IRC-Galleria

Huomenna alkaa koulu. Ällöttää. Eilen yritin väsätä lukujärjestystä itselleni, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei vaan ollut kursseja, joita olisi voinut valita.

Olisi kivaa olla vielä kotona. Miksi en enää voi olla pieni?

Vuoden lopulla voi taas miettiä koko edellistä vuotta. Olethan kiltti ja vastaan kysymyksiin ja haastat kaverisi mukaan :)

Mikä oli parasta, mitä sinulle tapahtui vuonna 2006?- työpaikan saaminen

Mikä päivä muutti eniten tulevaisuuttasi?-hmm..ehkä työhaastattelupäivä, haha.

Mitä tulet kaipaamaan eniten vuodessa 2006?-No höh, honeymoonia tietty, in Riga! <3

Missä maissa kävit vuoden aikana?-Viro, Latvia.

Mitä itsellesi uutta musiikkia kuuntelit?-Aloin tykätä Justin Timberlakesta.

Aloititko uuden harrastuksen? En valitettavasti!

Asioita, jotka muistuttava sinua menneestä vuodesta:
a) biisi: Heitetääs vaiks toi..hmm..ääh, ei heitetäkään mitään. En tiiä.
b) leffa: Lupaus
c) ruoka: 4roomsin epäkypsä pihvi
f) kaupunki: Seinäjoki! Paras reissu! Ja Ylivieska kolmenkytäviien asteen pakkasessa. Maikku, sääki varmana muistat sen retken?
g) vaate: BikBokin huppari

Ihmisiä, joihin tutustuit?-kaikki kivat työkaverit

Asioita, joissa onnistuit?-enpä juurikaan missään

Asioita, joissa epäonnistuit?-esimerkiksi Johdatus kirjallisuudeen poetiikkaan-kurssi. Esimerkiksi.

Oliko jotain, mitä jätit tekemättä ja kadut sitä nyt?- kesällä olisi ollut kivaa pitää lomaa ja vähän reissata.

Jos tiivistäisit viime vuoden lauseeseen, mikä se olisi?-En jaksa miettiä.

Jos saisit kääntää aikaa takaisinpäin, mihin päivään sen kääntäisit? En mihinkään.

Oliko viime vuonna päiviä, joita aluksi odotit pelolla mutta jotka lopulta muodostuivatkin elämäsi parhaimmiksi?-Pelolla suhtauduin työpäiviin tarjoilijana. Eivät muuttuneet elämäni parhaimmaiksi millään muotoa.

Mikä päivä on jäänyt mieleesi tarkimmin?-Ei erityisesti mikään, ehkä Susannan rippijuhlat ja jotkut kivat kesäpäivät Lestin aalloilla.

Mitä silloin tapahtui ? No olin siellä aalloilla hei daa!!!

Liityin hetken mielijohteesta Yliopisto lukematta läpi-yhteisöön, kun siinä oli niin kiva selite: "Yhteisö HC-lusmuille / muuten vaan yliopistossa hengaaville". Olen sekä hc-lusmu että muutenvaanhengaava. Täydellinen yhteisö minulle! Tuo nimi vaan oli hiukan harhaanjohtava ja siksi erosinkin kyseisestä yhteisöstä heti mielenhäiriön mentyä ohi. Tästä ei nimittäin pääsisi läpi lukemallakaan! (Minä ainakaan.)

Lisäksi jalkani puutuu istuessani sen päälle ja on vähän pissahätä.

Minä olen istunut tässä aina.

Mutta en minä silti ehkä ole huono ihminen. En enää anna muiden määritellä itseäni ja sitä, millainen minun tulisi olla.

En enää muista millaista on olla töissä. Olen ollut vapaalla kaksi viikkoa ja työkaverini saattavat vihata minua.

Koko syksyn minulla oli kiire. Minne? Nyt olen tässä ja minulla olisi aikaa vaikka muille jakaa. So strange. Mitä teen kaikella tällä ajalla? Ja kohta on taas vaan kiire.

Olen pahoittanut mieleni monesta asiasta.

Lupaan yrittää olla tosi kiltti kaikkia kohtaan. Lisäksi lupaan yrittää aina ajatella positiivisesti, koska enhän minä silloinkaan mitään menetä. Lupaan yrittää olla reilu ja rehellinen, enkä yhtään katkera mistään.

Mutta kahvinjuontia en lopeta, enkä myöskään kynsienpureskelua!

Olenko huono ihminen, kun en ole tänään töissä?

Miksi muistan jotkut asiat liiankin hyvin ja toisia taas en ollenkaan?

Miksi jotkut hullut luistelivat eilen järven jäällä, vaikka eihän se voi kestää?

Miksi jotkut vaan rakastavat joitakin ihmisiä? Tavallaan ilman mitään syytä ja silleen.

Mulla oli iso muovipussillinen kirjoja matkassa (mukaan lukien 21981092-sivuinen Iso suomen kielioppi). Painoivat jotain viisisataa kiloa oikeasti. Olin uusinut lainat kolme kertaa, oli siis pakko mennä palauttelemaan. Päätin, että nyt en sitten vähään aikaan mitään lainailekaan, kun tuo palauttaminen on noin vaikeaa. Lainasin nuo kirjat joskus syyskuussa. Sori, kirjastotädit, sori.

Kävin matkalla myös eräässä pienessä sisustusputiikissa ja olin ainoa asiakas. Ostokseni tulivat maksamaan 15,60. Aika vähän. Ostin vaan ihan jotain pientä. Kun mää en noista joulupaketeista välitä. Äsken söin hieman mädän banaanin ja kohta alan valmistautua töihin. Kyllä elämä on ihanaa.

Mun mielestä kauppojen ei tosiaan tarvitsisi saada olla auki jouluaattona.

Mää oon jo myöhässä.

Nyt en jaksaisi enää yhtään. En yhtään yhtään yhtään yhtään. Olen lopenuupunut, eivätkä aivoni jaksa enää ajatella. Haluan vaan joululoman tänne ja haluan kotiin nukkumaan siihen pienenpieneen sänkypahaseen.
Katsottiin illalla T:n kanssa Lukas Moodyssonin Lilja 4-ever. Olen katsonut sen aiemminkin, mutta aina se on ihan yhtä kauhean koskettava. Miehet! Huoh.

Kotona oli vähän synkkä viikonloppu johtuen hautajaisista. Mietin aika paljon menneitä sukupolvia. Katselin vanhoja mustavalkoisia valokuvia, joissa nyt jo kuolleet ihmiset olivat vielä nuoria ja kauniita. Yhdessä vanhimmista kuvista oli isoisoisoisäni. Sellainen partaveikko. Hassua, että ilman sitä tyyppiä ei olisi minua. Isoisoisoisäni tallusteli samoja teitä kuin minä, ui samassa järvessä ja on ties kenen muun isoisoisoisä myös. Olen elämässäni miettinyt paljon sitä, kuinka samanlainen olen oman mummuni kanssa. Mummu oli yhtä itsepäinen, yhtä pessimistinen ja yhtä herkkä sielu kuin minä. Luulisin niin. Ainakin Saima Harmajan runot ovat koskettaneet meitä molempia nuorina. Luin mummun vanhoja kirjeitä 1940-luvulta ja nauratti. Mummu oli edellisessä kirjeessään kirjoittanut menevänsä naimisiin ja vastauksessa joku mummun ystävä oli ihan täpinöissä: "Kuka se mies oikein on? Nimi ei sanonut minulle mitään, sinun täytyy selventää asiaa kun nähdään!"

Sukujuuret ja kotiseutu ovat minulle tosi tärkeitä. Tykkään olla tietoinen siitä, mistä olen kotoisin. Onneksi minä olen jostain kotoisin!

Voi viude noita miehiä. Uutisissa kerrottiin, että joka viides suomalaisnainen on kokenut väkivaltaa parisuhteessa ja että Suomessa kuolee naisia vuosittain juuri perheväkivallan uhrina enemmän kuin missään muussa pohjoismaassa. Joka viides, herre min gud! Se tarkoittaa, että parisuhdeväkivaltaa on joka puolella. Minunkin tuttavapiirissäni aivan varmasti! MIKÄ IHME MIEHIÄ OIKEIN VAIVAA?
Olen kyllä ollut tietoinen tästä kaikesta paskasta, mutta kun uutiset muistuttivat minua asiasta tänään, alkoi sisälläni kiehua ihan hitosti. Minä en tykkää miehistä. En tykkää niiden yksinkertaisesta ajattelutavasta, enkä siitä, että luulevat olevansa jotain maailmanherroja. Suurin osa miehistä ajattelee oikeasti, että naiset ovat alempiarvoisia! Siis vittu mitä meininkiä.

Mua ärsyttää vähän myös ne naiset, jotka elävät koko ikänsä miehensä varjossa. Puhuvat päivästä toiseen meidän timpastajatompastajamakestajakakesta ja ovat ihan sokeita kaiken sen sovinismin keskellä. Naisten pitäisi olla ylpeitä myös itsestään! Kyllä mekin ollaan jotain, kyllä meilläkin on omat ajatukset ja ollaan ihan järjellisiä olentoja ja osataan vaikka mitä. Tää maailma on just siks niin paska paikka, kun tää on edelleen miesten maailma. Niin se vaan on.