Minua ei enää väsytä, paitsi aamuisin. Iltaisin ja öisin tyydyn vääntelehtimään sängyssäni hapettomana ja hikisenä. Noin kello neljän aikaan viime yönä minä huokaisin hyvin syvään. En ollut nukkunut vielä silmällistäkään. Tuntui kuin en olisi lainkaan pysynyt paikoillani. Tyyny oli huonosti, pää valui koko ajan reunasta toiseen ja jalat olivat kuumat kuin auton konepelti heinäkuun auringossa paahdettuna.
Kävin T:n kanssa yölenkillä. Taas me puhuttiin samoista asioista samaan aikaan. Nyt me ollaan totuttu siihen: enää meidän ei tarvitse edes sanoa mitään, kun toinen jo ymmärtää. Me kurkittiin sisään kauppoihin ja nähtiin pari omituista asiaa. Me mietittiin jälleen kerran sitä, kuinka helppoa Michael Scofieldin olisi ylittää Vaasan vankilan piikkilanka-aita. Me nähtiin Lotta Svärd -patsas ja yritettiin muistella milloin kasarmialue on rakennettu. Edelleenkään emme tienneet mikä on se keltainen vanha Rantakadulla oleva talo, jota koristaa muutama lyyramainen kuvio. Joku studenthus varmaan?
Saattelin T:n kotiin ja paluumatkalla Public cornerin kohdilla kimppuuni hyökkäsi hilpeiden pultsareiden sijaan ilkeä lokki. Vihaan lintuja.
Uusimmat blogimerkinnät
- Harhaa 30.05.
- Parsakaali-kinkkupiirakka uupuneen pyllynläm... 06.05.
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2024 (2)
- ▶ 2023 (1)
- ▶ 2022 (1)
- ▶ 2021 (1)
- ▶ 2020 (1)
- ▶ 2019 (15)
- ▶ 2018 (4)
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (1)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (5)
- ▶ 2010 (49)
-
▼
2009 (51)
- ▶ joulukuu 2009 (2)
- ▶ marraskuu 2009 (1)
- ▶ lokakuu 2009 (17)
- ▶ syyskuu 2009 (1)
- ▶ elokuu 2009 (6)
- ▶ heinäkuu 2009 (3)
- ▶ kesäkuu 2009 (7)
- ▶ toukokuu 2009 (5)
- ▶ tammikuu 2009 (9)
- ▶ 2008 (232)
- ▶ 2007 (381)
- ▶ 2006 (93)