IRC-Galleria

En muista tehneeni lukiossa kertaakaan läksyjä. En lukenut koskaan kokeisiin. Olin tosi laiska opiskelija, joka seilasi kolme vuotta täysin tuurilla lukion oppimäärien syövereissä. Tunneille osallistuin kuitenkin suhteellisen ahkerasti, lintsasin vain force majeuren kohdatessa (lue: herkkuhimo, joka kuljetti minut opinahjosta muutaman kilometrin päähän kyläkeskuksen S-marketiin karkkiostoksille).Lukiotodistustani koristaa vitosrivi: kemia, matikka ja fysiikka. En ymmärtänyt ikinä tunnilla mitään. Säälistä sain nuo vitoset, luulen. Monesti mietin, että mulla täytyy olla aivoissa aika paljon häikkää, kun mulla ei ole minkäänlaista hahmotuskykyä saati taitoa päätellä mitään loogisesti, enkä kykene matemaattiseen ajatteluun. Kuitenkin ylioppilastodistukseni on aivan uskomattoman hyvä ollakseen minun todistukseni: kirjoitin ruotsista ällän, äikästä eximian (joo, tätä ihmetteli erityisesti äikänopeni, joka pari viikkoa ennen kirjoituksia ennusti ja pelkäsi etten tule läpäisemään koetta taidoillani), reaalista sain C:n, enkusta tuli M ja saksasta C. Matikkaa en sattuneesta syystä kirjoittanut. Enkussakin yllätin: sain yleensä kokeista kaseja tai ysejä, mutta ope antoi todistukseen kutosen melkein joka kurssista, koska en tehnyt läksyjä, enkä ollut aktiivinen tunneilla, mutta silti kirjoitin sen ämmän. Tää lukion läpi rämpiminen kuvaa mua jotenkin ihan täydellisesti vieläkin, 20 vuoden jälkeen. Paljon olen muuttunut, mutta jotkut asiat ovat pysyneet: olen yhtä laiska, tyhmä ja saamaton kuin ennenkin. Oon vaan jotenkin ollut aina todella huono opiskelemaan. Lukion jälkeen en päässytkään mihinkään kouluun, mikä harmitti tosi paljon silloin. Hain esimerkiksi ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi, mutta en päässyt edes pääsykokeisiin. Ajattelin suutuspäissäni, että pyyhin pyllyni ylioppilastodistuksellani, jolla ei näemmä tehnyt yhtään mitään.

Tässä minä olen kaksi vuosikymmentä myöhemmin.