Heräsin kesken unien kello 06:40 ja siitäpäs se kärsimys sitten alkoikin. Käveltiin T:n kanssa kouluun hämärässä loskassa ja kengät (täten myös varpaat) kastuivat ekan sadan metrin matkalla. Kylmyys tunki sisään takin alta ja sai värisemään. Sisällä koululla oli jäätävää ja väsyttävää, vaikka asia olikin suhteellisen mielenkiintoista. Silti nuokuin penkissä kuin mikäkin lusmu, eivätkä silmät meinanneet pysyä väkisinkään auki. Nooh, kävelimme takaisin kotiin noin puolitoista tuntia myöhemmin jalat litimärkinä. Nyt kerään voimia kirjallisen viestinnän tunteja varten. Herre gud, kolme tuntia! En tule selviämään hengissä iltaan saakka. Lisäksi joudun pyöräilemään. Jälleen kerran. Ja mun renkaat on niin ohuet, että en pysy niillä pystyssä luultavasti sekuntia kauempaa. Hyi yöks, mikä karmea päivä! Olisipa jo joulu! Tai edes tämä ilta niin saisin mennä peiton alle lämmittelemään.
Koska ei mulle lämpee saunakaan.