IRC-Galleria

Tänään tuntuu niinkuin minulla olisi elämä.

Iltamassa kävin teellä ja mustikkapiirakalla kesätyökaverini luona ja minusta tuntui oikein mukavalta. On se onni, että ihmisellä on ystäviä, joiden luokse mennä teelle ja mustikkapiirakalle.

Lempiadjektiivini tuntuvat olevan kammottava, kamala, hirveä ja ihana. No, aloitan siis perinteen mukaisesti tämänkin kirjoituksen sanalla KAMMOTTAVA. On nimittäin aika kammottava tuuli tuolla ulkona. Heräsin seitsemältä varmistamaan, että T herää töihin ja jo silloin tuuli. T:llä oli pikkuvarvas kipeä ja minua harmitti, kun raukka joutui lähteä polkemaan pyörällä tuonne tuuleen ja tuiskuun ja vielä varvas pipinä.

Nyt minä olen tässä. Aamulla telkusta tuli yksi ihana musiikkivideo. En muista esittäjän nimeä, mutta laulun nimi oli Through glass. Aamulla soi myös Jipun Enkelten kaupunki. Se on myös yksi kauneimmista biiseistä tällä hetkellä. "Mun sydän on tehty vanhasta aaltopahvista.."
On ihanaa makoilla sängyssä silmät kiinni ja kuunnella kivoja lauluja. Se on sittenkin ehkä parasta mitä tiedän. Voi sunnuntaiaamut, minä rakastan teitä!

Saanko ikinä unta?

Meikä latas eilen skypen. Meikä on astetta kehittyneempi yksilö. Oujea! Meikä sai uuden kohteen, johon riippuvoitua. Ihan niinkuin se olisi joku sana. Tulla riippuvaiseksi siis. Tarkoitan.

Täällä meikä vaan odottelee puheluita, mutta kukaan ei soita mulle ikinä.

Kamaluus ulkona jatkuu. Meikä ei kestä! Pliide iha vähä jos ees sais lunta oisko vähäx siidee!

Meikä vetäs julstjärnan tossa naamariin kahvin kera ja kyllä maistui hyvältä! Rakastan joulutorttuja. Vielä kun kuukauden jaksaisi odotella niin niitä saisi syödä ihan laillisesti ja valvotuissa olosuhteissa, eli kotonakotona siis. Niin HC!

Meikällä on tänään aivojumitus, kuten ehkä huomaatte. Kjeh. Eikä edes hävetä. Ei tänään!

Mönöllö ön kömölö nölkö, möttö ön möllöön jöksöös lööttöö lösögnöö mökröön. Önnöks söön vööröön öllöllö. Töö pöövö ön öllöt tösö kövö. Töövöttövöstö mön hövö töölönö jötköö ököösöstö!

En ole saanut kirjoitettua sitä esseetä kuin ehkä kymmenen riviä. Ja yksi sivu pitäisi tänään olla tunnilla mukana. Valehtelen ehkä ihan vähän: "Ohooo, mun muistitikku tais jäädä kotiin.."
Antakaa minulle minun laiskuuteni anteeksi!

Mikään ei kuitenkaan haittaa minua, koska olen glädjespridare. Niin sanoi pomo eilen ja se sai mun päiväni valaistumaan kertaheitolla. Olen iloinen ihminen, enkö? Jos sydän voisi oikeasti pakahtua onnesta, minun sydämeni olisi eilen pakahtunut. Silmät kostuivat tiskin takana ja ajattelin, että mun elämä on nyt ja tässä ja mun ei tarvitse olla yhtään enempää kuin olen. Se oli tietenkin vain hetken mielenhäiriö, sillä kyllähän mun pitäisi olla vaikka mitä muuta.

Töissä oli aivan ihanaa. Minä rakastan sitä paikkaa niin paljon! Kaikki meni putkeen ja onnistuin melkein kaikessa mihin ryhdyin. Kerrankin! Olen nyt niin pirteä ja onnellinen ja tyytyväinen. Aamun murheet ovat taakse jäänyttä elämää. Ainakin hetken.

Näin ehkä hulluimman uneni ikinä viime yönä. Mulle tuli joku sellainen sairaus, etten ollut enää ihminen. Sitten nukuin junan penkillä ja liftasin Lestillä jonkun kenkämyyjän kyytiin, mutta se ei voinut ottaa mua kyytiin, kun olin niin sairas, eikä sillä ollut mulle lääkettä. Mulla oli siinä unessa poikaystävä, joka sanoi, että mulla on nätit posket ja se oli niin surullinen, kun en enää voinut olla ihminen.

Kuinka hullu sitä saa olla?

istunut tässä ehkä noin kuusi tuntia. Olen vaipunut epätoivoon kolmetoista kertaa. Olen miettinyt, tylsistynyt, huokaillut, kiroillut ja halunnut pois.
Olen juonut mukillisen glögiä ja syönyt viimeiset leipäpalani. Olen himoinnut karkkia ja koettanut selvittää äidinkielen merkitystä. Olen miettinyt mitä olen tehnyt väärin ja miksi kaikki on minulle aina niin vaikeaa. Olen tuntenut viisaudenhampaan painavan suussani. Olen suunnitellut matkaani Ruotsiin ja sitten taas haudannut haaveeni. Olen toivonut, että joku odottaisi minua jossakin. Olen ollut kerta kaikkisen paska tänään.

Essee äidinkielen merkityksestä. En jaksa edes ajatella mitä lähteitä käyttäisin. Kirjoitan sen runomuotoon. Niin ei tietenkään saa tehdä, mutta minäpä teen! Nykysuomen himmeän vaikea tehtävä jostain ihmemuodoista. Tai siis en ole edes jaksanut lukea tehtävänantoa. Hitto.

Melkein ekaa kertaa tänään tuntuu, että tästä ei ihan OIKEASTI tule mitään. Lopetan koulun! Muutan ulkomaille! Ostan auton! Pakkaan tämän olemattoman elämäni pikku-Ladaan ja ajan Siperiaan. Ehkä musta siellä tuntuisi paremmalta.