minä olen vankina satavuotiaan ruumiissa. yksi tai useampi kyynel kirvelee silmässä ja annan niiden valua ilmeenkään värähtämättä. jotenkin en edes muista kuka olen, missä ja milloin. makaan mummulassa sängyllä, jolla ei ole minulle sen suurempaa merkitystä. se ei ole mummun sänky, vaikka siinä on mummun päiväpeitto. olen tyhmä. olen säälittävä, enkä osaa peruuttaa oudolla autolla ja se saa minut häpeämään niin paljon,että itkettää. itkettää kuin silloin, kun lähdin viimeisen kerran töistä, enkä voinut olla varma palaanko koskaan. olen ikäloppu ja silti näiden vuosien tuoma kokemus ei näy minussa. imen läheiseni kuiviin pelkällä olemassaolollani ja pelkään sitä päivää, kun joudun siitä vastuuseen. en haluaisi olla tällainen. mistä täydelliset ihmiset tulevat? minä haluaisin tulla sieltä.