja erikoinen ♥
50 kirjoita tähän joku inside vitsinne? - jukka on kotirosvo! tää on vaan yks niistä, niitä on miljoonia!

sisko tahtoisin jäädä ♥ oot rakkain aina!

facebookin chatissa tapahtunutta:

Helmi
hei siskoni

Me
no hei

Helmi
miten päiväsi on mennyt? :D:D :D:D :D:D

Me
millon susta on tullut noin mukava mulle
anteeks?? mikä sua vaivaa??
päivä on mennyt hyvin.
kiitos kysymästä rakas sisko!!!
on ollut ikävä sua!!
olin yhen kaverin luona ja me tehtiin vohveleita pihalla.
mitä sää oot tehnyt?

Helmi
noooo en mitään.käytiin lampilla mutta tuli kiire takaisin koska piippiip piippiip ja piiip piipp piip.ja heräsin vasta 12:40
oliko hyviä vohveleita?

Me
oliko b mukana?
oli hyviä vohveleita
eikäää miten sää niin myöhään pystyit herätä???

Helmi
noooooo tottakai se oli mukana. MITÄ SÄÄ OIKEEN KUVITTELET!!! tommoset tyhmät kysymykset ärsyttää mua niiiiiin paljon!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
no miten en ois voinu herätä noin myöhään

Me
no niin, johan sieltä kuoriutuu esiin se vanha helmi :D:D
mietin jo että ootko syöny sieniä :D:D

Helmi
hahhha

minä olen tässä. katson kun ilta-aurinko siivilöityy vielä vihreiden koivunlehtien läpi näyttäen sadunomaiselta. kuulen, kun joku rapistelee kallionkolossa. joku pelottava olento. tai sitten pudonneet lehdet ovat heränneet henkiin, ne haluavat korvauksen siitä, että ovat jo lakastuneet, vaikka on vasta heinäkuu. lehdet ovat raivoissaan: "miksi meitä ei enää ole olemassa? miksi meistä jäi jäljelle vain rapiseva sielu, katkennut ruoti ja kuivahtanutta lehtivihreää?"

olen kuin lehti. minunkin lehtiruotini on murtunut, sitä ei voi enää mitenkään korjata. "pysyisinpä vahvana, olisinpa maailman vahvin tyttö!", minä huudan toivomukseni tuuleen, mutta kukaan ei vastaa. kukaan ei tietenkään vastaa, koska se ei ollut kysymys. minun pitäisi opetella kaikki maailman kielet, tietää kaikki maailman viisaudet, haistaa kaikki maailman tuoksut, kiertää kaikki maailman paikat, enkä minä siltikään olisi tyytyväinen. minä tahdon enemmän. tahdon olla enemmän kuin kaikki muut yhteensä. tahdon olla jotain niin erikoista, että sitä on mahdoton kuvailla. haluan tehdä kaiken, haluan olla rohkea, mutta se on vaikeaa kun on jo lakastanut.

ihmiset marssivat ylitseni jonossa. heille olen näkymätön.

junassa matkalla helsinkiin minä käperryin kahdelle penkille nukkumaan yhtä notkeasti kuin kirahvi kiipeää puuhun. konduktööri herätti minut tönäisemällä olkapäähän: "mistä sä oot tullu?" hieman unenpöpperöisenä vastasin tulleeni kyytiin kannuksesta. "mut on mulla lippu!", sanoin ja aloin kaivaa laukkua, johon oli aiemmin samana iltana silittänyt kiinni suomen lipun silitysraudalla. en tietenkään tarkoittanut lipulla sitä suomen lippua, vaan junalippua. ojensin junalipun konnarille, joka vilkaisi tikettiä ja myönsi ihmeissään, että oikealtahan se tosiaan näytti. "jaahans, tais ne kollegat sulle myydä ton, hehe!", konnari jutteli ja lähti käppäileen vaunun toiseen päähän. minä käärin neuletakin tiukemmin paljaiden nilkkojeni ympäri, laitoin hupun päähän, korvatulpat korviin, laukun pään alle, etsin parhaimman mahdollisen asennon ja nukahdin uudelleen.

ennen tätä junamatkaa minä olin tehnyt kaikkea mahdollista. olin viettänyt upeita hetkiä hienojen ihmisten kanssa, tutustunut uusiin ihmisiin, saunonut, kävellyt rannalla keskellä yötä auringonpaisteessa ja kuunvalossa, pitänyt sylissä rakasta pientä tyttöä, roikottanut kättä veneen reunan yli pehmeässä lämpöisessä linnunmaidossa, nähnyt kahden ylvään joutsenen nousevan lentoon suoraan edessäni ja katoavan taivaanrannan taakse kuin elokuvissa, soutanut kaislikossa, juonut pullakahvit ulapalla, syönyt gotler-juustovoileivän ja tykännyt siitä vaikka gotler on mielestäni älyttömän pahaa, käynyt kaksi kertaa kalajoella ja aika monta kertaa halsualla, syönyt lukemattomia paula-vanukkaita ja yhden twisterin, herännyt yöllä mielettömään sateeseen, kävellyt paljain jaloin ruohikolla, kerännyt käpyjä, pelännyt huvipuistolaitteessa, halannut hikistä miestä, huomannut kehossani meheviä mustelmia, tutkinut punkin puremaa, puhaltanut toisen pipiin, painanut niin paljon kaasua kuin pystyin, etsinyt toinen toistaan kauniimpia kiviä, pelannut yatzya, juossut kilpaa, löytänyt pikkutyllin pesueineen, paennut muurahaisia, kiljunut paarmoille, kärpäsille, amppareille, popsinut mansikoita ja herneitä, keinunut kitisevässä keinussa, käynyt pyörälenkillä mummun kanssa, vieraillut tuntemattomalla hautausmaalla, nauranut vedet silmissä, liikuttunut, lukenut vanhoja päiväkirjoja...

tämä kesäloma on ollut aivan liian ihana ollakseen totta. eilen kuljin kaupungin läpi suomen lippu laukun kyljessä ylpeästi askelten tahdissa heiluen.

saavuin suomeen tiistaina puoli kuudelta aamulla. tuntui ihan omituiselta. matkustaessani linja-autolla lentokentältä helsingin keskustaan katselin toisilla kaistoilla virtaavia kulkuneuvojonoja ja mietin, että siinä niitä nyt on: autoja täynnä suomalaisia ihmisiä. rekisterikilvet juorusivat "fin fin fin fin" ja tienvarren mainokset huusivat "suomen halvin autokauppa" ja "tule sinäkin edullisille ostoksille. "mää oon suomessa!", toistelin ääneen ja yritin uskoa itseäni.

näiden kolmen suomessa viettämäni päivän aikana olen piinannut läheisiäni ikuisilla kertomuksillani norjasta. norjassa sitä ja norjassa tätä, norjassa näin ja norjassa noin. olen paasannut norjalaisten ylevistä luonteenpiirteistä ja tehnyt selväksi, että me suomalaiset olemme vain viinaanmenevää luuserikansaa. oon idiootti. kaivan omaa hautaani ja odotan, että muut heittäisivät minut sinne. kunhan vain jaksan haukkua suomalaisia tarpeeksi kauan niin eiköhän joku vodkahuuruissaan nakkaa minut lopulta sinne kuopan pohjalle!

luultavasti muutan norjasta takaisin suomeen syksyllä. ajatuskin siitä saa mut huonovointiseksi ja palan kurkkuun. tulen kerta kaikkiaan surumieliseksi. olen koettanut vakuuttua siitä, että on aivan normaalia palata kotiin. olen yrittänyt ymmärtää, että palaaminen ei tee minusta huonompaa tai heikompaa ihmistä. haluaisin syödä lapsellisen kuvitelmani yksin pärjäämisestä vieraassa maassa ja vahvuudesta ja omatoimisuudesta ja kaikesta siitä paskasta, jota mielessäni hahmottelen yötä päivää, mutta en kykene siihen. sen sijaan märehdin tuota suurta kuvitelmamälliä kuin jälkeenjäänyt lehmä kesälaitumella, eikä se ole mikään kaunis näky! useimmat ihmiset eivät käsitä valintaani palata takaisin. heidän mielestään minun pitäisi hyödyntää hieno mahdollisuus paremmin ja jäädä norjaan lopullisesti. pahinta on, että olen heidän kanssaan samaa mieltä. miksi teen päätöksiä, jotka popsivat sieluni kuin halvan makkaran?

kotona on muutenkin tosi outoa olla. yhtäkkiä mun ei tarvitsekaan olla koko aikaa yksin. eilen me tehtiin kotihommia oikein olan takaa: pestiin pyykkiä, imuroitiin ja kuurattiin lattioita ja vessanpönttöjä. siivoaminen tuntui melkein hauskalta, kun tehtiin porukalla. kysyin äitiltä, että montako paula-vanukasta saan syödä yhteen menoon (olin syönyt siinä vaiheessa kaksi). ei äitiä kiinnostanut montako paula-vanukasta minä syön, koska olen aikuinen, mutta oli silti mukava kysyä.

saunan lauteilla kuollutta ihosolukkoani kynsillä raapiessani tunsin olevani tosisuomalainen. heitin hiton kovat löylyt ja pesin hiukset herbinalla. herbina on suomalainen tuotemerkki. kun pesee hiukset herbinalla niin tuoksuu ihan suomalaiselta. sellaiselta suomalaiselta, jolla on aina kesä ja mökki ja puusauna ja puuro hautumassa hellalla ja pieni näpsä tai terhi rannassa. sellainen suomalainen kulkee paljain varpain nurmikolla ja pelaa juhannusyönä erän afrikan tähteä.

meillä oli ala-asteella koulussa ruokalistalla pehtoorin perunalaatikkoa. nii-in, pehtoorin! muistan vieläkin miltä annos pehtoorin perunalaatikkoa näytti punaisella muovilautasella, jossa oli tuhansia naarmuja niin että se vaikutti jo melkein harmaalta. maitoa ei koulussa voinut juoda, koska "hyi sehän on ihan lämmintä, ties kuinka kauan se on siinä jo seisonut", mutta peltimukiin kipattuun veteen pystyi helposti kuvittelemaan miedon raudanmaun. että kävihän se niinkin.

minä en osaa olla lestijärvellä tulematta pohjattoman nostalgiseksi. kaikella tuntuu olevan joku suurempi merkitys ja paikka mun sydämessäni. siihen tunteeseen voi oikeasti pakahtua.

en minä vieläkään täysin ymmärrä, että todellakin olen kotimaassa. en vieläkään tiedä paikkaani maailmassa. mutta tiedän, että heimoani minä rakastan.